Niin väsynyt.......

Hei,

Täällä kirjoittelee viittäkymppiä lähestyvä alkoholisti, joka on niin väsynyt omaan elämäänsä ja kupitteluun. Niin monet kerrat lopettanut ja aina sortunut. Muutama päivä menee ihan hyvin, mutta kun olo paranee alkaa harhaluulot parista kaljasta. Varmasti tuttua tekstiä.

Viime viikonloppu piti olla raitis viikonloppu. Niin siis piti. Kuitenkin perjantaina alkanut kaljan kittaaminen jatkui sunnuntaihin. Suututin miehen, nolasin itseni naapureiden silmissä. Itkin itseni uneen.

Kuinka heikko voi ihminen olla!!! Tällä hetkellä fiilikset pakkasen puolella reippaasti :frowning: Väsyttää ja itkettää.

Saisinko teistä tukea tähän onnettomaan räpellykseeni jota elämäksi kutsutaan.

Tervetuloa plinkkiin! Niin tuttua tekstiä, täällä toinen samanmoinen, nainen hieman alle 50 vee. Kompuroin koko ajan tuon oluen kanssa. Olen tullut palstalle helmikuussa nimellä Iltaoluet, nimi vaihtunut matkan varrella eli nyt Rooibos. Löydät kirjoituksiani tästä kompuroinnista kyllä. Alussa ollaan taas raittiuden suhteen. Kirjoittele tänne, palaan palstalle illemmalla kun työt ohi.

Availen tätä tilannettani hieman enemmän. Ikää kertynyt lähemmäs viittäkymmentä. Ongelmani on kalja ja viini. Ei ole montaa iltaa, ettenkö olisi ainakin muutamaa ottanut. Onneksi väkevät ei kuulu iltapuuhiini.

Nyt tuntuu, että alamäki on jyrkkä. Ahdistaa ja potuttaa ja siiihen vaivaan olen itseäni alkolla lääkinnyt.

Työpaikka on ja parisuhde (ainakin vielä). Mies tissuttelee myös. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta ääretön tyhjyys sisälläni.

Pelottaa aivan kamalasta jos en pysty raitistumaan. Niinä muutamina raittiina päivinä elo tuntuu keveältä, kasvot näyttää raikkaammilta ja olo on kaikenkaikkiaan hyvä. Minkä hiton takia se pitää aina pilata? Eikö ihminen oikeesti opi?

Heikoista heikoin kirjoitti

Ehkä et muissa asioissa ole heikko, satut vain olemaan sitä alkoholin suhteen. Saatat olla sairastunut alkoholismiin. Alkoholista voi vapautua monella eri tavalla. Minulle sellainen hetki tuli, kun en enää halunnut juoda ja olin valmis ottamaan vastaan apua. Ihan niin kuin sinä nyt.
Itse sain avun sain AA-ryhmästä. Sinne meno on ensimmäisellä kerralla tavattoman vaikeaa, mutta tänäänkin kymmenillä paikkakunnilla iso joukko alkoholisteja tapaa niissä tukeakseen toinen toistensa raittiutta. Sinulla on sama mahdollisuus vapautua raittiuteen, mutta itse sinun on astuttava palaveripaikan ovesta, vaikka kuinka pelottaisi.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

samat sanat. dokasin niin paljon, että lopulta kyllästyin siihen. sitten tein päätöksen, että nyt riittää. keinolla millä hyvänsä. olin aikasemminkin tehnyt päätöksiä lopettaa, mutta ne ei olleet kovin kauaskantosia omin voimin. korkeintaan 2 päivää jaksoin olla juopottelematta. viimisellä kerralla kun tein päätöksen olin ihan rikki. sellasina pieninä palasina ja repaleisina suokaleina. enkä oikein edes tiennyt, mistä sitä apua hakea. soitin vaan lääkärille ajan ja siitä se sitten lähti etenemään. vähän on tullu kompuroitua matkalla, mutta hyvältä tämä muuten näyttää. viinanhimo ainakin omalla kohdallani lähestulkoon hävisi, tai aninakin mataleni aika alas todella nopeesti, kun vaan sai aikaan päätöksen ja piti siitä kiinni.

Tervetuloa tänne :slight_smile:

Otit ekan askeleen kun kirjoitit tänne se on hienoa. Nyt vaan lisää omia tuntoja kirjoittelemaan, niin tulet saamaan apua. Itseäni auttoi kun kirjoitin ja kirjoitin tänne. Ihmiset antoivat vinkkejä ja muutenkin tsemppasi. Kannattaa vaan kirjoitella ja ottaa ihmisten antamista neuvoista itsellesi sopivat.

Alku on vaikeaa. Minulta se vaati aikamoista kärvistelyä, mutta 5kk:n kohdalla viinanhimo helpotti. Tämä on täysin yksilöllistä - jollekin helpotus tapahtuu nopeammin kuin toisilla menee pidempi aika. Se, että yrität nyt tässä alussa ottaa kaiken mahdollisimman tuen vastaan on tärkeää. Minua on auttanut plinkkiin kirjoittelu sekä puolison tuki. Mutta on noita erilaisia muitakin tukimuotoja kuten AA, A-klinikka, yms… Tärkeintä on selvittää itsellesi parhaiten sopivat jutut. Itse täältäkin saanut AA:n kävijöiden ohjeita ja niitäkin miettinyt. Sitten näitä muitakin hyviä vinkkejä selvinpäin olemiseen.

Kirjoittele ja lueskele muiden juttuja… Ota ihmisten neuvoista itsellesi sopivammat… Ole avomielinen eli tutkaile ja kokeile jonkun plinkkiläisen sinulle antamaa neuvoa. Jos se toimii niin käytä sitä. Oon itse rakennellut mieleeni erityistä työkalupakkia millä sitten olen kyennyt olemaan juomatta. Ja joo aluksi kannattaa olla tänään juomatta… Ja huomenna sama juttu. Eli päättää joka päivä olla tänään juomatta, niin se voi toimia… Päivä kerrallaan; tai sitten pilkkoo päivän osiin - tunneiksi, minuuteiksi jos päivä on liian pitkä aika…

Voimia!

Iso kiitos kaikille vastauksista. Mulla tuli oikein tippa linssiin kun huomasin saavani teiltä tukea.

En ole juomisestani paljoa turuilla ja toreilla huudellut. Onhan se suuri häpeä tunnustaa olevansa alkoholisti ja vielä nainen. Ehkä sekin, että omassa päässäni tunnen kasvavaa kauhua juomisestani ja pelkää, että mitä tapahtuu jos en pysty lopettamaan enkä kuitenkaan kehtaa tunnustaa ongelmaani muille, on ruokkinut juomistani. Juon koska pelottaa tunnustaa olevansa alkoholisti. Onko tässä mitään järkeä?

On siinä se järki, että tiedetään alkoholismin olevan itsensä kieltävä sairaus. Eikä se kaikkien mielestä olekaan sairaus, vaikka on siihen olemassa virallinen tautiluokitus.

Sairauden puhkeamiselle ei oikeastaan voi mitään, mutta sairastuneen vastuulla on hoitaa itseään.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Sairauden puhkeamiselle ei oikeastaan voi mitään, mutta sairastuneen vastuulla on hoitaa itseään.

Juuri näin. Ehkäpä minua auttaisi kun ajattelisin itseäni sairaana. Totean, että olen sairas ja pyrin parantumaan.

Nyt tarvitaan kaikki kainalosauvat mitä eteen tulee. Tällä hetkellä focus on 100 prosenttisesti raittiissa päivässä.

Minun täytyy tunnustaa olevani varsinainen suorittaja, ja täytyykin pitää varansa, etten ala suorittamaan raittiutta.

Kohde on selvä ja pää kirkas. Voi kunpa nyt onnistuisin!

Heikoista heikoin, lämpimästi tervetuloa. Olet nyt omiesi joukossa. Kaikki on hyvin, olet ottanut ensimmäisen askeleen, lähtenyt hakemaan tukea ja apua. Kukaan ei naura sinulle, kukaan ei vähättele sinua, ei todellakaan. Tilanteesi on täysin samankaltainen, kuin hurjimpien laskujen mukaan jopa 20 prosentin työikäisistä. Eli alkoholi haittaa arkeasi. Näin ollen tilanteessa ei ole mitään hävettävää, ajattele asia niin, että olisit tyypin 2 diabeetikko, joka haluaa tiputtaa painoaan. Nyt hoidat myös itseäsi, mutta sairaus on vain erilainen. Meidän avoimuutemme ja asenteemme muokkaavat onneksi koko ajan asenteita ja alkoholismia ei tarvitse enää salailla.

Mitä heikkous on? Se on negatiiviseksi ajateltu ominaisuus, joka on meissä kaikissa läsnä. Puhumme heikkouksista, siitä asiasta, joka tekee särön tähän muuten väkisin pärjäävän luonteeseemme. Oletkohan oikeasti hyvinkin vahva? Hoidat työsi, kotisi, sinulla on parisuhde jossa välität jne. Aika paljon asioita. Saatat olla stressaantunut, ahdistunut ainakin tekstisi mukaan. Noh, olemme oppineet, että päihteet rentouttavat hetken ja auttavat muka “jaksamaan”, suorittaminen jatkuu ja omat tarpeet unohtuvat. Olen itse kolmekymppinen ja minulla on suuri kriisi tyhjyyden tunteen kanssa. Kuka olen? Mikä on tarkoitukseni täällä maailmassa? Mitä teen tulevaisuudessa? Olenko saavuttanut tarpeeksi? Luulen, että nämä ajatukset ovat melko universaaleja. Kymmenen vuotta siirsin näitä ajatuksia, otin välillä vähän (en niin vähän) sidua ja bailasin, arki-iltoina tuuditin itseni tarpeen vaatiessa lääkkeellä. Olo on nyt kuin omenalla, on nimittäin tullut tilinteon hetki, en voi ENKÄ HALUA jatkaa näin. Ollaan siis kanssasi samassa tilanteessa, vähän vain eri ikäisiä.

Luulen, että kyse onkin siitä, kuinka olla itselleen tarpeeksi. Kuinka hyväksyä itsensä ja rakastaa myös niitä “heikkouksiaan”, oppia hallitsemaan ne negatiivisetkin tunteet. Suosittelen lämpimästi seuraavia asioita (ja jo tänään): ota yhteys paikkakuntasi a-klinikkaan. Siellä ei moralisoida tai olla ilkeitä, kukaan ei saa tietää. Saat ammattilaisen tuen ja apua pahaan oloosi. Voit soittaa aa:n auttavaan puhelimeen vaikka jo tänään illalla. Voit myös harkita aa:ta, jos siltä tuntuu. Sinne menemistä ei todella tarvitse hävetä ja siellä saat vertaisilta tukea. Työterveydessä asiasta puhuminen voi tuntua vaikealta, mutta myös sieltä pääset eteenpäin ja saat myös lääkkeet, jos niitä tarvitset. Aluksi se ahdistus ja suru voi johtua siitä, että alko on lamannuttanut mielihyväkeskusta, alko + muut päihteet myös saavat tuntemaan alakuloa, masennusta ja tyhjyyttä. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen. Täältä plinkistä saa myös loistavaa tukea ja apua ympäri vuorokauden. Pysy joukossamme, myös jos korkki aukeaa. Väitän, että meistä 95% on päättänyt lopettaa ja päättänyt vielä uudestaankin. Ja silti kompuroinut. Mutta aina on uusi hyvä päivä olla juomatta, sen saat huomata. Sinä olet arvokas, käytöksesi on ihmisyyttä, meissä jokaisessa asuu pieni addikti. Jos itkettää niin itke, anna kyynelten tulla. Olet ehkä hieman törttöillyt, mutta maailma ei siihen kaadu. Viikon päästä asia näyttäytyy aivan erilailla, 10 vuoden päästä koko juttu on menettänyt merkityksensä. Joskus voi vaan myös pyytää anteeksi, jokainen meistä mokaa, ei se ole vaarallista :sunglasses:

Hei ja tervetuloa!

Minulla oli vajaa kuukausi sitten samat tunnelmat kuin sinulla. Nyt olen päässyt raittiuden syrjään kiinni netistä saamani vertaistuen avulla. Etsi ihmisiä, jotka voivat tukea sinua esim. AA-ryhmistä. Onko tuttavapiirissäsi raitistunutta alkoholistia? Hänkin voi ymmärtää. Kirjoittele myös tänne, sillä koen että täällä lopettajien palstalla on monia tsemppaavia raitistuneita ihmisiä. Olen itsekin ollut liikuttunut siitä myötätunnosta mitä olen saanut.

Ota elämääsi projekti, jossa Heikoista Heikoimmasta tulee Vahvoista vahvin! Itse tunnen itseni välillä Teräsnaiseksi, kun pystyn melkein koska tahansa lähtemään lenkille eikä mitkään olot enää vaivaa. Koen myös selviäväni paremmin stressaavista tilanteista ja olen oppinut ajattelemaan että aina pärjää kun vaan muistaa olla juomatta. Tätä kaikkea ja paljon muuta sinäkin voit oppia. Voimia tiellesi!

Tuo itsensä hyväksyminen heikkouksineen ja armeliasuus itseään kohtaan on minulle hyvin vierasta. Minun pitäisi aina olla parempi, nopeampi, kauniinpi…kaikki pitää olla aina superlatiivissa.

Minä kehitän itselleni niin suuren kiireen tehdä asioita ja sitten uuvun kaiken keskelle useimmiten kaljatölkin kanssa. Seuraavana päivänä kauhea morkkis ja kiire on tuplaantunut.

Hyväksyn muilta aika paljon enkä todellakaan ole tuomitseva. Mutta kun kyse on minusta itsestäni, niin koskaan en kelpaa. Huh, huh. Aikamoinen urakka alkaa setviä elämäänsä näin lähes viiskymppisenä. Ehkäpä löydän sisältäni sen ihmisen johon tykästyn ja vuosisadan rakkaustarina on valmis. :smiley:

Minulla todellakin on työni (jossa en kyllä viihdy), hyvä parisuhde, kaunis koti, 3 rakasta koiraa jonka kanssa harrastaa. Minullahan on vaikka mitä, olen paljon rikkaampi kuin edes tiedän.

Pelottavaa tämä kyllä on. Sisällä velloo kauhu, toivo ja epätoivo kaikki iloisesti sekaisin.

Pelko ja kauhu kuuluvat asiaan, koska edessä oleva matka on ennestään tuntematon.

Itse opin asettamaan etusijalle raittiuden ja kaikki muu on toisarvoista, koska ilman raittiutta minulla ei kohta ole sitä muutakaan. Siten jos jotakin jättää tekemättä, niin elämässä nyt jää asioita sitten vaan tekemättä. Mikään ei ole niin arvokasta kuin jättää juomatta, sen sijaan. Jos taas ei jätä juomatta, niitä jälkiä ei ehkä koskaan pysty korjaamaan.

Yllätyin itse siitä, että olen itsevarmempi kun minulta on hävinnyt “varjo”, joka saa minut kokemaan itseni muita huonommaksi. Se varjo oli alkoholi, nyt vasta olen tajunnut sen!

Tunti tunnilta, hetki hetkeltä eteenpäin…

Miten päiväsi on sujunut?

Hei, Päivä on sujunut aika kivasti! Töissä kiireitä ja olo niin paljon parempi kuin eilen. Ajatukset pyörii kovasti omassa tilanteessa ja luottamus lopettamispäätökseen vahva. Päivä nro 2, joten ei tässä kärrynpyöriä heitellä kuitenkaan. :smiley:

Nyt täytyy vaan pitää jalat maassa ja nöyränä puskea eteenpäin. Päivä päivältä, tunti tunnilta.

Yritän kerätä itselleni työkaluja takataskuun kun paha hetki koittaa. Ja sehän vielä koittaa.

Olen niin iloinen, että kirjaudu tänne. Te olette mahtavia!

Tervetuloa minunkin puolestani! Itse olen myös uusi raitistelija täällä, eikä kamalasti ole mitään ohjeita toisille antaa. Sen olen oivaltanut, ettei ihan pelkkä päätös tosiaan riitä. Mutta valon tuo se asia, että raittiina olemista voi opetella. Eli työkaluja vaan etsimään, toisten ketjuja lukemalla vaikka aluksi.

Moi Hh, laadin itselleni työkalukokoelman, jonka nimesin kolmen P:n säännöksi, linkki alla.
viewtopic.php?f=42&t=35382&p=833411&hilit=Kolmen#p833411

Tuosta pahan hetken koittamisesta vielä kommentti. Itse olen nyt odottanut sitä pahaa hetkeä yli kuusi kuukautta. Ei ole kuulunut! Älä siis hämmenny, jos pahaa hetkeä ei ala kuulua. Se voi tulla joskus myöhemmin ja voi olla tulemattakin. On niitä sellaisiakin vuosia raittiina olleita, joita viimeisen ryypyn jälkeen ei ole viinan himot kiusanneet.

Tsemppiä raitistumiseen :smiley:

Tsemppiä sulle! :smiley: ja mulle! Ja meille kaikille! :smiley:

Hyvä Heikkonen! Ja pian taas uusi hyvä päivä! Täst se lähtee!!!

Ja kaikki muutkin ihanaiset naiset kuin myös miehet, huomenna taas uusi raitis päivä! :smiley:

Heipparallaa! Hyvää ja raitista Wappua kaikille! :smiley: Päivä nro 4 menossa ja tuntuu hyvältä.

Mä olen ihan “humaltunut” tästä hienosta olosta ja tuntuu ettei housutkaan kiristäneet enää samaan malliin aamusella. :slight_smile:

Toisaalta hieman ulkopuolinen olo. Kaikki postailee kuvia viinoistaan ja hehkuttaa vappumeininkiään. Kotona mies hieman hämillään kun en ole juonut muutamana päivänä iltakaljojani, mutta ei ole ottanut asiaa puheeksi. Ei ole sitä suulainta sorttia…

Kauheat on grillimeininkin illaksi tiedossa ja tiedän, että ainakin meillä miehellä sihahtaa välittömästi kun töistä kotiin pääsee. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että tämä eukko ei tänään sihauttele! Ja se s’‘’‘’'na pitää!!

Keskityn hyvään ruokaan, aurinkoon ja itseeni.

Kumpa olisinkin niin itsevarma, kuin annan tässä ymmärtää!

Mitä plinkkiläisten vappuun tulee kuulumaan?