Niin se taas putki paukahti päälle

Laivareissun jatkoksi.6 päivää juomista ja sekoilua ja se päälle taas niiden neljän ratsumiehen seuraksi kauhun,kuolemanpelon,sekasotkun,ahdistuksen keskelle - eisiis tullut poikkeustapaustaminustakaan jota kovasti AA-kirjojen mukaan koetetaan olla, mutta tunnen saapuneeni johonkin pisteeseen, missä menetin kiinnostuksen leikkiä tätä täysin typerää,jopa hengenvaarallista leikkiä… :open_mouth:

Niin, taidat olla ihan oikea alkoholisti. Laivalla tarjoiltavat alkoholijuomat vaikuttavat samalla tavalla kuin maalla: ensimmäinen ryyppy vahingoittaa.
Alkoholismi on krooninen ja etenevä sairaus, minkä nyt tiedät entistä varmemmin.
Alkoholistille raitis päivä on täyden kiitoksen paikka.

Päivä kerrallaan

Ja näiden mietelmien loppuratkaisuna ajattelin lähteä joko tänään illalla, tai sitten huomenna päivällä AA:han… jatkan tässä ketjussa “tilitystä”…seuratkaa

AA:laisten tuntuu olevan vaikea käsittää sitä, että juomisen jälkeen mulla on muutaman päivän sellainen vaihe, että en juo lainkaan enää viinaa, mutta en halua tavata ketäään tai edes puhua puhelimessa kenenkään kanssa. pääasiassa olen soffalla tai sängyssä ja luen…joslkus netissä taas… kolmantena tai neljäntenä päivänä lopettamisesta olen pruukannut sitten mennä åalaveriin… tuskin sekän ajaa tarkoitustaan jos sinne menee yrjöämään lattialle? :open_mouth: :open_mouth:

No, ei ole vaikea käsittää sitä, että haluaa olla vain peiton alla piilossa juomisen jälkeen. Sellaistahan se oli.
Tärisevä ihmisraunio olin joka yritti vain pitää itsensä koossa olemalla mahdollisimman hiljaa paikallaan. Lapset olisi tarvinneet äitiä, mutta äiti ei kyennyt mihinkään. Sitten siitä jalkeille ja taas toiseen ääripäähän, syyllisyydentunnossa hirveästi tehdä kaikkea hyvää perheelle, siivota, leipoa, laittaa ruokaa, olla niin tehokas äiti kuin vain voi olla. Ja sitten, enhän minä muuta kuin vain vähän ajattelin ottaa kun oli niin raskas työviikko ollut, rentoutusta, saanhan minäkin rentoutua… jne.

Ihan uteliaisuudesta kysyn…
montako kertaa olet sillä palaveeraamisella yrittänyt saada ongelman poistettua elämästäsi?

Ehkä on sellainenkin mahdollisuus että joku muu useasta miljoonasta toimintatavan ja ajattelutavan muutostyökalusta voisi toimia. Poisoppiminen on vaikeaa, kun jonkun ajattelurakennelman on hyväksynyt, niin ei siitä helpolla irti päästä ja totea itselleen että ei se minun kohdallani siten totta ollutkaan…

Ja saattaahan se olla, totakai, että seuraava palveri samalla ideologialla sitten naksahtaa perille ja homma on hoidettu.

Joka tapauksessa, toipumista krapulasta toivottelen, kyllä siinä on ihan hyvä ollakin hiljaa ja itsekseen sen pahimman ajan. Ei ihminen ole semmoinen robotti että heti kun lakkaa väärää polttoainetta saamasta niin taas hyrrätään ja voimat rattaissa ryskyvät… ja iän lisääntyessä taitaa elpyminen ottaa aina vaan hiukan pitempään.

Voimia ja hyvää mieltä tuleviin päiviin!

Tänään olen lukenut AA:n Iso Kirjan tarinoita… siellä on paljon materiaalia joista ei ryhmissä kerrotakaan.pääasiassa luetaan muutamia yksittäisiä kohtia, mutta enemmän kirjaa katsomalla saa hyviä ahaa-elämyksiä. AA-ryhmien suhteen on hyvin toiveikasta koska minula on kertynyt sieltä paras raittius oli hieman vajaa 3vuotta, sitten on 8kk 6kk, 3kk …verrattuna yksin yrittämiseen menestys asiassa ryhmissä käymällä menestys on paljon suurempi… Olen hyvin kiintynyt ihmisjoukkoon, joka siellä vaikuttaa joten palaaminen siihen aikaan kun vietin tätä 3v raitista pätkää, tuntuu nyt ihanalta ajatukselta

Hei Jorg!

AA:n Isoon kirjaan (Nimettömät Alkoholistit) investointi on parhaita kohteita, mitä alkoholisti voi tehdä. Nuori ihminen saa viinapullon hinnalla monituhatkertaisen tuoton seuraamalla sen ohjeita. Sen ehdotuksethan ovat ne alkuaikojen aa-laisten tavat, joilla he saivat pysyvän raittiuden. Ne pätevät tänäänkin.
Säännölliset palaverikäynnit ovat oleellinen osa toipumista. Kaikille ei kuitenkaan riitä pelkkä penkkien kuluttaminen. Toisten auttaminen, palvelutehtävät, on tehokas ja miellyttävä osa toipumista. Joskus palaveriin meno ei ole houkuttelevaa, mutta ilman todellista estettä ei säännöllisyydestä ole terveellistä lintsata.
Kolmas perinne takaa, että juomisestasi huolimatta sinä olet AA-ryhmän jäsen, kun sanot niin. Käytä hyväksesi toisten kokemuksia, kerro omistasi ja soita aa-laiselle, jos alkoholin mieliteko valtaa ajatuksesi. Ja pidä aa-laisiin muutenkin yhteyttä. Meistä jokainen on iloinen, kun kerrot myönteisistä kokemuksistasi. Mutta tottakai voit kertoa muutakin. Joka tapauksessa raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.

Hiljaa hyvä tulee

Nyt olen NImettömän Alkoholistin lisäksi myös Kuvaton Alkoholisti :smiley: :laughing: eilen myöhään illalla tyhjensin Facebook tilini kuvista,kavereista ja heivasin koko tuotteen roskikseen. Tarkkailen toisten elämän sijasta nyt ainoastaan omaani - tulokset ovat ollee jo 24/h aikana hyviä

Palavereita, Ison Kirjan tutkimista ja lukemista - erittäin seesteistä oloa täällä. Tällä hetkellä ajatus juopottelusta tuntuu lähinnä vastenmieliseltä ja rekisteröin kyllä kaupassa käydessäni edellä olevan miehen olut-ostokset… Tuurijuoppona ensimmäiset ajatukset “pitäskö sitä, prkl” tulevat ensimmäisen kerran vasta noin 1kk kohdalla… Huomenna ajattelin käydä 1-2 AA-palaverissa… viimeksi olin keskiviikko-iltana…

Olin myös keskiviikkona ja siellä oli hiljattain katkolta ja hoitolaitoksesta tullut minulle tuntematon mies. Oli kiva tunne, kun hän tänään huomasi minut bussissa ja tuli viereeni istumaan. Varttitunnin matkalla hän ehti kertomaan aika paljon itsestään ja on hankkinut jo “Ison kirjan” lukeakseen sitä. Kirjan loppupuoliskossa on amerikkalaisten stoorien lisäksi joukko suomalaisia. Kannattaa lukea, vaikka moneen kertaan.

Tänään et ole yksin

YÖ-ryhmästä kotouduttu :sunglasses: Kaikkialla suomessa ei ole tarjolla tällaista “herkkua” AA:n taholta kuin yöryhmät…

Hei Jorg.

Täällä pääkaupunkiseudulla alkoholistin on helppo saada raittiudelleen tukea, kun palavereita on aamusta iltamyöhään.
YÖ-palaverissa en ole käynyt, sen sijaan aamuisin kello 7 alkavassa silloin tällöin.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Eräs Yöpalaveri oli pitkään “kantava voima” mulla ja ikään kuin ankkuri,joka piti kiinni hyvin AA:ssa… siellä syötiin mm mun 1 ja 2-vuotis kakkukin…