Niin minäkin!

Se,että aina kompastun uudelleen tähän helvettiin kerta toisen jälkeen alkaa uuvutta tosi paljon.Helvettini alkoi 12vuotta sitten,kun risteilyllä humalassa päädyin vieraaseen hyttiin.Tästä alkoi sala- suhde jota jatkui useamman vuodena ajan. Harvojen tapaamisten aikoihin oli hienoa käyttää alkoholia.Olin ennenkin käyttänyt,mutta hyvin harvoin ja ongelmia kyllä oli aina liikaa kerralla muodossa aiemminkin.Vuonna 2006 menin sitten AA ryhmään ja sainkin hienon 3kk.Täysraittiuden.Sitten taas kokeilin ja yli meni taas.Yleensä noin 2-3päivänä viikosta otan ja hyvin usein menee muisti ja mokia aina tullee tehtyä.Kotiväki kärsii suunnattomasti.viimme keväänä omin-avuin 3kk.täysratis jakso ja elämä oli täysin toisenlaista kahden ekaviikon jälkeen,tosin oli välillä kovaa vitutusta ja mielessä ettei voi koskaan kokea nousuhumalan ihanaa autiutta.Nykyisin se nousuhumala kestää lyhyen aikaa ja tietyn rajan jälkeen ei pidättele mikään ja sitten kännykällä soitteluja tai tuttujen luokse menoja ja mokailua ja kaikkea typerää paskan jauhamista.Jouluna päätin olla selvinpäin,mutta niin vaan aatonaattona hetken melijohteesta alkoon ja litra kossua.Pullo meni aika nopeesti ja niin tuli naapurissa ja kaverilla käytyä lähes muistamattomana.Tuntuu,että tämä tappaa,jos ei saa loppumaan! Nyt,kun tulee huomenna viiko selvänä on vieläkin tosi kova morkkis ja kirjoitan tänne eka kertaa.AA-ta olen nyt miettinyt,Ongelma kun pieni kylä ja siellä tuntevat toisensa kaikki ja olen palvelualan yrittäjä.Tosin taitavat suuriosa tietää tämänkin alk.ongelman.Ymmärrän ettei kukaan muu voi lopettaa puolestani! mielelläni otan muiden kokemuksia vastaan,jos joku kirjoitaa.Tulevaisuus ahdistaa älyttömästi ja haluaisia elää!

Tervehdys ! Tuttuja fiiliksiä reilun parinkymmenen vuoden takaa nuo.Kovat itsesyytökset ja kaameat morkkikset - vielä yli kahdenkymmenen raittiin vuoden jälkeen voin muistaa noita fiiliksiä eli mitä tuntui herätä aamulla kauheassa krapulassa ja kun edellisen illan tapahtumat pikkuhiljaa alkoivat pätkittäin palata mieleen jos yleensä mitä muisti. Aivan helvettiähän se oli .

Älä syytä itseäsi liikaa - ole armollinen itseäsi kohtaan. Et ole paha vaan minun mielestä sairastat sitä samaa tautia kuin minäkin eli alkoholismia. Yksi ryyppy on liikaa ja tuhat liian vähän eli kohtuukäyttöön ei ole paluuta kuin omassa mielikuvituksessa.

Kun kerran voit hyväksyä AA-liikkeen toimintaperiaatteen niin mene ihmeessä takaisin sinne. Jos kotipaikkakuntasi ryhmään meno ahdistaa niin voisitko mennä naapurikuntaan ?

Tuosta löydät ryhmien kokoontumispaikat ja -ajat ja muutakin infoa ---->> aa.fi/

Vaikka turhaan sinä pelkäät sitä kotipaikkakuntasi ryhmääkään. Ihmiset nyt ajattelevat mitä ajattelevat. Kerran eräs vanhempi AA-lainen yritti saada mukaan ryhmään lapsuudentoveriaan jolla oli ilmiselviä suuria vaikeuksia viinan kanssa. Tämä lapsuudentoveri kiemurteli ja kiemurteli sanoen “En nyt voisi oikein tulla sillä mitä ihmiset ajattelevat jos näkevät minun käyvän AA:ssa…” Tähän vanhempi AA:lainen suorasukaiseen tyyliinsä tokaisi : " No et sä jumankauta niin nimetön ollut silloinkaan kun istuit siinä keskellä suurta liikenneympyrää ja huusit kovaan ääneen :“OLEN TURUN PARAS INSINÖÖRI” :smiley:

Tsemppiä ja pysy kanavalla ! :smiley:

Todellinen ongelma ei ole pieni kylä, yrittäjyys eikä muukaan syy olla hakematta apua, tukea ja raittiutta, jos yksin ei onnistu.

Ongelma on yksinkertaisesti vain siinä, ettei haluaisi luopua kokonaan juomisen mahdollisuudesta, valheistaan ja siihen keksitään verukkeita häpeästä, peloista, kuulo-luulopuheista ja yms.

Yksinyrittäminenkin on oikeastaan vain ja ainoastaan niiden tarpeiden sanelemaa juttua, kun ei haluaisi kohdata sitä totuutta, minkä kaikki muutenkin tietää, elikä se juominen ja ne ongelmat ei ole vielä läheskään siinä, että on tässä viimepäivinä sattunut repsahdus tai toinen ja nyt itseä masentaa, vituttaa, ahdistaa, pelottaa,…

Kotiväenkin kärsimys on alkanut aiemmin, kuin edes halutaan uskoa ja se kärsimys on paljon pahempaa, kuin se minkä se juova alkoholisti viimeaikoina on huomannut, päässään rekisteröinyt. Kotiväen kärsimyskään ei silti auta avaamaan AAn ovea, kun ensiksi on pakko koettaa yksin, peläten vain sen oman nahkansa puolesta, mitä jos joku saa tietää mun käyvän AAssa :frowning: . Omaa nahkaa suojellaan perheen kustannuksella viimeiseen asti. Eikö niin olekin, itseä siinä suojellaan, sitä omaa vapautta juoda tai sallia itselleen se juominen.

Vastuu juomisen jatkumisesta, avun epäämisestä, muiden kärsimyksistä ei poistu sillä, että on tässä yritetty raitistua, yksin kylläkin, kun kerran on se häpeäkin, joka estää menemästä, hakemasta apua ongelmalleen josta kärsii kaikki muutkin. Vastuu on yksinkertainen, mutta eipä sitä juodessa tajua, mutta silloin sen pitäisi kertoa jotain, kun se ensimmäinen on menossa huulille. Apua on haettava, jos vastuukysymys ei paina.

Hae apua, tukea ja anna itsellesikin mahdollisuus nauttia elämästä. Perheesi toipuu, jos ja kun sinä toivut, mutta se on varmaa, ettei mikään tapahdu hetkessä, paitti alasvajoaminen. Raitistuminen on prosessi, joka alkaa aina sillä, että tunnustaa itselleenkin tosiseikat, pistää korkin kiinni, hakee apua, ottaa sitä vastaan ja tekee kaikkensa, jotta raitistuisi.

Toivottavasti osasin kertoa riittävän ikävästi, jotta tartut itseäsi niskasta kiinni ja raijaat itsesi lähimpään ryhmään.

Akkari hei, olen ollut aika kauan mukana AA:n toiminnssa ja kuullut silloin-tällöin jonkun kertovan, että kun palaverikäynnit harvenivat ja jäivät pois, tulikin vastaan ajatus, että jospa sittenkin voisi juoda, ihan vaan muutaman. Joskus se juominen on jäänyt yhteen iltaan, useinkaan ei. Et siis ole poikkeus etkä muita huonompi, vaikka olet retkahtanut juomaan. Onneksi tiedät, mistä olet saanut päivä kerrallaan viikkoja ja kuukausia kestäneen raittiuden.

Minulle ovat olleet hienoja hetkiä ne, kun palaverissa olen tavannut liiketuttavan tai liikkeeseen on tulla tupsahtanut palavereista tuttu ihminen. Samoin matkoilla on kiva tunne, kun voi vieraalla paikkakunnalla mennä tutunhenkiseen paikkaan, AA-palaveriin, vaikka ei tuntisi siellä entuudestaan ketään.

Hyvää vuodenvaihdetta!

Moro! Juuri otin selvää milloin ryhmä kokoontuu ja torstaina 19 aikaan yritän mennä ja selvitä sinne saakka.

Hyvä homma ! Tuosta se lähtee taas ! Kerrothan meille täällä myös miten uusi taipaleesi edistyy.

Hyvää uutta vuotta 2013 !

Moro Vinetto! Joo koetan selvitä ja ensin tästä vuodenvaihtumisesta.Nyt,kun viikko kulunut selvänä jo käväsi mielessä nousuhumala.Olen yrittänyt hetki kerralla mennä eteenpäin. Hyvää uutta-vuotta!

Tervetuloa minunkin puolesta.

Tervetuloa mukaan!

Itselläni ei ole vielä noin pitkää raittiutta kuin sinulla, mutta kovaa perässä tullaan!

Aika helv… levoton olo! Aamulla töihin olisi mentävä ja nyt vähän taas tuntuu loppuelämä vaikeelta ilman alkoholia kokonaan.Pitää mennä ulos vähän lumitöihin,jos se raitisilma auttaisi ja menis ohi tää olo.8päivää ilman!

Eiku päivä kerrallaan! Ihan totta, päivä kerrallaan vaan, se on paljon helpompaa! :smiley: Tsemppiä sinne.

Vasta 9vrk,mutta tämä päivä vaikka minuutti kerrallaan!

Moro! Olin tänään AA-ssa.meitä oli 7 alkoholistia mukana.Minua jännitti aluks,mutta kyllä ihan hyvää teki kuunnella muita.Itse en paljoa puhunut ja muut olivat pitkään 10-30 vuotta raittiina olleita ja tunsin itseni hyvin ulkopuoliseksi.Alussa he puhuivat kaikista päivän tapahtumista ja ja laskivat hyvin hurttia huumoria ainakin 15minuuttia yli alkamisajan.3 askeleen lukivat,kun siinä olivat menossa.Pitää kai mennä vaan uudestaan ja yrittää päästä mukaan.Jokatapauksessa tänään 10vrk.Selvinpäin ja siitä iloinen.Tunnen jotenkin tään plinkin hyväksi ja monessa kirjoituksessa huomaan aivan samoja kokemuksia,kuin itselläni.Minulla lauantaina yhdet syntymäpäivät ja olen miettinyt meenkö ja tiedän,että siellä viinaa tarjolla. Tämmöistä tänään! t.akkari

Aluksi voi tuntuakin ulkopuoliselta varsinkin kun olet ollut aikaisemmin ja varsinaista uutuuden kokemusta ei ole. Käy vaan nyt jonkun aikaa ainakin - ei se ainakaan huonompaan suuntaan vie.

Kyllä se siitä lähtee vaikka hammasta purren aluksi. Isoista asioistahan on kysymys - sinun elämästäsi.

Oi, ompa kiva kuulla uusista jäsenistä ja anna todellakin itsellesi aikaa ja mahdollisuus löytää oma paikka AAsta.

Rohkeasti mukaan vaan ja ennakkoluulotonta mieltä.

Akkari, olemme samassa vaiheessa ja aikataulussa, seurataan toistemme kirjoittelua. Jos kotipaikkakunnan AA on hankala, mieti (ehkä isompaa?) lähipaikkakuntaa. Esim. kerran viikossa itseasiassa ihan kivaksi ohjelmanumeroksi ajella sinne vaikka pidemmän matkankin päähänkin juttelemaan ja kuuntelemaan. Ja minusta ei ole häpeällistä vaan kunniakasta yrittää saada itsensä kuntoon, hatunnoston ja kumarruksen arvoinen asia! Jos jotain kusipäätä kiinnostaa seurata tekemisiäsi menköön pienuutensa, naura sinä sille. Hänellä luultavasti sama ongelma jolle ei pysty tekemään mitään. Kuitenkin, AA:ssa ihmiset istuvat itsensä takia, ei kytätäkseen toisia. Omat ongelmat ovat sitä kokoluokkaa ettei siinä muiden asioiden kyttääminen paljon kiinnosta.

Olen miettinyt AA:ta vähän kuin kirkossakäyntiä. Jotkut menevät kirkkoon hakeakseen ongelmiinsa lohtua, selvyyttä, toivoa. Toiset tekevät saman AA:ssa. Niinkuin AA:ssa käy monenmoista porukkaa, niin käy myös kirkossa: vanhaa, nuorta, raihnasta, hairahtanutta, katuvaa, häpeää kokevaa jne. Eikä kukaan sitä ihmettele tai kyttää. Eikös samoin voisi ajatella AA:nkin suhteen?

Hei Akkari, ja onnittelut rohkeasta askeleesta!

Sinulla on sama mahdollisuus pysyä tänään raittiina kuin meilläkin, joilla ensimmäinen raitis päivä on ollut joskus kauemmin sitten. Olen iloinen puolestasi, että olet tehnyt jotain konkreettista muuttaaksesi elämääsi parempaan suuntaan.

Moro jukkis! Mukavaa lukea tuo kirjoituksesi.Rohkaisee paljon.Tiedän ,että itseni takia apua haen ja ei tosiaan pitäis välittää muista ja muiden ajatuksista tässä hengenvaarallisessa riippuvuudessa.Oli aika kurjaa siellä AA-ssa,mutta menen vielä uudestaan.Mulla isoon kaupunkiin matkaa 90km ja otin juuri selvää että siellä useempi ryhmä ja meen katsomaan miltä tuntuu.Huomenna olisi ne synttärit ja en ole vielä päättänyt meenkö?? Nyt perjantai ja ihan maxi-cola linjalla mennään.Syönyt oon hirveesti ja suklaata myös.Monesti mieleen vaan tulee eikö sitä koskaan enää…! Mutta,kun aina tahtoo yli ampuu.Kiitos kaikille hirveesti kirjoituksista niistä on iso-apu!t.akkari

Terve Akkari ja kiva tutustua! Luin noita juttujasi ja aplodeerasin esimerkiksi sille, kun taoit rautaa toteamalla, että vaikeakin päivä mennään tarvittaessa vaikka minuutti kerrallaan: niin juuri se on, tilanteen mukaan. Vaikeita paikkoja tulee JA menee: mikään fiilis ei ole ikuinen, juomahimo tjms. menee ajallaan ohi. Mulle tuttuja ovat tavallaan “juomattomat putket”: fiilikset ja omanlaisensa psykologiset solmukohdat, jotka kohtaan tietyn syklin välein tämän tästä. Tulee kauhea ahdistus, menee ehkä unet ja voimat, tulee ärtymystä enemmän ym. Se kestää muutaman päivän ja päättyy usein isoon itkuun, jonka jälkeen voimat alkavat palata: tärkeintä on tiedostaa se, missä kullakin hetkellä menee ja pysähtyä tuumaamaan varsinkin silloin, kun tekisi mieli juoda, että mitä sen mieliteon takana on OIKEASTI. Ja jos sen saa selville, niin sitten sitä voi hoitaakin. Jos on vaikka ärtymystä, kannattaa purkaa sitä liikkumalla: unettoman täytyy yrittää rentouttaa itseään, välttää liikaa kahvia jne. Kaikki tiedostaminen kehittyy sen myötä, että opettelee pitämään katseen tiessä ja mielen siinä hetkessä ja tilanteessa, missä kulloinkin menee. Itse varon sortumasta myös kaikenlaisiin fantasioihin siitä, millaista elämäni on vaikka vuoden kuluttua, kun olen ollut niin ja näin raittiina. Raittiina ei voi olla kuin nyt :slight_smile:

Ja hei: älä muiden mielipiteistä piittaa! Tää on sun elämä ja se on nyt ehkä paremmassa alussa kuin koskaan ennen :slight_smile:

Moro Antilooppi! Kiitos hienoista vinkeistä…Viimmeinen kirjoittamasi lause Raittina ei voi olla,kuin nyt! jäi soimaan mieleeni.Auttaa paljon.Vähän väliä ,kun aattelen miten,kun meen etelänmatkalle,kavereille…yms.Jossa tottunut ottamaan.Huomenna olisi synttärit ja juuri kaverini soitti ja kyseli tuuthan sit huomen illalla.Lupasin tulla! Tiedä sitten meenkö kumminkaan,kun siellä viinaa tarjoillaan varmuudella.Yritän tässä painaa päähäni näitä hulluuksia mitä olen kännissä tehnyt ja miten hirveesti niistä sitten kärsinyt ja katunut ja karmeeta krapulaa ja morkkista monta päivää pitänyt hulluuden rajoilla miettinyt.Mieli ollut muuten tänään parempi ja liekö kun 11vrk nyt selvinpäin,että se vaikuttaa.Tiedän,jos otan tulee niin hirvee krapula ja henkinen morkkis,että otan sit seuraavana päivänä siihen lievitystä ja se helv…vyyhti on taas hankittu,josta ei hetkessä toivu.Mutta kuten todettu olen raittina tässä ja just nyt!t. akkari