Niille, jotka tosissaan haluavat lopettaa pelaamisen!

Moi kaikille!

Ajattelin kirjoittaa tällaisen viestin varsinkin niille, jotka ihan oikeasti haluavat päästä pelaamattomaan elämäntapaan. Sellaiseen elämäntapaan, jossa kaikki rahapelit halutaan poistaa päivänjärjestyksestä. Voidaan edelleen puhua 0-toleranssista, joka on ongelmapelaajan ainut vaihtoehto, mikäli siis haluaa ongelmien lähteen (pelaamiseen) eristää elämästään.

Olen huomannut tällä ”saitilla” usein ollessani, että moni pelaaja kirjoittaa uholla alustuksen elämästään, joka alkaa yleensä näin: Nyt loppui kaikki pelaaminen. Usein käy kuitenkin niin, että viesti on vain hetkellistä olotilan purkua, ja aloitusviestin kirjoittaja häviää kartalta hyvinkin pian. Häviää yleensä siksi, että pelit kutsuvat jälleen… Ongelmista huolimatta. Kirjoittamisessa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, päinvastoin, koska Valtti-sivusto on monelle ensimmäinen paikka, jossa he rehellisesti myöntävät olevansa peliaddikteja jne… En usko että kukaan huvikseen kirjoittaa, vaan silloin on oikeasti tilanne päällä, mutta kaipaisin pelaajilta jämäkämpää otetta asiassa. Ottakaa ongelma tosissanne, ja tehkää muutos. Päivä kerrallaan eteenpäin pelaamatta. Sen pidemmälle ei tarvitse vielä ajatella. Retkahtamisia voi tulla, mutta tärkeintä on ymmärtää tämän ongelman todellinen luonne. Väittäisin että suurin osa pelureista ei sitä ymmärrä. Yritän itse ymmärtää sen täysin, ja luulen pikkuhiljaa onnistuvani siinä.

Tuossa alla on GA-peliongelmaryhmän ensimmäinen askel. Lukekaa se ajatuksella. Miettikää rauhassa oma tilanteenne alusta loppuun. Kyseenalaistakaa oma käytöksenne elämässä, ja antakaa ajatusten virrata isommassa mittakaavassa. Tuskin haluatte jatkaa loppuelämäänne pelaamisen oravanpyörää?

1. Askel

Myönsimme, että emme hallinneet pelaamistamme - ja että elämä oli käynyt kestämättömäksi.

Me Nimettömät Pelurit uskomme, että peliongelmamme on jatkuvasti paheneva
tunne-elämän sairaus, jota suurinkaan tahdonvoimamme ei pysäytä eikä hallitse.
Me tiedämme tämän kokemuksesta. Uskoimme kenties monestikin, että suuri voitto
kyllä ratkaisee kaikki ongelmamme. Mutta useimmat huomasivat - pian voittonsa
jälkeen - vaikeuksien vain lisääntyneen.

Me jatkoimme pakonomaista pelaamista. Huomasimme ottaneemme riskin perheen,
ystävien, turvallisuuden ja työpaikan menettämisen suhteen. Siitä huolimatta
jatkoimme. Pelaamisemme johti jopa laittomuuksiin, rikossyytteeseen, mielen
sairastumiseen tai itsemurhayritykseen. Me vain pelasimme, emme kyenneet
lopettamaan.

Sorruimme uskomaan, että jos taloudelliset ongelmat vain ratkeavat, pystymme
jättämään pelin tai jopa pelaamaan ja elämään normaalien ihmisten tapaan.
Monet kerrat vannoimme, että emme pelaa enää, uskoimme tahdonvoimaan. Uskoimme
valheeseen. Uskoimme, että meillä on voimaa lopettaa pelaaminen tai hallita
sitä. Koska emme kyenneet rehellisesti katsomaan peliongelmaamme, saatoimme
jatkaa pelaamista. Kaikista todisteista huolimatta me yhä kielsimme totuuden
pelaamisestamme.

Liittyessämme Nimettömiin Pelureihin meidän tulee kehittää itsellemme kyky
katsoa rehellisesti pelaamistamme. Tämä on toipumisprosessimme ensimmäinen
askel. Ilman rehellisyyttä emme voi myöntää, että olemme voimattomia
pelaamisessa. Meidän on rehellisesti hyväksyttävä ja myönnettävä
voimattomuutemme, jotta voisimme edetä toipumisessa.

Jos nyt tai vastedes luulemme, että voimme pelata taas, merkitsee se sitä,
ettemme vieläkään usko voimattomuuteemme pelaamiseen nähden, emmekä ole
myöntäneet tai hyväksyneet tätä voimattomuutta (meillä on se tai sitten ei).

Jäsenten, joiden on vaikea myöntää voimattomuutensa, tulisi kirjoittaa
muistiin pelaamisestaan, sen aiheuttamasta tuhosta ja lukemattomista
yrityksistä lopettaa pelaaminen. Käytä 20 kysymystä oppaana (linkissä alhaalla). Kirjoita
laajasti, perinpohjaisesti ja käytä jokaista kysymystä erikseen lähtökohtana.
Vain tietoisesti ja myöntämällä tilanteemme toivottomuuden ja avuttomuuden
(pakonomaisina pelaajina) voimme kehittää avointa mieltä, jota siirtyminen
toiseen askeleeseen edellyttää.

Lähde: nimettomatpelurit.fi/Askeleet.htm#1.

Analyysisi osuu minusta kohdalleen. Pahimman angstivaiheen parahdukset jäävät täällä Valtissa valitettavan usein nimimerkkien ainoiksi kirjoituksiksi. Itse näen tervehtymisen merkkinä sen, että näitä asioita pyörittelee mielessään ja niistä keskustelee muulloinkin kuin silloin, kun kaikki on kaatumassa päälle.

Moi! On itse asiassa ollut tarkoitus kirjoittaa samankaltainen aloitusviesti jo aikoja sitten, mutta parempi myöhään…

Mielestäni peluri voi päästä nopeaankin ymmärrykseen ongelman suhteen, mutta se vaatii sen, että on ajatuksella asiassa mukana. Asioista keskusteleminen on mitä parhain keino ymmärtämisen nopeuttamisessa. Valitettavasti pelkkä “angstinpurkaus” ei riitä eteenpäin pääsyyn. Jostain on kuitenkin aloitettava, ja purkaushan siinä ensimmäisenä vuorossa on. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa lukea täältä myös hieman vanhempia viestejä eri ketjuista, joista voi olla suunnattomasti apua monelle kärsivälle.

Olen tässä miettinyt jo vähän aikaa, että miten sitten saisi oman (vuosien saatossa muodostuneen) ajatusmaailman edes osittain siirrettyä sellaiseen peluriin, joka on nyt “paiseessa” ja ainakin toivottavasti aikeissa lopettaa? Vaikeaahan se on, kun muistaa miten muiden puheet menivät helposti korvien läpi, kun itse oli syvässä kuopassa… mutta ehkä meidän on nyt tässä tilanteessa panostettava enemmän mm. viestintätapaan ja aktiivisuuteen auttamisessa.

Pelaamisen lopettamisessahan on kyse suorasta elämäntapamuutoksesta. Pelurille se on yhtä aiheellinen kuin muillekin addikteille. Peluri kuitenkin ajattelee ensisijaisesti tai jopa pelkästään suurempaa rahasummaa, joka korjaisi kaikki asiat hetkessä. Siinä tulee virheellinen ajatus nro 1. Toki kuralle mennyt talous täytyy jotenkin järjestellä, mutta ilman elämäntapamuutosta mikään ei todellisuudessa muutu. Jonkin ajan päästä sitä on taas ensimmäisessä ruudussa ja ongelmien keskellä, jos ei lähde oikealla asenteella ja ajatusmaailmalla muutokseen.

No itse olen ainakin lopettamisen suhteen niin tosissaan kuin vaan voi olla. Sen olen vuosien varrella minäkin ymmärtänyt, että jos ei tosissaan ole, niin muutoksen voi unohtaa. Tuo GA:n ensimmäinen askel on muuten aika hyvä muistutus totuudesta.

pitkä teksti, mutta erittäin osuva! :slight_smile:

On tämä siis niin uskomatonta. Kuvittelin taas pystyväni “hallitsemaan” pelaamastani kun viimeisen kuukauden aikana olen ollut plus miinus nollalla. Eilen sitten kävi säkä ja jäin 40 euroa voitolle Kulta-Jaskassa, johon olen pahasti koukussa. Tänään sitten meni 60 euroa sukkana kun pieni pelituokio vaihtui tunnin pelisessioksi kyseisen pelin ääressä. Nyt on taas sitten se tyypillinen morkkis ja huono omatunto päällä.
Varmaan jonkin korvissa pieniä rahasummia, mutta näin minulla on aina alkanut peliputki, jolloin viikossa on palanut jopa satoja euroja noihin automaatteihin, eli voitan ja pelaan rahat korkojen kanssa takaisin. Tämä johtui taas siitä, että minulla oli enemmän käteistä mukana kaupungilla liikkuessa. Minulla on kyllä kortissa ollut jo iät ajat 20 euron nostoraja päivälle ja pankkikortissa on peliesto RAY:n automaatteihin, eli näin olisi toimittava jatkossakin. Se on vaan niin uskomaton viehätysvoima noissa peleissä ja varsinkin tuossa Kulta-Jaskassa.
Minusta tuntuu, että aivot vaativat päivittäin tuota “voittamisen huumaa”, vähän niin kuin narkkari huumeannoksensa, mistään muusta ei voi olla omalla kohdallani kysymys. Ongelma vain taitaa olla minulla se, että mitä tilalle? Pelatessa unohdan ulkomaailman ja omat ongelmani hetkeksi kun elän noiden pelien maailmassa. Tässä on se kynnyskysymys, että haen korviketta johonkin noista peleistä, joka puuttuu tällä hetkellä elämästäni. Sehän on selvää, etten saa noista RAY:n automaateista mitään elämää mullistavia voittoja.

Ensimmäistä kertaa uskon pystyväni lopettamaan nettikasino"urani" juuri tällä hetkellä, NYT. Olen kyllä usein mietiskellyt, varmaan hyvin tyypillisesti, että jonain päivänä, kunhan sen viimeisen kunnon pottini nappaan, niin lopetan. Itsestään selvää, ettei se näin mene, ei minunkaltaiseni peliongelmaisen mielellä. Olen kirjoittanut tänne tappion jälkeisissä tunnelmissa ahdistustani, mutta en silloinkaan ollut valmis lopettamaan. Ehkä olisin nyt?

Suljin äsken pelipaikat, joissa olen pelannut. Ja pari muuta vielä päälle. Senkin, mistä kotiutin niin monta tonnia, suurimman kertakotiutukseni ikinä! Senkin, missä pelasin ilmaiskierroksia, mutten ollut vielä käyttänyt 100% tervetulobonustani. Nipsnaps, kiinni. Ahdisti, että eräällä sivustolla, johon kuvittelin silloin tällöin laittaneeni muutaman hassun euron, näin vähän totuutta pelaamistani summista. Parissa kuukaudessa kympin talletuksia äkkiseltään laskettuna noin 400e edestä. Siis jossain, missä en edes koskaan mielestäni pelannut! Paikassa, joka ei ikinä ahdistanut “suosikkiasemansa” vuoksi, täysin merkityksetön pikkupanostuspaikka, jossa kävin, jos muissa paikoissa talletusrajat kitisivät (harvoin sain rajoja edes tarpeeksi pienenä pidettyä), paikka josta en koskaan kotiuttanut euroakaan. En uskalla edes ajatella, millaisia summia ne suosikkipaikkani sitten ovat vieneet…

Mutta tiedättekös, sillä ei ole enää väliä. Ne rahat ovat menneet, enkä niitä takaisin saa. Voitan olemalla pelaamatta. Näin fiksut ovat sanoneet :slight_smile: Ja hei, kyse ei ole edes pelkästään rahasta. Kyse on kadotetun elämänilon löytämisestä. Ajattelinkin etsiä sen. Vielä yksi este.

Minulla on enää yksi kasino auki, se suurin suosikkini. Olen sen verran monta euroa siellä pyöräyttänyt, että kuun vaihteessa ilmestyy pelitilille yli 100e bonuksia. Jostain syystä tuntuu kauhean vaikealta laittaa edes talletusrajaa tuolle viimeiselle paikalle! Jotenkin kai vielä haluaisin vetäistä jonkin jäähyväiskierroksen, tai muuta naurettavaa. Vastuullisen pelaamisen sivu on ollut auki tuossa toisella välilehdellä ainakin tunnin jo. Toisaalta ihan sama, koska rahaa ei ole penniäkään… tässä välissä pähkäilen kovasti, lopulta laitan rajoituksen, joka estää seuraavan viikon tekemästä typeryyksiä

Huh. Tiedän ettei kaikkia estä nämä pelitilien jäähdyttämiset sun muut. Mä kuitenkin uskon niiden tehoavan, en tykkää pelata kuin tiettyjä pelejä (niitä sisältävät kasinot kai kaikki kiinni, teen vielä tarkastuskierroksen) ja en ikinä uskaltaisi pelata kunnolla tuplatunnuksilla :slight_smile: Hyvä niin!

Dokogambler, älä jää odottelemaan pelihimon täydeksi yltymistä vaan ota ja lopeta koko raastava touhu. Jos voitat, niin häviät vaan seuraavalla kerralla enemmän. Jos jätät pelaamatta, jätät häviämättä! :slight_smile: Tiedän tuon, ettei oikein haluaisikaan lopettaa. Tuumailin aikoinaan, että laitan pikkuriikkisen rajan ja pienesti vähän pikkupanoksella silloin tällöin jaan korttia itselleni (videopokeri on mun juttu). Mutta hitot, siitä ei ole kuin haittaa. Vie mennessään ja kohta taas euro palaa. Onkohan se joskus paljonkin puhuttu flow-tunne sama, kuin pelihullun pelihurmos? Veikkaisin jotain sen suuntaista. Pitäisi vain löytää terve tapa päästä semmoiseen hurmokseen. Minä haluaisin löytää liikunnan riemun. Saisitko sinä vaikka jostain uudesta liikuntaharrastuksesta “flowta” (tai jotain :smiley:) täyttämään pelaamisen jättämän aukon?

Hei!

Pakko kommentoida tuohon liikuntaharrastuksen vaikutukseen omasta kokemuksesta. Olen nyt ollut pelaamatta kokonaista 3 päivää, (tiedän, ei vielä mitään mutta minulle tuntunut ikuisuudelta.) Pelit ovat pyörineet päässä alituiseen, aamuin illoin. Aloitin 3 kuukautta sitten juoksuharrastuksen ja sen vaikutukset ovat olleet uskomattomia. Lenkkeillessä mielestä katoaa kaikki turha, myös pelihimo. Ainut hetki päivästä kun uhkapelit eivät kummittele mielessäni. On vain pururata ja armoa huutavat jalat. Juostessa tulee juuri sellainen hurmostila joka tuottaa ainakin minulle hyvän olon tunnetta. Suosittelen siis ehdottomasti liikuntaa kun himo iskee!

Ihan huippua kuulla, Ace of Spade, sekä liikuntakärpäsen purema että kolme pelaamatonta päivää (minustakin se on paljon, oma pelaamattomuus mitataan vielä tunneissa :smiley:)! :slight_smile: Juuri juokseminen kiinnostaisi minuakin. Saan jo koiran kanssa jolkutellessa huippufiiliksen, veikkaisin sen moninkertaistuvan vauhdin myötä :slight_smile: Pistän ostoslistalle kunnon lenkkarit ihan viestisi tuoman innostuksen myötä :smiley: Kunhan on rahaa ostaa jotain vähemmän elintärkeää :S No, tällä uudella pelitahdilla (loppu on!) luulisi sen päivän koittavan, sen verran isoja summia tuntui löytyvän aina pelaamiseenkin :unamused:

Kiinnostaisi muidenkin hurmokseen vievät tekemiset (heh, heti tuli yksi mieleen :mrgreen: mutta haen nyt jotain muuta). Kaikillehan ei himoliikunta käy. Ehkä joku löytäisi muiden vastauksista intoa aloittaa harrastuksen, joka veisi tyhjää aikaa, sitä, mikä helposti sysää pelihommiin.

Minä pidän taiteiluista, piirrän ja maalaan mielelläni. Voisin ottaa sen taas täydeksi harrastukseksi. Lukeminen on kivaa, kesällä ulkona etenkin ja se myös vie keskittymisen kokonaan helposti :slight_smile: Voisin melkein lukea jonkun uhkapelaajan selviytymistarinan, osaisiko joku suositella jotain? Eritoten nettikasinoiden maailmaan eksyneen selviytymisestä olisi hienoa lukea.

Kiitos neuvosta. Näyttää kyllä siltä, että yksin en onnistu vastustamaan noiden pelien vastustusta, vaan tässä on hakeuduttava jonnekin ryhmään tai haettava ammattiapua, koska en pysty yksin hallitsemaan itseäni pelaamisen suhteen. Nimittäin tänään taas sorruin kun tapaamiseni Helsingissä yllättäen peruuntui ja yhtäkkiä minulle tulikin vapaapäivä ja ajattelin, että nythän minulla on “varaa” pelata junalippujen ostamatta jäämisestä säästyneet vajaat 60 euroa kun ei ollut muutakaan tekemistä ja juna-aseman vieressähän oli tietenkin RAY:n Potti, jossa ajattelin yrittää voittaa eilen häviämiäni rahoja takaisin, eli kierrehän tästä oli taas tulossa, onneksi pankkiautomaatin nostorajoitus esti suuremman vahingon syntymisen.
Joka tapauksessa olisin Helsingissäkin löytänyt itseni kasinolta ja siellähän olisin ohittanut tuon pankkiautomaatin nostorajoituksen nostamalla rahaa kassalta.