Niille, joille vetämisen lopettaminen ei ole niin helppoa

Sauna
21

^Eiköhän siihen jokainen alussa sorru, osa vaan oppii homman jossain vaiheessa, ja jotkut jatkavat päänsä seinään hakkaamista ikuisesti. Minun nähdäkseni siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa, opetella kohtuus ja selviytymään arkielämästä käytön kanssa. Tai sitten alkaa heittämään hihaan, ja ryhtyä täysipäiväiseksi pirinistiksi. Jos siis säännöllisesti on vedettävä.

Ihan järjettömiä ylitöitä tuli kyllä tehtyä aikanaan. Mutta ei siinäkään mitään järkeä ole. Itsellä ainakin meni monta vuotta ihan sumussa, aamulla töihin ja illalla nukkumaan muutama tunti, ja sama uudestaan. Tuota rallia monta vuotta 6 päivää viikossa, niin ei ole ihme että muut elämän osa-alueet olivat vähän kuralla ja ihmissuhteet rakoilivat.

Kuinka vaikea Zeus oli lopettaa tuollainen vuosien putki? Itsellä ainakin oli “pieniä” vaikeuksia, elämä oli kuin hidastetussa filmissä

22

Meikä on surulline tähän thredii kirjottaneitten puolesta. koittakaa tehä parannus…oikeesti

23

Mua ei ole koskaan kiinnostanut kohtuukäyttö pirin kanssa, ts. se valvomissekoilu kuuluu mulla olennaisena osana hommaan, enkä mä ilman sitä saa koko paskasta mitään irti. Kokeillut olen ja oli kyllä niin tylsää, että mieluummin olen tyystin ilman. Sama juttu, kuin alkoholin kanssa, eli ei kiinnosta mikään parin saunakaljan tissutus tai kevythiprakka baarissa kuuden annoksen voimin, joiden jälkeen kiltisti kotiin nukkumaan. Mieluummin täysin kuivin suin, jos en känniränniä saa päälle. Tietenkään tuo vimmainen pirin kiskominen, nousujen metsästys heti edellisten hieman laannuttua ja siitä johtuva pidempään jatkunut valvomis-syömättömyys ei mitään hyvää poikinut, vaan seuraukset olivat monesti melko karseat, mutta vanhemmiten aloin hoitaa homman niin, että ne pirirännit jäivät pariin-kolmeen vuorokauteen, joiden jälkeen lepäsin ainakin viikon ennen seuraavaa kierrosta ja tuossa syklissä ei tokikaan vielä mitään järjettömän pahaa vahinkoa saanut aikaiseksi. Masennusta tuokin kyllä pahensi, koska eivätpä aivokemiat siinä viikossa mihinkään ehtineet palautua, mutta tuolla keinoin mun oli mahdollista saada piristä irti se, mitä siltä hainkin kutakuinkin harmittomasti.

No, mun kohdallani paras ratkaisu lienee se, etten vedä piriä ja helppoa se on nyt ollutkin, kun ei ole enää viimeaikoina kitkuttanut sitten tippaakaan. Aivan hyvin voi alkaa kitkuttaa vaikka jo 5 min. kuluttua, eli mitenkään ehdottomasti taaksejääneenä elämänä en amfetamiinia näe, mutta sitten kait vedän sitä tuolla parin päivän metodilla. Eikä ole sekään varmaa, että se siihen pariin päivään jäisi, eli saatanpa innostua ja kiskoa itseni johonkin psykoosiin, kun mikään ei riitä, mutta oikeastaan tuo rännien lyheneminen tapahtui ihan itsestään iän myötä, kun ei sitä vanhana yksinkertaisesti jaksa. Aivan sama, kuin alkoholin kanssa. Yhtä kaikki, mun elämäni on huomattavasti parempaa ilman piriä. En mä edes mitään psykoosisekoamisia niinkään pelkää, mutta kun olen saanut tuon masennuspuoleni hoidettua toistaiseksi pois, niin en todellakaan kaipaa sellaista aivokemioiden ronkkimista, mikä toisi depiksen takaisin.

Edit: Viimeksi olen käyttänyt amfetamiinia elokuussa pitkän tauon jälkeen ja kyllähän siinä sekistelyrännissä 3-4 vrk. vierähti ja tuli miltei nuoruus mieleen :stuck_out_tongue: . Alkoholia meni siis reippaasti myös, kuten mun tapauksessani sääntönä on, lisäksi tuli vedettyä benzoja siihen kylkeen, vaikka nykyisin välttelenkin niitä alkoon sotkemasta, kun sen verran liikaa alkoi vainottaa(Vainottelu on siis mun mielestäni vain hauskaa ja kuuluu asiaan piripäissään tiettyyn pisteeseen asti, eli siihen, kun vielä tietää harhojensa olevan harhoja :laughing: :mrgreen: ) ja siinä oli sitten se retkahdukseni bupreenkin. Se oli kyllä aivan turha juttu. Siinä mielessä toki hyvin tarpeellinen, että tulipa todettua, ettei bupre anna mulle enää mitään, mutta harmittaa vain se pienikin tuhlaus, kun senkin murun olisi voinut vetää joku, jolla siihen oikeasti tarvis on :laughing: . En kärsinyt mitenkään tuosta “kunniakierroksesta”, kaiken kaikkiaan se oli ihan hauskaa, mitään hirveitä ei tapahtunut ja ihan lämmöllä sitä muistelen. Jälkiolot olivat ihan okei, eli olin ehkä hiukan masentuneempi hetken, kuin perusdokuspurtin jälkeen ja toki niin uupunut ja nälkäinen, että siitä toipuminen otti oman aikansa, mutta missään nimessä ei mitään sellaisia laskumasisteluja, jotka olisivat elämääni häirinneet tai joita en olisi voinut käsitellä täysin ohimenevinä ja asiaan kuuluvina aivokemiasotkuina. Mitään himotuksia tuosta ei myöskään jäänyt päälle. Joo, jospa tuo olisi ihan jees, että 1-2 vuoden välein kiskaisee tuollaisen nostalgiarännin :mrgreen: . En tosin olisi yhtään pahoillani, vaikka jäisi kokonaan välistäkin.

24

.

25

Olihan se pienimuotoinen " :open_mouth: " kun yks kaks pitikin olla ja elää ilman sitä apukeinoa ja turvaa, jolla jaksoi aiemmin sitä rumbaa helpommin…
Fyysistä ongelmaa siinä lopetuksessa ei ollu oikeastaan muuta kuin se väsymys, joka tuntui ihan mahdottomalle!
Vaikka olisit nukkunu kellon ympäri, niin herätessäsi olit silti vaan “väsyny”.
No se onneks helpotti sen reilun viikon jälkeen.

Mut olihan se korvienvälille myös melkoinen opettelu, kun se “hyvä kaveri” olikin poissa, ja alussa tuntuki elämä sellaiselta “epätodelliselta” ja seisahtaneelta. Hankala pukea sanoiksi mut toi sun sanoma kuvaus “hidastettu filmi” kuvaa hyvin tavallaan sitä oloa, kun tuntuu et se elämä on jotenki jämähtänyt paikoilleen.

Mut jos vertailla pitäis omaa kokemusta lopettamisen vaikeudesta esim. Bupreen, niin se piri-rännin lopetus oli ihan lasten leikkiä.
Mut toki sillon mulla oli vielä “lähes kaikki muumit kanootissa” :laughing: eikä mistään masiksista tms. ollu tietoakaan, niin varmasti sekin helpotti sitä lopetusta… :slight_smile:

26

Zeus-76 ja P-nuiva puhutte aivan totta ja onhan sitä muiltakin tullut kuultua aivan samat asiat.
Kyllähän sitä tietää ja näkee itekkin sen,että tuo ei ole oikea tapa, mutta silti sitä antaaa mennä.
Kesän ja syksyn kun kävi töissä, niin sillon homma oli jo hyvin hanskassa, että älysi aina nukkua ja syödä.
Toivottavasti tuota tulis saatua jotenki pidettyä hommat käsissä, ettei tarviis hakata sitä päätä seinään, kun sitä se ei tule enää paljoa kestämään.

27

Musta piri melkein pahin doupeista. kaikki rikokset ja muut hölmöilyt kävi piriputkien aikana

28

.

29

Joopa joo, ei pitäis ruokkia trollia, mutta miks pitäisi olla surullinen jokaisen huumeksia käyttävän puolesta? :laughing: Ennen aikaanhan morfiini ja jopa heroiini olivat täysin normaaleita lääkkeitä. Toki Suomessa meni kiven alle opioidilääkkeet, kun Suomi sai YK:lta huomautuksen epätavallisen isosta morfiinimenekistä. Ovatpa sitten varmaan meidän veteraanitkin ihan hirmuisia narkkareita olleet. :laughing: Juu, osa jäi todella koukkuun, mutta veikkaanpa luvun olevan kuitenkin pienempi kuin raittiiden määrä.

Haloo, monet huumeethan on LÄÄKKEITÄ. Onhan se toki surullista sinänsä, jos vaikkapa koskee niin kovaa, että opioidia tarvitsee, mutta eipä siinä auta mitkään jeesustelut. :unamused: Pitäisköhän ehdottaa iäkkäälle isoäidilleni, että jättäis morfiinin sikseen, kun jeesus kuitenkin parantaa iästä johtuvat, kivuliaat nivel-ja nikamakulumatkin? :wink: Ai kauhea, mun isoäiti on varmaan pahemman luokan narkkari. :laughing: Enkä ole tippaakaan surullinen puolestaan, ennemminkin onnellinen, ettei siinä sadan vuoden iässä melkein tarvitse kärsiä hirvittäviä kipuja kaiken muun vanhuudenvaivan lisänä.

Takuullahan kyllä vanhukset moni on sikäli koukussa, että tarvitsevat kipujensa tähden kovia lääkkeitä, eivätkä voi jättää niitä sikseen. Hirmuisia rottailijoitahan noi vanhukset huumekoukussaan. :wink:

30

Olet siis sitä mieltä, että täysin pohjalla oleva ja epätoivoinen narkomaani tekee esim. omaisuusrikoksia “kusipäisyyttään”? Eikö tuolla logiikalla masentunut makaa kotonaan laiskuuttaan, tai vaikka jonkinlaisista oppimisvaikeuksista kärsivä ei pärjää koulussa tyhmyyttään

31

^ No mutta eihän omaisuusrikosten tekemisen voida lukea kuuluvan mitenkään vakiona osaksi addiktiosairautta, eli onhan se kusipäisyys siellä taustalla ja huumeet sen sitten laukaisee, jos on laukaistakseen. Masennukseenhan taasen kuuluu sairauden oireena “laiskuus” ja kotona makoilu.

32

Riippuu täysin olosuhteista. Ei ehkä niinkään Suomessa, koska myös addikteille jaetaan vastikkeetonta rahaa. Toisenlaisissa yhteiskunnissa kulkevat täysin käsikädessä.

33

^ Toki, mutta muualla varastamiseen tuskin tarvii päihteitä edes laskemaan kynnystä varastaa, jos olot ovat jo valmiiksi todella kurjat.

34

En puhunut mistään kehitysmaasta, jossa keskivertokansalainen joutuu varastamaan henkensä pitimiksi. Ihan matalan sosiaaliturvan länsimaissakin olet addiktina käytännössä pakotetturikollisuuteen, mikäli et pysty tekemään työtä tai muutoin luomaan varallisuutta laillisesti.

Enkä nyt muutenkaan oikein ymmärrä, kuinka tuo tekstisi liittyi yhtään mihinkään. Tässähän käsiteltiin päinvastaista ilmiötä, kuin tuo esittämäsi. Jos tässä lähdetään siitä, että päihderiippuvuus on sairaus ovat nuo esimerkkini täysin osuvia. Toisekseen, täällä kun ollaan kovin herkkänahkaisia tietyistä asioista, sen valossa pidin hieman erikoisena puheita “kusipäisyydestä”, kun kyse on täysin tavallisesta oireilusta vakavasti päihdesairaan henkilön tapauksessa.

35

^ Kyllä mä sen erittäin hyvin tiedän, kun en tälläkään hetkellä ole Suomessa, enkä kehitysmaassakaan. :sunglasses: Mutta kyllä, jos sosiaaliturva on olematon, se ajaa ihmisen pöllimään ihan ilman päihteitäkin, vaikkei oiskaan mikään kehitysmaa.

Liittyihän se; sinä sanoit, että samalla logiikalla nistiä voisi sanoa kusipääksi kuin masentunutta laiskaksi. Näin mä asian ymmärsin. Korjaa toki, jos jotain muuta tarkoitit. Mutta näin ei kuitenkaan mun mielestäni ole. Toki päihdeongelma on sairaus, eikä kusipäisyyttä, mutta addiktio ei ole automaattisesti varastelua, kun taas masennuksen tunnuspiirre on “laiskuus.” Päihteet voivat tuoda ihmisestä helpommin kusipääluonteen esiin, kun impulssikontrolli laskee. Eihän läheskään kaikki nistit varastele, siksi mä olen sitä mieltä myös, että on se kusipäisyys sitten oltava luonteessa jo valmiina. Masennus taas tekee yritteliäänkin ihmisen “laiskaksi.” Siksi ne eivät mun mielestä ole vertailukelpoisia asioita.

36

^Kaikki nistit eivät varastele, mutta myös masentuneiden toimintakyvyssä on suuria eroja. Mutta jos nistin addiktio on tarpeeksi voimakas ja olosuhteet riittävän hankalat, hän kyllä varastaa, tai tekee jotain muuta täyttääkseen tarpeensa. Matalan sosiaaliturvan maissa työmarkkinat ovat yleensä rakentuneet niin, että normaalilla toimintakyvyllä varustettu henkilö pystyy repimään niukan elannon ihan laillisestikin.

Edelleen, nuo molemmat ovat aivan tavallisia oireita sairauksissaan, päihdeongelmaisen varastelu on vain riippuvainen olosuhteista. Tosin kyllä sen masentuneenkin laiskuuteen voidaan olosuhteilla vaikuttaa, mikäli ihan petipotilaasta ei puhuta.

37

Niin, siksihän ICD jakaa masennuksen neljään eri luokkaan, mutta väitänpä vakaasti, että yksikään VAKAVASTI masentunut ei tee töitä, ellei sit ole kyse satunnaisesta keikkatyöstä, jonne voi mennä, kun sattuu satunnainen hyvä päivä päälle. Tosin sitäkin pitäisin ihmeenä, masennuksen oirehan on, ettei se tulevaisuus ja elämä pahemmin kiinnosta.

Totta kai rahahuolet todistetusti syventävät vaikka masennusta, mutta en mä toisaalta terveeksi ole millään maailman rahallakaan tullut. Tuskin muutkaan. Mulle on ainakin myös pahimmillaan ollut yks ja sama, että makaanko palatsissa vai mielisairaalassa, että ei sillä ympäristölläkään ole niin väliä, kun tarpeeksi sairas on. Yhteiskunnan aiheuttamista lieveilmiöistä ei mun mielestä oikein voi puhua sairautena. Jos joku joutuu varastamaan addiktionsa takia maassa, jossa sosiaaliturva on huonompi kuin Suomessa, niin ei se ole sikäli sairautta, vaikka liittyykin päihdeongelmaan. Mun ainakin on henk.koht kovin vaikea nähdä sairautena ilmiötä, jossa suomalainen nisti rottailee, vaikka rahaa olisikin. No, toki sairauksia on kleptomania ja antisosiaalinen pers.häiriö.

38

mulla ei ole ongelmia ns. oikeiden huumeiden kanssa (amfe, pepsi, heroiini (enää) kannabis ym ym)
mä rakastuin heroiiniin joskus vähän yli kakskymppisenä ja sitä tuli vedettyä vajaa viis vuotta.
sitten vaihdoin sen subutexiin. täytän ihan kohta 43v ja samalla bupre linjalla ollaan vieläkin.
tosin olen k-hoidossa ollut jo n. 9 vuotta ja bentsot on mulle mahdoton lopettaa.
syön kaikkia bentsoja mitä vaan käsiini saan ja suurilla annoksilla… ja sitten se kirottu lyrica…
yleensä ostan 2-4 ltk 300mg lyricoita ja saatan syödä niitä lätkän päivässä ja bentsoja päälle reilusti.
juuri nytkin otin 900mg lyricaa vielä tähän aikaan ja bentsoja löytyy… xanor 1mg diapam 5mg tenox 20mg
siis jokaista edellämainituista bentsosta löytyy kymmeniä… mut en valita, rakastan sitä olotilaa kun ei meinaa
pysyä hareillä ja nuokkuu pää pöydällä, tai tässä tapauksessa pää läppärin päällä.

39

Voi pyhä yksinkertaisuus nyt taas :open_mouth: ! Jos sille kipulääkitystä tarvitsevalle vanhukselle(tai miksei nuorellekin) toimitetaan siististi, kätevästi ja laillisesti huumeensa apteekista ja vielä sellaiseen hintaan, että sen saa kyllä maksettua pienestäkin eläkkeestä ja jollei saa, niin toimeentulotukea saa sitten avuksi ihan hakemalla, niin eihän sillä ole mitään syytä ryhtyä varastelemaan ja rottailemaan. Eivätkä ne eläkkeet ja tulot ja muut mahdolliset piirongin laatikkorahastot välttämättä edes ole pieniä jokaisella eläkeläiselläkään, vaikka tämä olisi ihan narkkari siinä mielessä, että tarvitsee välttämättä lääkettä, koska vaiva X, on toki väistämättä säännöllisellä käytöllä jäänyt lääkkeeseensä koukkuun ja saa siitä sivuvaikutuksena vielä muikean olonkin.

Tietenkään addiktio tai aineen X käyttö ei aiheuta automaattisesti mitään varasteluvimmaa, mutta en minäkään sanoisi jokaisen varastavan nistin toimivan silkan kusipäisyytensä ja varastamisen ilon vuoksi. Kyllä se saattaa olla monellekin kova paikka, että joutuu varastamaan tai tekemään jotakin muuta, jota vastaan oma moraali kovasti sotii. Ne jo mainitut olosuhteet ovat se olennainen juttu. Se on kovasti helppoa huudella silloin, kun itse on tilanteessa, joka ei vastaa lähellekään mitään ojanpohjanistin asemaa. Itsekään en ole joutunut koskaan varastamaan, enkä ihan hirveästi muitakaan laittomuuksia puuhaamaan huumeiden käyttöäni rahoittaakseni(Laittomuuksia on toki tullut tehtyä, mutta vähemmän suoraan taloudellisessa hyötymismielessä), koska mulla on kuitenkin elämässäni ollut aika hyvät lähtökohdat ja kyky hoitaa asioitani siihen malliin, että saan ne järjestymään parhain päin. Helvetin hyvä näin, mutten missään nimessä oleta, että kaikilla olisi samanlaiset lähtökohdat ja kyvyt, kuin mulla ja kyllä se kovin heikoilla oleva porukkakin yhtälailla(Ja enemmänkin ja ymmärrettävistä syistä) narkkiintuu ja sitten pärjäillään niillä eväillä, mitä elämässä sattuu sillä haavaa olemaan. Enkä puhu mistään kehitysmaan päihdeongelmaisistakaan, vaan ihan suomalaisista.

Edit: En sitten missään nimessä tarkoita, että varastaminen tmv. on ihan jees ja täysin hyväksyttävää, koska onhan pikkuisella Nisti-Nikolla ja Piri-Petralla nyt niin hirmuisen kurja elämä, mutta pointti oli siis tuo, että sen varastelun taustalla ei välttämättä ole suinkaan silkka ilkeys ja halu aiheuttaa mahdollisimman paljon yleistä mielipahaa. Onhan näitä tyyppejä paljonkin, jotka esim. korvaushoitoon päästyään iloitsevat siitä, kun enää ei tarvitse varastaa, pyörittää laitonta pikkubisnestä, myydä persettään jne. Tunnen näitä varastelevia nistejä, enkä pidä kaikkia heitä täysin epäluotettavina, moraalittomina ja muista piittaamattomina, vaikka puuhansa vahvasti kyseenalaistankin, koska ovat kyllä osoittaneet, etteivät täysiä kusipäitä ole kaikilla elämän aloilla. Sitten on toki niitä, jotka ovat täysin piittaamattomia muista, mutta se on asia erikseen. Tämä mun tekstini meni nyt vähän sekavaksi, koska osa oli tarkoitettu vastineeksi Lucrezian viestiin, jossa sanoi varastelun johtuvan kusipäisyydestä, mutta joo, summa summarum: Ei se addiktio, vaan ne olosuhteet. Sopivat(Vai pitäisikö sanoa ennemmin sopimattomat :confused: ?) olosuhteet saavat ihmisen toimimaan selviytyäkseen, tavalla, kuin tavalla, ja mikäli taustalla on addiktio vaikuttamassa, niin kynnys luopua yleisistä säännöistä ja oman moraalinsa mukaisesta toiminnasta on alempi, kuin ilman sitä elämää sekoittavaa addiktiota.

40

Vedätkö nyt mutkia suoraksi ihan tahallasi? Työkö on ainut keino vaikuttaa jonkun henkilön olosuhteisiin? Eikä se rottailu mikään sairaus ole, vaan sen päihdesairauden ilmentymä. Toisekseen, joku hc-tason oppari/stimukoukku on Suomessakin siinä määrin hintavaa hommaa, ettei niitä mistään toimeentulotuista kustanneta. Mutta kai nuo suominipat sitten heittävät kilikalia ja muuta keikkaa kusipäisyyttään ja vittuillakseen ympäröivälle yhteiskunnalle

Ja sanotaan nyt se, että minä jos kuka en hyväksy varastamista missään muodossa. Mutta jokainen narkkitouhua ja alakulttuuria nähnyt käsittää, että eivät ne ihmiset eivät operoi noin huvin ja urheilun vuoksi. Tai niin sitä luulisi