.
Olipa osuva otsikko omalle kohalle tähän hetkeen… Onneksi ei ole itselläkään Lucia tulisin varmaan, jossakin heikossa hetkessä lyömään itseäni 
.
Onneksi ne mielentilat on niin vaihtuvaa sorttia monesti vähän jokaisella, että tiedä kuinka voittaja fiilis sitä on jouluna 
Eipä tuota kovin odota joulua, mutta onneksi se on vaan yks päivä ja ohi on.
Eipä tuota tullu nukuttua, mutta se ei ole enää uutta viime aikoina. Toivotaan että tulet,onnistumaan suunitelmissa. Epäonnistumisiahan ei lasketa,koska ne kuuluu elämään ja jonkunhan niitäkin on tehtävä kerta se on mahdollista.
.
Syitä kyllä löytää,että ei se niitten puutteesta jää vetämättä. Kyllähän sitä tilaisuuden tullen varmasti käyttää,kun piripäissään ei paljoa stressaile. Toivottavasti pääset eroon siitä ja tuleehan se varmasti olemaan vaikeeta,mutta silti ei pidä lannistua jos erehtyy ratkeamaan. Elämäsähän harvoin mikään asia on helppoa tai yksinkertaista 
Teini vuosina tuli pillereitä ja alkoa käytettättyä reilusti ja muutaman kerran piriä kokeiltua ja silloin se ei ollut minua varten. Talvella tuli pitkästä aikaa tilaisuus kokeila, niin sitähän tuli otettua ja sehän oli virhe. Pitkään masennuksesta kärsineelle, se oli kuin luotu minua varten ja arvashan etttei sitä nuin vaan tulla unohtaa Sitä kevät ja kesä tuli nokitettua ja pommina otettuna joka viikko aina oli vaan 1-3 päivää väliä. Nyt sitte vajaan 3kk aikana oon ollut vajaa 2 päivää ottamata. Toleranssi rupee olemaan mitä on, mutta silti sitä on saatava joka päivä tai ei liikuta mihinkään. Päätöksen aikana tein, että hihahommiin en rupea koskaan, mutta kummasti se vaan rupeaa tuntumaan, että saapahan nähän mihin täsä ollan menosa ja vauhdilla. Enhän minä vielä lirpakkaan ole pihkassa, vasta sitten kun hihaan menee niin sit on ongelma. Sanoo mun ajatus lopettamista miettiessään
Minä edelleen vaan ihmettelen täällä. Vähän sama, kuin joku pitäisi kovasti vaikka lumilautailusta, mutta kärsisi tunnon tuskia, kun ei pysty olemaan lautailematta. Ei tiedä, mitä tekisi. Riippuvuus siis olisi hänelle ongelma. Samalla huono omatunto lautailusta pilaisi hänen lautailunsakin niin, ettei hän enää pitäisi siitäkään. Tietysti sitten, jos jotain suoria konkreettisia, väistämättömiä haittoja on, niin se vähän selittää.
Hyvä pointti! Epäilen ettet ole ainoa joka on ihmetellyt tuota. Kyllähän siitä vois pitääkkin ja eikä tarviis kärsiä, kun se homma pysys vaan hyppysissä. Tuskinpa se lumilautailijakaan samaa mäkeä ja samalla laudalla koko ajan laskisi? Tai ollen rinteessä yötä päivää,jopa nukkuen sen laudan päällä? Varmasti se lautailija etsisi kokoajan isompi ja haastavampia mäkejä? Raivoais kaikiille siten, kun ei lasku kulkiskaan tai lauta katkeais eikä uutta oliskaa? Meniskö se vaan rinteseen varastaa ensimmäisen laudan ja hakkais sen toisen laskian? Sitten ajan saatosa tulee porttikielot, melkein joka mäkeen ja se huomaakin, ettei sillä olekkaan enää muuta elämään,kun se oli keskittynyt siihen vaan mistä tykkää? Nuin se mopo lähti käsistä ja tuskinpa kovin tuokaan lautailija, enää pitäis koko hommasta.
Aika yksinkertaisesti ja raakasti ilmasin esimerkin, mutta nuihan siinä vois käydä. Ei olllut tarkotus mitenkään keljuillaa. Eikä tosissaan musta maalata sun laskijan mainetta 
.
Kyllähän siitä rupeaa tulemaan haittoja kuharruskuukauksien jälkeen. Ite oon muuttunut heleveti välinpitämättömäksi,töykeäksi ja epäileväiseksi. Vaikka virtaa oliskin, kuin pienessä kylässä niin ei sitä saa mitään välillä aikaseks,kun jäät värkkää tai sählää vaan edes takasin. Rahaa jos vaan on niin sitä saat kyllä meneemään vipuissa. Itsellä on ruennut muisti kanssa pätkimään ja uhohtamaan asioita. Pahin asia minunkin mielestä on tuo masentumisen paheneminen ja itelle on nyt ruennu tulemaan viime aikoina kauheita ahdistus kohtauksia. Ihan sama missä on tai onko yksin nii tulee niin itkunen ja kalvava olo. Onhan sitten tämä hieman hermostuneisuus ja pikkuset raivon puuskat
^^Rahan menosta ja huonosta laadusta saa syyttää yhteiskuntaa. Sitten on varmaan huono, jos pahentaa masennusta. Se, että mihinkään ei lähde ilman toitottaisi tuonne lumilautaesimerkkiin, mutta jos on kyllästynyt kokonaan, niin sitten menen ristiriitaan.
^^^Mikä sitten tekee juuri huumeista tabun, potentiaali? Juu mä laskettelen ysejä ja kutosii oikeen sujuvasti.
^Sivuvaikutukset on tietysti aina olemassa asiassa, kuin asiassa. Joskus ne voivat kasvaa kohtuuttoman suuriksikin.
Mutta eihän niitä tämmösiä oloja tule jos pitää käytön ja putken kohtuuessaan. Valvominen ja syömättä jättäminen aiheutttaa tai edes auttaa niitä olojen tuloa. 2-3 päivää pystyy yleensä helposti menee ilman mitään ongelmia,mutta toimii jokaisella vähän erinlailla. Itellä teki alkuun kyllä tosi itsevarman,stressittömän ja sellanen voittamaton olo ei ollu semmosta asiaa mistä ei olisi selvinnyt 
Tää on hyvä, ei tartte tohon toiseen raitistumis-ketjuun kirjoitella, jos onkin vähän synkkiä fiiliksiä ja ei oikein se elämän myönteisyys meinaa löytyä sieltä mielen syövereistä… 
Tosin mä jo meinasin pistää vielä yhden uuden ketjun pystyyn…
“Positiivisten asioiden -ketju niille, jotka eivät edes yritä raitistua” :mrgreen: 
Tosin modet ei välttämättä tykkäis mun ketjusta, jos/kun siellä ei keskusteltais haittoja vähentävästä näkökulmasta.
Ja varmaan saisin aikalailla monologia siellä pitää, ku ei taida montaa olla mun lisäks joilla ei ole mielessäkään lopetus-ajatuksia… 
Paitsi Winston honey!
Tuskin oot bentsoja/alkoa lopettamassa ihan totaalisesti, et meillähän juttua riittäis yhteen ketjuun vaik kahdestaanki… 
.
.
Olipa kyllä apteekin tuotokset sitä itseään, että tuli aivan yllätyttyä minkälaista se on.
Saapahan nähä mitä on tulossa 6 päivä menossa tukka putkella samoilla silmillä. Eihän tämä sovellu kenellekkään mutta itehän sitä ei tajua eikä haluakkaan, kuhan on vaan ainetta mitä vetää kokoajan.
Itse olen taas selvänä niin alakuloinen, negatiivinen ja enkä edes muista milloin olisin hermostunut selvänä. Taas piripäissään olen aivan vasta kohta.
Ilman mitään moralisointia, mutta eikö sitä poretta voisi opetella käyttämään kohtuullisesti? Lopettaisi sen jatkuvan yliannostelun ja nukkuisi edes hieman joka yö. Jokainen piripää tietää, ettei kukaan lopulta kestä noita tukka putkella päivätolkulla-sessioita.
Jees, hieno homma!
Sit mä kyl kirjottelen tänne varmaan harvase päivä, kun en oo viittiny tonne missä toiset yrittää laittaa vähän niitä positiivisia oloja ku on selvinpäin ym. niin tää on sit mulle varsin sopiva ketju… :mrgreen:
Tässä tullaan just siihen pirin käytön ytimeen!! Kun vaan saat handlattua ton homman niin, ettet liikaa ns. vedä ja rytmität homman niin, et saat nukuttua edes sen 4-5 tuntia yössä ja syöt joka päivä vaik pakolla lähes normi määrän safkaa, niin sä voit ihan huoletta vetää vaik sen kolme vuotta, kuten allekirjoittanu… 
Tosin niistä se viimeinen kaksi vuotta oli ihan ns. tosi meininkiä ja vauhti päällä sen 24/7, ja se ensimmäinen vuosi meni vähän niinku opetellessa just tota juttua, et miten sen saa sovitettua työssäkäyvän elämään ja kummiski niin, et hauskaa riitti koko ajan.!
Ja huom! En suosittele tuota edellä mainittua kenellekkään!!
Terveyden päälle se on tosi kuluttavaa touhua!!
^Noin se on tehtävä jos meinaa järjissään pysyä, ja edes jokseenkin normaalien ihmisten kirjoissa. Opettelua se monilta vaatii, varsinkin jos on aikoinaan opetellut vetämään vauhtia hirveillä yliannoksilla ja epätoivoisesti nousuja jahdaten. Itse kasvoin tuohon meininkiin sisään. Sukurasitteella piripäiden kanssa liikkuneena, ja porukoissa, joissa duunissa käynti vauhtipäissään oli normi. Vanhemmat kundit neuvoivat, niin ei mitään järjettömiä oppirahoja koskaan joutunut maksamaan.
Ja ihan oikeassa Zeus olet, eihän tuota todellakaan suositella voi. Psyyke sekä fysiikka siinä kovilla on ennemmin tai myöhemmin. Mutta jos vetää pakko joka tapauksessa on…
Näinhän se homma menee monesti. Myönnän itekkin sortuneeni tohon “yli-annosteluun” sillon just alkuvaiheissa ja just ton ekan vuoden aikana, kun jotenki sitä etsi niitä parempia ja parempia nousuja ja oloja, vaikka eihän niitä piristä loputtomiin tuu.
Tai siis toki siitä nousut ja olotilan saa SIINÄ vaiheessa kun oot ymmärtäny sen homman, mut alussa sitä kuvitteli et mitä enemmän otan, sitä paremmin kolisee…
Ja sit niitä “valvottuja öitä” ja tuskaisia päivävuoroja duunissa riittikin :mrgreen: ennen kun sen hiljalleen tajus, et miten tää homma on hoidettava.
Mut sen jälkeen ei ollu ongelmia tehdä yö-vuoroa tai vaik paikata jonku sairastuneen vuoro tekemällä ylitöitä…!
Eli niinhän se on melkein joka substanssissa, et se “homma” on opittava ennen ku siitä mitään järkevää irtoaa…(paitsi veemäinen koukku, jos oppareista on kyse… 
)