Juominen alkoi humalanhakuisena heti, kun 18 pamahti mittariin. Joka ilta oli ja on pakko napata pari. Määrät ovat nykyään jo hurjia ja pää ei aina edes ehdi selvitä ennen seuraavia kännejä. Suvussa on monia alkoholisteja ja setä sekä isoisä menehtyivät juomiseen. Rahaa palaa viinaksiin kohtuuttomasti ja painokin on noussut rutkasti. Painonnousu ei tosin sinällään haittaa, koska olin ennen vaikeasti alipainoinen, nykyäänkin vielä hiukan.
Sain vakavan kouristelukohtauksen viime kuussa, kun katkaisin ryyppyputken. Nyt en enää uskalla olla juomatta, koska pelkään, että saan taas kohtauksen. En myöskään pysty nukkumaan ilman alkoholia. Olen aivan umpikujassa ja pulassa. Mitä teen?
Sulle on nyt kehittynyt hyvin vakava alkoholiriippuvuus todella nopeasti. Luultavasti sinulla on geeneissä alttius sille kun suvustasi löytyy muitakin alkoholisteja. Itse ehdin käyttää alkoholia yli 10 vuotta, ennen kuin olin alkoholisoitunut niin pahasti, että sain tuollaisia todellisia vieroitusoireita juomisen lopettamisen yhteydessä.
Ensimmäisenä sinun pitäisi hakeutua A-klinikan tai vastaavan päihdepäivystykseen. Sieltä sitten ohjataan katkaisuhoitoon, jossa juominen lopetetaan kouristuksia estävän ja rauhoittavan lääkityksen (Diapam) turvin. Luultavasti sinulle määrätään katkon jälkeen oma päihdehoitaja, jonka kanssa käyt säännöllisesti keskustelemassa. Minullekin määrättiin heti toimintaterapeutti ensimmäisen katkoreissun jälkeen, vaikka minun tapaisten kolmekymppisten äijänretaleiden päihdehoitoon ei yleensä käytetä läheskään yhtä innokkaasti resursseja kuin sinun ikäisten nuorten hoitoon.
Otin opikseni näistä kommenteista, joita tähän keskusteluuni sain, kiitos! En kuitenkaan tehnyt sitä, mitä kehoitettiin, koska eihän mikään huvita, kun viinaakin on.
Ja kyllä, tosi nopeasti olin onnistunut hankkimaan riippuvuuden. Kaveri sitten soitti minulle apua, kun taisi arvata, miksi pöllöilin.
Nyt olen aika pahassa jamassa ja kaikki tämä johtuu oikeesti vain siitä alkoholilitkusta. Muut ihmiset hoitaa asiani ja usein puhun outoja ja kävelen kuin mummo. Voisin olla yliopistossa tai ammattikorkeassa, kuten ajattelin vielä vuosi sitten.
Olen kiinnostunut kuulemaan lisää tämänhetkisestä tilanteestasi. Olen itse 23-vuotias nainen. Tällä hetkellä yritän lopettaa juomisen toisen ihmisen takia, mutta sisäinen motivaatio puuttuu. Vuodentakaisen Antabus-kuurin jälkeen aloin juomaan saman tien vaikka olin pelästyttänyt niin perheeni kuin ystävänikin, ja unelma-alani opinnot jäivät kesken. Tällä hetkellä teen töitä, mutta mitä työkuntoon tulee, tasapainoilen nuoralla.
Haluaisin kuulla, miten aiot jatkaa nyt eteenpäin.
Mitään hajua siitä, mitä aion tulevaisuudellani tehdä, ei ole. Olen (ja olin jo vuosikausia ennen ryyppäämistä) mielenterveyshäiriöinen. Sen varjolla olenkin ehkä onnistunut salaamaan nykyisen päihdeongelmani.
Häpeän tunne on uskomaton. En kestä kertoa läheisilleni tai hoitotaholleni taas uudesta tappavasta sairaudesta, kun olen jo useammat kerrat maannut jopa viikkoja letkuissa sairaalapedillä, henkihievereissäni.
Menin ostamaan alkoholia eilisiltana ja tarina päättyi paniikkikohtaukseen bussipysäkillä. Soitin omin voimin 112. Nyt olen sydänseurannassa ja matka jatkunee psyk.osastolle, kunhan sydänkäyrä normalisoituu. Nyt ongelma on pahanlaatuisissa rytmihäiriöissä. Alkoholiongelmani on myös julki. Helpottunut ja lääkitty olo.
Minulla on lemmikkinä ihana kissa. Nyt pari päivää kaveri on ruokkinut häntä ja vaihtanut hiekat. Mutta eihän meikä voi katkolle tai psyk.osastolle mennä?! Olen aiemmilla osastojaksoilla saanut lemmikkini perheen hoiviin, nyt en heille alamäestäni halua ilmoittaa.
