Ystäväni avautui eilen minulle ja pyysi neuvoa asiaan johon en osannut oikein vastata vaikka vankka kokemus alkoholismista onkin.
Veljensä, jolla on pitkä historia alkoholiongelmien kanssa mutta ei tunnusta, on nyt jatkanut kolmisen viikkopa rankkaa putkea eikä loppua näy. Hän on jo onnistunut kolhimaan itseään ja hänellä on jalassa paha haava joka pitäisi ehdottomasti hoitaa.
Mitkään järkipuheet eivät tehoa eikä ystäväni, hento nainen, pysty väkisinkään häntä pidättelemään.
Miten hänet saisi katkolle ja selviämään senverran, että sitten jatkohoitoon voisi ohjata. Työpaikka ja rahaa periaatteessa on, koska hän on nyt lomalla ja ihan hyvässä asemassa.
Olen itse aikoinani aina katkaissut omat putkeni eikä ulkopuolisten ole pakottaa tarvinnut, joten en osannut kertoa kuin perusjutut alkoholismista.
Miten tällaista ihmistä voi auttaa ennenkuin hän tuhoaa lopullisesti itsensä onnettomuudessa tai omaehtoisesti ?
Sehän se kun ei voi pakottaa. Pakkohoitoa ei täysi-ikäiselle ihmiselle päihdeongelmaan eikä siihen jalan haavaankaan ole. Veljelle voi vaan suositella (tai suostutella) katkolle menoa ja ehkä kertoa siitä jotain jos tietää.
Jos järkipuheita on jo kokeiltu, niin ei paljon muuta enää voi. Tärkeä asia minkä läheinen voi tehdä, onkin sitten huolehtia omasta jaksamisestaan ja varoa huolehtimasta itseään uuvuksiin.
Katkolla on muuten ihan kivaa. En kuitenkaan itse ole enää menossa. Hyvät sapuskat, lääkkeet ja hyvässä lykyssä jotain kivaa ohjelmaakin. Ja tapaa hauskoja tyyppejä.
Noh mitä itse olen ymmärtänyt niin jepen pitää ajautua joko tai tilanteeseen. Eli kohtaan jossa ei enää kerta kaikkiaan ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Raitistuminen tai kaiken menettäminen. Vain näin se vahva ihmisen tilansa kieltämismekanismi saattaa saada sen verran järjenvaloa sisään. Eli siis sd juomisen mahdollistaminen tarvii täysin lopettaa. Jättää alkoholisti yksi tekemään oma valintansa ja sanomalla se suoraan että välit ovat poikki niin kauan kunnes haet apua itsellesi.
Pahaan juomisputkeen on ystäväsi veli ajautunut. Tuollaisen putken jälkeen jo pelkät vieroitusoireet voi olla sitä luokkaa, ettei saa itse poikki. Varmaan on Katkon paikka.
Humalaisen kalloon ei järkipuhe hevin uppoa, mutta sellaista voisi kokeilla, että koittaa tavoittaa veljen silloin, kun saattaa olla hieman selvempi hetki. Esimerkiksi aamulla. Ja A-klinikalle tueksi mukaan. Ekalla kerralla kynnys voi olla hirmuinen.
Pitää vaan yrittää löytää se heikko hetki juopon ajatusmaailmassa, jossa mahdollisuus ulkopuolisesta avusta on edes jossain määrin mahdollinen. Ja juuri silloin pitäisi lähteä katkolle keskustelemaan ja lepäämään. Tärkeää olisi mielestäni olla mukana koko matkan ajan, koska eka kerta “vallan avainten” luovuttamisesta vieraisiin käsiin on varmasti pelottava kokemus itse kullekkin. Matkalle katkolle ja puheilla päihdeterapeutin kanssa tarvitaan luotettavaa tukea.
Muutaman katkon kun käy, niin sinneppä lähtee ihan hymyssä suin, mutta se ekakerta vaatii vain tylsältä kuullostavaa inttämistä että jokos lähdetään. Parempi pakata tarvittava lähtöreppu valmiiksi ja alkaa kytätä sopivaa hetkeä, kysellä että joko nyt on otettu tarpeeksi ja että onko nyt se hetki kun otetaan suuntima kohti parempaa elämää?
Tämä näin itselläni, muilla ehkä jotenkin muuten. Mutta näin minua on autettu. Omasta tahdosta on valkotakkisen puheille lähdetty, eikä ole vielä kertaakaan kaduttu. Katko numero nelonen päättyi eilen, ja tänään tulee 7. päivä raittiutta täyteen. Elämä hymyilee, elo on aika mukavaa. Antabusta kaksin käsin, sairaslomaa loppuviikko, ja ensiviikolla sorvin ääreen tekemään hommia vielä 30 vuotta ennen eläkettä.
