neuloja

Nezumi ja muut, motivaatio, halu, hinku, himo, millä nimellä sitä muutoshalukkuutta sitten kutsutaankin, tarvitaan joka asiassa. Se, että sitä ei käyttäjällä ole näkyvissä ei suinkaan tarkoita sitä, että pitäisi lopettaa sen esille kaivaminen. Päinvastoin, kuten on huomattu aiemmassa Nezumin kirjoituksessa jossa hän kertoi miten hän löysi terapeutikseen henkilön, joka ymmärsi miten se halu kaivetaan esiin ja ennenkaikkea miten sitä ylläpidetään ja vahvistetaan. Tulee siis löytää henkilö tai henkilöt, joilla on oikeanlaiset työkalut ja jotka osaavat niitä myös käyttää. Tarkoitan sitä, että jos tarvitaan putkimiestä niin ei juurikaan auta, että hänellä on käytössään kirurgin työkalupakki ja päinvastoin.

Kiitos Nezumi :slight_smile:

Kirjoituksesi vahvisti sitä, mitä olin uumoillutkin :bulb: .

En tiedä olenko mä nyt hidas, mutta en edelleenkään tajua mihin tämä jättää meidät läheiset. Miten olla rauhallisesti ja tukevasti läsnä ja paikalla ihmiselle, joka liian usein satuttaa? mistä kaivaa voima luottaa ihmiseen, joka pettää lupauksensa kerta toisensa jälkeen? On paljon vaadittu refloissa olevalta käyttäjältä ymmärtää läheisten epäluuloa josta nezumi kirjoitti, mutta on varmasti yhtä paljon vaadittu kerta toisensa jälkeen petetyltä läheiseltä aina uudelleen uskoa käyttäjän lopettamispyrkimyksiin - tai ylipäätään mihinkään.
Käyttäjä ei tosiaan ole tuskansa kanssa yksin, järjetöntä tuskaa tuntevat myös läheiset. Mä olen viime yöt nähnyt painajaisia siitä, että miesystäväni vetää lääkkeitä ja olen herännyt omaan itkuuni - pelkään niin paljon sitä persoonanmuutosta joka hänessä tapahtuu kun hän vetää niitä. Miten mä voin pitää kiinni rakkaastani ja tukea, kun hän omalla käytöksellään satuttaa mua niin paljon, että hajoan jossain vaiheessa itsekin?

Ikävä sanoa Uusi Täällä, mut se voi olla aika todennäköistä ettei sun miehes tahdo lopettaa! Kuulut ryhmään jolle sanotaan “lopetan kyl” ku vituttaa et muut arvostelee käyttämistä tai ollaan laskuissa eikä oo massia. Kyl mäkii olin “lopettamas” ties kuin monta kertaa, monta vuotta… Jos mies tahtois oikeasti lopettaa ni kyllä sitä apua lopettamiseen jostain hakisi. Mullakin tuo kuivaushuone oli hyvä vertaistuki-paikka. Klinikka oli itelle taas tärkein asia joka tuki lopettamista ja mulle se taas oli se laitos-hoito. Mikäli läheinen vaan puhuu lopettamisesta ja mikään kongreettinen apu ei kelpaa tai vaikka apu otettais vastaan ni lopetettais se; ni monest on kyse ettei oo valmis vaan lopettamaan.

Mihin väliin läheiset jää? Monesti jäävät taustalle (ellei saa kongreettista hyötyä) kunnes päihdeongelma on ohi. Tärkeimmät läheiset kun ovat käyttäessä ne keltä saa kamaa tai massia. Elämän pää-tarkoitus on saada pää sekasin, ei ole suurempia suunnitelmia elämälle. Kun huumeet menee jopa oman lapsen edelle, mulla on useampia ex-frendejä kellä lapset on huostaanotettu ku sellasia ketkä on lopettaneet. Kuten Nezukin sanoi, kaikilla on oma pohja. Ehkä pohja tulee vastaan aikaisemmin jos kukaan ei huolehdi; ehkä ei. Kaikilla ei pohjaa tule lainkaan… Mulla avokki venas yli 5v et pääsin sit korvaukseen; tosin siinä vaiheessa oli vaihtoehtona lopettaminen (tai korvaus) tai sit poikki kokonaa. Koko ajan sanoin lopettavani, välillä yritin tosissani välillä en. Ite ku ympärilleen kattoo ni eipä nuo kovin moni kamankäyttäjä mieskään edes omaa lastaan tahdo nähdä… :frowning:

Noin se malibu varmaan on mun miehen kohdalla. Hyvä juttu sekä sulle että sun miehelle, että teidän tilanne on nyt se, että olet löytänyt oman tiesi elämässäsi. Sun miehelläsi täytyy olla paljon sitä kuuluisaa suomalaista sisua ja rakkautta sua kohtaan :slight_smile: Toisaalta, ne kumppanit jotka ovat jääneet ja joille on käynyt onnellisesti kuten teille - on se varmasti ihana köllähtää toisen kainaloon illalla!
Tuossa on ehkä se läheisen dilemma silloin kun on kumppanista kyse: jos lähtee, menettää rakkaansa varmasti ainiaaksi, koska jos se rakas selville vesille pääsee niin silloin se päätyy suhteeseen jonkun toisen kanssa ja itse suhteeseen toisen miehen kanssa, mutta aina ja ikuisesti miettii että miten elämä olisi mennyt jos olisi jäänyt.
Jos jää suhteeseen riippuvaisen kanssa, iso vaara on että menettää myös sen rakkaansa kokonaan ainiaaksi aineille ja hukkuu itsekin, tai sitten on myös olemassa se pienen pieni onnen mahdollisuus ja yhteinen parempi, selvä tulevaisuus.
Ihan kuin pelaisi rulettia, jossa panoksena on enemmänkin kuin rakkaus - koko usko rakkauden mahdollisuuteen.

Mun miesystävä ei saa multa rahallista tukea. ruokaa tietty ostan jos kaupassa käydään, mutta esimerkiksi yhtään kaljaa mun pussista ei makseta. En oikein tiedä mitä se musta haluaa. Viime aikaisen mukaan ei tunnu haluavan edes läheisyyttä, ei keskustella mitään, ei tukea, mutta jostain syystä kumminkin tahtoo pitää kiinni.
Mä taas tahtoisin tota kaikkea - keskustella ja läheisyyttä ja antaa tukea :slight_smile:

Tuo on tärkeä pointti toi, että kama menee monilla jopa lasten edelle. Se kertoo paljon läheisen paikasta, oikeastaan kaiken :frowning: