Hmm mistä aloittaisin. No varmaankin siitä, että olen pahasti Internetistä riippuvainen. Viimeiset pari kuukautta varsinkin on mennyt surfatessa ja pelatessa ja sättäilessä. Koko homma on alkanut mennä alaspäin kun valmistuin maisteriksi omasta yliopistostani jouluna 2011, tietysti työttömäksi.
Olen yksinäinen n. 30 v mies ja monta vuotta olen nauttinutkin yksinäisyydestäni, käytin aikaani opiskeluun, en käynyt missään, sättäsin paljon koska koin että ruudun takaisena persoonana muiden ruudun takaisten persoonien kanssa oli paljon jännittävämpää.
Myös käytin aikaani netin ilmaispelien pelaamiseen, eroottisten videoklippien katseluun ja sättäilyyn. Ystäviä ei ole paljoa tai tarkemmin sanottuna suurin osa niistä jää nyt toiselle paikkakunnalle. Näin ollen käytännössä sosiaalinen piiri rajoittuu tällä hetkellä vanhempiin ja muutamaan ystävään, nekin paljolti puhelimen välityksellä. Valmistunut olen siis ja koulutettu, mutta suoraan en saa omalla tutkinnolla töitä.
Tuntuu että polla on hajonut kirjojen lukemiseen, ei ole oikein mitään jaksanut tehdä vaikka varsinkin pitäis hakea koko ajan töitä, mutta helmikuun jälkeen työnhakuinto on vaan koko ajan alentunut. Hävettää oma saamattomuus, mutta toisaalta lannistaa hakea työpaikkoja, joita ei usko kuitenkaan saavansa (kaatuu usein kelpoisuusehtoihin, eli ei ole työhän soveltuvaa tutkintoa, vaikka tutkinto onkin). Tai sit jos pääsekin haastatteluun, niin ennen haastattelua on jo valmiiksi hermoraunio ja no eihän siitä mitään silloin tule. Tähän vielä lisään että olin noin vuosi sitten töissä puhelinmyynnissä ja se on omalta osaltaan lisännyt työelämäkammoani. Pitäs ehkä soitellakin työpaikoille, varsinkin kun useissa on yhteydenottonro, mutta ei oikeen tiedä mitä kysyis tai sanois, kun ei ole kokemusta työelämästä ja sit kun ei oo myöskään kontakteja, kun useimmat työpaikat menee ns. tiskin alta.
Noh, olen nyt vähän eksynyt aiheesta. Sen verran olen nyt viime perjantaista tehnyt, että olen asettanut itselleni tavoitteen olla pelaamatta netissä ennen iltakahdeksaa. Tähän asti on pitänyt, ainakin paremmin kuin vaikkapa vkon täyskielto, joka ei kestänyt paria päivää pidempään. Kova ois kuitenkin halu saada elämä takaisin raiteilleen, olen jo ottanut yhteyttä mm. peliriippuvaistenkin ryhmiin, ihan mitä tahansa että pääsisin pois tästä tilanteesta, joka suoraan sanottuna yhtä painajaista ja helvettiä joka päivä. Haluun päästä takaisin omaan elämään ja pian, ettei loppuelämä vaan valuis hiekkana tyhjyyteen.
Noh, tuli nyt varmaan vähän pitkä ja sekava juttu enkä nyt ihan kaikkia yksityiskohtia ainakaan nyt tällä kertaa valottanut, mutta siis lyhyesti nettiriippuvuus ja ainakin tähän asti huonosti suunniteltu elämä on johtaneet tähän tilanteeseen. Ai niin, sellaisen jutun olen unohtanut mainita, että olen kahdesti yrittänyt itsariakin monin eri tavoin, mutta tässä ollaan vielä, ei onnistunut, ongelmat vaan pahentui. Noh, en aio kolmatta kertaa yrittää, mutta kuitenkin ei tämäkään ole mitään elämää mitä nyt elän. Kunhan löytäis duunin jossa pärjäis ja josta sais kohtuupalkkaa sekä että voisi rakastaa ja kokea olevansa rakastettu niin se riittäis. Jotenkin vaan nyt tuntuu että kun ei ole paljoa, otetaan pois se vähäkin. Olen kuitenkin nyt vähän alkanut yrittää nousta täältä, vaikka vielä vaikeelta tuntuukin. Halu on ainakin kova päästä omille jaloilleen elämässään.
Liian Suuren Cityn tienoilta tervehtien
Antti Anonyymi
P.S. En sitten tarvitse mitään “mee laiska saamaton p**ka töihin” -tyylisiä kommentteja, koska teen ja olen tehnyt sitä varmasti jo ihan tarpeeksi itse itsellenikin. Muuten saa esittää rakentavia kommentteja tai tarkentavia kysymyksiä (vastausten tulkinnassa vastuu kuitenkin siirtyy kuulijalle)
