Netti/peliaddiktin ajatuksia

Huomenta vaan kaikille!

Olen 22-vuotias mies. Peruskoulu jäänyt kesken, armeijasta vapautus ja olen ollut työtön koko elämäni.
Diagnoosina keskivaikea masennus.

Tällä hetkellä siitä on n. 10 vuotta kun sain ensimmäisen tietokoneeni, ja netin sen mukana. Muistan, että jo
ensimmäisinä kuukausina huomasin “tarvitsevan” nettiä ja sen mukana tulleita pelejä, chatteja ja tietoa. Kaikki
muu harrastelu väheni huomattavan paljon, mutta se ei tuntunut haittaavan koulua tai ihmissuhteitani - ainakaan vielä.

Ollessani yläasteen viimeisellä luokalla, löysin itseni täysin addiktoituneena erääseen nettipeliin. Tämän myötä
valvoin lähes aina vähintään aamu 4-6 asti, tai valvoin kokonaan seuraavaan iltaan, käyden koulussa siinä
samassa. Tämä ei onnistunut kauaa. Jätin koulussa käymisen, ja jatkoin pelaamista. Jo siinä vaiheessa tajusin
sen, että minulla on vakava ongelma. Tarvitsin apua, mutta en kehdannut/halunnut vain hankkia sitä.

15-vuotiaana aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni. Peli johon olin addiktoitunut jäi taakseni, kuin myös koulu-urani. Noin vuoden kerkesin olla ilman mitään näitä asioita, kunnes aloitin uuden pelin, joka vei minut mukanaan. Olin addiktoitunut taas. Tyttöystävän seura ei enää kiinnostanut, ja olin hyvin epävarma suhteesta, enkä halunnut jatkaa sitä enää. Kahden vuoden seurustelun jälkeen jätin tyttöystävän, ja jatkoin pelaamista. Tälläisesta kuviosta olen löytänyt itseni jo parikin kertaa tähän mennessä. Sama lopputulos joka kerta.

Tällä hetkellä en voi muuta kuin hävetä saamattomuuttani elämässäni, ja välinpitämättömyyttäni läheisiäni
kohtaan. Ahdistus ja masennus ovat ajan myötä vain pahentuneet. Ainoastaan netti ja pelit tukahduttavat ne
tunteet. Siksi olen tässä vieläkin, kuin muut menevät töihin. On vain pakko saada itsensä niin väsyneeksi, että vain sammuu. Muuten pyörin sängyssä tunteja ajatusmyrskyjen kanssa, eikä unesta ole tietoakaan.

Nyt vain mietin miten päästä eroon tästä kierteestä. Ei tälläistä elämäntapaa voi jatkaa loputtomiin, vaikka
sosiaalitoimisto sen teoriassa mahdollistaa. Henkisesti ja fyysisesti olen aivan loppu. En vain tunne mitään, eikä
minua kiinnosta aidosti lähes mikään enää. Pelit ja netti ovat vain rutiineja ja syvälle pinttyneitä tapoja, kaikki muu tekeminen tuntuu pakotetulta ja mitättömältä. En pysty ylläpitämään suhteitani läheisiini, ja vuosi vuodelta tunnen jääväni ulos kaikesta vain enemmän.

Päihdeongelmaiset vanhemmat eivät paljoa kasvattaneet, ja jouduin elämään itsenäisesti jo varhain. Netti on opettanut suurinpiirtein kaiken mitä ikinä tiedänkään. Aika pessimistiksi on ainakin tultu, kun ei jotenkin vaan pysty uskomaan apuun terapian tai lääkkeiden avulla.

Olen miettinyt vain sitä, että hankkiutuisin eroon koko koneesta. Tosin ajatus siitä että olisin erossa tästä pelottaa
hirveän paljon. Tuntuu että sitten viimeinenkin oljenkorsi menisi, ja masentuisin vain pahemmin. Vielä kun
nykyään tuntuu että hirveä määrä asioita tehdään netissä, ja melkeinpä kaikki ystävät löytyvät vain facebookista,
mesestä tai peleistä.

Tulipa avauduttua… Nyt voisi käydä nukkumaan. Öitä!

Mielenkiintoisia ja tutuntuntuisia kokemuksia ja ajatuksia. Ite oon just nukkunu 4 tuntia yöllä, ja kohta pitäis lähteä ouluun pääsykokeisiin, oon käyttäny ajan järkevästi dataillen. Jotenki nyt tuntuu että alkaa hajoamaan pää, alkaa tajuamaan sen että tää on vitun paha ongelma. Parasta olisi ehkä vain oikeasti hankkiutua eroon koko tietokoneesta. Mulla on helvetisti harrastuksia, paljon kavereita, mulla ois mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, mutta silti mie tuhlaan suurimman osan ajastani “höpödataillen” internetissä: luen erilaisia blogeja, katon videoita, dokumentteja ja elokuvia, laahaan läpi erilaisia foorumeja. Mulla menee kaikki muu vituiksi tämän takia, kaikki hieno ja järkeviä mitä voisin tehdä. Olen jo/vasta 21, lukion ja varusmiespalveluksenki suorittanu, ja nyt pitäis lähteä johonki opiskelemaan, eikä lukemisesta pääsykokeisiin oo tullu paljon vittuakaan, tosi paljon aikaa menny hukkaan tässä koneen ääressä.

Mitäs osaisin sulle sanoa? Itse tiedostan tämän ongelman tosi hyvin, ja tiedostan myös sen, ettei tämä ole yhtään välttämätöntä mun elämän ja onnellisuuden kannalta, sitä vaan tulee tehtyä niin saatanasti. Ja siis kyllä sinne pakenee usein. Ja on mulla muitakin eskapisminharjoittamiskeinoja, lukeminen ja masturbointi noin yleisimpinä netin lisäksi. Minä niin vihaan tätä, että käytän kymmeniä tunteja viikossa tyhjänpäiväiseen eskapistiseen aivojennollaus-datailuun, kun voisin käyttää sen johonki kehittävään ja hyödylliseen. Minä en vain ole pystynyt lopettamaan sitä. Mutta totuus on se, ettei ihmisen elämä ole mielekäs tuolilla istuen ja tekotodellisuudessa tripaten. Tämän voin lähes järkkymättömällä varmuudella sanoa. Onnellinen ja tasapainoinen elämä on siis jossain muualla kuin tietokoneella, koneelta olisi siis päästävä pois pysyvästi. Tämä on yllättävän vaikeaa, jotenki siihen vain ajautuu kerta toisensa jälkeen, niinku alkoholi ryyppäämiseen tai nisti sen piikin ottamiseen, vaikka kaikki kolme tietävät että tämä ei tuo ratkaisua eikä ole hyväksi. Riippuvuus on voimakas, ja kyse on myös tottumuksesta, eikä sitä pidä ottaa liian kevyesti. Täytyy yrittää kaikenlaista päästäkseen irti nettiin jämähtämisestä, suunnitelmallinen toiminta on uskoakseni kaiken a ja o, ja tiukka itsekuri. Nojoo, voitas vaihtaa ajatuksia lisää, jos olet kiinnostunut ja seuraat tätä foorumia. Meikällä alkaa hajoamaan pää itteni kanssa ja minun on pakko päästä eroon tästä elämänsyövästä koukuttavasta tavasta. Itsestähän se lähtee ja on kiinni, mutta aina tää julkinen avautuminen vähän helpottaa.

Kuulostaa suhteellisen tutulta.

Ongelmana itselläni on, etten osaa tehdä mitään muuta. Aamulla kun herään, istun koneelle ja jumitan siinä kunnes teen ruokaa, jonka jälkeen istun takaisin jumittamaan. Sitten joinain harvoina päivinä tulee tehtyä jotai muuta, sekin yleensä jonkun muun ihmisen toimesta/aloitteesta. Itsenäisesti en vaan osaa mitään muuta tehdä. Nytkin ajatus siitä, että sulkisin koneen loppupäiväksi, herättää heti sellaisia ajatuksia, että mitäs sitä sitten tekee. Tunnen oloni jotenkin tyhjäksi enkä ymmärrä mitä muut, normaalit ihmiset, tekevät vapaa-ajallaan. Television katsominen tietysti tappaa aikaa, muttei se tunnu yhtään sen paremmalta kuin koneella jumituskaan. Netissä oleillessa sentään tekee itse jotain, toisin kuin television parissa. Liikunta kiinnostaa jossain määrin, muttei kuitenkaan niin paljoa, että sen parissa muutamaa tuntia enemmän viikossa saisi kulutettua. Ystäviä ja tuttavia on jonkin verran, mutta jotenkin ei sosiaaliset kanssakäymiset nappaa, ei ole mitään asiaa kenellekkään, enkä oikeastaan hirveän kiinnostunut ole muidenkaan asioista.

Jos jollain olisi vinkkejä, kuinka päästä tästä noidankehästä, niin otetaan mieluusti vastaan.

Tiedän tosi hyvin tuon tunteen, se on ihan käsittämätön, silloin kun on “putki päällä” niin tuntuu todella siltä että eihän tässä jumaliste voi tehdä mitään muuta, mitään ei saa aikaan. Totuus on kuitenkin se, että meistä jokainen peruskoulut ym. käynyt osaa kyllä tehdä lukemattomia muita asioita, kuten vaikkapa lukea, kirjoittaa, harrastaa monenmoista liikuntaa, askarrella, piirtää. Jotenkin datailuun jumittuu vaan niin pahasti. Siitä pois pääseminen on niin vaikeata. Itelle täydellinen rauhottumisen paikka on ollu luonto, siellä vaan mettän keskellä mökissä tehdä ruokaa, ja lukea ja ajatella, ei ole mitään ärsykehelvettiä mikä vie kaiken huomion. Mie sanoisin, että sun pitää järjestää ittelles sellasta toimintaa, johon ei liity tietokoneet. Yhtä hyvin vois melkeen sanoa, että älä vittu mee sinne koneelle, mut se on suurinpiirtein sama ku sanois narkomaanille että “älä nyt vittu piikitä ääliö!” tai juopolle että “no älä ryyppää, ookko vähä tyhmä?”, sitä vain kun on tottunut ja koukuttunut niin ei pääse pois, sinne vaan menee ja menee, nytki mie oon dataillu yli tunnin aika turhanpäiväsesti vaik piti lukea pääsykokeisiin, ehkä mie alan vielä tässä. Ei pitäis väheksyä sitä eikä antaa pikkusormea sille, mut sen tekee vain kerta toisensa jälkeen.

Mie sanon että hae apua, vanhemmilta, ammattiauttajilta, joltain joka pystyy panostamaan sinuun ainakin vähän aikaa kokonaisvaltaisesti. Uskon, että siitä on tosi paljon hyötyä. Ongelmana on nettiaddiktien passivoituminen ja passiivisuus, kun irti pääseminen vaatisi aktiivisia toimia. Tässä on avusta hyötyä. Miten olisi joku kaveri joka on samassa tilanteessa, ja haluaa päästä irti? Missä päin suomea asut? Ite asun Rovaniemellä, eli tod näk ei voida yhdessä haistattaa vittuja tietokoneettomalle elämälle. Jotenki itellä on viime aikoina “syöpynyt” päähän ajatus että “periksi ei saa antaa”. Se on hölmön kuulosta mutta se auttaa, pitää vain mielessää ettei luovuta, ja että elämä todella voi muuttua, jos nyt on onneton, niin onni ei ole välttämättä kuin päivän päässä. Etenkin meillä nettisukupolvella ei oikeastaan ole mitään todellista onnettomuuden syytä, traumoja, syvää surua tai vastaavia, ainoastaan passiivisuus, se että elämässämme ei tapahdu emmekä saa aikaiseksi. Se korjaantuu nopeasti, kun alkaa tapahtua jotain. Mut kirjottele tänne jatkossaki, koitetaa skarpata yhessä irti tästä höpöilystä. Ite teen tosi paljon muutaki ku datailen, mutta silti tähän repsahtaa tosi usein ja aikaa menee hukkaan.

Vinkki: kovalevy koneesta ulos, aseta pölkylle, ota vasara, BANG!

Tunnustan, että rikoin mokkulan viime lauantaina. Ihan hyvä ratkaisu ehkä. Ei ole kovin mielekästä, jos koko elämä menee plörinäksi hetkittäin datailun takia. Vähän sama ilmiö, kun alkoholisti kaataa viinansa lavuaarista alas.

Mutta mitä mulla on vielä sanottavaa tästä nykytilanteesta on tämä… Ja varoitan, nyt tulee taas suorasuuntauksella

Mikä ongelma mulla oli rehtorin kanssa, oli että se alkoi saunassa brassailemaan miten Kalliossa sen yhden ison talon lukon sarjoitus oli kova homma vaihtaa. Eli, tarkoitti miten se ensin mun teletunnistetietojen kautta (= salakuunteli liittymääni) tutustui Arskaan, ja sitten alkoi jäljittää sen elämänmenoa, provosoi sen vallankäytöllän (esim. Iltiksen lööpit) ns. psykoottiseen tilaan ja suljetulle, ja sitten henkilökuntansa kautta “vaihtoi lukkojen sarjoituksen”. Tuollainen toiminta saa vereni kiehumaan, sillä Aarne on Kallion todellinen Kruunun Jalokivi, josta Multasen olisi tullut pysyä kaukana erosta. Eikä tuollainen käytös tietenkään ole sallittua muutenkaan. Ei pysynyt, ja maksaa siitä kätyreineen kovaa hintaa vielä pitkään.

Toinen ongelma, aina se Multanen jaksaa heittää niitä radiospiikkejään, jossa se mainostaa olevansa joku tuottaja / pomo Petelle ja mulle. Tänään viimeksi taas Fennian Baarissa sellaisen kuulin, VÄÄRIN. Ei se jätkä ole yhtään mikään tuottaja tai pomo meille, aivan päinvastoin. Mikä helvetin tuottaja tekee asioita Petelle mitä se teki, tai miten se auttaa mua yhtään mitenkään missään ?? Se on ihan huuhaa-äijä, kaikkihan sen jo tietää. Onhan sillä erittäin hyvä verbaliikka ja todella vetreä logiikka, mutta ei se riitä Peten tai mun kanssa vielä yhtään mihinkään. Mitä pystymme täällä aisteilla kokemaan, on vain yksi ulottuvuus. Ja itselle sitä saa tehdä mitä vaan. Mutta herra Multanen lähti tekemään vähän muillekin ihmisille ilman yhtään minkään valtakunnan lupaa, ja maksaa nyt siitä kovaa hintaa

Vielä jatkuu sen verran että… Eihän se mua nyt silleen pahemmin häiritse vaikka äijä väittää olevansa olevansa Peten ja mun tuottaja, eikä todellakaan muuten ollut ensimmäinen kerta. Mutta se mikä häiritsee sitäkin enemmän, on kuvailemani “sarjoituksen vaihtaminen”, tai miten ne toimivat Sarin suhteen. Se on todellinen Major ongelma mulle. Olettaisin etteivät miehet ole osanneet kuvitella joutuvansa vastuuseen teoistaan, niinkuin nyt tapahtuu. Ja maksavat muuten todella kallista hintaa niistä, vaikken yksityiskohtia tiedäkään, mutta ei ole kovikaan vaikea päätellä…

Multanen on tuntunut aidosti uskoneen narsisti / psyko - teoroihin… Niiden mukaanhan psykopaatti on totaalisen paha ihminen. Eli, nyt kun psykot on saatu järkeiltyä teoistaan kiinni, niin mitä tehdä totaalisen pahalle ihmisille, Multaselle ?? Hirtetään pianolangalla Munkkivuoren Ostarilla Sunnuntai-kirkon jälkeen ? Eli, tajuatko Antti, miksi uskoa tuollaisiin teorioihn, niinkuin ilmiselvästi teit ?? What comes around, it goes around. Totaalisen paha ihminen, totaalisen paha tuomio ja kohtalo, No ?

Ja oikeesti, älä saatana enää jaksa lähetellä radiojuontajille niitä tuottaja / pomo - teorioitasi koskien Peteä ja mua… Ei niillä ole mitään tekemistä järjen kanssa, sä oot niin kaukana Peten tuottajasta kuin vain olla ja saattaa. Ja tietysti heität niitä sen takia koska luulet olevasi yhtä skarppi kaveri kuin Pete, mutta olet vain lapsuutesi olosuhteiden takia psyko… No Okei, mutta harmi vaan että sut myös sitten hirtetään pianolangalla tänään kirkonmenojen jälkeen psykona.

Eli, tajuaako Antti viimein ???