Negatiivinen Nolla

Hei kaikille!

Tulin käymään sivustolla kaverin suosituksesta, ja muutamien ihmisten kokomuksia olenkin jo kerennyt lukemaan koskien alkoholia.

Elämäni päihdehistoria käsittää alkon lisäksi huumeita, lääkkeitä ja sekakäyttöä. Kuitenkin laittomat lääkkeet ja huumeet olen onnistunut lopettamaan 6-7 vuotta sitten kokonaan pois, ja näin katsoin, että kyseinen viestiketju on minua varten. Keskityn nimen omaan alkoholiin, ja sivuan muita päihteitä.

Olen 31-vuotias mies, juuri eronnut - kirjoitan tarinaani kuntoutuksesta.

Päihteiden käyttöni alkoi 13-15 ikäisenä alkolla, kuten suurimalla osasta seurakuntaa. Vanhempani, mummit ja vaarit, sisaret ja serkut eivät sairasta minkään näköistä päihteisiin liittyvää ongelmaa. Alkoholista en ensimmäisillä kerroilla mennyt humalaan sahdista - maustakaan en pitänyt joten, join vain pitääkseni “kovan jätkän” maineen kaveripiirissäni.

Ensimmäinen humalani, latratusta pontikasta - koin eräänä vappuna - kun olin 15-vuotias. Olimme isolla porukalla kerääntyneet juomaan kaljaa, erään lapsuuden kaverini asuntoon. Tämän kaverin isä oli alkoholisti, ja tarjosi jengille asunnossa pontikkaa. Humalaanhan minä tulin, koin ne asiat joidenka johdosta olen alkoholisti: sosiaalisuus, paniikkihäiriön “lääkintä” ja mm. murheiden peittely.

Vapun jälkeen kuluikin aikaa seuraavaan alkokokemukseeni noin vuoden verran. Tämän vuoden aikana, rakastuin erääseen minua 2-3 vuotta nuorempaan tyttöön. Hän oli ensirakkauteni. Tyttö sairasti epilepsiaa,
ja hänen äitinsä oli alkoholisti. Ajan mentyä eteenpäin, ja seurustelumme jatkuttua, muutin tämän tytön ja hänen äitinsä luokse asumaan lukion alkaessa. Jossain vaiheessa seurusteluamme, tyttö halusi myös juoda - ja niin hän tekikin minun ja kavereideni kanssa. Jäimme kiinni juomisesta, mutta ajan mentyä eteenpäin - hänen äitinsä antoi hänen ja minun juoda heidän luonaan alkoholia.

Taisin olla 19-vuotias, kun eräänä viikonloppuna tämä tyttö kertoi jättävänsä minut. Romahdin aivan täysin,
itkin hänen ovellaan ja rukoilin melkein häntä takaisin. Hän sanoi minulle viikko-kaksi eromme jälkeen, että oli ollut sängyssä 7-8 kaverini kanssa, sekä parhaan ystäväni kanssa näiden kahden viikon aikana.

Noh, mitäpä sitä sitten selvinpäin enään tarvinutkaan olla - korjaussarjat ja päivittäinen dokaaminen tuli mukaan kuviohin. Niin tuli myös uusi kaveripiiri ja uudet aineet. Sanoin tämän tekstin alussa, etten puutu huumeiden käyttööni, mutta aikalailla tämän eron jälkeen, mukaan tuli hasis - ja siitä kuusi vuotta eteenpäin piikitin itseeni kaikkea mikä ruiskusta tuli pihalle näin ikään.

Tämän huumekauden jälkeen, tapasin elämäni toisen rakkauden. Naisen, jolla ei myöskään ole, eikä ollut minkäänlaista päihdeongelmaa. Käytin viisi vuotta kestäneen seurustelumme aikana runsaasti amfetamiinia nuuskaamalla. Tänä aikana toimin Helsingissä ohjelmoijana eräässä ohjelmistotalossa. Kuitenkin jossain vaiheessa kumppanini sai selville (varmasti oli epäillytkin pitkään), että käytän piriä. Ja varmasti osa kollegoistani aavisti saman asian.

Puolen vuoden aikana sain potkut töistä ja naiseni jätti minut. Muutin Helsingistä pois, tänne tuttuun ja turvalliseen syntymäkotipaikkakuntaani. Join, join, join ja lopulta kun olin käynyt useita katkoja ja kuntoutuksia läpi. Tapasin naisen katkaisupaikassa, nykyisen ex-vaimoni. Olimme hänen kanssaan 6-7 vuotta yhdessä, niistä n. 3 vuotta naimissa. Sekakäyttömme oli erittäin vakavaa, joimme viina, käytimme iv:sti kamaa, korvikkeita aasta ööhön yms. Kunnes muutimme toiselle paikkakunnalle, selvä tulevaisuus toivossa.

Ei kestänyt kauaakaan kun, tajusimme että, kaveri joka meille oli hommannut uuden asunnon - myy ammattimaisesti amfetamiinia suuria määriä. Saimme erittäin halvalla vahvaa kamaa, viinan ja muun käytön lisäksi. Tätä jatkuin noin pari vuotta, kunnes päätimme itse etsiä lehdistä yksityisiltä vuokra-asuntoa, ja hyvällä menestyksellä löysimme vuokranantajan, joka ei tarvinnut vakuusrahaa, kotivakuutusta yms. Menimme A-Klinikalle tämän naisen kanssa kertomaan päihdehoitajalle tarinamme. Hän varasi meille heti päihdepsykiatrille ajat meille. Siitä hetkestä meillä alkoi kolmen vuoden kuivilla oleminen. Saimme aluksi joka päivä käydä hakemassa rauhoittavat lääkkeet vieroitusoireisiimme, vastineeksi meidän tuli ottaa antabus sekä antaa puhtaat huumeseulat.

Kaikki meni hyvin ja lopulta kävimme kerran viikossa hakemassa viikon lääkkeet, ottamassa antabukset ja antamassa seulat. Eräällä päihdehoitajan käynnillä minun epäiltiin sairastavan ADD:ta, jonka vuoksi minulle varattiin monta aikaa psykiatrille ja sain satoja sivuja kyselyitä vastattavaksi. Psykiatrini antoi 2007 minulle positiivisen ADD-diagnoosin. Tämän jälkeen olen ymmärtänyt kymmeniä ongelmatilanteita, joihin en ole
pystynyt keskittymään. Minulla aloitettiin lääkitys ja pystyin ensimmäistä kertaa elämässäni, päässäni jäsentämään järkevästi asioita, jotka olivat minulle ennen täysi mahdottomuus.

Tämän kolmen vuoden aikana menimme naiseni kanssa naimisiin ja pian sen kolmen vuoden selvinpäin olon jälkeen, päätimme vaimoni kanssa, että olemme “tervehtyneitä” alkoholismista. Joten ostimme korin olutta puoliksi eräänä uutena vuotena. Siitä lähtien alkoi jäinen alamäki, sain tietää, että vaimoni käyttää aineita, pettää minua yms - aloin dokaamaan. Dokaamista kesti aina heinäkuun -12 asti, kunnes minulla oli 3-4 kuukauden putki takana, en päässyt vessaan, olin ollut kotona läpi käyden useita psykooseja, yksin.

Olin myynyt ja juonut kaiken omaisuuteni, autoni - kaiken. Kukaan perheestäni ei vastannut soittoihini, ambulanssi ei vienyt katkaisuun minua liian useiden käyntien vuoksi, kunnes isäni vastasi puhelimeen. Kerroin hänelle, mitä muistin minulle tapahtuneen. Hän vei minut terveyskeskukseen viikon katkolle, josta pääsin kuin onnen kaupalla laitokseen mistä nyt tätä tekstiä kirjoitan. Selvää aikaa minulla on nyt takana n. 5 viikkoa, olen löytänyt ihanan naisen ja elämä näyttää pitkästä pitkästä aikaa siltä, että tunnelin päästä voisi silmiä siristämällä nähdä pienen valon vilaukselta.

Kiitos kaikille lukijoille mielenkiinnosta, ja tsemppiä kaikille lopettajille! (terveiset tutuille)

Sigma

Tervetuloa mukaan Sigma. Täällä kirjoittelemalla saa varmasti selvyyttä päänsisäiseen kaaokseen. Hyvä että olet päässyt kuntoutukseen. Itse löysin raittiin elämäntavan kuusi ja puolivuotta sitten, juuri päihdekuntoutuksesta. Tänään pidän huolen tämän päivän raittiudestani ja voin luottavaisena elää tiedostaen sen, ettei minulla ole paluuta entiseen, mikäli haluan elää. Ohessa oma “stoorini”, jos siitä vaikka saisit toivoa omaan toipumiseesi.

Kaikkea hyvää sinulle.

Kiitoksia vastauksesta. Kohta 5 viikkoa tipatonta aikaa :slight_smile:

sigma

Moi Sigma! :wink:

Hevi oli tarina. Kuten omalla kohdallani, niin myös sinun kohdallasi voi todeta, että mahtavaa, että olet hengissä. Ja kaiken lisäksi täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Mukavaa ja antoisaa kuntoutusjaksoa, ollaan yhteyksissä! :smiley:

Q

Hei taas!

On pakko kirjoittaa, kun tuli niin paha olo kun ex-vaimo soitti äsken. Hän pyysi apua alkoholin suhteen, juonut joka päivä huhtikuun lopusta saakka. Lupasin soittaa erääseen katkopaikkaan hänen puolestaan, koska hänellä ei ole puheaikaa, ja säälin häntä. Teinköhän oikein??!?


Moi Sigma!

Samoilla linjoilla mennään Manntelin kanssa. Oot itse kuntoutuksessa ja tulet olemaan toipuja vielä pitkän aikaa. Ei kannata kasata muiden huolia liikaa omaan niskaan. Mun mielestä voit ihan hyvin voit jeesata katkopaikan hommaamisessa mutta älä ota kenenkään muun raitistumista omalle kontollesi. Äläkä pety, jos apusi ei saakaan toista lopettamaan juomista. Itse meinasin pudota tuohon ansaan ja retkahtaa juomaan tässä ihan hetki sitten… :open_mouth:

Tsemppiä ja terveisiä muille! :smiley:

Q

Heips!

Jep - soitin, kuten lupasin ja kerroin ex-vaimolle tilanteen, että mulla on tarpeeksi huolta siitä että pysyn itse selvinpäin. Hän ymmärsi asian, ja puhelu päättyi hyvissä merkeissä. Harmittaa kaikesta huolimatta, mitä hän on tehnyt mulle - se missä kunnossa hän oli, että on myös raskasta olla tekemättä mitään. Mielestäni hänen ei ylipäätään olisi pitänyt soittaa mulle, jos hän olisi mun raittiutta halunnut tukea. Nooh, ei tämä viiden viikon raittius yhteen exään kaadu. Kone täysillä vaan suoraa eteenpäin :smiley:

Hei vielä!

Jep kerron terkkuja :slight_smile: Paljon uutta poppoota meillä täällä!

Moi,

Nopeana kommenttina, että juova ihminen on niin itsekäs, että sitä ei muiden raittiuden tukeminen voisi vähempää kiinnostaa. Tuskin edes ymmärtää ajatella omien tekojensa seurauksia millään tasolla.

Q

Termos!

Tuossa asiassa olet harvinaisen oikeassa. Sittenkun pohja (pullon- tai arkun) tulee vastaan, niin sitten sitä halutaan hoitoon ja seliseli. Joku päihdetyöntekijä muinoin tapasi sanoa, katkolla ollessani, että katkopotilaat tulisi kaikki laittaa pehmustettuun huoneeseen kärsimään olonsa pois ilman mitään diapam tms. hoitoja - voin yhtyä tähän näkemykseen täysin. Olisi varmasti auttanut omallakin kohdallani aikaisemmin ja paremmin.

Näen sieluni silmin lauman juoppoja kärvistelemässä samassa valkoisessa huoneessa ilman Pamin pamia… :mrgreen:

Jep!

No, onneks meillä ei moista ongelmaa tule enään olemaan. Antaa amatöörien hoitaa tuo juomispuoli - keskitytään me tähän muuhun elämiseen :laughing:

Nyt näyttää kuntoutumisen jälkeinen tukiverkosto olevan pikkuviilauksia vaille kunnossa. On kuntoutusta tukevaa ryhmätoimintaa arkipäivät, antabuksen plus muiden lääkkeiden haku terveyskeskuksesta, mukava vertaistukiryhmä, päihdehoitajalle varatut keskusteluajat sekä lääkärin ajat. Myös lääkitys on saatu kuntoon.

Asiaa sivuten, jos jollain on kokemuksia Antabuksen ja Concertan yhtäaikaisesta käytöstä. Toivoisin kovasti kommentteja asiasta. Välillä tuntuu, että Concerta vaikuttaa tuhdisti enemmän, kun olen ottanut Antabuksen alle. Google ei tiennyt paljoakaan asiasta, muistelisin että joku päihdelääkäri joskus oli maininnut ko. lääkekombinaation sisältävän psykoosiriskin. Voin muistaa väärinkin. Jos joku tietää lääkkeistä enempi, minulla on seuraavanlainen dosetti:

aamulla: 50mg Ketipinor, 150mg Efexor, Ranoprin 40mg, Concerta 90mg (54+36), Rivatril 0.5mg
päivällä: 150mg Ketipinor, Ranoprin 40mg, Rivatril 1mg
illalla: 200mg Ketipinor, Melatonin 3mg, Rivatril 0.5mg

Tästä ketjusta on muodostumassa ehkä vähän blogimainen, mutta hyvä se on silti johonkin kirjoittaa päivän kuulumisia. :mrgreen:

Lomalle lähtö häämöttää klo 15 täältä kuntoutuksesta, palata pitäisi huomenissa ennen seiskaa illalla. Ex-vaimoni soitteli katkolta, ja on pyydellyt paljon, että lähtisin käymään hänen luonaan vierailulla ja veisin tupakkaa hänelle. Luonnollisesti, olen aikomuksissa viettää lomani uuden naisystäväni luona - haistan riidan käryä tässä päivässä. Tyttöystäväni oli viimeksi repiä pelihousunsa, kun mainitsin vaimoni ottaneen minuun yhteyttä. Koitin sanoa hänelle, että juttumme on ohi vaimoni osalta, ja että, tunnen vain sääliä häntä kohtaan. Tämä on tosi kuitenkin, ja kaikesta huolimatta itse haluan olla x-vaimoni kanssa puheväleissä tulevaisuudessakin, mikäli hän pysyy selvinpäin - tämän olen x-vaimolleni kertonutkin.

En kuitenkaan haluisi jättää kertomatta tyttöystävälleni, mikäli käyn moikkaamassa katkolla xvaimoani - ja taas toisaalta, koska xvaimoni on päässyt pitkästä aikaa alkuun selvän elämän suhteen, haluaisin tukea hänen raittiuttaankin.

Kertokaa joku viisaampi mitä tehdä :smiley:

Mielestäni on kuitenkin korrektia, että mies voi olla väleissä entisen vaimonsa kanssa, vaikka hänellä onkin uusi suhde.

Kiitokset mahdollisista vastauksista ja mielenkiinnosta!