Ne pienet suuret asiat..

Täällä joku kirjoitti kaikessa viisaudessaan jossakin ketjussa siitä, miten “en voi juoda” olisi toipumisen kannalta edullisempaa muuttaa muotoon “minun ei tarvitse juoda”. Aivan loistava pieni suuri vinkki!

Tämä pieni ajattelun muutos omalla kohdallani merkitsee sitä, että aamulla herätessäni olo on iloinen ja helpottunut, minun ei todellakaan tarvitse juoda tänään! Minun ei tarvitse inhota itseäni huomenna, minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä tekemättä jättämistäni hommista eikä perheen laiminlyönnistä. Minun ei tarvitse kantaa huolta psyykkisen ja fyysisen kuntoni rapautumisesta, minun ei tarrvitse pelätä tappavani itseäni humalassa. Tuon pienen ajattelun muutoksen ansiosta tuntuu, että saan heitettyä niin ison ja raskaan taakan elämästäni pois. Olo on kevyt, vaikka odotin, että masennun entisestään, kun alko puuttuu elämästäni.

Takana on tosin vasta muutama päivä raitista elämää, mutta nämä päivät olisivat voineet olla huomattavasti raskaampia ilman tuota vinkkiä. Kiitos siis sinulle, joka sen tänne keskusteluihin lisäsit!

Niin… “En voi juoda” ei oikein pidä paikkaansa, jos henkilön nielemisrefleksi vielä toimii ja viinaa saa jollakin konstilla ajettua suuhun asti. “En saa juoda” ei sekään ole totta, täysi-ikäisen ihmisen kohdalla siis. Aikuisella on lupa juoda itsensä vaikka hengiltä.

Edellinen saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta on siinä totuuttakin mukana: jos alkoholisti kieltää juomisen itseltään, vaikka sisimmässään haluaa vielä juoda, hän joutuu juomaan ennen pitkää kun ei löydä enää syitä olla juomattakaan. Jonkun ulkopuolisen tahon asettama kielto, olipa se sitten läheinen tai lääkäri, ei toimi sekään; lisääpähän vain juomakiellossa olevan uhmaa. Ainoa ajattelutapa, jolla voi pysyä selvinpäin on juuri tuo “minun ei tarvitse (enää) juoda”. Raittiushan on täysin vapaaehtoista kuten juominenkin, eli molemmat ovat ihmisen valittavissa - mutta vain toinen kerrallaan.

–kh

Itselläni selvää elämää vasta 6. päivä menossa ja vasta 4 päivää olen tiennyt (tiedostanut, hyväksynyt) olevani alkoholisti. Silti tuntuu, että näinä neljänä päivänä olen tajunnut omasta elämästäni paljon ennemmän kuin kaikkiin muihin 27 elinvuoteeni. Juuri pienet vinkit ja oivallukset ovat kertakaikkisen ihmeellisiä ja avartavia. :slight_smile:

Tsemppiä sinulle(kin)!

Takana 10 päivää, yli 20400 minuuttia, alkotonta elämää. Itsekunnioitukseni on noussut huimasti, olen ylpeä itsestäni löytöessäni tälläisia voimavaroja sisältäni. Uuteen aamuun on jopa hieman omituista herätä ilman painavaa päätä ja syyllisyyttä niskoilla aamun ensi minuutista lähtien. Minustahan alkaa kuoriutua ihan ihminen:) ! Kuin itsestään on kasvanut myös kiinnostukseni perheeni, erityisesti lasteni, elämään ja halu viettää aikaa heidän seurassaan. Onnekseni he ovat vielä sen verran pieniä, että ovat vielä halukkaita jakamaan aikaansa ja elämäänsä äitinsä kanssa. Niin, huolimatta siitä, että äiti oli niin pitkään niin vaillinainen äiti.

Olen paikantanut myös heikon kohtani tässä taistelussa alkoholin kanssa: Minulla näyttäisi olevan kova taipumus mitätöidä ongelmaani heti, kun olen päässyt hieman sen yläpuolelle. Huomaan välillä uskottelevani itselleni, että no eihän tässä nyt mitään ongelmaa ole, kato nyt, miten olet hienosti selvinnyt näin pitkään. Kyllä nyt voi viinilasillisella juhlistaa tätä saavutussta! Välillä on ihan hilkulla että uskon, muka unohdan, että ei minulle ole olemassa yhtä viinilasillista, ei yhtä juhlailtaa. En halua mitätöidä kaikkea tähänastista.

Tässä apuna on ollut -jälleen yksi pieni suuri asia- ongelman pilkkominen pienempiin, helpommin hallittavampiin osiin. Minun ei tarvitse kuin kieltäytyä ensimmäisestä lasillisesta. En tiedä, kuinka pystyn olla juomatta. Se tuntuu ihan kohtuuttomalta julmuudelta ja vaatii valtavasti ponnisteluja ajatella, että pitäisi pystyä siihen. Mutta pystyn kieltäytymään ensimmäisestä lasillisesta. Sen minä voin tehdä.

Olen myös tunnistanut tyypillisen tilanteen, milloin minulla alkaa tehdä eniten mieli alkoholia: kun olen väsynyt, olen tehnyt liian pitkään hommia ja alan uupua, olen unohtanut pitää toukoja ja levätä, juoda riittävästi nesteitä. Kaipaan pikaista rentoutusta. Nyt, kun olen oppinut tunnistamaan uhkaavan tilanteen, yritän muistaa ottaa rennommin ja pitää huolta itsestäni. Sitten, jos ja kun kuitenkin olen väsynyt, pyrin ajattelemaan ihania pieniä hemmottelujutskuja, joilla voin itseäni rentouttaa. Ne on jotain niinki pieniä kuin kuppi lakritsateetä sohvaan käpertyneenä, suklaata, kuuma suihku, neulominen… Olin jo ihan unohtanut, miten tälläisen pienetkin asiat tuovat yllättävän paljon mielihyvää, kun niihin vain malttaa uppoutua.

Syysterveisiä, voimia ja pieniä nautinnon hetkiä kaikille niitä kaipaaville!