Narkkarin avovaimo

Hei Kaikille!
Olen uusi täällä. Halusin tulla purkamaan tunteitani vihdoin tänne samaa kokeneiden keskuuteen.

Olen seurustellut 1v7kk mieheni kanssa. Olemme kihloissa. Minulla on alle kouluikäinen lapsi, yhteisiä lapsia ei ole. Hänellä on lastenkoti-, vankila- ja päihdetausta. Tavattuamme hän oli ollut 9 vuotta ilman huumeita. Hän käytti vain alkoholia, jonka pian huomasin olevan hänelle myös ongelma. Muutaman kerran huomasin hänen polttaneen hasista. Hän on alkoholisti-narkkari. Hän oli katkaisu hoidossa alkoholin vuoksi alkukesästä, jonka jälkeen oli usean kuukauden raittiina. Tosin olimme tällöin erossa, kun hän oli löytänyt hoidosta uuden naisen. Hän tuli kesällä takaisin ja palasimme yhteen. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta yhä useammin hän lähti kotiinsa (asumme tällä hetkellä eri asunnoissa) ja muutaman kaljan otettuaan juominen ryöstäytyi käsistä ja kesti yhä pidempään, päiviä putkeen. Hän muuttui erilaiseksi kuin ennen, läheisyyttä ei juuri ollut, mistään asiasta ei voinut keskustella ettei hän suuttuisi, seksiä ei ole ollut lähes kahteen kuukauteen. Ennen meillä oli fyysisesti ja henkisesti todella läheinen suhde, halailu, pusuttelu, kainalossa olo ja seksi olivat jokapäiväistä. Kerroin sitten fiiliksistäni sen suhteen ettei meillä ollut mitään läheisyyttä yms. Hän monta kertaa suuttui, mutta jälkeenpäin sanoi että hän on varmaan masentunut, elämä ei maistu yms. Mutta sanoi sen menevän ohi. Nyt sitten on tullut ilmi että hän on alkanut käyttää kovempia huumeita yhä enemmän ja enemmän. Omien sanojensa mukaan “menee kovaa alaspäin”, eikä tiedä mistä nyt tuulee. Hän tietää että polkumme eroavat jos ei lopeta, sillä minä en halua huumehuuruista elämää. Hän sanoo tarvitsevansa apua ja ettei itsekkään halua. Positiivista on se että myöntää ja huomaa asian. Sanoi että kun selviää, tulee minun luokse ja juttelemme kunnolla. No tänään piti jo tulla, mutta… parin korjaavan kaljan jälkeen ei ole miehestä kuulunut, joten mitä siitä voimme päätellä? Ottaa pirusti päähän, itkettää, suututtaa, vituttaa…
Pahinta tässä on se, että mieheni on humalassakin agressiivinen ja väkivaltainen. Hän on pahoinpidellyt minua kolmesti, joista yksi meni rikostutkintaan asti, jonka sitten sovittelimme. En uskalla ajatellakkaan mitä tulee kun hän käyttää kovia huumeita. Saan pelätä henkeni edestä, tappouhkauksiakin olen häneltä joskus saanut. Nyt onneksi välimme ovat kunnossa, ei siis ole riitaa, joka motivoisi häntä pahoinpitelyyn. Ennen nalkutin hänelle juomisesta, mutta eräänä päivänä koin valaistuksen, jolloin tajusin ettei siitä ole mitään hyötyä, paremminkin päinvastoin. Olemme sopineet ettei hän tule minkään päihteen vaikutuksen alaisena luokseni, koska minulla on täällä lapsi. Ja tätä sopimusta hän on kunnioittanut… onneksi!

Nyt mietin, että jos hän aikoo lähteä addiktiotaan hoitamaan, pysyn hänen rinnallaan ja tukenaan, muuten lähden eri tielle. Julmasti sanottu kun on sairaudesta kyse, mutta kukaan ei voi auttaa addiktia, jos ei hän sitä itse halua. Mitä voisin tehdä? Odottaa ja katsoa mitä tapahtuu? Nyt hän on ollut neljä päivää “reissussa”… Tidossa on että hän on käyttänyt ainakin hasista, morfiinia, heroiinia ja amfetamiinia… siinä onkin jo :frowning: