napsahdus

:smiley:
Villahipuli se täällä taas pitkästä aikaa…
mutta ei suinkaan enää pölyisenä ja nukkaantuneena…ainakaan omasta mielestään :slight_smile:

Kuulkaas toverit ja kanssakäyjät, mulla kävi kummallinen napsahdus päässäni heti juhannuslauantaina…Rattaat päässäni ovat noin kuvainnollisesti raksuneet vissiinkin aina, mutta menneenä juhannuksena se vain otti ja loppui, ottaminen meinaan…

Noh, jos rehellinen olen ei siinä mitään lainkaan dramaattista tapahtunut eikä elämässäni yleisesti ottaenkaan mitään muutoksia…En nähnyt valoa eivätkä ilotulitteet paukkuneet, yksinkertaisesti en vaan ole enää juonut mitään.Nyt täysin alkoholitta siis kohta 1kk ja voi pojat ja tytöt, en edes muista milloin viimeksi olisin ollut Ilman…Nuorimmainen on 17v, joten onhan siitä raskaudesta ja muusta jo tovi vierähtänyt, kaljoittelu ja siideri ovat aina kuuluneet elämääni, tissuttelu milloin mistäkin syystä ja syyttä.

Monasti olen yrittänyt tehdä päätöksiä lopettaa, vähentää tms. mutta se on ollut vähän kuin bensaa liekkeihin olisi heittänyt…kalja on vaan pyörinyt mielessä entistä enemmän…
Ehkä jotain on päässäni kypsynyt, olen ajatellut paljon asioita itsekseni ja aika muutokselle oli vaan nyt oikea, tuuli kääntyi ja nyt tuntuu hyvältä…Elämä kantaa, luotan siihen…Tykkään tästä kaljattomasta minästä ja painokin on laskenut ja pöhötys poistunut poskista…Energiaa riittää vaikka muille jakaa: joten toivotan kaikille kulkijoille voimia ja vahvuuttaa omiin taisteluihinne kuningas alkoholia vastaan…Tästä se alkaa mullakin, vihdoinkin jotain uutta ja selvää :smiley:

Ihanaa ja upeeta :smiley: ! Suurestii onnittelut.

Mulla vähän sama juttu loksahti tajuntaan toissa keväänä. Kukaan ei pakottanut, sanonut, nurissut, haukkunut. Oikeastaan harmittaa, ette jo aikaisemmin, mut en varmaan ollut silloin viel valmis. Ihanaa olla vapaa, eikös?!?! :slight_smile:

:smiley: kiitos jolea!
joo, tuntuu hyvältä ja juurikin vapauttavalta…Miten valtavasti energiaa kuluukaan hukkaan pähkäillessä ottaako vaiko eikö, ostaako olutta vaiko ei jne. Mulla on energiaa nyt kuin pienessä kylässä ja remonttini edistyy huimaa vauhtia, suti heiluu, eikä ole tullut edes mieleeni ottaa “talkookaljaa” niinku yleensä tein, ja niitä talkoita kyllä piisas jos vaikka jonkinmoisia… :smiley:
Sullahan on sit raittiutta jo takana monta kuukautta, upeaa, nyt pidetään tämä, tuli elämässä mitä tuli :slight_smile: Oikeastaan kun miettii…niin mitä nyt voisi sattua ja tapahtua että pilaisi tämän tarttumalla pulloon…kyllä kaikkea on jo koettu…Liikunta on hyvää lääkettä mielipahaan; tossut on saaneet kyytiä myös :sunglasses:
Päätin ostaa rannekoruuni yhden merkin aina selvästä kuukaudesta ja kohta pääsen jo ensimmäistä etappia juhlistamaan… :laughing:
tsemppiä viikonloppuun kaikille kulkijoille!

Onpas ihanaa, kun täällä voi jutella kohtalotovereiden tarinoita ja onnistumisia.
Itse kanssa päätin raitistua, toissapäivästä on vieläki krapula ja MORKKIS! Mutta kai se ajan kanssa helpottaa ja jos ens yönä vois nukkua kunnolla.
Tästä se lähtee minullakin, tsempataan toisiamme! :smiley:

Hienoa, Villahipuli! :smiley: Tuo on oivallinen juttu että se napsahdus tulee omaan päähän, kenenkään käskemättä ja ohjaamatta. Silloin on mielestäni polku oikea ja loistavat edellytykset pitää oma päänsä asiassa! :smiley:

:smiley: tsempataan toisiamme, tosissaan!!
Nyt kun tuntuu siltä, että tuolta lähipiiriltä ei kyllä sitä kaivattua tsemppiä irtoa. Ei tähän juomattomuuteeni eikä kyllä mihinkään muuhunkan murheeseen. Muuttaako/ muuttuuko elämä tosiaan Näin Paljon kun sanot olusille kiitos, mut ei kiitos :angry: ja itellä kun on niin pirskatin hieno fiilis ja kerrankin syytä olla ylpeä itsestään…Yhä edelleen ei juhannuksen jälkeen ole maittia ollut, ja tämä pysyy…

Hinta saattaapi olla yksi 6 vuotinen parisuhteen repale, varsinainen ihmissuhde helv…mutta nyt sitä on herännyt tajuamaan miten persoonallisuus muuttuu kun juo. Kyllä mä päätin, että mokomasta miehestä pääsen eroon kun olen nyt olusiinkin ottanut hajuraon :sunglasses:

Polku on vissiinkin vihdoin se oikea, hankala oli löytää tälle polulle, minne lie opastimet ja ohjaimet hukkuneet, mutta pää on tosiaankin mun ja lujaa tahtoa pitäis piisata kuin pienessä kylässä…Annan sitä jopa lainaan ja tueksi muillekin tänne, käyttäkää pois :smiley:
Kitiaralle ekstra tsempit, siitä se lähtee, nuku kunnon unet, äläkä anna tuumaakaan periksi nyt sit…Selvänä on kivaa!

Kiitos Villahipuli! Katson typeryydessään holtittoman hauskaa leffaa ja odotan että pikkupoika menee nukkumaan. Koska hän on autossa nukkunut monta tuntia, niin ei vielä uni tule. Hyvää yötä kuitenkin toivotan.

hyvää aamupäivää!
vielä vapaata vietän ja suruissani olen koirani tähden…lääkäri klo 17 vasta ja sitten saapi tietää joko on jäähyväisten aika ja paras kaveri nukkukoot ikiunta vai saadaanko me vielä jatkoaikaa,Tää on ihan helvetillistä nyt…Toi kaiffari on ollut mun henkireikäni kohta 10vee…enkä osaa miettiä elämää ilman sitä…Kuinka tästä selviää?
Mää olen niin surullinen…

:confused: huomenia kulkijoille!

Kylläpä elämä on!!!
Jouduin saattelemaan noin viikko sitten parhaan ystäväni ja tukipilarini koirien taivaaseen…Kodissani ja sydämessäni on valtava musta aukko nyt, mutta tämä oli paras ratkaisu kaikessa raskaudessaan… :frowning:

eikä elämä olisi elämää, jos ei olisi sattunut vielä toinenkin sydäntä raastava ja rikkova juttu…Edellä mainitsemani jo valmiiksi risainen ihmissuhde sai sitten “arvoisensa lopun”
Sain tekstiviestin kesken työpäivän, että tämä mies on pettänyt minua jo ilmeisesti vuosia,“käynyt usein vieraissa” niinku minulle kirjoitettiin…Se toinen nainen viestitti mulle. Tarkoitukseni ei ole täällä ruikuttaa "kovaa"kohtaloani vaan haluaisin jakaa tämän sen takia, että luulisi mulla olevan entisen elämäni mukaisten sääntöjen mukaan kaikki maailman ja valtakunnan luvat nyt vajota syvälle itsesääliin ja surkutteluun ja korkata korillinen kaljaa ja kipata kurkusta päälle valheet hukuttavaa siideriä jne.

MUTTA, sitähän minä en tehnyt enkä tee!!!
vaan, soitin tälle naiselle ja juttelimme hetken ja sitten soitin tälle “miehelle”( lainauksissa sen takia ettei hän ole mies minun silmissäni enää) ja hän lupasi soittaa mulle ja olisimme puhuneet asiasta…noh, sitä puhelua ei ole tullut…
Sitten soitin ystävälleni ja lainasin olkapäätänsä ja sitten kirjoitin toiselle ystävälleni ja meilissä purin pahaa oloani ja mieltäni…ja sitten otin lenkkarit kaapista ja nyt olenkin sitten hikoillut pahan oloni pois…lenkkiä ja fyysistä rasitusta…Nyt alkaa helpottamaan ja tunnen itseni vahvaksi, vahvemmaksi kuin koskaan…Ja olen ylpeä itsestäni koska en tarttunut kaljapulloon.
Elämä heittelee, mutta periksi ei nyt anneta :sunglasses: