Naisten väkivaltaisuus

Sauna
1

Nostanpa nyt esille aiheen, joka on edelleen yhteiskunnassamme ainakin jonkinasteinen tabu, vaikka kyllä me naisetkin osaamme, valitettavasti :frowning: . Valitettavaa on myös se, että naisten väkivaltaisuus on tabu, sillä ei tämäkään asia vaikenemalla parane.

Kokemuksianne ja näkemyksiänne aiheesta siis kaipailisin, riippumatta sukupuolesta ja siitä, oletko itse uhri, tekijä vai molempia. Myös siitä olisin kiinnostunut, pidättekö asiaa ylipäätään sellaisena tabuna, jollaiseksi ainakin minä sen koen.

Itselläni on kokemusta naisten väkivaltaisuudesta niin tekijänä, kuin uhrinakin :cry: . Olen saanut tuomioita väkivaltarikoksista ja sovittanut ne yhteiskunnalle. Itselleni en ole tekojani pystynyt sovittamaan, vaan kärsin valtavista omatunnon tuskista edelleen, enkä tiedä pystynkö koskaan antamaan itselleni anteeksi. Toivon, etten enää koskaan syyllistyisi moisiin tekoihin ja olenkin rauhoittunut iän myötä aikalailla. Toki toivoisin myös, että uhrini antaisivat mulle anteeksi, mutten missään tapauksessa sellaista heiltä odota/oleta. Tekojeni takana ovat pitkälti vaikuttaneet päihteet, etenkin ne surullisen kuuluisat ryynikännit, joista jaksan aina porukkaa varoitella. En tietenkään syytä ainetta/komboa X, koska itse olen tietoisesti itseni saattanut siihen tilaan, ja olen tehnyt sen myös useamman kerran uudestaan, vaikka minun olisi pitänyt jo olla tietoinen siitä, mihin se melko suurella todennäköisyydellä johtaa :unamused: . Myös mielenterveyden ongelmani ovat olleet väliin väkivaltaisen käytökseni taustalla, ilman ainakaan suoraa päihteiden vaikutusta.

Uhrin asemassa olen siis myös, sillä olen usemmankin kerran ottanut naiselta turpaani. Usein tämä on ollut omaa hölmöyttäni, vaikkei väkivallan uhrin tietenkään pitäisi syytellä itseään. Silti ajattelen, että olisin voinut pitää sen turpani kiinni/käyttäytyä jotenkin toisin tietyissä tilanteissa. Tunnen naisia, jotka turvautuvat erittäin herkästi väkivaltaan pienimmissäkin konfliktitilanteissa. Joskus tuntuu, ettei tarvitse edes olla olemassa mitään konfliktia, kun jo nyrkit puhuvat ja puukko heiluu. Tällainen lienee melko tavallista vakavasti päihdeongelmaisten keskuudessa, sukupuolesta riippumatta. En tahdo yleistää. Tunnen myös sellaisia erittäin pahasti päihdeongelmaisia, jotka eivät koskaan tekisi pahaa kärpäsellekään. Nykyisin, vaikka käytänkin edelleen laittomia päihteitä, joskus enemmän, joskus vähemmän, pyrin pysymään erossa niistä pahimmista narkkiporukoista, ts. asioimaan heidän kanssaan vain aineiden hankinnan vuoksi sen enempiä seurustelematta. Vietän mieluummin ns. rauhallista kotielämää ja halutessani bailata, teen senkin mieluummin “kunnollisempien” kavereideni kanssa. En nimittäin pidä kovinkaan paljon siitä ns. nistikulttuurista, jossa väkivaltaankin törmää herkästi. Olen nähnyt sitä paskaa jo aivan riittävästi elämässäni :frowning: . Tietenkin naisten tekemää väkivaltaa esiintyy myös muualla, kuin joissakin hirvittävissä vetoporukoissa tai ylipäätään päihdeongelmaisten kesken, mutta kirjoitan tässä nyt omien kokemusteni pohjalta. Toisaalta olisin myös kiinnostunut kokemuksista naisten väkivaltaisuudesta juuri muissa olosuhteissa, kuin päihdekuvioissa.

En hyväksy, enkä ymmärrä väkivaltaa, paitsi tietenkin todellisissa itsepuolustustilanteissa. Jotkut toki tuntuvat pitävän jotakin haistattelua tarpeeksi pahana hyökkäyksenä, jotta se oikeuttaa vetämään haistattelijaa turpiin :unamused: . Mielelläni luokittelisin itseni pasifistiksi, mutta se tuntuisi helvetin tekopyhältä, kun otan huomioon menneisyyteni.

Niin juu, ja myös naisten harjoittamasta henkisestä väkivallasta saa tähän ketjuun kirjoittaa.

Edit: Olen syyllistynyt väkivaltarikoksiin myös ilman, että minua on niistä tuomittu. En siis pidä rikosta rikoksena vain, jos siitä jää kiinni, tai pidä rikosta millään muotoa vähäisempänä, mikäli siitä ei tule tuomiota, jos joku tuosta ylemmästä tekstistäni sai sellaisen käsityksen.

2

Mulla vaimo rupes käymään päälle ja raapi/löi. sanoin että saa muuttaa tai lopettaa juomisen/hakee rauhoittavia. Teki kummatkin ja minä ku en pysty naista lyömään jotta rauhottuisi, toki otin käsistä kiinni. Oli pahaa aikaa ja annoin jopa aseen et ammu mua, toivottavasti aika on elettyä. Kyllä akat voi olla kiukkusia, miehet on vihaisia. Naisten suuttuminen menee demonitasolle ja kontrollia ei ole.

3

Pidetäänkö väkivaltaisena käytöksenä vai tuhoavana käytöksenä elottomiin kohdistuvaa hajottamista…? Itse en ole väkivaltaisesti käyttäytynyt kuin itseäni kohtaan… Eikun juu aikoinaan oli miesystävä, joka kännis haukku ja länkytti mul niin pitkään, että lopulta pinna paloi (en ollu minkään päihteen vaikutuksen alainen ja nykyisin ollaan todella läheisiä ystäviä!) ja lähdin syöksymään häntä kohden. Sekunnis tai sekunnin murto-osis olin maassa lukkoasennossa: kamppailulajeis kun on niitä keinoja pysäyttää hyökkäys ja pitää hyökkääjää aloillaan. Mies piti mua jonkin aikaa maassa ja kysyi, joko olet rauhottunu. Valhettelin, että juuuu. Kun päästi irti, lähdin uudestaan syöksymään häntä kohden. Sama juttu toistu, ja miesystävä piti mua reilusti kauemman aikaa lukkoasennos lattial käsi selän takana… Siihen loppu. Siinä henkistä väkivaltaa kyl teki mies, mikä ei oikeuta mun “hyökkäystä”. Emmä tiedä, mitä mä ajattelin, todennäköisesti en mitään :frowning: . Luultavasti aikomus oli lähinnä huutaa ja karjua ja näillä pikkunyrkeilläni surkeilla käsivoimilla varmaan takoa johonkin- ei kasvoihin ei ikimaailmas- mikä ei kyl todennäköisesti olis tuottanut vahinkoa miehel…ottaen huomioon huomattavan kokoeronkin… :unamused: .

Kotona olen kyl riehunut ja hajottanut parit telkkarit -en sure muuten yhtään, en voi sietää mainoksia, ja niitä ei tartte enää kattella- ja raivohepuleis hakannu käsiä milon mihinkin ja viilellyt ja repiny tukkaa pääästä ja viskellyt tavaroita seinään (mä muuten i n h o an mariskooleja, joten sietikin hajota :unamused: ) eli itseäni olen vahingoittanut - liekö yleisempää, ett naisen väkivaltaisuus kohdistuu helpommin itseen, kuin muihin… :question:

Toki noita kakaroitten pieksijöitä kyl piisaa ihan riittävästi :imp: .

4

Itse en ole fyysistä väkivaltaa harjoittanut, paitsi parisuhteessa jotain mukiloimista, kun halusin antaa takas. Onnetontahan se oli, vaikka joitakin mustelmia sainkin aikaiseksi. Joskus, kun on pinna ollu tosi kireellä, ja kissa on mourunnut ja pyöriny jaloissa, olen potkaissut… :cry: En kovaa, mut vähän. Ja siitä on seurannut niin hirvee syyllisyys, ja olen tuntenut itseni täysin paskaksi ja alhaiseksi, arvottomaksi, pahaksi ihmiseksi. Olen pyytänyt siltä anteeksi. En voi tietää varmasti onko se antanut, mutta luulen kyllä niin, koska se aina hakeutuu mun seuraan, ja osoittaa tykkäävänsä musta.

Väkivallasta parisuhteessa on aina vaikea ilmoittaa mihinkään viranomaisille. Naisena kuitenkin voi luottaa siihen että sut otetaan vakavasti. Jos taas mies kokee väkivaltaa naisystävänsä taholta, tai tulee vaikka raiskatuksi, on siitä varmaankin miltei mahdotonta ilmoittaa mihinkään. Ellei kyseessä sit ole joku ihan selvä aseellinen hyökkäys tms. Luulisin et siihen liittyy aina pelko siitä et asettaa itsensä naurunalaiseksi.

Kyllä mä koen että naisen väkivaltaisuus on vielä tabu. Miehet varsinkaan eivät siitä tunnu haluavan puhua. Tai hyvin harvat.

5

Puolustuksekseni, jos sitä nyt minkäälaiseksi puolustukseksi voi laskea, mun on sanottava, että parisuhdeväkivaltaan en ole syyllistynyt koskaan. Tai olen, kahdesti, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Toinen oli joskus nuoruudessani, ei siis tässä nykyisessä suhteessani, mutta se meni kyllä aivan puhtaasti itsepuolustuksen piikkiin. Toinen kerta oli sellainen, kun psykoosissa hyökkäsin tuon aviomieheni kimppuun. No, hän ymmärsi/ymmärtää tilanteen ja on antanut mulle anteeksi, mutta itse kyllä kadun sitäkin edelleen aivan helvetisti :cry: . Olin tosin silloin niin pahasti harhainen, että käytökseni ei ollut mitenkään omassa kontrollissani, eikä kyseessä ollut edes ns. itseaiheutettu psykoosi, joten ehkä voisin olla armollisempi itseäni kohtaan tuon jutun suhteen, mutta kun ei niin ei. En mä siitä tosin niin hirveitä omatunnon tuskia pode, kuin noista “täysissä järjissäni” tekemistäni väkivaltaisuuksista, mutta toisaalta jutusta tekee mulle pahemman se, että hyökkäykseni kohteena oli kuitenkin se mulle kaikkein rakkain ja läheisin ihminen. Henkistä väkivaltaa olen kyllä tainnut parisuhteessa harjoittaa, sillä osaan olla pirun paha suustani, kun huonolle tuulelle satun ja sitä pahaa oloaan on sitten kaiketi turvallista purkaa ihmiseen, josta tietää, ettei se kuitenkaan koskaan hylkää, vaan yrittää aina ymmärtää ja tukea parhaansa mukaan :unamused: :blush: :frowning: . No, niitä kaikkia pahoja sanojanikin kadun aivan sairaasti ja yritän kovasti hillitä kieltäni, mutta tämä vitun impulsiivisuus :unamused: . Sekin on tosin iän myötä rauhoittunut :slight_smile: .

Myöskään eläimiin en ole koskaan kohdistanut väkivaltaa, en vain yksinkertaisesti pystyisi sellaiseen. Tai mistäpä sitä toki koskaan tietää, jos vaikka menen taas johonkin ihme psykoosiin, joten vannomatta paras, mutta toivon, ettei sellaista tapahdu koskaan. Sellaisen kanssa en kyllä pystyisi elämään :frowning: . No joo, olen mä kyllä esim. kännipäissäni kompastellut omiin kissoihini ja mm. yhden kaverini koiraan :blush: . Ne olivat täysiä vahinkoja, mutta poden kyllä niistäkin huonoa omatuntoa :frowning: . Onneksi elukoihin ei sattunut pahasti.

Edit: Mitä tulee tuohon Pölösen mainitsemaan seikkaan, että naiset taitavat kohdistaa väkivaltaa enemmän itseensä, kuin muihin ihmisiin, niin voisin allekirjoittaa sen, ainakin oman kokemukseni perusteella, sillä olen vahingoittanut itseäni fyysisesti kyllä paaaaljon enemmän, kuin toisia ihmisiä. Tilastotkin kaiketi puhuvat tuon asian puolesta, mutta nehän nyt valehtelevat aina :mrgreen: . No ei vaineskaan, mutta tottahan tuo on, että miehillä, jotka joutuvat naisen suunnalta tulleen väkivallan uhriksi, on vaikeampi tehdä asiasta rikosilmoitusta tai ylipäätään puhua koko jutusta juuri sen vuoksi, että he pelkäävät naurunalaiseksi tulemista ja ties miksi tossukaksi leimautumista ja täten tilastot jäävät “vajavaisiksi”. Siksipä tästäKIN asiasta pitäisi puhua enemmän, koska ihan yhtä väärin väkivalta on naisten tekemänä, kuin miestenkin. Pisteet muuten Neurolle, että kerroit vaimosi väkivaltaisesta käytöksestä rehellisesti, etkä piiloutunut minkään “minähän en akalta turpiini ota” -machoilun taakse :slight_smile: .

Niin, ja mitä sitten tulee noihin oman lapsen pahoinpitelyihin :imp: :smiling_imp: , niin uskon, että naiset ovat niiden tekijöinä useammin, kuin tilastot tai yleinen mielipide antavat ymmärtää :confused: .

6

Tähän mun piti vielä puuttua. Miten niin naiset ovat kiukkuisia ja miehet vihaisia? Mä käsitän vihaisuuden ja kiukkuisuuden erilaisina tunteina/tiloina, ts. kiukkuisuus on sellaista, kun on ärtynyt jostakin asiasta ja kiukuttelee sen vuoksi, ja vihaisuus on taas sitä, kun on oikeasti suuttunut jostakin. Sekä miehet, että naiset voivat olla, ainakin minun ymmärrykseni ja kokemukseni mukaan, niin kiukkuisia, kuin vihaisiakin ja nuo tunnetilat saattavat molemmilla sukupuolilla ilmetä mitä moninaisimmilla tavoilla, aivan yksilöstä riippuen. Jotkut mököttävät, jotkut raivoavat, jotkut vittuilevat jne. Olen myös tavannut miehiä, joiden suuttuminen menee tyystin kontrolloimattomalle demonitasolle :wink: .

Edit: Nyt heitin sitten hieman offia “omaan” ketjuuni, koska sen enempää vihaisuuden, kuin kiukkuisuudenkaan ei tarvitse ilmetä minkäänlaisena väkivaltaisuutena.

7

Koskaan en ole naista lyönyt, enkä kyllä miestäkään. Miksi silti seuraa aina ohimennen flirttailevasta perseenpuristelusta lämpenemisen sijasta kylmä yläfemma poskiperään?

8

No voi sua, KK-parka :laughing: :cry: . Oletko koskaan ajatellut lähestyä naisia jollakin muulla tapaa, enkä tarkoita nyt sitten tissejen puristelua :wink: ?

Mm. juuri tuollaisissa tilanteissa olen itse käyttäytynyt väkivaltaisesti ja tunnustan, etten edes pahemmin pode huonoa omatuntoa, jos olen läpsäissyt litsarilla tai huitaissut käsilaukulla jotain perseenpuristelijaa, sillä katson sen tavallaan itsepuolustukseksi. Siinähän on kajottu mun oikeuteeni fyysiseen koskemattomuuteen ja vieläpä hyvin alentavalla tavalla :imp: . Jokin tuopilla/tuolilla/nyrkillä lyöminen on kuitenkin ollut noissa tilanteissa ehkä “hieman” ylimitoitettu puolustus :blush: :unamused: , mutta olenpa sitten niistä saanut tuomionkin.

9

Mielestäni naisten väkivalta on hyväksytympää kuin miesten. Jos esimerkiksi baarissa nainen antaa lintsarin miehen poskelle, moni ajattelee miehen ansaitsevan tämän. Miettikääpä tilannetta toisinpäin? Samoin jos kuulee miehen huutavan naapurissa, että nainen lyö, niin moniko ilmoittaa poliisille? Ja jälleen, miettikää asiaa toisinpäin.

Näppituntumani on, että naiset ovat yhtä väkivaltaisia kuin miehet, mutta naisten väkivalta ei tule samalla tavalla esille. Nainen ei jo usein voimiensikaan vuoksi saa samanlaista jälkeä aikaiseksi kuin mies, joten väkivalta ei tule yhtä rajusti esille.

Myös viranomaiset vähättelevät naisten väkivaltaa: kyllä miehen pitää pari läpsäisyä kestää. Henkisellä tasolla väkivalta voi kuitenkin satuttaa samalla tavalla miestä kuin naistakin, me miehet ei vaan saada valittaa siitä.

10

^
Siitä vaan barrikadeille valittamaan ja taistelemaan oikeuksienne puolesta! Kuka sen estää?? Vähättelyä ja itsensä naurunalaiseksi asettamista pitää sietää, jos haluaa asioihin muutosta. Niin se vaan menee.

Mun näppituntumani on et naiset ei ole ollenkaan niin väkivaltaisia kuin miehet. Mititäänpä vaikka sodankäynnin historiaa, tai snägärijonoja.

11

Väkivallasta yleensä: Kyllä se vaan on niin, että jos tunnet ihmisen oikein hyvin, niin huolella ja oikein valituilla sanoilla voit satuttaa ihan yhtä paljon kuin nyrkeillä…

12

^
Mun mielestä - ja ymmärtääkseni valtaosa on kanssani samoilla linjoilla - sanoilla saa huomattavasti nyrkkiä pahempaa jälkeä.

13

^^/^ Tuo on helvetin totta, että sanoilla pystyy usein aiheuttamaan paljon pahempaa(psyykkistä, mutta psyykkiset jutut ovatkin yleensä pahempia juttuja, kuin fyysiset IMO) vahinkoa, kuin pelkästään nyrkeillä huitomalla, mutta olen kyllä Jokeripokeripoxin kanssa jokseenkin yhtä mieltä siitä, että pystyäkseen satuttamaan jotakuta sanoilla oikein kunnolla, on yleensä tunnettava kyseinen henkisen väkivallan kohde ainakin jollakin tasolla, ts. pitää tietää ne arat paikat, joihin tökkiä :confused: . Eivät mua ainakaan jaksa mitenkään hirveästi loukata joidenkin ventovieraiden tai hyvänpäiväntuttujen pahat sanat, koska he eivät tiedä mun aroista asioistani tarpeeksi, ja toki tuossa vaikuttaa suuresti sekin, että mitä läheisempi ihminen, sen enemmän hänen pahat sanansa jäävät sinne mieleen. Tietenkin mä saatan vähäksi aikaa pahoittaa mieleni joidenkin urpojen huuteluista, mutta eivätpä sellaiset ole mulle juurikaan mitään pysyviä traumoja jättäneet :confused: .

Niin, siitä naisten harjoittamasta henkisestä väkivallasta saa myös kirjoitella. Vaikka siitä voidaankin olla montaa mieltä, ovatko naiset fyysisesti vähemmän väkivaltaisia, kuin miehet, niin henkisen väkivallan naiset kyllä hallitsevat. Toki miehetkin sen hallitsevat yhtä lailla. Ihan yksilöstä tämäkin asia riippuu sukupuoleen katsomatta IMO.

Jeesillä oli hyvä pointti, jonka itse tyystin unohdin näpytellessäni, eli kyllä, naisten väkivaltaisuus on hyväksytympää, kuin miesten. Kyllähän kaikki tietävät esim. vanhat elokuvat(miksei uudetkin), joissa litsareita satelee naisten toimesta miesten poskille ja se on vain ns. ymmärrettävä ja luonnollinen reaktio miehen jollakin tapaa sikamaiseen käytökseen. Niin, jos asia tosiaankin menisi toisin päin, eli nainen puristelisi baarissa jotakuta miestä persuuksista, niin onko miehellä siinä tilanteessa yhtäläinen “oikeus” läimäyttää pieni litsari(siis HUOM! todellakin pieni litsari, ei mitään vammoja aiheuttavaa iskua) naisen poskelle, kuin naisella katsotaan olevan. Kyllähän se nainen siinä on se “aloitteentekijä” ja kajoaa miehen fyysiseen koskemattomuuteen.

14

^Periaatteessa joo, mutta käytännössä ei. Tapahtuman silminnäkijät todennäköisesti puoltaisivat puristelijanaisen kantaa ja tollaisen tempun jos joku tekisi tulisi salettiin vielä joku testobodari päälle todistamaan miehisyyttään :unamused:

Henkinen väkivalta on kyllä munkin mielestäni paljon pahempaa kuin fyysinen, joskaan en oo jälkimmäistä pahemmin kokenut. Pari kertaa oon elämässäni saanut turpaani, toinen täysin aiheetta (ns. känniheijari tutun toimesta joka pyysi saman tien anteeksi) ja toisen tavallaan ansaitsin kun liian päihtyneenä vittuilin tosi pahasti yhelle tyypille. Taistelulajeissa on toki tullut mustelmia yms. mutta niitä ei voi oikein väkivallaksi kutsua - ja itseasiassa suurin osa niistä on tullut mimmeiltä. Silloin 15-vuotiaana se kieltämättä vähän kolhaisi, nykyään lähinnä naurattaa, taitavia tyyppejä olivat. Capossa taas harvemmin tulee mitään osumaa… Mutta joo, nyt vähän karkas taas. :blush:

15

Jos syyttä lyödään niin mielestäni aina saa lyödä takaisin, oli kohteena mies tai nainen tai ladyboy.

En nyt tarkoita että saatuasi avarista voit vedellä pesismailalla naamaan, mutta “samalla mitalla” voit antaa takaisin. Väkivalta usein vähenee kun sitä kokee tekijä itse joskus.

16

VMP :unamused: ! Väkivalta lisää väkivaltaa. Jokainen isku, vaikka takaisin annettukin, on aina uusi väkivallan teko ja mitä enemmän joku ihminen näkee/kokee väkivaltaista “mallia” ympäristössään, sen herkemmin hän alkaa pitää väkivaltaista käytöstä normaalina toimintana ja turvautua näin ollen itsekin siihen, että kiperät tilanteet ratkotaan nyrkein. Ei tietenkään välttämättä, mutta valitettavan usein tuo homma menee juuri tuohon suuntaan. Ehkä se, joka saa turpiinsa joltakulta, ei uskalla käyttää väkivaltaa enää tätä turpiinvetäjää kohtaan, mutta sen sijaan ko. henkilö saattaa ryhtyä purkamaan aggressioitaan väkivaltaisessa muodossa joihinkin heikompiinsa. Tämäkö sitten on hyvä? Juu, kerrassaan loistavaa ja mahtavaa :unamused: .

Olen edelleen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus puolustautua fyysisellä väkivallalla, mikäli oma tai jonkun toisen henki/fyysinen terveys tai vaikkapa oma koti on vakavasti uhattuna, mutta litsariin tuskin kukaan kuolee, joten jos ryhtyy läimäyttelemään litsareita vain sen vuoksi, että tuo löi ensin, niin siinä on kyse lapsellisesta kostamisesta, eikä mistään itsepuolustuksesta. Jos ihminen saa joitakin kiksejä siitä, että pääsee lyömään takaisin, niin ehkäpä olisi syytä mennä itseensä. Usein tällaiset ihmiset myös tarkoituksella hakevat niitä konfliktitilanteita, jotta pääsisivät “hyvällä” syyllä käyttämään väkivaltaa. Joo, myönnän, että olen itsekin tehnyt niin :blush: :frowning: . Ja kyllä, ah, se kosto tuntuu niin ihanalta ja vapauttavalta hetkellisessä raivossa, mutta pidemmän päälle siinä vain potkii omaa nilkkaansa. Olen ainakin omalla kohdallani huomannut sen, että mikäli en lähde antamaan takaisin joka helvetin pikkulitsaria, niin oma oloni on lopulta parempi, kuin mitä se olisi sen jälkeen, jos olisin lyönyt :wink: .

17

Bullshit.

Silmä silmästä jne. :imp:

Usein kun väkivaltaiset ihmiset hakataan teho-osastolle palautuu henkilö maan pinnalle ja tajuaa että ei ole niin pelottava ja koskematon kuin on luullut. Olen todistanut tapauksia.

18

Olen tullut kokolailla samaan johtopäätökseen kuin Narsa.

Ihmisessä on kummallinen ominaisuus: Väkivallan kohde tuntee usein syyllisyyttä. Tämä on mysteeri jota ihmetellään aina kun puhutaan väkivallasta. Miksi uhri tuntee syyllisyyttä.

Mitä paatuneemmaksi tulen sitä alttiimpi olen ajattelemaan että tällä ominaisuudella on sittenkin jokin logiikka. :bulb:

Jos saa näpeilleen, on ehkä ihan paikallaan miettiä omia edesottamuksiaan. Monien turpiinottajien kohdalla en yhtään ihmettele että he saavat turpiinsa. Monen äärimmäisen julmaa henkistä ja sosiaalista väkivaltaa käyttävän häirikön kohdalla ihmettelen lähinnä ympäristön loputonta kärsivällisyyttä.

Kaikki väkivallan uhrit eivät ole viattomia uhreja. Jos koulukiusaaja saa yllättäen kiusaamisen kohteelta kunnolla kuonoonsa, onko se väärin? Parhaassa tapauksessa se lopettaa kiusaamisen. Moni empatiavammainen idiootti ei ymmärrä omien tekojensa seurauksia ennenkuin joutuu itse maistamaan sitä omaa lääkettään. Olen melkein valmis yhtymään sloganiin jonka luin joskus festareilla ohikulkijan paidasta: “Väkivalta lopettaa vittuilun.”

Jos joku olisi murhannut Hitlerin ajoissa olisiko se lisännyt väkivaltaa vai ehkäissyt sitä?

Ei oo ihan niin suoraviivaisia nämäkään asiat. Mielestäni väkivalta ei ole aina yksiselitteisesti väärin. Eikä automaattisesti lisää väkivaltaa.

19

:open_mouth: Nyt kyl meni mutkat a i k a suoriksi… :unamused:

20

Mitkä mutkat? Tuo oli vain kysymys, tai oikeastaan hypoteesi. :slight_smile: