Naisten tukiryhmä

Hei kaikille!
Olen uusi, tänään rekisteröitynyt ja peliriipuvuudesta kärsinyt yli 4 vuotta. Olen lukenut vajaa vuoden Valtin kertomuksia, eikä ne juurikaan poikkea omastani. Nyt ajattelin liittyä porukkaan ja kertoa hieman omaa surullista tarinaa.
Olen työssä käyvä nainen, kohtuu-hyvä-palkkainenkin, siis päällisin puolin kaikki ok.

Kerron heti, että olen sulkenut Paffin tilin 31.8.2010 ja toisen pelipaikan 16.1.2011, joten pelaamattomuus on tullut tilalle. Toki joskus himo hiipii salakavalasti, mutta näen nyt asiat toisessa valossa. Pelitilien lopettaminen oli pakko, koska seinä tuli vastaan. Olin kaikki nämä 4 vuotta salannut mieheltäni asian, mutta viime kesänä 2010, olin niin lopussa, että kirjoitin miehelleni jäähyväiskirjeen tietokoneelle valmiiksi. Olin käyttänyt kaikki meidän säästöt pelaamiseen ja kun ne eivät enää riittäneet aloitin pikavippien ja muiden kulutusluottojen hankinnan. Olin jo niin pahassa kierteessä pelien ja pikavippien kanssa, että uusilla yritin maksaa erääntyneitä. En enää jaksanut ja ainoa toivo oli kuolla pois tuosta helvetistä. Olin lukemattomat kerrat yrittänyt lopettaa pelaamisen.

En tiedä mikä minulle tuli…mutta kaikki muuttui eräänä päivänä viime kesänä. Tulin töistä ja yhtäkkiä purskahdin itkeen kahvipöydässä mieheni nähden. Kerroin hänelle kaiken…totuuden itsestäni ja kaiken sen helvetin missä viruin. Hän oli aivan ymmällään, mutta mikä parasta, hän sanoi että ME selviämme. Siitä alkoi minun uusi elämä. Suljin Paffin, mutta marraskuussa avasin toisen ja nyt tammikuussa suljin senkin. En pelaa enää, mutta huolet ei ole poistunut. Olen tehnyt n. 21 kpl maksusuunnitelmia eri perintäyhtiöille. Ja joka kuukausi maksan n. 1.600,0e niitä. Pikku hiljaa ne vähenee…tässä kuussa jo kaksi. Joulukuusta alkaen meillä on ollut todella tiukka budjetti, ei mitään ylimääräistä voi ostaa. Välillä mietin, että miten jaksan eteenpäin noiden maksujen kanssa, mutta sitten toivon pilkahdus tulee kun tiedän että n. 3-4kk enään niin pahin aika on ohi.

Tässä näin aluksi tarinaani. Pelaaminen ei lopu jos et kerro avoimesti jollekin läheisellesi…tämä on fakta.

Hei heinäsirkka! Ja kiva kun tulit kertomaan tarinan joka kuulostaa erittäin tutulta. Itselläkin tuli otettua niitä pikavippejä, kun työllä hankitut rahat tuli pelattua. Kerran siitä kierteestä mut pelastettiin, mutta hankkiuduin vielä pahempaan velkataakkaan sen jälkeen, jota nyt sit maksellaan ulosoton kautta pois. Eli ei vähene velka yhtään, varsinkaan kun olen nyt äitiyslomalla. Velkaa on sen verran et olen jo käynyt velkanouvojalla keskustelemassa asioista ja nyt sit kokeilen velkajärjestelyyn pääsemistä, kunhan palaan työelämään ensin äippälomalta.

Totta puhut ettei tässä prosessissa oikeasti pääse eteenpäin ellei ole rehellinen läheisilleen. Varsinkin oman miehen tuki on ollut niin tärkeetä et muuten ei varmaan olis jaksanu. Monta kertaa on katosunu kun oon ryssiny ja en oo lähteny kehotuksesta apua hakemaan. Jotenkin se vaan tuntu ettei itse ollut henkisesti silloin valmis jotenkin luopumaan tästä. Nyt vain ajattelee et täähän olikin paljon helpompaa kuin kuvitteli ja harmittelee sitä et pelkäs ihan turhaan et jotain mun elämästä viedään pois. Nyt kun on saanut tilalle niin paljon parempia asioita :slight_smile:

Heippa heinäsirkka!
Ja tervetuloa joukkoon :slight_smile:
Tahdon tässä heti alkuun nostella hattua sullekin siitä, että olet saanut otettua itseäs ja ongelmaasi niskasta kiinni, ja olet tehnyt asialle jotain. Nyt alkaa pitkä taival toipumisessa mutta olet ottanut sen ensimmäisen askeleen, hyvä :slight_smile:
Itse olen ollut pelamaatta 25.2 lähtien, ei pitkä aika vielä, mutta mulle ihan ikuisuus…pelivelkojani lyhentelen vielä pitkään, nytkin tililtäni lähtee n.300€/kk pelkkiin velkoihin ja pakko myöntää, että näillä tuloilla se on paljon (olen hoitovapaalla…)
Aloitan pian taas töissä, sitten jää onneksi rahaa vähän muuhunkin. Tsemppiä ja voimia kaikille! :slight_smile:

Hei hehanne! Kyllä se niin on että harva peliriippuvainen ilman pikavippejä pelaa…ainakin ne tulee jossain vaiheessa mukaan. Niin sinulle kuin minullekin tuli. Ja toisaalta on hyvä, että ne myös pysäyttää koko homman. Nuo repsahdukset varmaan kuuluu myös asiaan, eikä niistä kannata isoa numeroa itselle tehdä enää jälkikäteen. Kyllä minäkin olen eräänkin kerran itsesäälissä ja -inhossa kierinyt, mutta uskon että ne jää pikkuhiljaa taakse kun saa jotenkin nuo velka-asiat järjestettyä. Hyvä kun sinä olet saanut ja saat hoitaa ulosoton kautta. Se on osoitus että haluat virheesi hoitaa kunnialla.
Kyllä minullakin oli hilkulla ettei mennyt osa ulosottoon…vain muutamasta päivästä kyse. Olen kuitenkin sellaisessa työssä että se olisi ollut lopun alkua minulle. Kyllähän tuo masennus välillä pukkaa, mutta saan olla kiitollinen miehestäni…ilman häntä en olisi jaksanut alkaa hoitaan perintätoimistojen kanssa asioita.

Kaikkea hyvää sinulle ja rikasta elämää ilman pelejä.

Heippa vain “mrs.qwerty” ja kiitos hatun nostosta. Toden totta, toipumista kestää vielä varmasti pitkään. Tällä hetkellä minulla on suuri inho rahapelejä kohtaan. Inho antaa kuitenkin voimia jaksaa taistella velkojen kanssa ja saada ne järjestykseen. Totaalista pelaamattomuutta minulla on ollut 16.1.11 asti, enkä pelaa enää…tämä on minulle lopullinen päätös, niin pahassa suossa olen käynyt.
Olethan sinä sulkenut kaikki pelipaikat? Se on kaiken a ja o. Myös se että puhuu asiasta jollekin läheiselle, vaikka häpeähän se estää alkuun. Kyllä sinäkin selviät niistä veloista, koska lisää et ota, etkä tarvitse, koska et pelaa.
Olen iloinen sinun jokaisesta pelaamattomasta päivästä. Kun jonkin aikaa menee niin tuo inho peleihin on jännä juttu, en tiedä tuleeko se kaikille. Minä jopa vihaan niitä, ehkä yritän olla armollinen itselleni, kun saan syyllistää jotain muuta kuin itseäni.

Voimia sinulle taisteluun!

Heippa!
Näin viimeyönä ensimmäistä kertaa unta pelaamisesta. Summa ei ollut suuri mutta harmitti silti ihan mielettömästi. Oli todella kummallinen tunne herättyäni!
Heinäsirkka: kiitos:)
Olen sulkenut kaikki mahdolliset pelitilini, jopa veikkauksen. Puhelinnumeroni muutin salaiseksi joskus pari vuotta sitten niin en saa otettua pikavippejä…! Tai en tiedä saako nykyään ja jos totta puhutaan niin ei kiinnosta pätkän vertaa:)
On vähän samanlainen olo pelikoneita kohtaan, kun oli joskus tupakointia kohtaan silloin juuri lopettamisen jälkeen: tuntuu tyhmältä, että joku viitsiikin heittää rahaa hukkaan moiseen turhuuteen…!
Mutta ollaan me onnellisia pelaamattomista päivistämme ja toivotaan niitä vielä paljon lisää :slight_smile:
Tsemppiä ja voimia!

Vähän päälle kaksi viikkoa pelaamatta, hyvä minä! :slight_smile: on ollut ihmeen helppoa, saa nähdä miten tulevaisuudessa sitten, kun on “pahin” ohi…
Tulipa käytyä viihteellä perjantaina, kävin myös sellaisessa kuppilassa, jossa yleensä tahkosin tuntitolkulla pelikoneita, nyt olivat jopa vallan vapaina pelaajista, mutta minäpä likka en pelannut, vähän kyllä teki mieli kokeilla, mutta himoiksi jäi… :wink:
Varasin nyt itselleni porkkanaksi sen pitkään himoitsemani kynsihuollon loppukuulle. Lupasin itselleni, että kuukauden pelaamattomuudesta seuraa aina joku kiva hemmottelu ja näitä kynsiä mä olen suunnitellut jo hetken ottavani :slight_smile:

Jumalauta, hyvä qwerty!!

Kiitos :smiley:

olen aloittanut taas työelämän. Tai siis käyn tekemässä muutamana päivänä viikossa iltavuoroja parissa ravintolassa. Eilenkin olin töissä baarissa, jossa on monta pelikonetta. Niitä pelailtiin illan aikana tosi ahkerasti ja yleensä olisin työpäivän päätyttyä tahkonnut tippirahani ja vähän ylimääräistä niihin, mutta vaihdoin tipit setelirahaksi ja laitoin jemmaan :slight_smile: hyvä minä!
Illan aikana laskeskelin, että yks miekkonen tais pelata (tai ainakin kävi vaihtamassa kolikoita) ainakin kolmesataa euroa. 300!! Ensin olin ihan järkyttynyt, että noin mieletön summa rahaa ja sitten rupesin miettimään, että ihan samanlaisia summia sitä on itsekin survonut illan aikana viemäristä alas joskus.
Huh. Aika jännä, miten äkkiä mä olen huomannut pelaamisen olevan turhaa rahanmenoa…luulin, että ei ole olemassa pelaamatonta elämää, mutta kyllä tää ihan mukavalta maistuu kuitenkin :slight_smile:

Onnea msr.qwerty, että olet saanut olla töissä ja mikä parasta että olet voittanut suuren kiusauksen. Hienoa! Jokainen pelaamaton päivä tuo helpotusta elämään…niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Pelaaminen on toden totta kaikkein kallein ja tyhmin “harrastus”. Jos siitä ei irtaannu niin elämän hallinta on hukassa. Taloudelliset vaikeudet tulee enemmin tai myöhemmin vastaan ja niiden kanssa taisteleminen on kovaa. Lopettaminen pitäisi tehdä ennekuin seinä tulee vastaan.

Minä olen kuukauden ajan tehnyt maksusuunnitelmia eri perintäfirmojen kanssa, nyt on enää kaksi joille pitää tehdä suunnitelma. Tosin ensimmäiset tein jo kolme-neljä kuukautta sitten ja olen maksellut selkä vääränä niitä. Voi hel…ti kun ottaa päähän. Tuntuu välillä että olen niin väsynyt noiden paperien pyörittelyyn, että sama kun repis kaikki. Jostain sitä voimaa aina tulee ja taas eikun sopimaan. Rahalla en enää pelaa. Olen käynyt Pafilla pelaamassa ilmaiseksi ja olen voittanut monta sataa euroa, kun en ole voinut laittaa rahaa.

Kyllä pelihelvetistä kärsii koko perhe…vaikka itseä helpottaa kun on voinut puhua. Harmittaa kun mieskin kantaa taakkaa tästä minun töppäilystä. Olen miettinyt että mikä piru minut sai tuonne nettiin pelaamaan kun hyvin harvoin olin laittanut noihin kaupan raha-automaatteihinkaan. Kai se oli se helppous ja pienet voitot alussa. Luulen että syyt on kuitenkin syvemmällä, mutta en jaksa käsitellä asiaa tarkemmin ennenkuin velat on maksettu.

Tsemppiä kaikille! Mikään ei ole niin suuri voitto kuin pelaamattomuus!

Heippa!

kiitos heinäsirkka :slight_smile:
samoja asioita mietin minäkin. Varsinkin iltaisin ennen nukahtamista on ihan “loistava” hetki alkaa stressaamaan ja vatvomaan näitä asioita, ja jos se ei ole vielä aiheuttanut tarpeeksi unettomuutta niin varmistaakseni valvotun yön, alan miettimään typeriä pelivelkojani… :frowning:

No joo…velan ottaminen oli kyllä ehdottomasti typerin teko, mitä olen pelaamisen takia tehnyt. Summa ei kovin suurelta vaikuta, kun sitä vertaa tälläkin sivustolla joidenkin kymmenien tuhansien vippeihin, mutta on se 10000€ mulle melko iso raha…näillä tuloilla varsinkin. Pikku hiljaa mä sitä makselen ja vannon kyllä, etten enään koskaan tee mitään niin lapsellista ja vastuutonta…!

toivotan kaikille kovasti tsemppiä taistoon ja pelitöntä päivänjatkoa :slight_smile:

päivä 22.
Kynsihuolto se vaan lähestyy :smiley:

Hienoa, että täällä on menny hyvin :slight_smile:

Itse olen laittanut melkein kaikki rahani uuteen sisustukseen ja kohta nekin projektit on ohi. Töihin palaamista olen itsekkin miettinyt…pari kolme kertaa viikossa olis ihan kiva alkaa käymään…edellyttäen et pitäs irtisanoa eka mun vakkaritöistä, kun se on toisella paikkakunnalla. Muutettiin meän kotipaikkakunnalle äippäloman ajaksi, mutta nyt olis haaveena et jäätäs tänne asumaan. Joten töitä pitäs sit täältä etsiä…

Pelaamatonta aikaa takana 6 viikkoa ja tänään on terapeutille aika. Kolmas kerta ja vielä pitäs käydä 2 kertaa. Sitten katsotaan et miten jatketaan. Viime lauantaina pelit kävi aika pahasti mielessä, mutta en siltikkään repsahtanu! Miehen kanssa oli ollu pientä kinaa ja pikkuneiti oli hiukan kärtynny koko päivän. Jotenkin vain oli hiukan masentunu ja tylsä olo, kun jäin yksin kotiin illalla. Sitä vain ajatteli et jos nyt laitan kympin ja kokeilen peliä, mutta onneksi sain himot pidettyä kurissa!

Sillon alussa mullakin pyöri kaikki velka-asiat mielessä sillon öisin. Terapeuttikin sanoi et nyt pitäs vaan laittaa ne taka-alalle ja keskittyä paranemiseen. Muutenkin kun olen kauhea stressaamaan kaikista asioista. Mutta kun niille ei vaan nyt tällä hetkellä voi mitään. Ulosotto ottaa osansa ja sillä selvä. Velkajärjestelyyn haen sitten, kunhan vain pääsen töihin. Joten siksi se töihinkin palaaminen tuo lisää stressiä tähän eloon ja kun tuntuu et kaikki pitäs päättää niin nopeesti…

Mutta hauskaa ja pelaamatonta loppuviikkoa kaikille! Pysykää vahvoina :slight_smile:

Hienoa hehanne! :slight_smile:
Tosi hyvä, että saat käytettyä pelaamiselta “ylimääräiseksi” jääneet rahat johonkin järkevään! Mä jo odotan innolla mun omaa (turhake-)palkintoani…! :smiley:
Olin eilen taas töissä ja kävi taas muutama tuttu kasvo päivän mittaan pelailemassa. Samat tyypit päivästä toiseen samoilla peleillä. Jos edellisellä kerralla hävisivät niin tulivat nyt “voittamaan” rahojaan takaisin ja jos olivat voittaneet edellisellä kerralla niin tulivat nyt hakkaamaan samaa peliä, jotta voittaisivat lisää… Meillä ei tosiaan ole rahavekslaria ravintolassa, joten pelirahat vaihdetaan kassalta. Kun olin juossut kolmatta kertaa kassakaapille takahuoneeseen vaihtamaan lisää kolikoita kassalippaaseen niin mietin hiljaa mielessäni, että onneksi mun ei tarvitse enään miettiä kahville, kauppaan tai kaljalle lähtiessä, että onhan mulla nyt varmasti tarpeeksi kolikoita taskussa, että saa himonsa tyydytettyä… :stuck_out_tongue_winking_eye:

Hei enään viikko kynsien laittoon! Jee :smiley:

Tsemppiä ja voimia pelittömyyteen!

Tänään sain kerrottua miehellenikin asioista ja nykyisestä pelaamattomuudestani. Mies otti asian tosi hyvin, itseasiassa paremmin, kuin odotin :slight_smile: Lupasi tukea ja tsempata ja myös potkia persiille, jos tarve vaatii :laughing:
Mutta nyt rentoutumista, sauna, pari hyvää siideriä ja ehkä vähän leffaa perjantain ratoksi!

Pelitöntä viikonvaihdetta kaikille!!

hyvä että sait sen kerrottua

nyt ei ole esteitä ylöspäin nousuun

tiukkana eteenpäin, ilman pelejä

-smile

Tänään 1kk ilman pelejä. Iso kiitos tästä kuuluu tämänkin ketjun naisille (ja muutamalle miehellekin parissa muussakin ketjussa :slight_smile: )
Vertaistuestanne on ollut todella paljon apua ja toivon, että pelitön tulevaisuus on teille kaikille paljon valoisampi, kuin “entiset elämät” ovat olleet…!
Tässä sitä ollaan, vasta ihan alussa peliongelman kanssa taistelussa, mutta fiilis on kaikinpuolin hyvä. Tämän kanssa vaan pitää oppia elämään ja täytyy ottaa opiksi vanhoista virheistään.
Oli hienoa käydä juttelemassa ulkopuoliselle ihmiselle asioista, siitä tuli jotenkin vahvempi olo. Käyn vielä ainakin muutaman kerran jutskailemassa, josko tämän masennuksenkin varsinainen aiheuttaja löytyis, kun tarpeeksi penkoo pääkoppaa :smiley:
Raportoin taas fiiliksiä, kun kerkeän :slight_smile:
hyvää alkavaa viikkoa kaikille, voimia ja tsemppiä!!

Hienoa, että olet saanut kerrottua asian miehelle :slight_smile:

Sovittiin terapeutinkin kanssa, että kun on mennyt niin hienosti niin pidennetään tapaamisväliä kuukaudella. Eli akks viimeistä tapaamista nähdään sit kuukauden välein ja katsotaan sitten et josko olisin kesän “lomalla” ja syksyllä sitten kävisin tai, että soittelisin kuulumisia ja aikoja laittetaisiin sitten jos siltä tuntuisi, että niitä tarvin :slight_smile:

Hehanne;
Onko terapiasta ollut sulle apua? Myönnettäköön, että olin tämänkin suhteen melkoisen skeptinen…Mun juttelutuokioni paikallisella päätohtorilla oli kyllä todella hyvä juttu. Mä luulin, että siellä keskityttäis vaan mun peliongelmaan ja sen yli pääsemiseen, mutta se olikin paljon perusteellisempi juttutuokio! :smiley:
Mä sain myös viestiä sieltä peli poikki-ohjelmasta ja mut on kuulemma valittu mukaan. Ajattelin kuitenkin antaa paikkani jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Mun tukijoukot ja kannustus on nyt sellaista luokkaa, että EN HALUA PELATA!! :smiley:
Voi miten mukavalta tuntuu! Ja joka kerta, kun vilkaisen mielettömän hienoja kynsiäni, niin muistelen, että mihin kaikkeen kivaan sitä rahat riittääkin, kun niitä ei ole pakko sulloa johonkin netticasinolle tai rahastusautomaatti-yhdistykselle… :wink:
Ihanaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä pelittömyyteen!!

Päivä 41.
Eipä tuo pelaaminen ole edes himottanut lähiaikoina, ei ole ehtinyt kun on ollut niin paljon töitä, kauneudenhoitojuttuja ja perhe-elämää! :smiley:
Kyllä sitä ihminen voikin olla tyhmä…mietiskelin taas jokunen ilta sitten työmaalla. Mä olen tunkenut pelikoneisiin ym. niin paljon rahaa elämäni aikana, että niillä olis varmasti jo maksettu tää meidän kämppä pariinkin otteeseen…
no, ei niitä menetettyjä rahojaan takaisin saa, mutta voin tehdä tästä lähtien hieman viisaammin kuitenkin :slight_smile: