Naisten juominen

Hei,

Kaipaan vertaistukea keski-ikäisen naisen juomisongelmaan ja tietysti ehkä vielä enemmän sen ratkaisuun.
En ole ikinä ollut “pohjalla”, en juo päivittäin, en ole pubi ruusu. Juon kuitenkin usean kerran viikossa. Pääosin yksin. Pääosin “onnistuneesti”, eli ilman ongelmia ja ilman että juon itseni täysin sekaisin. Mutta niitä ylilyönti kertoja on myös paljon. Ja kertoja jolloin sotken siihen muita soittelemalla, sekoilemalla. Olen täysin väsynyt tähän. Mietin ihan liikaa alkoholia enkä luota itseeni sen kanssa yhtään, en jaksa ahdistusta ja häpeää joka ylilyönneistä tulee. Olen valmis luopumaan alkoholista. Olen yhdelle ihmiselle tästä puhunut. Muutoin läheisillä ei ole kellään täyttä kuvaa ongelmasta eikä näin ollen siitäkään, että haluan lopettaa. Ehkä tämä yksi syy kirjoittaa tänne, että saa “jollekin” kerrottua.
Ajankohtaisesta olen ollut juomatta, mutta tunnen tämän salaisuuden jotenkin tekevän minusta ulkopuolisen ja välttelen läheisiä yms. Toki olen juomattomuudessakin alkutaipaleella.

1 tykkäys

Naisten juomiseen liittyy vielä enemmän häpeää,mitä miesten.
Millaisia työkaluja sulla on käsitellä lopettamista? Oletko lukenut materiaaleja mitä täältä Päihde linkistä löytyy tai muualta? Paljon löytyy myös podcasteja,kirjoja ja äänikirjoja,mistä saada tietoa ja vinkkejä.
Itse kuuntelen Suplasta “Syvällä” podcastia. En ole vielä montaa jaksoa kuunnellut,mutta olen saanut paljon ajatuksia.
Haluaisitko ihan live vertaistukea? Niitäkin löytyy useasta eri paikasta

Olen äänikirjoja kuunnellut ja nyt etsin tuon podcastien, kiitos vinkistä.
Live vertaistukea en ole ainakaan vielä valmis, olen yrittänyt etsiä netistä vastaavia.
Haastetta tuo, että työni puolesta olen jatkuvasti tilanteissa, joissa on alkoholia. Olen siellä juonut “normaalisti” aina, joten juomattomuus täytyy jotenkin selittää. Huah koko ajatukselle, että edelleen juomattomuus pitää selitellä :rofl:

2 tykkäystä

Huomenta. Kun luin aloittajan kirjoitusta tuli mieleeni se kuinka itse olin aikalailla samankaltaisessa tilanteessa kun käytin alkoholia. Tosin paljon ennenkuin se sitten riistäytyi niin että join viikonloput ja keskellä viikkoa ja jouduin olemaan pois töistä yms. Ongelmat paheni vuosien myötä.
Oisinpa itse saanut silloin apua siihen, vertaistukea, mutta oli vain “vertaistukea” juomiseen eli kavereita löytyi siihen ja humalassa menin joskus baariin, sekoilin ja soittelin ihmisille. Jälkeenpäin kyllä hävetti kaikki.
Mutta ihanaa että huomaat olemassa olevan vaaran, eli se saattaa riistäytyä käsistä, eikä jatkuva alkoholin käyttö kyllä lisää terveyttä, ei henkistä eikä fyysistä.
Eihän kaikkien tarvi vajota niin alas juoppouteen kuin esim. minä, ois paljon helpompaa lopettaa se ajoissa, koska viina tuhoaa aivoja, aiheuttaa mielenterveys ongelmia ja paljon muuta. Jos sitä käyttää väärin. Ja minä käytin, vaikken sitä ymmärtänytkään.
Tänään on ihanaa kun ei enää tarvi selitellä, eikä juoda, yhden päivän kerrallaan selvinpäin ja niitä päiviä on tullut hirmuinen määrä. Itse menin AA-ryhmään, koska sinne voi mennä jos haluaa olla raitis, ei ole pääsyvaatimuksia muuta kuin myöntää ongelman ja että haluaa olla juomatta. Vertaistuki on ollut loistavaa koko ajan.