Naisettomuus (/miehettömyys) ahdistaa vol.2

Ja tässä Sisyfokselle ja muillekin uusi ketju, jossa aiheesta voi jatkaa.

Omine lupineni menin vähän muokkaa otsikkoa, koska kyllä meitä naisiakin voi yksinäisyys ahdistaa. Nih.

Musta on paljon ärsyttävämpää, ettei molemmat oo koskaan yhtä aikaa sinkkuja. Aina jommalla kummalla on joku muu ehtinyt tielle kun kuulee toisenkin olleen iha just vapaana. Prkl :blush:

^ Mikäs on/off-suhde siellä on meneillään? Ei tarvitse kertoa, mutta mulla olisi tähän aika yksinkertainen neuvo, vaikka en todellakaan ole mikään parisuhdeterapeutti. Dumpatkaa hevonkuuseen ne muut. Tämä toki edellyttää sitä, että tuo tunne on molemminpuolinen ja ne muut vain jotain korvikkeita. Puhukaa asiat selviksi, eivät ne puhumatta parane. En ole ihan selvinpäin, joten nyt mun on hyvä täällä taas huudella neuvoja :smiley: .

Nainen kelpais,ei mitään niiloa vaan joku perus,haluisin ekaa kertaa elämässä kokoea sellasta tavallista arkea ja pusuja työpäivän jälkeen,leivotaa yhes sämpylät aamust ja toine hoitaa herätykse laittamalla kahvin poriseen kyl te tiiätte mistä mä puhun.
Sit ku on kipee ni toine hakee särkylääkkeet sun puolesta ja keittää kupin kuumaa teetä,heittää viltin päälle ja silittelee.

Saatan välillä livenä olla niin kova jätkä et huh,mut oikee nainen saa mut ihan pehmoks. :slight_smile:

Seksiäkin haluais mut sitä nyt saa baarista jos haluaa,oikeestaan haluaisin rakastella ja halailla. <3
Soulmate where are you?

^ Olli, perkele, mä alan itkeä täällä. Vähän tunteellisella päällä, joo :unamused: .

Onnea matkaan toivotan :slight_smile: . Etkös sä ole vielä nuori, joten ehdit kyllä, vaikka eipä se tieto kai hirveästi lohduta siinä vaiheessa, kun sinne kainaloon kovasti kaipaa. Voi sitten löytyä tuollainen tapaus ihan sieltä baaristakin ja ihan sattumalta. Niin mullekin kävi, siitä tosin on kahdeksan vuotta jo aikaa, mutta hienosti tässä menee, naimisiinkin päästiin, eikä taida kuin kuolema erottaa… En edelleenkään suosittele ensimmäiseksi iskukeinoksi mennä baariin hirveässä jurrissa konttaamaan, mutta mulla ja ukolla nyt sattui vaan silti natsaamaan siinä tilanteessa :laughing: .

Olen nytkin kännissä, suokaa anteeksi :smiley: .

Mulla on lähes 10v erosta,mulle jäi läpset 11v ja 14v likat,ne on jo omillaan ja minä asun yksin.

Oon n 50v äijä ja kyllä naisettomuus ahdistaa,ei ole eron jälkeen kerinny naisia kattelee,aika meni likkoja kasvatessa ja aika vaan lipuu käsistä.

Asun itä-suomessa ei täällä ole vapaita naisia ei näillä pikkupaikoilla missä asun.
Tässä kyllä kerkee ajatella kaikenlaista mutta ei, kait se on asuttava yksin koko loppuikänsä.

Olis omillaan toimeentuleva se läski vuokraisäntä,no ehkä sitä sotkeutuu noihin venäläisiin tyttöystävii?.

Otsikon luin naisettomuus ahdistaa,

Normaali parisuhde, normaaleine ongelmineen on todellakin asia mitä myös minäkin kaipaan. Onhan toi miehen kirjottamaks tekstiks aika herkistävää. Kun tapaat mielenkiintosen naisen sun täytyy pukee noi sanat tunteiks. :wink:

Sekin et missä sit tapaat ihmisen joka voisi olla juuri se sun sielunkumppani? ehei en hetkeekään usko et baarista,(niin kuin et toki itsekään usko) seksiä baarista saa jos sitä pelkästään haluaa, mut ei ketään kenen kanssa halailla, rakastella kenen vierestä aamuisin voisi herätä hymyillen-onnellisena. Yleensä noissa yhdenillan jutuissa saa vain haavoja ja pahanolon. Tuntee itsensä riittämättömäksi.

Nyt meikä lietso itsensä sellaseen tilaan, että en enään ees usko et meillä kelläkään on mitään sielunkumppania tai jos onkin niin sitä ei koskaan tule tapaamaan missään.

^ Mikä siinä baarissa tapaamispaikkana on niin ehdottoman automaattisesti tuhoontuomittua? Mä väittäsin, että melkosen moni on sen hellunsa nimenomaan ravintellissa tavannu, ja siitä on sitten kehkeytyny pitempi suhde kaikkine noine hellisimisineen ja hymyilyineen ja rakastamisineen.

Mitä sillä paikalla väliä missä ihmisiä tapaa, kunhan ees joskus tapaa jotakin ihmisiä jossakin.

^^ Eipä siinä kyllähän itsekin tiedän ihmisiä ketkä ovat löytäneet oman kumppaninsa nimenomaan baarista, mutta omat kokemusethan ne kertovat sen minkä kokee hyväksi paikaksi tutustua ihmisiin. Omakohtaisesti en vaan ole ollut kovinkaan iloinen siitä miten baarista löytyneet miehet ovat kohdelleet, vaikkakin oma mies seulani on melko kova ja ketä tahansa jannua en pöytääni hyväksy.

^^ Joo eipä mitään, totta kai liikkuu sellasissa paikoissa joissa olonsa tuntee hyväksi. Sitä vaan, että ei kuitenkaan kannata mitään paikkaa sulkee automaatiolla eiei-listalle, sillon sulkee iteltään tilaisuuksia pois. Ettei niinku lähe heti vaan sen tapaamispaikan perusteella tuomitteen tuhoon mitään, tai toisaalta rakentaan sitä pilvilinnaakaan. Huonot kokemukset tietenkin painaa vaakakupissa paljon.

Ite ku oon tuurijuoppo niin viihyn kapakassa. Jos jonkun sieltä oon kotiin raahannukin, niin yleensä niistä on tullu ja jääny pitempiaikasia kavereita, jopa ystäviä, heiloja tai ystävinä pysyneitä exheiloja. Harva on ollu niin yhden illan hoito, ettei panemisen jälkeen yhteyttä ois pidetty. En tiä mikä siinä sit on, mutta niissä kapakoissa missä ite käy, käy pääsääntösesti paljon mua innostavia tyyppejä. Voi oonkohan vaan ite sit niin tosi ihana?

No ei tietenkään ja varmasti yksin hyvä kokemus muuttaa mielipidettä vähän positiivisemmaks. Oon vaan tavannu tyyppejä baareissa keillä on ollut edelliset erot käsittelemättä ja huumeet on suurin ja tärkein osa elämässä. Itse kuitenkin oon enemmän sellanen vakavasuhde tyyppiä kun seksisuhde tyyppiä, joten eipä ole jannuista sen jälkeen mitään kuulunut kun kerrankin olen omasta mielestäni bongannut “hyväntyypin”.

Joo samaten tuurijuoppona itseäni pitäen, viihdyn kyllä kapakoissa melko paljon, mut nykysin tosiaan en kyllä kenenkään matkaan oo lähteny ja tuskinpa heleposti lähden. Varmaan tarvis etsiä paikka missä käy ihmisiä joiden seura innostas :smiley: Voipi olla et oot vaan niitä yksiä harvinaisia ihmisiä, jotka ei edes niin välitä mistään yhden yön touhuista vaan enemmänkin sit ajattelee myös sitä toista osapuolta.

Kyllä meikäläisen yhe illan jutut on ollut se että jurrissa tunteet/tunto kateissa jotain vitun limasta lääppimistä.
Se lämpö,kun peiton alla halailee ja pussailee,silittelee kaipaan sitä ihan mahdottomasti,haluan itseääm arvostavan ja kunniottavan naisen,joka ei sovi nyrkin ja hellan väliin vaan on tasapuolinen luontokappale meikäläisen kanssa jakaen surut ja ilot.
Sinut ittensä kanssa,itsevarmuus,se jos jokin vetää mua puoleensa ja normaalista poikkeava luonne.
Ois vaikka kuinka vuodatettavaa mut kait mä käperryn tonne sänkyy ja kieritän peiton rullalle toivoen että aamulla siinä olis sellanen keijukainen joka heräis kauneimmillaan ilman meikkiä tyynyn kuva poskella.
Herkäks vetää,oon vaan tälläi.

No mut ei se väärin oo

No siis niimpä siksipä en KENENKÄÄN jannun mukaan enää baarista lähde, huoh miten raskasta.

haaa tuli kauhee hinku jonkun viekkuun nukkuun taidan mennä halaileen tyynyä :smiley:D

No sit ei muuta kun verkkoo vesille muualla kun kapakassa. Mut niin kun edellisessä ketjussa moneen otteeseen puhuttiin, että se tietty parisuhteen kaipuu ja/tai yksinäisyys/epätoivosuus helposti jotenki näkyy ihmisestä. Oikeen etsimällä etsien ei tahdo mitään löytää, mutta kun toisaalta eipä sieltä kotookaan yleensä tulla hakemaan mihinkään hellittelyihin noin vaan mukaan.

Kinkkistä on.

Ei ahdista. Tai mies lähti kyllä taas reissuun, siis ei mihinkään epämääräiselle katoamisreissulle vaan ihan ennalta sovittuja bisneksiä, mutta hyvin mä täällä pärjään, kun lääkitsin itseni miellyttävään välinpitämättömyyden tilaan.

Tuosta parisuhteen löytämisestä baarista vielä. Omasta kokemuksesta puhun siis edelleen, joka johti oikein hyvään parisuhteeseen, vaikka baarista toisemme löysimmekin ja hirveässä tuubassa olimme silloin molemmat. Kyllä se pää siitä selvisi molemmilla ja ihan selvinpäinkin jaksoimme toisiamme katsella. Musta siinä oli se hyvä puoli, että alusta alkaen oli molemmille selvää(jos selvä nyt on tässä se sopiva ilmaisu :laughing: ), mikä toinen on miehiään/naisiaan. Alkoholiongelma meillä molemmilla on ja oli siis jo ennen kun toisiimme törmäsimme :laughing: . Eipä tarvinnut sitten jälkeen päin alkaa selittelemään, että “mä olen muuten tällainen juoppo, tykkään ryypätä usein ja yleensä menee ihan överiksi”. On meillä toki paljon sitä ihan perusarkea ihan selvinpäinkin, mutta kyllä se viikko alkaa olla aika maksimi ja sitten tulee taas astuttua korkin päälle, molempien. Tietysti täällä on ihmisillä eritasoisia päihdeongelmia ja eri päihteiden kanssa(joillain ei mielestään ole mitään ongelmaa), mutta oli se päihteiden käyttö sitten minkälaista tahansa, niin kyllä se ongelmaisen elämää sen verran hallitsee, että eipä sitä piilossa pysty pitämään ja salailulla on yleensä huonot seuraukset. Rakastuminen ja hyvä parisuhde ei myöskään yksinään pelasta päihteiden käytöltä, vaikka toki saattaa auttaa hillitsemään sitä ja tuo muutakin sisältöä elämään. Mä olen sitä mieltä, että päihde- tai MT-ongelmaiselle sopii parhaiten siipaksi toinen samanlainen. Jos toinen on streittari tai edes melkein streittari ja toinen ihan juoppo/narkki, niin ei se pitkälle kanna, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Siinä eletään vain niin eri maailmoissa, eikä sitä ymmärrystä pitkään riitä, puolin eikä toisin.

^ Joo, kyllä sitä vakka kantensa valitsee. Ite en oikee osais ees aatella, että miten olisin sellasen kanssa, joka ei viihtys ihmistenilmoilla kuppiloissa. Mut et toisaalta samaan aikaan pitää kanssa jakaa muutenki samanlaisia asioita maailmassa - ite oon kohtuuaktiivinen tapahtumissa, teatterissa, näyttelyissä, pippaloissa, hippaloissa ja muissa karkeloissa kävijä. Etten mä jaksa mitää himaryyppäämistäkää vaan, vaan tykkään lähtee kartsalle koheltaan. Että sikäli toinen juoppo siihen kylkeen passaa ihan hyvin, meneehän ne sukset toki ristiin aina välillä, mutta missäpä suhteessa ne ei menis.

Joten kapakoista jos jostain oonkin löytäny aina ihan passelia seuraa mulle. Ehkä mä en oikeen sit ees tiiä, mitä noi yhdenillan jutut on. Että meneeks se muilla vaan niin, että baarin, kännit, joku mukaan, jonneki paneen, livahetaan kotii tai ollaa vaivaantuneena aamulla ja that’s it? Kun tollasiin juttuihin en oo ite törmänny oikeestaan ikinä, aamulla on ihan mainiosti voinu jatkaa juttuu siitä, mihi illalla jäätiin. Eikä sitä aina tarte olla niin saakelin päissäänkään päätyäkseen/napatakseen jonkun mukaan.

Mut edelleenkin, niitä omanlaisia ihmisiä varmaan parhaiten löytyy niistä kuvioista, joissa tykkää liikkua. Suotta mennä baariin, jos niissä ei muutenkaan viihdy, mutta jos se on se elämän peruskuvio, niin vaikea käsittää, että mistä muualta se oma hanikultsi sitten löytyisi. Jollei sitten nettideiteistä?

Täl hetkel, useimmiten miehettömyys ei enää niin ahdista. Olen tehnyt (myös)harvois suhteissani todella huonoja(kin) valintoja, ollut liian luottavainen, kaiketi haluton uskomaan pahaa tai jotain, emmä tiä. Ja ite myös ollu niin hajalla ja vihainen, että omaa osuutta on tietenkin ollut pieleenmenois. Siispä olen m i e le s t ä n i vannoutunut vanhapiika (joojoo itsepetosta :wink: ). Enkäs ole, olis kiva tavata jokujoskusjossai, mut yhtään mitätöijää, lyttääjää en lähelleni halua. Yhden yön pysäkit on enimmäkseen olleet turhia, mut eipä ne välttämättä sitä ole. Ja jos joku ei sitoutumista kaipaa, mitäpä siinä sitten, se on jokkaasen oma asija. Elämäntilanne on vaan ny jonkin aikaa sellanen, että noi tapaamismahikset on vähis, jollei sitte netistä :open_mouth:. Metsäs voi törmätä karhuun, vaik yleensä nekin väistää mua :sunglasses: . Nuorena en pitänyt itselleni edes mahdollisena, että kukaan vois musta tykätä, enkä tainnut pahemmasti itsekään tykätä, itsestäni, enkä ihmiskunnasta ylipäänsä :unamused: . Nyt on parempi olla itteni kanssa, ja olen sitä mieltä, ett mieluummin yksin, kuin jossain täysin kamalas suhtees. Valhettelijoista en pijä yhtää… :unamused: . Mut kyl v ä l i l ahistaa todella paljon: miten täs näin kävi??? Mitä meni vikaan, kun eka seurustelusuhde oli vasta 34-vuotiaana… Vai menikö? No, sitä voin miettiä ihan ittekseni, dear diary :confused: :slight_smile: .

Siis ei oo mikään on-off vaan pakotettu time out :laughing: ja niin dumpataankin heti kun olosuhteet muuttuvat suotuisiksi :smiley: