Näin sitten kävi...

Olin jo kolme ja puoli vuotta pelaamatta ja luulin olevani kuivilla, mutta enpäs ollutkaan :frowning: Kuluneen viikon aikana olen pelannut kolmesti, kaksi kertaa TäysPotissa ja kerran kauppareisulla kaupassa. Sanoisin, että pahinta on se, että jäin voitolle 200 euroa, se kyllä houkuttelee pelaamaan lisää, kun näin “hyvin” menee. Ja vaikka olisin jäänyt tappiolle 200 ei sekään olisi ollut mikään katastrofi, kun talous on muuten kunnossa.
Veikkaan, että syy siihen on, että pitkä avioliitto on hajoamassa (osasyy siihen varmasti minun peliongelma). Olen kovasti miettinyt avioeroa ja siinä tapauksessa jättäisin kaikki mun perheelle. Käytännössä luvassa olisi silloin tyhjä vuokrakämppä (näin aluksi). Tiedossa olisi joku kymppitonnin lainanotto, jotta saisi hankittua vähän tavaroita. Eikä sekään olisi mikään ongelma, kun työ on vakituinen ja palkka ok. Silti se ahdistaa…
Päätöksiä ei ole tehty vielä, mutta peliongelma on nostamassa päätänsä :frowning: Onneksi ei ole mikään “pakko” vielä käydä pelaamassa, vaikka olisi ollut kovasti mahdollisuuksia. Silti vi****aa ja pelottaa mihin tämä vielä kehittyy, jos annan sen mennä eteenpäin… Help!!!

vanha sanonta: “winning is losing”, pitää paikkansa

älä anna periksi, jatkat samaan malliin mitä teit ennen kun repsahdit pelaamaan

ja anna itsellesi vähän armoa, kaiken ei tartte olla niin kauhean musta-valkoista, synkkää jne

sulla on todellakin tulevaisuus edessäsi: oot hoitanu hommiasi hyvin, pitkän aikaa,
ja pienen repsahduksen jälkeen puutuit hommaan heti, eli asenne on kohdallaan

ei mitään hätää, kunhan et pelaa enää, sovitaanko niin :slight_smile:

Tervehdys Koodari!

Nythän on niin, että sä olet ollut suurenmoinen tsemppari ja tukija, konkari vuosien ajan monille p-linkissä peliongelmiaan purkavalle toverille :exclamation: Iso kiitos siitä ja jatketaan samalla lailla toisiamme tsemppaillen!

Tosi kurjaa että retkahdus on käynyt mutta as you know so well; tästä on tie vain ylöspäin. Kenenkään ei tarvitse sulle neuvoa miten nyt olisi hyvä toimia mutta meitä vertaisia täällä riittää, ketkä ollaan valmiita iloitsemaan sun jokaisesta askeleesta kohti toipumista. Mietin vaan että hyötyisitkö nyt ammattiauttajan avusta? Mahdollinen avioero on tosi raskas paikka ja luonnollisestikkaan siihen ei useimmilla ole valmiita toimintamalleja koska tunteet ja kuviot mitä siinä käydään läpi ovat niin yksilöllisiä.
Lisäksi tietysti paineita lisää epätietoisuus tulevasta ja pelko muuttuvista tekijöistä.

Oletko saanut ajatuksia selviteltyä kirjoituksesi jälkeen, jotta saisit peliputken jäämään tähän?
0- toleranssi on ainoa vastaus, kuten tietysti tiedät mut eikai sitä voi turhan paljon painottaa :unamused:

Voimia kovasti hankalaan tilanteeseesi, uskoa huomiseen ja siihen että tästäkin selvitään!!!
Toivon vahvasti että saat retkahduksen katkaistua mitä pikimmiten, käytä kaikkia mahdollisia tarjolla olevia apukeinoja jos niistä vaan jotain jeesiä on! Olet ajatuksissani- kirjoittele miten voit

Kultakaneli

Moi Kultakaneli ja “tiedän tunteen”.
Ja kiitos vastauksesta, merkitsee paljon :slight_smile: Joo, tiedän tasan tarkkaan mitä mun pitäisi tehdä, ettei tämä kehity suuremmaksi ongelmaksi. Onneksi ei ole vielä ihan mieli maassa eikä toivoton olo. Kovasti olen viime päivinä miettinyt miksi ihmeessä menin pelaamaan. Tulin tulokseen, että sen täytyy olla omasta pahasta olosta pakeneminen. Oikeasti ei ole minkälaisia haluja pelata, en kaipaa sitä jännitystä enkä myöskään yritä tienata ns. “ylimääräisiä”, kun on hyvin tyytyväinen oman taloudelliseen tilanteeseeni.
Kotona ollaan jo aika monta vuotta puhumatta, vaikka tilanne olisi vaatinut jo kolme vuotta sitten. Jännitys vaan kasvaa ja tiedetään kumpikin, että näin ei voi jatkua, mutta ei kumpikaan uskalla ottaa ensimmäisen askeleen tai sanoa ensimmäisen sanan :frowning: . Kun kotona asuu vielä kaksi teini-ikäistä lasta, niin hankalaksi menee. Lähipiirissä ei ole oikeasti yhtään sellaista henkilöä, jolle voisi avoimesti puhua omista tunteista. Silloin kun kaikki muu on tehty, päivän työt, kotityöt, lenkit, pyykit jne. niin silloin ollaan sitten yksin ajatusten kanssa. Monesti se kyllä menee, mutta viime aikoina on vaan tuntunut kaikki niin pirun pahalta, että on vaan tarvinnut pienen hetken jolloin ei vaan tarvinnut tehdä eikä ajatella mitään. Silloin repsahdus tapahtui. Nyt kun ajattelen asiaa, taisihan se silloin olla ihan tietoinen valinta, vaikka tiesin kaikki riskit ja vaarat. Se olisi ollut samaa, kun olisin lähtenyt ulos hakkaamaan omaa ja naapureiden postilaatikot palasiksi, vaan jotain typerä jossa pistetään ajatukset nollille ja kroppa tekee jotain robottimaista liikettä. Höh, no toi oli aika onneton vertailu :confused: Mutta tajuatte varmasti pointtia, mitä yritän tehdä tässä… :slight_smile:
Tavallaan siitä puolen tunnin pelihetkestä oli se hyöty, että se tosiaan vei hetkeksi kaikki ajatukset pois siitä pahasta olosta. Ei nyt voisi sanoa, että pelaamisesta tuli hyvä olo. Ehkä siihen voi verrata: On joku paikka joka sattuu. Sitten lyöt itsesi päähän, jotta se kipu tietyssä paikassa hetkeksi unohtuu. Se kipu ei lähde pois, mutta hetken sitä ei tarvi ajatella, mutta itseäsi päähän lyöminen on yhtä typerä.
Tämä on mielestäni vaarallisinta: huomata, että pelaaminen tuo hetkeksi helpotusta ja kun jäi vielä reilusti voiton puolelle, niin miksei sitä kokeilla joskus toistakin… Kuten sanoin, mieli ei ole (vielä) maassa, ja usko on vahva, että tästä selviän :slight_smile:
Tuliko tästä nyt ihan sekava kirjoitus? Hmm. Joka tapauksessa kaikille taistelutovereille kovasti voimia! Kyllä elämä on liian arvokas pilata sitä pelaamalla.

Voimia koodari!!! Tässä tuli todistettua kuinka salakavala riipuvuus on kyseessä. En tule sinua neuvomaan enkä opastamaan mitenkään koska siihen minulla ei ole mitään rahkeita. Tuo pitkä taipaleesi pelaamattomalla polulla on ollut oma valintasi ja mielen lujuutta. Pysy sillä tiellä!!! Itse olen ollut heikko… Itselläni tuon sinun pelaamattoman 3 1/2 vuoden aikana on ollut epäsäännöllistä pelaamista ja vain kuukausien pelaamattomia putkia että en lähde sinua opastamaan. Tälläkin hetkellä vain 4 kuukautta pelaamattomuutta takana. Itse olen huono sanelemaan muille neuvoja koska itse olen aina ratkennut uudestaan ja uudestaan. Nyt minulla on tahto luja olla irti peleistä, mutta koskaan, ei KOSKAAN voi peliriippuvainen varmuudella uskotella itselleen eikä muille etteikö enää pelaisi ikinä. Niin se vain menee!!! Joka ikinen hetki se vaanii kulman takana. Ja tässä se tuli todistettua! Olen ollut ylpeä sinusta monesti, niistä lukemattomista päivistä jotka olet viettänyt ilman pelejä! Yli kolme vuotta on huikea saavutus! Itse en ole siihen kyennyt vielä kertaakaan! Tällä hetkellä uskon että en pelaa enään ikinä mutta varmuudella en voi sitä teille luvata enkä itsellenikään, kuten ei kukaan muukaan peliriippuvainen! Päivä kerrallaan. Niin se vain menee!

Koodari hyvä ettet ole vielä ihan maassa, lyötynä koska silloin sulla löytyy myös paremmin potkua käsitellä tätä retkahdusta!
Kuulostaa kuvailusi koti-tilanteesta aika hankalalta. Olisiko mitään mahiksia mennä yhdessä paremman puoliskon kanssa puimaan asioitanne jonnekki puolueettomalle maaperälle jossa voisi saada solmuja auki ammattilaisen kera tahi ilman?
Tiedän tunteen ettei ole lähipiirissä ketään todellisesti jolle voisi kaikkea puhua.
Ammatti-auttajille puhuessa on tietty se hyvä puoli että heillä on vaitiolovelvollisuus asemansa puolesta.
Oletko käynyt ga-ryhmissä, onko teillä kohtuullisella etäisyydellä semmoinen ja luuletko että siitä jotain hyötyä saattaisi olla?
Anteeksi monet kysymykseni mutta haluaisin vaan ehdotella vaihtoehtoja koska tilanteesi kuulostaa melko haastavalta at the moment.

On suunnaton etu ja ilo että sinulla on niin pitkä pelaamaton kausi takana, koska kuten ed89:kin totesi sinulla on avaimet pelaamattomuuteen ja nollatoleranssiin omassa taskussasi.
Toki aina voi ottaa tuekseen toimivia uusia juttuja, mikäli niitä on tarjolla.

Vertauskuvasi ovat hyviä koska niiden perusteella saa hyvin kiinni siitä mitä ajat takaa :slight_smile:

Oletko nyt saanut pelaamatonta aikaa alkuun?

Aina me pelurit paetaan jotain koneille, koneet on tutti ja uniriepu tai haarniska ja kilpi tätä todellisuutta vastaan mikä meitä välillä murjoo ja riepoo. Ainakin meil on vahva kuvitelma siitä että ne tarjoaa meille hetkeksi hengähdyksen viemällä meidän ajatukset jonnekki tyystin toiseen galaksiin näiden arkisten huolien keskeltä.
Voimia ja myötätuulta,
KultiS

Ei muuta kuin tsemppiä! Sinä sinällään taidat itse tietää, kuinka tässä tulisi toimia. Ainoa asia, josta kuitenkin tulee ensin pitää huoli on toi tämän päivän pelaamattomuus. Itse en sinällään noista vuosista muuten piittaa, kun yritän keskittyä siihen, että tänään on pelaamaton päivä. Muuten niitä vuosien pelaamattomuuksia on ainakin allekirjoittaneen turhaa miettiä. Tällä päivällä on suuri merkitys siihen, millaiseksi huominen päivä meille muodostuu.

Voimia, mutta samalla oikeassa suhteessa nöyrää luovuttamista.

moi koodari!
minäkin haluan heti tähän alkuun sanella kiitokset viesteistäsi, koska niistäkin olen saanut paljon voimia ja uskoa itseeni huonoina päivinä :slight_smile:
Ehdottaisin ehkä samaa kuin Kultis, toi keskustelu jossain muualla kuin kotona vois saada ainakin jotain aikaseks? Ja jos olette jo miettineet eroakin, niin ei tuolla keskustelulla varmasti pahaa sais aikaseks…?
Mutta nyt sitten jankutan siitä nollatoleranssin tärkeydestä! :smiley:
älä anna pirulle pikkusormea, se vie varmasti koko käden… (tiedätte kyllä sanomattakin, mutta… :stuck_out_tongue: )
Voisitko keksiä jotain muuta nollauskeinoa? Lenkille? Piirtäminen? Ruoanlaitto viinilasillisen kanssa? Saunominen ihan omassa rauhassa? (…nämä olen itse kokenut ihan hyviksi keinoiksi :wink: ai niin, ja tietenkin IKEAn uus kuvasto! :smiley: )
Toivotan kovasti tsemppiä ja voimia sulle! Joku viisas sanoi mulle joskus, että asioilla on tapana järjestyä, karmea klisee, mutta niin se vaan menee…!

Terve kaikki!
Elossa ollaan vielä. Se oli sitten kolmen ja puolen vuoden jälkeen näköjään yhden viikon harha. Tavallaan tiesin jo muutaman pelikerran jälkeen mitä minun piti tehdä, mutta se vaati vielä muutaman kerran lisää :frowning: No, pelit on pelattu, mutta peli ei ole menetetty.
Olen itse monesti neuvonut muita keksimään korvaavia ajanviettoja kun jätetään pelit. Itsekin olen pitänyt aina itseni kiireisenä: työ, kotityöt, monipuolista liikuntaa, postimerkit :smiley: … Se ei ole muuttunut miksikään. En tiedä, tällä hetkellä tuntuu, että sisälläni oli niin paljon negatiivista energia, ja valitettavasti menin valitsemaan pelit, jotta sain ne energiat pois elimistöstäni.
Yhden viikon harha…annan itselleni anteeksi ja pelaamatonta elämää jatkuu :slight_smile:
Kaunis kiitos kaikille, jotka kirjoittivat tähän ketjuun ja olivat hengessä mukana :slight_smile:
Tsemppiä, voimia ja kaikkea hyvää teille kaikille!
T. Koodari

Moikka Koodari,

Erehtyminen on inhimillistä kuten viisaasti sanotaan! Olen suurella mielenkiinnolla lukenut kommenttejasi vuodesta 2009 lähtien. Sinussa on kokemuksen tuomaa viisautta ja vastapoolina sarkastisuutta. Tekijöitä, jotka tekevät sinusta todella mielenkiintoisen, mutta toisaata ristiriitaisen persoonan.

Pelihimon hallinta on kuin veteen piirretty viiva, mielestäni. Kun ongelmia elämässä kasaantuu, peliluolaan on helppo hetkeksi paeta. Mutta, sieltä ulostulo…entistä kurjempi olo, kuten tiedätkin.

Hyvä Koodari, mietipä tärkeitä asioita elämässäsi! Kuuluuko perhe niihin vai millainen on arvomaailmasi tänään?

Omalla kohdallani on tänään seesteistä, toivottavasti huomennakin!

Tsemppiä Sinulle! :bulb:

Koodari, sinua tuskin on tarpeen neuvoa lainkaan, mutta kun samaistin itseni tilanteeseesi niin ainakin minun tapauksessani tuollaiset repsahduksessa voitetut taskurahat jäisivät ainakin alitajuisesti niinsanotusti polttelemaan taskuun. En pysty tietenkään sanomaan että sinunkin tunnemaailmassasi näin tapahtuisi. Itselleni myrkkyä/lääke sille poltteelle olisi kertakaikkisesti lahjoittaa ne rahat johonkin sellaiseen mistä itse et hyödy mitenkään etkä mielellään saa edes mitään kiitoksia. Tällaisella ehkä (mielellään) vastenmieliseltä tuntuvalla toimenpiteella voisit tavallaan nollata tuon repsahduksesi. Mutta kuten sanottu, ei välttämättä ole tarpeen juuri sinun tapauksessasi.Tulipahan mieleen.My 5 cents.

Hei kaikki!
Heh, ne pienet voitetut taskurahat poltteli tosiaan silloin, ja lopussa ne menikin… Tässä mä nyt istun koneen äärellä, ja vieressä iso mukki vahvaa kahvia. Kävin juuri lenkilla ja mieli on ihanan rauhallinen :slight_smile: . Ihmettelen vaan mitä mä oikein ajattelin, kun menin kokeilemaan peliä. Sinänsä mua ei nyt sen kummemmin harmita tai hermostuta, että kolmen ja puolen vuoden putki meni poikki. Minulla on kaikki tiedot ja taidot, että elämä pysyy hallinnassa :slight_smile: . Silti pelin vetovoima on kyllä pelottavan voimakas, ei sitä kannata ali-arvioida. Tsemppiä ja voimia kaikille!

Tsemiä Koodari! Toivottavasti se jäi vain hetken retkahdukseksi.

Tässä on toinen, joka pitkän kuivan kauden jälkeen sortui taas. Mulla se oli ehkä parin viikon pätkä normikehityskaarena eli ensin pienillä panoksilla Täyspotissa leikitellen ja lopputuloskin oli ilmeinen: viimeisenä iltana suurilla panoksilla Casinolla. Nyt kuivilla taas yli 6 kk. Mutta kipeästi muistutettuna siitä, että tämä tauti ei koskaan parane täydellisesti.

Mulla ei ollut edes mitään (teko)syytä teolleni. Itse asiassa elämä on nyt enemmän kuin hyvässä mallissa ja silti mies menee tekemään noin :confused:

No tästä tsempataan eteenpäin!