Näin Meillä...

Minun tilanteeni ja historia …
noin 11 vuotta sitten, kun isommat lapset olivat pieniä (ovat nyt 11 ja 10) alkoi mieheni juomaan oikeen kunnolla, avoimesti ja salaa…. meni muutama työpaikka, kärysiratista, yms… sitä jatkui vaja vuosi ja loppui… hetkeksi… ehkäpä noin vuodeksi… välissä menimme naimisiin… paha, paha virhe, kaksi viikkoa häistä olin valmis ottamaan eron… en ottanut…. hän koitti AA-ryhmää ja antabusta… ihan yhtä yhjän kanssa… lääkäri määräsi masennuslääkkeitä… pyh! sano minä.
aikaa kului… juominen loppui… joksikin aikaa…
No Joka tapauksessa juominen loppui, luulin hänen ymmärtäneen, että ei voi ottaa yhtää, ei yhtään… ja silloin varmaan ymmärsikin. Syntyi kolmas lapsi 2007. kun olin synnyttämässä ja poissa ”vahdista” 1 vuorokauden, ja mies hoiti lapsiamme 5v ja 4v. oli hänelle tullut saman tien kova jano… oli niin kivassa kunnossa kun piti tulla sairaalasta meidät hakemaan, että oli ottanut vanhempansa kuskiksi!
Kristus sitä vihan määrää… juominen loppui…
Tänä vuonna 5-6 vuotta siis selvänä välissä, ”päästin” hänet firmansa työmatkalle NewYorkiin… sielläkin oli maisteltu, mutta ei ilmeisesti oikeen urakalla, koska sielläkin piti tehdä töitä (tästä kuulin jälkikäteen, siis juomisesta koska hän kysyttäessä sujuvasti valehteli ettei ole mitään ottanut, ei tämä semmoinen matka ole) ”päästin” hänet myös firmansa edustustilaisuuteen kahden muun osakkaan kanssa, olisiko ollut viime loka-marraskuu…. umpikännissä kotiin… ajamalla n40km… moottoritietä… just että siihen loppui sitten ne riennot… ja pikkasen sai kuulla myös nämä ”ystävät” tästä kun sain heidät krapuloissaan langanpäähän…
Hän meni käymään Tammikuussa naapurin miehen syntymäpäivillä klo 15 päivällä, pariksi tunniksi vaan kun ei oikeen huvittanut, mutta ei kehdannut kieltäytyäkkään… tuli yöllä kotiin… umpi kännissä…
Tällä viikolla jouduin olemaan pois vuorokauden… saman tien, jano… kauppaan ja kännissä lastenhoitoa(11,10 ja 6v.) mutta lapset oli saanut kouluun ja itsensä kylläkin töihin, ja tuli minut hakemaan iltapäivästä…
Haistoin heti autossa, että nyt ei ole kaikki niin kuin pitää… valehteli sujuvasti ettei todellakaan ole juonut, kysyin useamman kerran matkan aikana, paljon ja mitä joit eilen… ”en mitään” noo roskiksesta ulkoa löytyi tyhjät tölkit…
Hän on vakaasti sitä mieltä, että on parantunut, halleluja ihmeparantuminen! koska on ollut juomatta pitkiäkin jaksoja (vuosia)… mutta jos en ole ”vahtimassa”, niin saman tien käyn näin.
Se tunne mikä oli syksyllä kun edellisestä juomisesta oli tosiaan sen 6v…. … tuntui kuin olisi matto vedetty jalkojen alta … että en kyllä usko enää sanaakaan, enkä luota, sen edellisen luottamuksen menettämisen jälkeen se oli jo alkanut palaantua, tosiaan noiden vuosien saatossa … ja meillä meni oikeasti hyvin, tosi hyvin ja moni ystävä pariskunnan miespuolinen oli sanonut vaimoilleen, että niillähän on ihanteellinen parisuhde… just, just…
pitäsi vaan pakata kamat ja lähteä, mutta toistaiseksi on niin raskas olo ja tuhannen tekosyytä miksi en voi… joten vielä jään…
pointtini tässä on varmaan se, että juominen ei lopu koskaan kokonaan… :cry: vaikka menisi vuosia, voi jokin laukaista sen, tai sitten luulee että on parantunut, ja hallitsee tilanteen hyvin, eihän tässä mitään…
” toki voin ottaa muutaman, miksi en voisi?”

Alkoholismi on sairaus jonka kuvaan kuuluu retkahdukset.
Elä sinä omalla tyylillä, anna miehen kantaa oman alkoholinkäytön seuraukset äläkä sinä niistä piittaa.
Hoida omat tunteesi kuosiin ja käy vaikka al-anon kokouksissa.
Monestihan alkoholisti saa parempaa hoitoa, mutta läheinen jos ei hoida itseään kierre on valmis.
Pahinta on tympääntyä nyt tässävaiheessa kaikkeen, ei sitä kuutta vuotta kukaan ole poispyyhkimässä jos ette te itse.
Miestäkin varmaan harmittaa, jos on tullut töpänneeksi.
Jos hän on kerran juomisen oma aloitteisesti lopettanut, niin kaipa hänelläkin jokin käsitys on, mihin juominen johtaa. Sitähän juojat monesti kokeilevat, mutta kynsillehän se tärähtää jos ei heti, niin viimeistään kohta.
Jos et jaksa katsella, etsi sitten itselle ratkaisuja, muttei pieni retkahtelu miestä pilaa jos hän sitten saa itse kantaa vastuunsa ja läheiset eivät silitä päätä mutta tarvittaessa myös voi tukea että ei se elämä siihen lopu ja uutta raittiutta vain hakemaan.
Eikö hän saanut esimerkiksi aa-kavereilta tukea, tai mistään.
Jospa hän oppii jossain vaiheessa. Hän kokeili yhtä tapaa, retkahti, se tapa ei siis toiminut. Esitä hänelle lämmin toive ja anna hänen itse päättää mikä on jatko. Mutta sillä aikaa elä omaa elämää.
Alkoholistit opettaa meille muille sen, että mikään ei ole varmaa ja toisen elämän tyylin varaan ei voi täysin laskea.

Nuo ovat hurjia tunteita ja tiedän mistä tunteista puhut, se väsymys ja yksinäisyys on joskus täysin pohjaton.