Myydään: Sielu

Me Lopettajat
1

…eli tämä ketju saattaa olla todella typerä ajatus. Mutta, en keksinyt parempaa tapaa motivoida itseäni :slight_smile: Ottakaa tämä huumorilla tai jättäkää ottamatta.

Noh, sanaleikit sikseen, tämä on ensimmäinen kerta minulle kun yritän raitistua myönnettyäni olevani alkoholisti. Ymmärrän että suurimmalla osalla tulee repsahduksia lähes varmasti, joten ajattelin pistää pienen leikkimuotoisen veikkauksen pystyyn.

20v olen viinalla lätrännyt, viimeiset puoli vuotta aivan rappiolla. Välissä tosin ollut esim. 7kk täysin tipatonta, ilman sen kummempia päätöksiä, tilalla oli vain niin runsaasti muuta tekemistä ja alkottomia ihmisiä. Olen siis 33v. mieshenkilö.

Raitistuin pääsiäisen viiden päivän dokaamisen jälkeen täysin. Näin päätin. En aio juoda enää koskaan. Lisäksi lopetin samalta istumalta tupakoinnin, joka on ollut yhtä kauan kuvioissa kuin viinakin. Tupakan olen yrittänyt lopettaa noin 8674 kertaa aikaisemmin.

En käytä huumeita, en nikotiini purkkaa, -laastareita, en AA-kerhoa, vaan lopetin ns. cold turkey -pohjalta. Perusteluina se että mahd nopeasti keho palautuu normitilaan ja pääsee eroon esim. nikotiinista. Myös ravintopuoli on suuressa osassa, tosin olen aina syönyt terveellisesti.

Ja koska juttujen perusteella täälä on myös sitä skeptikkoa, realistia, ym kirjavaa väkeä, niin:

Tähän ketjuun veikkauksia siitä, pysynkö raittiina vai en, sekä milloin mahdollinen repsahdus tapahtuu.

Näkemyksiään voi halutessaan perustella, ja kannustukset on myös kivoja :slight_smile: Lupaan kirjoitella tilannepäivityksiä ihan itseni vuoksi tänne vaikkei kukaan veikkaisikaan mitään. Ja kuten sanottu, tämän tarkoitus on ensisijaisesti motivoida ja muistuttaa minua itseäni miten paljon kauniimpi maailma ja elämä on raittiina.

Kiitos ja kumarrus.

Ps. Nyt on siis viides päivä menossa, ja viime yön sain nukuttua ensimmäistä kertaa kunnolla (8h) vaikka välillä heräsinkin. Sydämentykytykset on kadonneet suurimmaksi osaksi ja hikoilu vähentynyt. Liikkunut olen jonkinverran, mutta esimerkiksi juoksun pariin en uskalla vielä lähteä taikka salille. Tänään pyöräilin työmatkat, eli yht. 12km. Tupakka on käynyt mielessä, viina pari kertaa. Ei paha?

La ilta siis, tarantinon Django loppui juuri ja nyt unten maille! :slight_smile:

#clipside

2

Ei huono. Kevät on siitä kivaa aikaa raitistella, että tekosyyt pysyä neljän seinän sisällä tissuttelemassa aurinkoisella ilmalla ovat paljon pienemmät kuin pakkasella, pimeällä ja jäisellä kelillä.

Joten, 1€ tarjottu hyvin liuotetusta sielusta! :smiley:

980×389 386 KB

3

Minä kannustan ja tsemppaan puolestasi!

Itse olen mennyt repsahduksesta toiseen ja päättänyt kaikista epäilyistäni huolimatta liittyä vertaisteni joukkoon eli AA-kerhoon. Se on viimeinen oljenkorteni.

Tuo, että jätit samalla tupakoinnin on todella kova juttu!

4

Se on täysin kiinni siitä miten vahva motivaatiosi on. Itse repsahdan aina tuon viiden päivän jälkeen, koska kuvittelen olevani tilanteen herra. Mutta en ole, tulee päiviä kestävä ryyppyputki ja menetän täysin kyvyn hahmottaa onko aamu tai ilta. Tarkastelemalla muita perheessä olevia ja heidän toimintaansa saan vihjeen ajankohdasta missä mennään. Arvaa onko hauskaa?

5

Olen kyllä ehdottoman ylpeä itsestäni; tein 12h työpäivän ja kokoajan joku pyysi tupakalle, ja vielä yksi baariin työpäivän päätteeksi. Kävin kerran tai pari kyllä kaverina haistelemassa kuinka pahalta se oikeasti haisee! Siis hyi hlvtt… Baariin en sentään lähtenyt kaveriksi koska en nähnyt siinä pienintäkään järjen hitusta. Ollut parina aamuna NIIN hienoa herätä hyvällä fiiliksellä.

Voin kyllä tunnustaa rehellisesti että tämän ketjun aloittaminen oli varmasti loistava idea, koska mietin katsellessani tupakoivia duunikavereitani, miten hävettäisi tulla tänne tunnustamaan tyyliin “Noh, kaveri houkutteli röökille ja rupes vituttamaan ekat hatsit jo senverran pahasti että sen seurauksena nyt kirjotan tätä räkä poskella ja paskat housussa röökiaskin ja 16 tuopin jälkeen. Soriiiii… Mut huomenna alotan uuden elämän!”

En halua olla em. kaltainen selkärangaton itsensäkusettaja. Haluan parantua ja elää raitista elämää, jumalauta! Tämä päivä oli aikamoinen koetinkivi mutta eihän tää tunnu missään kun muistaa vaan että kaikki on omassa päässä - ajatukset, halut, vanhojen tapojen orjuuttava vaikutus - kaikki ohimenevää kun pilvet kirkkaalla kesätaivaalla.

Nyt nukkumaan!

Ja böff: ei varmasti ole hauskaa. Onneksi aina voi muuttaa toimintatapojaan, ja tarpeeksi kun yrittää poisoppia jotain tapaa niin huomaa ettei se enää orjuutakaan kuten ennen. Suunnitelma kannattaa tosin olla jonkinlainen, esim kysy itseltäsi kuka on se joka haluaa juoda? Ja kuka minussa on se joka huomaa että joku haluaa juoda? Ja kuka se minä oikeastaan on? Mooji tietää näistä jutuista enemmän.

Kiitos myös muille vastanneille, yötä!

#clipside

6

Alkaa pelottamaan pikkuhiljaa. Voiko tämä olla muka alussa näin helppoa? Siihenkö se perustuukin? Kavalan helppo mukamas irrottautua pahoista tavoista ja sitten ne iskee jossain vaiheessa niin pahasti että on lähdettävä hakemaan viinaa ja kierre on valmis entistä pahempana…?

Tänäänkin jouduin olemaan 12h duunissa ja kävin kolmesti haukkaamassa raitista ilmaa kun muu porukasta veteli röökiä, ja Mietin vain että miltähän tuo maistuisi. Ei ollut lähelläkään että olisin pumminut tupakan. Ja kaveri joka eilen pyysi baariin töiden jälkeen, ei jostain syystä sitä tänään tehnyt, vaikka aikaisemmin on ollut itsestäänselvyys että ollaan käyty töiden jälkeen.

Viikonloppu oli ja meni, ja ensi viikon lopulla aion lähteä metsään nauttimaan keväästä. Tulille istumaan, keittelemään kahvia ja makkaranpaistoon. Tosin joudun lähtemään/saan lähteä yksin, ystäväni kun ovat varmasti muissa touhuissa aamuneljään asti PE ja La :slight_smile:

Fiilis on ollut rauhallinen, eikä hermot ole menneet kertaakaan, vaikka kuvittelin että olisin aivan riekaleina ensimmäisen viikon vähintään. Ja olen saanut duunissa sekä kotona kauheasti aikaan ihan huomaamattani vkon aikana. Olo on kevyt kuin pikkulinnulla, hähä :slight_smile:

Toivottavasti ihan kaikki hyvä ei lopu aikanaan…

#clipside

7

Menetelmä kuulostaa ainakin sangen pätevältä ja repsahdus tapahtuu sitten kun alat kusettamaan itseäsi veikkaisin ja jos sitä ei tapahdu niin saatatpa vaikka tulla haudatuksi umpiraittiina henkilönä sitten kun sen aika koittaa. Tutustu alkoholismiin tunne-elämän sairautena psykiatrisesti ja nikotiinin kuokuttavuuspotentiaaliin, syö terveellisesti, älä käytä mitään psykoaktiiveja ja liiku omien kykyjen rajoissa sekä yritä löytää uusia juuri sinua miellyttäviä uusia sosiaalisia kontakteja ihan jostain muualta kuin päihteiden/tai päihdetoipujien parista. Kuuntele moojia, kokeile vaikka meditoida tai joogata jos yhtään kiinnostaa…

Tsemppiä!

8

En edes tiedä mitä psykoaktiivit ovat :stuck_out_tongue: sieniä? En ole koskaan tainnut edes buranaa popsia kuin pakon edessä hammassärkyyn kerran elämässäni. Huumeita en ole edes kokeillut. Olen aina ollut sellaisessa uskossa että se on ihmisen menoa kun niiden kanssa lähtee pelleilemään. Alkoholista minua ei valistettu nuorempana ollenkaan. Isäni on alkoholisoitunut, ja joi usein viikonloppuisin ystäviensä/naisystävänsä sukulaisten kanssa kun olimme veljeni kanssa hänen luonaan muksuina. Juomisen tähden äitimme nakkasi hänet pihalle ollessani noin viiden vanha.

Meditaatiosta ja zenbuddhalaisuudesta olen ollut todella kiinnostunut n. 15v. ajan ja olen huomannut että palaan automaattisesti meditaation pariin ikään kuin huomaamatta kun olen ollut erossa viinasta ja tupakasta pidempiä aikoja. Ne kun kulkevat minun tapauksessani käsi kädessä.

Olen etsiskellyt materiaalia jotta oppisin ymmärtämään alkoholismia sairautena tunne-elämään liittyen. Aiheesta on varmasti kirjoitettu aivan helvetisti, täytyy etsiä jokin asiallinen opus käsiini koska aihe luonnollisesti kiinnostaa.

Kiitos taas tsempeistä! <3

#clipside

9

Hei… Hei!!!

Viikko täynnä Jee! :slight_smile: helppoa ku pärekaton kulotus…

…noin kai ihmiset kainuussa sanovat? : P

10

fi.wikipedia.org/wiki/Psykoaktiivinen_aine

Eli kyllä ne eräitä sieniäkin voivat olla kuten kahviakin, mutta suosisin itse mieluummin ihan tavallisia ruokasieniä kuten vaikkapa siitakkeita ja kanttarelleja ettei mene nuppi sekaisin :smiley:

11

“Tähän ketjuun veikkauksia siitä, pysynkö raittiina vai en.”

Pysyt.

“sekä milloin mahdollinen repsahdus tapahtuu.”

Jos menet pubiin lähikuukausina toistuvasti esim. pari kertaa kuussa. Limonaatilinjalla menee ehkä pari kertaa, mutta se ei välttämättä ole pysyvää.

12

Heeei, aamukahvia kyllä tulee juotua melkein joka päivä, vaikka tee -miehiä olen enemmän. Ja kuivattuja suppiloita on kaapissa, ei sen aktiivisempia.

Baareissa en oikeastaan ole koskaan viihtynyt, selvinpäin olen paaljon sosiaalisempi, humalassa Mulla on tapana hävetä sitä juomista ja röökille haisemista, koska muistan miltä tuntui kun faija haisi röökille ja kaljalle ja opin inhoamaan sitä hajua. Mutta miksi Oi miksi ihmiset seuraavat vanhempiensa jalanjäljissä toistaen samaa kaavaa?

Jurrissa ikäänkuin vaivun synkkyyteen, joka on täysin vastakohta siitä mitä olen selvinpäin/raittiina. Olen ymmärtänyt että se olisi useimmiten toisinpäin.

Kiitos taas tsempeistä ja analyysistä, nyt vapaapäivän viettoon ja kahvin keittoon!

#clipside

13

Sama juttu minulla, kiinnostuin buddhalaisuudesta jo joskus alaikäisenä ja viime syksynä kävin n. 3 kuukauden ajan ohjatussa zen-meditaatiossakin. Nyt en ole vähään aikaan päässyt menemään, kun lonkkaan tuli pari kuukautta sitten liukastumisen ja kaatumisen seurauksena pieni vamma, joka estää lootusasennon ja kinhin-kävelymeditaation, ja joka ei ole ihan vielä parantunut.

14

Hienoa Böff että olet tajunnut oman tilanteesi alkoholin suhteen ja päättänyt hakea apua sieltä mistä itse aikoinaan avun sain.

Aloittajan kysymykseen siitä kuinka kauan hän mahtaa pysyä tupakoimatta/juomatta on hankala antaa arviota kun ei tunne kaveria tarkemmin. Itse olen ollut juomatta yli 27 vuotta ja tupakoimattakin vajaat 10 vuotta. Kyllähän mun täytyy arvioida sinut ainakin samalle tasolle.Joten sanon että seuraavan kerran juot 6.4. 2043 ja sauhuttelet 7…4. 2026 mutta ota ennen kaikkea päivä kerrallaan, Niin minäkin. :slight_smile:

15

^ Katos, Vinettokin ilmestyi tänne takaisin, heti samaan aikaan kun minäkin päätin taas kirjoitella tänne. :slight_smile:

16

Olen itsekin ajatellut että voisin lähteä ohjattuun istumiseen, en ole vielä kokenut sitä niin suureksi tarpeeksi että olisin lähtenyt. Itsekseni istuskelen, joskus enemmän, joskus vähemmän. Kesäisin menen ‘salaiseen’ paikkaani ja istun auringossa joskus parikin tuntia. Jos siis on hyvä sää. Useimmiten se ulkona istuskelu on paaaljon antoisampaa. Tämän tähden olenkin tehnyttehnyt kesäisin pohjoiseen parin-kolmen viikon reissuja yksin. Kulkenut minne nenä näyttää ja istuskellut kun on sopiva tunne tullut. Se se on hienoa.

Minkälaisia ajatuksia sulle jäi tuosta ohjausta istuskelusta?

Vinetto: kiitos luottamuksesta, lupaan tehdä kaikkeni lunastaakseni odotuksesi :slight_smile: tosin samallahan ne ovat minunkin odotuksiani/toiveitani/taisteluitani.

Hauskaa päivää kaikille!

#clipside

17

On paljon helpompaa säilyttää tietty kurinalaisuus tuossa meditaation harjoittamisessa, kun on joku ryhmä tukena. Ajatukset eivät lähde niin helposti harhailemaan. Lisäksi se on jännä tunne kun pääsee meditaatiossa oikein hyvään mielentilaan ja tulee sellainen kokemus että rajat itsen ja vieressä meditoivien kavereiden välillä häviävät ja koko porukka on ikään kuin yhtä. Lisäksi noissa ryhmissä tutustuu mielenkiintoisiin ihmisiin. Suosittelen ehdottomasti.

18

Näin olen itsekin ajatellut. Tuo porukassa istuminen olisi takeena sillekin, ettei tule unohdettua tuota istumista moneksi viikoksi/kuukaudeksi kokonaan. Ja samankaltaisiin ihmisiin tutustuminen olisi myös plussaa ja enemmän kuin tervetullutta, nykyisissä ystävissä ei kuitenkaan silti ole muuta valittamista kuin se että he ovat kovasti sen toiminnan perään minkä olen toivottavasti jättänyt taakseni. Ikäväkseni huomaan että vkloppuisin saa tod.näk. aivan rauhassa touhuta omiaan ilman että olisi pelkoa että joku olisi suunnitellut jotain selvinpäin toteutettavaa :slight_smile:

Nytkun mietin asiaa, niin ei ihme että olen onnistunut pilaamaan jokaisen parisuhteeni menneisyydessä; olen jatkuvasti kamppaillut alkoholin kanssa enkä ole osannut nähdä asioita sydämellä. On jopa tullut mieleen asioita ja niiden yhteydessä ihmisiä joilta haluaisin pyytää anteeksi käyttäytymistäni. Muutenkin olen ollut jotenkin kauhean herkällä ja empaattisella päällä viimepäivät. Tuntuu että haluan hymyillä (sisäisesti, en siis kulje suu hymyssä pihalla hehe) kokoajan ja ottaa kontaktia aivan tuntemattomiinkin ihmisiin, katsoa heitä silmiin ja tavallaan kokea tiettyä yhteenkuuluvuutta.

Vai olenko sekoamisen partaalla ja alan viim. huomenna juomaan taas? Ei, kyllä tuntuu täysin päinvastaiselta. Olo on myös kauhean huoleton ja edelleen jotenkin kevyt. Aivan kuin olisin taas 5v. :]. Outoa, vai ihmisenä olemisen normaaliutta jonka olin unohtanut…

#clipside

19

oooh, 10 päivää! …tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle! :slight_smile:

20

Noniin. Eilen sitten repsahdin… Tämä nyt ei kuulu palstan tähän osioon mutta kuitenkin. Poltin eilen tupakan. Vituttaa. Ei mulla muuta. Viinaa ei ole kyllä tehnyt mieli. Tuo rööki onkin näköjään se isompi este, sitä kun on joku tarjoamassa joka toinen sekunti. Saatana. Täytyykö tässä linnottautua kotiin? Raittius varmaan etupäässä tarkoittaa kuitenkin alkoholin käyttämättömyyttä? Miten se voikin olla niin vaikeaa pysyä erossa jostain myrkystä?

Noooh, eikait se auta kun hymyillä kun seuraavaksi joku jättää tupakan minun kahvikupin viereen. Mutta aika törkeä temppu etten sanois? Kaverit testaa…

Tänään sitten illalla makkaraa paistamaan!

Aurinkoa päiväänne!

#clipside