Toivottavasti tätä ei nyt katsota suoranaiseksi mainonnaksi, mutta olen tosi läheltä seurannut runsasta alkoholinkäyttöä ja asunnottomuutta ja väkivaltaa ynnä muuta, itsekään pysymättä toki vesiselvänä (silloin siis, nykyään en juo enää). Exäni, josta pääasiassa on kyse tässä kirjassa, koetti siis monenlaista päästäkseen kierteestä irti mutta - no, lukemalla näette millaista se oli. Monelle varmaan tutun tuntuista tarinaa. Pohjautuu todella vahvasti käytyihin keskusteluihin, nimet toki muutettu ja joitakin muita asioita myös. Lukijasta riippuen ahdistavaa taikka sitten tragikoomista:
[Poistettu kaupallinen linkki -Päihdelinkin moderaattori]
Toimivuudesta sananen tosiaan, että toimii joillakin, joillakin ei. Minnesota-mallisten hoitojen (suomeksi: Myllyhoito) ylivertaisuudesta on lyöty rumpua Suomessakin jo varmaan 30 vuotta. Hoito perustuu AA:n lanseeraamaan 12 askeleen ohjelmaan, ja tiukkaan kuriin ja yhteisöllisyyteen hoidossa.
Jotkut hoitolat tekevät tosiaan tulosta, tosin hieman erikoisin tuloksin (heissan Lapua ja Seppelinit o/).
Mutta juu, ihan mieluusti lähetän jonkun päihdeongelmaisen tämän malliseen hoitoon. Ei se yleensä mitään ota jos ei annakaan, eikä uskovaisuuskaan yleensä niin paha asia ole kuin päihderiippuvuus.
Sitten pitäisi perustaa Kumpula. Sen missio olisi parantaa potilaita paniikkihäiriöstä 12 askeleen ohjelmalla. Eivät potilaat siitä parantuisi, mutta jotain muutosta hermosolujärjestelmässä tapahtuisi. Viina alkaisi maistua heistä ihan pas…ta, ja he hylkäisivät moisen iljetyksen ikiajoiksi.
12 askelta ovat ehdotuksia. En ole havainnut, että niihin liittyisi kysymyksiä. 1. askel on helppo jos on koukussa viinaan. 2. askel on myös helppo. Minua korkeampia voimia on siellä sun täällä. Esim. ryhmän tahto on vahvempi kuin yksilön tahto. Jos siis olisi minulle hyvää tarkoittava ryhmä, niin sen tahto voisi auttaa minua olemaan tuhoamatta itseäni. 3. askelta en ole ainakaan tähän päivään mennessä halunnut suorittaa koska en halua luovuttaa tahtoani pois. (Tässähän ei tosin luovuteta vielä tahtoa pois, tässä päätetään luovuttaa, mutta en halua tehdä sitäkään.)
Alkoholi taidetaan mainita vain 1. askeleessa. Sen tilalle voi laittaa minkä harmin tahansa. 12 askeleen ohjelmaa käytetäänkin muidenkin vaikeuksien kanssa (ehkä ei kuitenkaan vielä toistaiseksi paniikkihäiriön kanssa, mutta voitaisiin yrittää)
Ei Kalliolassa koko ajan noita askelia paarusteta, siellä on luentoja ja edelläkuvaamiani pienryhmiä ja yhtä sun toista, tai oli ainakin 20 vuotta sitten.
^ No, olen ollut itse joskus työharjoittelussa Kalliolassa, Pasilan asukastalolla, joten en toki pidä sanaa Kalliola Myllyhoidon synonyymina.
Huomaathan Ensio, että alkoholia ei mainita 12 askeleessa useaa kertaa. Jumala sen sijaan mainitaan. Askeleet muotoituivat sellaisiksi, koska Wilson oli teisti. Jos hän olisi yksin saanut päättää, ei olisi “Jumalaa sellaisena kuin sen itse käsität”, vaan AA:ssalin olisi vain Jumala ja piste.
AA on siis kytköksissä huuhaahan, jota kauniisti kutsutaan teismiksi. Niin vain on. Sen kanssa on elettävä ja toivuttava.
Tarkoitin Kalliolan Nurmijärven klinikkaa. Toki se on vain yksi myllyhoitoa järjestävistä paikoista.
Huomaaan kyllä. Jumala on usein redusoitu korkeammaksi voimaksi. Useissa palavereissa luettavassa lopputekstissä sanotaan kuitenkin, että on olemassa eräs jolla on kaikki voima. Sehän on minulle se merkittävin uskomisen este. Jos yhdellä on kaikki voima, ei toisille (eli meille) jää voimaa tai päätäntävaltaa yhtään. Mutta olen silti agnostikko, en tiedä onko tuo yhtälö jollakin normaalilogiikan ulkopuolisella järjestelyllä mahdollinen. Näinollen en voi omana kantanani sanoa josko AA on kytköksissä huuhaahan. Ehkä on, ehkä ei. Jos olisi pakko veikata, niin muodostaisin näkökannan, mutta ei ole vielä ollut pakko.
No niimpä niin. Entäpä jos sanon että kuvittelemaasi Jumalaa, tai Bill Wilsonin kuvittelemaa Jumalaa ei ole olemassa?
Toki Hän on mielikuvissanne ja rukouksissanne, mutta kuinka uudeksi dogmatiikka muuttuu jos kosmisen despootin olemus poistuu?
Tunnnetko silloin olevasti yksin, vain enemmänkin vapaa? Minä tunsin, ja tunnen, olevani vapaa.
Jos Jumala on, niin Hän esittäytyy halutessaan, jos Jumalaa ei ole, niin Hän (yllätys, yllätys) ei esittäydy kuuna päivänä.
Tuo sanamuoto “kuvittelemaasi Jumalaa” väittää, että kuvittelen jonkinlaisen Jumalan olevan. En kuvittele. Miksi kuvittelisin, Hänhän esittäytyy halutessaan.
Olen raitistunut Minnesota-mallin hoidossa.
Hoitopaikassa ohjelmasta oli karsittu jumala pois, mikä oli jees.
Nykyisin uskon kyllä. Uskoni on ehkä buddhalaisuuteen kallellaan olevaa liberaalia kristinuskoa.
Kyllä jumala-käsite auttaa mua raittiissa elämässäni. Itse asiassa mulle on se ja sama, onko jumalaa olemassa.
Mulla tuntuu olevan hieman samanlainen suhtautumistapa. Uskon ja luotan siihen ettei kaikkea voi ratkaista rationaalisesti. Eikä onneksi tarvitsekaan - luotan siihen että elämä kantaa huomennakin. Toki minunkin on oma osuuteni tehtävä. Ihannetapauksessa yritän elää tänä päivänä niin ettei minun ole huomennakaan pyydettävä keneltään mitään anteeksi. Ei muilta eikä itseltänikään. Yksinkertaista? No joo…
^ Jos asioita ei voi ratkaista rationaalisesti, voiko ne ratkaista epärationaalisesti? No voi: keinojahan on vaikka höpsismi (lantin heittäminen) tai monet taikauskoon perustuvat menetelmät. Miten hyviä tuloksia sitten epärationaalisella ratkaisutavalla tulee, onkin toinen asia. Graavimmassa ääripäässä on uskovaiset vanhemmat, jotka eivät vie sairasta lastaan lääkäriin koska uskovat vakaasti että hän paranee rukoilemalla. Tällaisista tapauksista tiedetään jopa kuolemantapauksia.
Aivan totta. Jumalastahan on tullutkin niin kaino ja ujo, että hän ei juurikaan esittäydy suurelle yleisölle. Hän saattaa kuiskia yksittäiselle ihmiselle epämääräisesti, yleensä silloin kun monia ihmisiä ei ole kuulemassa. Hänen persoonansakin on muuttunut aikojen saatossa yhä utuisemmaksi, ja hän on alkanut paeta jopa kaikkia määritelmiä.
Vanhan Testamentin aikaan Hän esittäytyi paljon vilkkaamin ihmisille.
Valtio-Mies moi. Riippuu luonnollisesti asian laadusta mitä voi ratkaista rationaalisesti ja mitä ei! Päätän aika montakin asiaa vatsanpohjafiiliksellä (“Bauchgefühl”) ja hyvin ovat menneet. En tietenkään niitä jotka ovat välttämättömiä vaikkapa perusturvan kannalta - sehän ei olisi pelkästään ei-rationaalista vaan järjetöntä.
Nyt MUTUNI sanoo, että olen väärässä filmissä tämän palstan otsikkoa katellessani! Heippa!
