Muuttunut ajatusmalli - tie raittiuteen

Heippa,

Nyt kun 106 päivää on raittiina kuljettu tätä matkaa, niin en voi muuta kun suositella. 26.10.22 join yöllä viimeiset kaljat. Tätä ennen meni se 80 olutta viikossa. Joskus enemmänkin. Olen 28-vuotias ja olen juonut jo nuoresta lähtien. 11-vuotiaana todistin tv:stä, kun Lordi voitti euroviisut. Tämän johdosta ja tietysti perheeltäni saadun opin alkoholikulttuurista lähdin kaverini kanssa juomaan urheilupulloon sekoitettua monen viinan litkua metsään. Humalluin vahvasti, palasin kotiin. Siitä sairaalaan. Todettiin 1.7 promillea, lääkärin mukaan mahdollisuus eloon jäämisestä tippuu todella pieneksi jos promillet nousee 1.8. Näin tuona hetkenä unta. Valkoista sumua ympärilläni, puinen vanha portti hiukan auki. Meinasin avata ja astua tuntemattomaan valkoiseen alueeseen. Käännyin kuitenkin takaisin. Tämä on jäänyt todella vahvasti mieleen.

Olin 11-15 vuotiaana juomatta, olihan tuo säikähdyttävä kokemus. 15 vuotiaana aloin juomaan rankalla kädellä. Alkuun viikonloput, sitten alkoi arkisinkin maistumaan, sekakäyttöä myös. Alkoholia oli kokoaika pakko saada. Aina 28-vuotiaaksi asti join joka päivä sen 7-11 ja viikonloppuisin enemmän. Törkeä rattijuopumuskin koettu, sen myötä murhan yritys.
Minulla on 3 lasta nykyään ja puoliso, pian 3 lapsen synnyttyä päätin tämän lopettaa. Aloin etsimään tietoa, apua, tehtäviä, luen tätä palstaa päivittäin. Olen päihdepolilla myös.

Ajatusmallini muuttui kuin taikaiskusta. Ei vaan maistu enää, en halua myrkyttää enää itseäni. Minä olen elämäni alkoholit käyttänyt.
En vaan halua, käyn välillä baarissa juomassa limua, katson kuinka typerää se on tulla sinne baariin jotkut joka päivä, sekoilla siellä, joutua putkaan muun muassa, ja seuraavana aamuna hirveä morkkis ja krapula. Katson, kuinka itse on ollut typerys ja käyttäytynyt samalla tavalla.

Nykyään huomaan olotilassani, fyysisessä ja henkisessä hyvinvoinnissa niin suuren muutoksen, että ei tulisi mieleen enää avata mitään juomaa.

Nyt taistelen tupakka ja peliriippuvuuden kanssa vielä.

Tämä raitis elämä vaan on parasta!

Olen todella iloinen puolestasi. Lapsesi tulevat kiittämään sinua valinnastasi, olet heille nyt esimerkki. Ehkä säästät heidät paljolta, koska olet valinnut raittiuden itsesi vuoksi.

Sinulla on muuten tosi hyvä ulosanti! Oli vaikuttava tarina tuo lapsuuden kokemuksesi kuoleman porteilla. Olisi kiva kuulla lisää tarinastasi. Onnea raittiudesta!

Mahtavaa, onnittelut hienosta alusta ja asenteesta! Kiitos kun jaat kokemuksiasi täällä.

Tsemppiä muiden riippuvuuksien selättämiseen. ?

Mahtavaa, raittius on loistava lahja lapsille ja parisuhteellekin, itselle tietysti kaikkein paras. Tsemppiä muihinkin addiktioihin, toivottavasti saat niihin jo apua. Joskus voimakas päihdehakuisuus ja kiksien hakeminen nuoresta asti saattaa kieliä esim. jostain nepsypuolen diagnosoimattomasta ominaisuudesta, kutem adhd.

Kiitos tsempeistä!
Nyt maanantaista asti ollut ilman röökiä ja pelejä. Nyt näiden lopetettua kaikki riippuvuudet on hallinnassa.
Toivon ja toivon, että tämä kestää.
3 riippuvuutta samaan aikaan, kovaa taistelua ollut näiden kanssa. Ulosotossa 250 000€ velkaa, nyt kun tilanne jatkuisi näin niin pääsisin velkajärjestelyyn.
Pelottaa vaan retkahdus, mihin tahansa näistä kolmesta. Yritän etsiä muuta tekemistä näiden tilalle.

26 päivää tupakoimatta ja pelaamatta. Raittiina pian 5 kuukautta.
Välillä ollut hankalaa, mutta aina 10 minuutin mieliteon, hikoilun ja levottomuuden jälkeen sitä rauhoittuu ja miettii hetken, mitä juuri tapahtui.
Aina on kiitollinen lopulta siitä, ettei retkahtanut.

Huomaan, että ajatusten siirto muualle, tekemiseen tarttuminen ja lasillisen limua juominen auttaa. Alkoholia aina kun tekee mieli, odotan aina klo. 21 asti, ettei sitä alkoholia saisi mistään. Sitä on alkanut vähän itsestään ajattelemaan, että voisi olla se kohtuukäyttäjä… Mutta kokemuksesta sanon, että asia ei ole näin. Riippuvainen minä ei voi olla kohtuukäyttäjä missään näissä kolmessa asiassa.
Tänä viikonloppuna mun teki molempina iltoina juoda, vaikeaa oli. Mutta selvisin. Kiitos puolison tuen.
Tänään sitä ajattelee, että kuinka asiat olisi mennyt, jos olisin juonut.

-Juon 1-3
-Haen röökiä
-Juon lisää
-Nukahdan
-Aamulla hirveä morkkis
-Pelaan ahdistukseen
-Röökiä lisää
-Illalla taas juon
…Ja tämä olisi jatkunut pitkään!

Tiedän ja tunnen itseni, en voi kertaakaan antaa millekään näistä 3 periksi. Nautin elämästä nykyään näin. Mutta nämä mielihalut vaan on jotenkin pelottavia, mitä jos sitä retkahtaisi.

Päivä kerrallaan eteenpäin mennään. Tänään en juo!

Parin viikon päästä tulee puoli vuotta ilman alkoholia. Nyt kun näin hienoja ilmoja on ollut, käy niin kuin pelkäsin. Alkaa tehdä mieli kaljaa, kun haluaisi tuossa pihalla vaan loikoilla ja juoda olutta. Kun nyt laitettiin pihakin kesäkuntoon.
Tupakasta ja pelaamisesta olen ollut raittiina kohta 7 viikkoa. Mulla oli kovaa ahdistusta, sain lääkkeen tähän onneksi, niin rauhoittui tilanne.

Tulin tänne nyt kirjoittelemaan tällein ennen klo 21, kun oli tänään kovat mielihalut.
Tämä elämä näistä kaikista kolmesta raittiina olona on tuntunut kivalle. Mutta ajatus siitä, että on yksin omien ajatusten kanssa, kun olen lopettanut nämä. Mun puoliso käyttää edelleen alkoholia, mutta juo vain pari kertaa vuodessa.
Käyn sitten täällä lukemassa muiden juttuja alkoholiriippuvuudesta ja pelaamisesta.

Toivottavasti tämä olisi se lopullinen päätös. Mun alkoholin käyttö on aiheuttanut aika paljon negatiivista meidän perheeseen:
-Kaikki yhteinen aika puolison kanssa mennnyt aina alkoholin merkeissä
-Olen pelottanut lapsia alkoholin vuoksi
-Rahaa on mennyt

Ja myös nämä krapula-aamut. Muu perhe on alakerrassa ja minä herään kello 14 krapulassa… Myös kaikki vklp-illat kun juonut, niin lapset on nähnyt tämän juomisen ja miten minä muutun, kun ei lapset ymmärrä, että miksi muutun noin.
Törkeä ratti myös oli yksi pohjakosketuksistani. Sitten baareissa kävin yksin aina. Istuin, painelin puhelinta ja ihan aivotonta touhua.
Kotona sama, istuin join olutta, kuuntelin suomi-iskelmää, räpläsin puhelinta. Ja loppuillasta haastoin riitaa puolison kanssa.

Viime syksynä mulle alettiin huomauttelemaan mun olemuksesta, että näkee että juon paljon. Niin tämäkin herätti ja päätin kokeilla tätä raittiutta. Parin kuukauden jälkeen tämä tuntuikin oikein hyvältä. En ajatellut tämän olevan näin mukavaa, ajattelin aina että selvinpäin on tylsää. Mutta onko tuo mun oluen juonti sitten hyvä aktiviteetti!

Nyt puoliso on kehunut, että olen enemmän läsnä perheelle, olen alkanut tekemäänkin kotona jotakin, enkä vaan istu sohvalla tuijottamassa puhelinta. Olen myös aktivoitunut, käydään lasten kanssa nykyään paljon kaikkialla.

Tsemppiä kaikille myös tänne Lopettajien puolelle!

Hieno valinta olla alkoholiton!

Eikö tunnukin hyvältä, kun puoliso on kehunut, että olet enemmän läsnä perheelle? Varmaan tuntuu myös hyvältä touhuta lasten kanssa. Ei kai siitä halua enää luopua ja alkaa juomaan.

Oletko käyttänyt sovellusta I am sober? Se saattaa auttaa joissain asioissa ja lisäksi ”säästökalenteri” on hyvä. Jos vaikka on polttanut keskimäärin askin tupakkaa päivässä ja juonut 15 eurolla alkoholia, niin puolessa vuodessa säästö on aikamoinen. 25 euroa kertaa 180 päivää on 4500 euroa. Sillä rahalla vie lasta tivoliin jos toiseenkin.

Tsemppiä sinne!

Tämä ajattelutavan muuttaminen tuntuu minustakin aivan oleelliselta raittiudessa. Olen tutkinut omaa riippuvuuttani viime päivinä hyvin tarkkaan ja muistin jonkin aikoja sitten saamani opin, jonka mukaan päihderiippuvuus on eräänlainen psykoosi: harhatodellisuus, joka nimenomaan pakottaa uskomaan siihen, että (kohdallani) juominen on jollain tavalla välttämätöntä, normaalia ja elämään kuuluvaa. Juuri tuo omituinen normaaliuden kokemus on ollut juomiselleni ominaista ja tätä tarkemmin ajateltuani olen todennut, että juuri ajattelumallini ovat alkoholisoituneet. Impulssi mikä tahansa herättää kuin automaattisen reaktion ja se ilmenee usein hetken mielihaluna juoda. Juomiseni ei ole millään tavalla esim. päivä- tai juhlasidonnaista, pikemmin se on ollut viime aikoina sellaista töiden jälkeen juomista eikä ole mennyt edes myöhään. Mutta usein ja sen verran liikaa, että useampi krapulainen työpäiväkin on edellisiin viiteen kuukauteen mahtunut.

Kuuntelin Allen Carrin Korkki kiinni! -kirjaa tässä jokin aika sitten ja hänen perusajatuksensa tuntui olevan sama. Kyse on oikeasti myrkystä, jota olen/olemme oppineet pitämään välttämättömänä nautintona. Carr puhuu ”aivopesusta”.

Minä en vielä tiedä, millä kaikin tavoin voin ajatteluani muuttaa, mutta esim. tässä ketjussa esiin nousevat pointit ovat sellaisia, että ne auttavat oman riippuvuuteni tiedostamisessa. Itsestäni ja ajattelutavoistani tietoiseksi tuleminen tuntuu olevan hyvin tärkeää tässä alussa.

On myös todettava, etten ainakaan vielä TUNNE valtavaa motivaatiota alkoholittomaan elämäntapaan. Se pelottaa tavallaan mutta tähänkin auttaa tuo muinoin kuulemani viisaus psykoosiin rinnastettavasta todellisuudesta, jossa riippuvuus hallitsee sekä tunnereaktioita ja ajattelumalleja että käyttäytymistä: se ”haluaakin” minun haluavan juoda, ei olla juomatta. Kun aikaa sitten kuluu ja raittius alkaa tuoda hyviä puoliaan ilmi, motivoituminen edistyy tunteidenkin tasolla. Tähän nyt haluan luottaa.

Parin viikon päästä tulee 9 kuukautta ilman alkoholia. Savuttomana olen ollut pian 5 kuukautta. Pelit on ollut läsnä tässä viime aikoina. Sen lopetamiseen olen nyt käyttänyt voimia.

Kesälomat meni, onneksi ei käynyt niin kuin pelkäsin, eli retkahdus. Kesäloman pari ekaa päivää oli vaikeita, kun oli tottunut “juhlimaan” alkoholilla kesälomaa. Aiemmin juhannuspäivänä ollut hirveä krapula, nyt lähdimme aikaisin aamusta autolla pitkän matkan päähän huvipuistoon.
Kasvoissani olen huomannut muutoksen, nyt kun lähes jo 9 kuukautta juomatta. Myös tupakoinnin loputtua väriä tullut kasvoihin.
Luen täällä lähes päivittäin keskusteluja, miten muilla menee. Käyn myös peluuri.fi sivuilla ja saan sieltäkin vertaistukea.
Nyt kohti ensimmäistä vuotta raittiina.

1 tykkäys