Muutoksen etsijä

Hei kaikki. Olen ennenkin lueskellut tarinoita täältä, mutta nyt päätin itsekin kirjautua ja kirjoittaa. Toivon että tämä paikka voisi olla minulle yksi tekijö ja tuki raittiina pysymiseen.

Tuntuu vaikealta nyt pukea sanoiksi kaikkea, mikä mielessä pyörii. Viime viikonloppuna join kolme päivää, kun olin puolison kanssa reissussa. Tuli taas mokailtua huolella, ja lopulta jäljelle jäi vain kunnon krapula. Se tuntuu vasta nyt vähän hellittävän.

Viikonlopun mokailut ovat nostaneet mieleen menneiltä ajoilta vanhatkin muistot. Ne tuntuvat ihan painajaismaisilta. Joskus olen ollut hengenvaarassakin. Puolisoa olen loukannut todella pahasti. Ihme että vielä on pysynyt kanssani. Voin kirjoittaa mokailuistani myöhemmin, kun vain kykenisin. Nyt tuntuu aika vaikealta edes tätä tekstiä saada ulos.

Haluaisin niin kovasti että vihdoin onnistuisin raitistumaan. Työpäivien aikana se onnistuu tietenkin, mutta tulevat vapaat sekä syksyn lomamatka pelottavat jo etukäteen.

Tervetuloa tänne löytämään keinoja raitistumisen avuksi. - Morkkis juopottelusta on hyväksi, vaan kun juopolla se morkkis tuppaa unohtumaan kovin äkkiä. Kannattaa nyt takoa kun rauta on kuumaa ja pysyä linjoilla niin ei unohdus pääse yllättämään.

Vaikeeta tää on kaikille aluksi kirjoitellakkin.

Onnea hyvästä johtopäätöksestä ja halusta raitistua - siitä se kaikilla alkaa.

Kertomasi kokemukset tuliveden tuttavana olemisestasi kertovat, että päätöksesi on oikea. Ikävät kokemukset on hyvä pitää mielessä, kun viinahammasta alkaa kolottamaan. Sen sijaan en pitäisi tarpeellisena alkaa mokailuja liiaksi korostamaan tässä vaiheessa; tuskin olet keksinyt mitään sellaista mitä täällä ei olisi jo tehty ja koettu. Niitä voi sitten lähemmin ja analyyttisemmin pohdiskella myöhemmin, akuutin vaiheen ohimentyä. Ykkösprioriteetti on pysyä selvänä; jos tekee mieli leivoksia tai jätskiä, niin siitä vaan! What ever makes you happy.

Vertaistuki on vahva ase alkoa vastaan taisteltaessa; sitä saa mm. täältä. Eri organisaatiot antavat sitä myös ja olet niistä varmaan tietoinenkin, kun kerrot täällä lueskelleesi. Onko sinulla ystävä-, tai tuttavapiirissäsi sellaista henkilöä joka olisi raitistunut rankkojen juomiskokemusten jälkeen? Jos on, mieti kannattaisiko ottaa häneen yhteyttä ja keskustella ongelmastasi luottamuksellisesti. Sellaisesta sessiosta voi olla suuri, jopa ratkaiseva apu tielläsi. Voit olla varma, että sellainen henkilö ottaa asiasi vakavasti eikä petä luottamustasi; puhun omasta kokemuksestani.

Kiitos helise ja 6000-päivää vastauksista. Jep, tiedän sen tunteen, kun morkkis menee ohitse ja alkaa taas tuntua siltä että voisi juodakin jotain. Sitähän minä pelkään. Nyt täytyy tosiaan takoa, ja yrittää pitää rauta notkeana.

Minulla ei ole oikein ketään, kenen kanssa voisin jutella asiasta. Tukihenkilöä olen kyllä kipeästi kaivannut.

Yritän pysyä linjoilla ja kirjoitella tänne. Jospa se auttaisi.

Voisin kertoa vähän itsestäni. Ole keski-ikää lähestyvä nainen. Olen enemmän ja vähemmän maistellut alkoholijuomia kymmenisen vuotta. Työelämässä olen, ja parisuhteessa, ja juominen on ajoittunut vapaa-ajoille. Välillä tilanne on pysynyt kohtuudessa, ja pidempiäkin aikoja olen välillä ollut juomatta.

Tunnustin kuitenkin itselleni jo pari vuotta sitten, että olen alkoholisti. Kohtuukäyttöön en kykene, sitäkin olen yrittänyt. Kun juon yhden, haluan toisenkin. Humalassa käytökseni on välillä aivan kontrolloimatonta. Olen rikkonut itseäni jo liian kauan. Haluan olla raitis.

Hyvä päätös, ja voit toteuttaa sen nyt. Alku on todennäköisesti vaikea mutta olet jo päättänyt ettet enää ota. Opettele sanomaan se lasin tarjoajille. Ystävällisesti hymyillen mutta varmalla äänensävyllä. Selitellä ei tarvitse jollet itse halua avautua. Tarvittaessa pieni valkoinen valhe on sallittu. (Vaikka isompikin.)
Jos saat miehesi tukemaan päätöstäsi olisi helpompaa. Mutta sen päätät itse.
Tsemppiä. :smiley:

Arkajalka kirjoitti

Hei, on rohkea teko, kun kirjoitat tänne hämmentyneenä ja tuskassasi! Sulla on hyvä lähtökohta, kun tiedät olevasi alkoholisti. Alkoholistinkin on näet mahdollista elää raittiina.
Kirjoittelu tänne auttaa, se on varmaa, mutta rinnalla voi olla muita tukimuotoja. Yläpalkissa on mainintoja niistä.

Minullakin juomisen loppuaika ajautui yksinäiseksi, kun kaverit vähenivät yksi kerrallaan jonnekin. Sinun laillasi tiesin olevani alkoholisti ja kun tuli hätä itsestä ja halu lopettaa juominen, menin ekan kerran AA-palaveriin. Se oli pelottava ja jännittävä tilanne. Sain kuitenkin tukihenkilön heti ensimmäisenä iltana ja sain myös raittiuden.

Tiedän kyllä, että AA on monen alkoholistin mielestä vihon viimeinen paikka, mutta raittiuden lähteenä se on lukemattomille alkoholisteille. Tänäänkin kokoontuu pitkälti yli sataa ryhmää. Suomeen on syntynyt myös vain naisille tarkoitettuja ryhmiä.www.aa.fi/

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kiitos tsempeistä myös JuuliaS ja lomapuisto.

On tosi lohdullista, kun jo näin moni on kirjoittanut, olen saanut asialisia neuvoja eikä mitään lyttäystä. Halu muutokseen on minulla vahva, mutta pelko omasta heikkoudesta tulevaisuudessa on myös kova.

AA-ryhmääkin olen miettinyt. Asun melko pienellä paikkakunnalla, ja toimin sellaisissa tehtävissä, joissa tapaan todella paljon ihmisiä. Siksi tuntuu vaikealta mennä ryhmään. En tiedä oikein itsekään miksi, koska eiköhän kadulla kännissä harhaillessanikin joku ole joskus tunnistanut :frowning:

Yksityinen terapia tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, tosin se on niin kallista ettei siellä voisi käydä kovin usein.

Mutta kiitos tästä paikasta, pysyttelen kuulolla.

Pohdin vielä sitä AA-ryhmää. Ryhmään meno houkuttaa kyllä, ja varsinkin se mahdollisuus saada luotettava tukihenkilö sen kautta. AA:n idea kuitenkin on anonymiteetti, mikä Suomessa ei pikkupaikoilla kyllä oikein onnistu.

Mutta, kuten sanoit, eiköhän sinut ole juovusissa hoiperrellessasikin tunnistettu. Jos AA sinua kiinostaa niin mikset menisi. Jos se ei täytä toiveitasi voit jättää kesken.
AA:n anonymiteetti lähinnä kai tarkoittaa ettei halutessaan tarvitse sanoa nimeään eikä saa paljastaa toisia osallistujia kylillä kulkiessaan. Jos siellä on tuttuja, heillä on siihen jokin syy. He haluavat irti alkoholista.

Itse en ole ollut koskaan ryhmätyöihminen, siksi AA ei ollut minulle vaihtoehto. Muitakin reittejä on, esim. tämä plinkki. Raitistumiseen tarvitaan kuitenkin aivan ensimmäiseksi ja viimeiseksi oma tahto. Ilman sitä ei onnistu missään seurassa.

Arkajalka kirjoitti

Tukihenkilön saaminen on tosi hieno apu raittiuden jatkuvuuden kannalta. Nimettömyydestä sen verran, että kuinka monta aa-laista tunnet tai tiedät sieltä pikkupaikkakunnaltasi? Jos, niin mitä ajattelet heistä?
On mahdollista, että tapaat palavereissa sellaisia ihmisiä, joita arvostat tietämättä mitään heidän alkoholismistaan. Ja ehkä olet ollut silloin tällöin heidän kanssaan tekemisissä. Näin ainakin kävi minulle, vaikka täällä Hesasa on joka päivä parikymmentä kokoontumista tai enemmänkin.
Mukaan pääsyyn riittää, tai oikeuttaa, halu lopettaa juominen.

Jos harkitset yksityistä terapeuttia, voisi olla hyvä, jos hän on itse selvittänyt suhteensa alkoholismiin ja valinnut raittiuden.

Tänään et ole yksin

En tiedä ketään aa:ssa kävijää, mutta en ajattelisi ainakaan mitään pahaa, vaikka tietäisinkin jonkun tuntemani ihmisen käyvän siellä. Päinvastoin. Sehän on vain hyvä että ottaa vastuun omasta hoidostaan ja tekee asialle jotain.

Hei Arkajalka!
Sulla on ihan oikea asenne, nyt vaan sitten rohkea hyppy “kylmään veteen” ja vapaana elämiseen.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Moi ja tervetuloa linjoille! Ja tsemppiä! Mä kokeillu raitistumista (ja vähentelemistä) yksin miljoona kertaa, tällä plinkissäklin roikkunut enempi vähempi aktiivisesti kohta 4 vuotta, a-klinikalla käynyt kohta 2 vuotta epäsäännöllisesti, nykyään säännöllisesti. Antabus ei sopinut kun pamahti maksa-arvot pilviin. Ja aina palannut päivittäiseen kaljan kittaamiseen :imp: Toissa sunnuntaina menin ensimmäistä kertaa aa-ryhmään ja nyt tuntuu että voin onnistua. Uskomattoman lämmin vastaanotto oli ensimmäisellä kerralla ja viihdyn porukassa. Kovasti perehdyn ohjelmaan, kiirehtimättä. Hiljaa hyvä tulee.

Itse olen kauppiasyrittäjä pienellä paikkakunnalla ja kans paljon ihmiset tuntee ja tietää minut. Siksi meninkin naapurikaupungin ryhmään. Onneksi tunnin ajomatkan sisällä on useita ryhmiä ettei tarvitse oman kylän ryhmään mennä. Tuskin koskaan sitä ihmettä tapahtuu että sinne menen. Ryhmää en pelkää, kaikki siellä on saman asian takia. Mutta se että minut nähdään sinne menevän/sieltä tulevan. Ja alkaa puheet “en olis uskonut…” “ootko kuullu…”. Minä kun en ole kylillä kännissä häröillyt vaan kännännyt yksin kotona, moni varmaan tietää että olen juonut mutta tuskin kellään on käsitystä että juominen on päivittäistä, välillä aamusta iltaan, sammumiseen asti ja toleranssi kun noussut niin määrät melkoisia. Voisitko sinäkin mennä ryhmään toiselle paikkakunnalle?

Hei Kerttuli! Kuulostaa hienolta kun olet alkanut käymään aa-ryhmässä. Ei minuakaan itse ryhmä pelota.

Minulla ei ole autoa. Lainaan joskus miehen autoa, mutta yleensä hän tarvitsee sitä paljon itse. Joskus voisin kyllä etsiä ryhmän lähialueelta, ja kokeilla neuvoasi, kun minulla on auto köytössäni.

Näin muuten viime yönä unta juomisesta :open_mouth: Siinä se oli kivaa ja mukavaa, mutta unessakin tunsin syyllisyyden pistoksen joka kulauksesta. Olin helpottunut, kun heräsin, virkeänä ja selväpäisenä.