Muutamia mietteitä

Ranskalaisin viivoin keräsin muutamia mietteitäni. Mitä löytyisi lisää?

  • voitoista ei ole mitään hyötyä, sillä ne innostavat vain pelaamaan lisää ja lopulta häviää kaikki
  • tappioista ei opi, vaan yrittää pelata tappiot takaisin
  • kun ottaa lainaa, niin se näyttää komealta, kun tilillä on tonni ja kohta siellä ei ole sitäkään
  • aina pelattava tili tyhjäksi, ei malta lopettaa (jos nyt vielä tulisi se jackpot!..)
  • jos on tyhjä olo eikä mitään tekemistä, niin haluaa pelata ja sitten on ihan puilla paljailla, että mitähän sitä tekisi kun rahat ovat menneet
  • täällä Valtista olosta ei ole mitään hyötyä kun pelihimo iskee, tänne tulee vain katumaan
  • muuttuu sokeaksi rahan arvolle: satanen sinne tai tänne ei tunnu missään
  • panokset kovenevat kun voittaa ja sitä nopeammin menettää taas pian kaikki rahansa

Hei Keckman!
Noista muista mietteistä olen enimmäkseen samaa mieltä, mutta tämän Valtin osalta en. Itse kyllä saan täältä voimia. Tuun tänne liki päivittäin, enkä aina kirjoita, mutta luen kyllä. Teen sen siksi, etten minään päivänä anna itseni unohtaa mitä olen tekemässä. Ei ole mitään oikotietä onneen, eikä kukaan lopeta sun puolesta sun pelaamista, ei tällä valtissa eikä missään muuallakaan. Siitä oon toki samaa mieltä että jotkut käyttää tätä Valttia pelkkänä rippituolina kun tilisaldo osuu nollaan ja morkkis hyökkää. Niihin ketjuihin toimii parhaiten “älä ruoki trollia” taktiikka, eikä niitä onneksi montaa edes ole. Todelliset “repsahdukset” on sitten täysin eri asia, siinä tilanteessa toki on annettava kaikki tuki mitä keksii! Sori jos oot eri mieltä :wink: Pelaamatonta lauantaita sullekkin!

  • Valtista myös eri mieltä: käyn päivittäin lukemassa ja silloin tällöin kirjoittelun. Saan voimia jaksaa pysyä pelaamattomana kun luen muiden kokemuksia ja oivalluksia

-Pelaamista edeltävä huono olo ei ole mitään verrattuna siihen oloon ja itseinhoon mikä tulee pelaamisen jälkeen. Se on aivan hirveä se tunne, toivon ettei kenenkään tarttis sitä kokea.

-En voi henk. koht. oppia rakastamaan itseäni jos pelaan

-Pelaaminen johtaa valheisiin ja valheet syyllisyydentuntoon ja huonoon oloon ja huono olo pelaamaan lisää. Siksi kannattaa pistää valheille stoppi. Uskon että se omalta osaltaan estää pelaamista. Jos ei esim puolisolle kykene kertomaan niin auttaa että kertoo aluksi jollekin. Itse kerroin hyvälle ystävälle aluksi. Taakka keveni.

-Pelaamattomuus on jokaisen oma päätös. Taistelu pelaamista vastaan tapahtuu suurilta osin omassa päässä. Itse olen taistelun alussa vasta. Mutta aion voittaa sen. Hyvää tukea saa läheisiltä, netistä, vertaisryhmistä ja mahdollisesti terapiasta.

-Niin kuin mottonikin on. Jos mokaa, niin uusi mokaaminen ei auta asiaa vaan vie syvemmälle suohon. Eli jos sortuu niin on vaan pakko päättää aina uudestaan että tämä oli viimeinen kerta. Koska pelaamalla uudestaan ja uudestaan jatkaa vain samaa huonon olon, huonon itsetunnon, masennuksen ja valehtelun kierrettä.

Nämä kaikki vain siis omia kokemuksia, en yleistä enkä voi tietää miten muilla. Mutta mulla näin…

Monia kohtia Keckmannilla oli minusta oikein oivallettuja, siihen tunteeseen ettei vertaistuesta ole hyötyä on helppo yhtyä sen jälkeen kun on kuitenkin pelannut. Se ei ole koko totuus mutta kyllä siinä kohtaa varmasti tuntuu siltä ettei mistään ole hyötyä ja apua peliongelmassaan. Vertaistuesta kuitenkin on ollut hyötyä jos hetken päästä pystyy olemaan jo rehellisempi itselleen. Kyllä ihminen kaipaa toisten vertaistensa tukea taisteluissa näitä riippuvaisuuksia vastaan. Sieltä kuitenkin löytyy paras ymmärrys mitä riippuvainen voi saada. Voihan sitä sitten pitää esimerkkinään hyvin pärjääviä ja päältäpäin lähes virheettömiä ihmisiä mutta ei niiltä yleensä ymmärrystä pitkään heru meille riippuvaisille vaan tuomioita ja uhkakuvia aletaan luomaan miten sinun elämäsi sujuu tuolla tavoin elettynä, jos muuta niin sen riippuvainen tietää erittäin hyvin jo ennen tuollaisia lopun ajan diagnoosejakaan. Toki me riippuvaisetkin tehdään näitä ennusteita toisillemme mutta se on kuitenkin samalta tasolta ja tiedetään hyvin miten helppoa se uuden elämän eläminen on vaikka sitä kohti pitää aina yrittää kulkea ja tavoitteena onkin.