Tuijotan pitkään näppistä ennenkuin san sormet napuittelemaan mitään. olo on samalla aikaa niin turta kun voi ja samalla aikaa tekisi mieli huutaa ja raivota tätä vihaa pois sisältäni.
Vihaa isän alkoholismista ja veljen alkohjolin käytöstä sekä erinäisistä kokeiluista ainakin kannabis ja amfetamiini, muista en tiedä.
Ikää minulla on 33v ja olen 4 lapsen äiti, onnellisesti naimisissa ja onneksi normaalissa parisuhteessa.
Isäni on juonut aina, putkia on ollut koko ikäni ajan. Joulut ym. juhlapyhät eivät juuri ole olleet onnellisia lapsuudessani. Muistan kun isä tuli baarista kotiin ja haukkui aina äidin kovaäänisesti, minulla oli kengät yläkerrassa valmiina siltä varalta että täytyy mennä hakemaan apua naapurista, en muista isän koskaan lyöneen silti. Me pelättiin pikkuveljeni kanssa kun se huusi…
Nuorena tyttönä n.14v aloin kaveriporukoiden kanssa kokeilemaan alkoholia, huumeita siihen aikaan ei onneksi ollut. Minulla oli lukuisia seksipartnereita… Nyt tiedän sen olleet oireilua isän juomisesta, häpeän suuresti sitä aikaa elämästäni.
Isän juominen oli perheessämme niinkuin monissa muissakin perheissä, tabu josta ei puhuttu mutta jonka kaikki tietää. Minulle ei muodostunut normaalia luottamusta vanhempiini, välit ovat edelleen kylmähköt. En osaa olla luontevasti vanhempieni kanssa. Vihaisuus lapsuudestani ei ole mennyt pois.
Veljeni on ollut humalanhakuinen myös aika nuoresta saakka, 2v sitten hän jäi kiinni kannabiksen käytöstä ja ainakin amfetamiinin kokeiluista. suvun monet jäsenet pitivät yhtä rintamaa ja välitimme mietteemme, emme hyväksy minkäänlaista käyttöä. pelkään koko ajan miten veljeni käy… hänen alkoholin käyttönsä huoletta inua tiedän veljeni myös ratkenneen pössyttelyyn ainakin kerran kesän aikana. Veljelläni on pieni lapsi, alle vuoden ikäinen. Tyttöystävä on täysin tietoinen asiasta eikä tee asialle mitään.
En voi lakata miettimästä miksi… en isäni enkä veljeni kohdalla… MIKSI?!
Käytämme mieheni kanssa todella vähän alkoholia, mieleni on ehkä jopa hieman kieroutunut kokemusteni takia, minun on vaikea juoda edes saunajuomaa lasteni nähden. Välillä mietin että pitäisi pystyä näyttämään millaista on “normaali” käyttö. Pelkään lasteni puolesta, kuinka voisin kasvattaa heidät normaaleiksi tällä saralla?? kuinka kerron heille alkoholin vaarat?? Kuinka voin suojella heitä huumeilta?? kurkkua kuristaa ja kyyneleet nousevat
silmiin.
Äiti puhui minulle eilen ensimmäisen kerran isän juomisesta, tilanne on nyt se että isä on 2 kertaa houraillut ja nähnyt harhoja, molemmat kerrat on olleet korkin mentyä kiinni putken jälkeen. isä on harmaa ja turvonnut, silmät ovat punaiset ja kunto huono johtuen vuorokauden mittaisista okselnetukohtauksista. tasapaino on alkanut heikentyä. Isä ei suostu menemään A kilinikalle. hänellä ei ole ongelmaa
Olen luonnostellut kirjettä isälle, missä kerron hänelle ajatuksiani. minun on pakko kertoa ne hänelle jollain tavalla ennen hänen kuolemaansa.
Mua surettaa lasten puolesta, heillä ei ole pappaa… emme voi mennä mummulaan kylään muulloin kuin pakolliset äitienpäivät, isänpäivät, joskus jouluna. Silloinkin isä on ainakin krapulassa. Olen ilmoittanut ettemme tule jos on korkattu.
miten tässä käy, miten isälle ja pikkuveljelleni käy?? jaksanko tämän huolen kanssa??
itken täällä salaa lapsiltani,jotka katsovat lasten ohjelmia naapurihuoneessa. nämä tunteet eivät sovi näytettäviksi… ei ainakaan ennenkuin saan asiat järjestettyä omassa päässäni
huolesta soikeena -ÄssÄ-
