mun erilaiset riippuvuudet

uskon,että useammalla,jolla on yksi riippuvuus,niin on ollut useampikin.tässä hieman omista riippuvuuksista…
lapsena ensimmäinen oli läheisriippuvuus,17-vuotiaana tupakka,18-20 vuotiaana alkoholisoituminen,joka loppui,kun aloin käyttää amfetamiinia.syömishäiriö jonka pahin vaihe oli viime syksynä ja opiaattiriippuvuus,joka alkoi kolme vuotta sitten,jolloin taas amfetamiini jäi vähemmälle,eli onhan näitä…
millaisia eri riippuvuuksia teillä muilla on ollut/on tällä hetkellä?

sauhu

Kaikki käy, paitsi kansantanhut ja sukurutsa. KELA koukku on paha, mutta jo puolitoista vuotta ilman. :smiley:

Nikotiiniriippuvuus. Henkinen koukku kannabikseen ja muihin nautintoa tuottaviin aineisiin; aineiden käytön määrää ja tiheyttä täytyy ainoastaan säännöstellä.

Hyvä seksi myös tietenkin koukuttaa, nautintoahan sekin tuottaa :wink:

Nicorette. Pakko jauhaa. Ainoastaan rahanmeno ja suun kuivuminen haittaa. Paljon terveellisempää kuin tupakka.

kahvi,rööki ,erilaiset opiaatit(viime vuosina lähinnä buprenorfiini),bentsot, alkoholiongelmaa ei oo enää(joskus oli todella paha),jonkin asteen peliongelma kun kaikki ns.ylimääräset kolikot on pakko työntää koneeseen.

Mul on kans ollu vaikka mitä riippuvuuksia. Mä oon miettinytkin et oon ihan vauvasta ast ollu aina jostain riippuvainen.

Kun olin ihan vauva, söin niin paljon ku annettiin syödä; muut puklas mä oksensin kuulemma. Mut sai hiljaseks lähes aina maidon avulla :unamused:

Mut eka riippuvuus jonka muistan oli ala-asteel Nintendo. Pelotti kunnolla lähteä etelään ku joutu viikon olee ilman Nintendoa, vaikka meil rajoitettiin sen käyttöä et vaan tunnin päiväs sai pelata. Aluks eteläs olikii vaikeeta, mut muutaman päivän pääst huomasin etten tarvinukaa nintendoa sinne.

Sit ylä-asteel, seiskal tuli näpistely ja henkinen riippuvuus alkoholiin. En vaa osan nauttia elämäst ilman alkoholia. Henkinen riippuvuus oli myös röökiin, mut sitä ei ollu aina vara polttaa. Laihduttaminen tuli kuvioihin ja on ollu sekä anoreksiaa & bulimiaa; kumpaakaan ei kuitenkaan ole koskaan diagnisoitu ja pahimmillaan ne oli vast ku pääsin muuttaa pois kotoa, jolloin ei tarvinnut syödä edes sitä yhtä ateriaa päiväs. Kuitenkin meijän äiskä on 2 kertaa opettanut mut uudellee syömää, eli joku lusikallinen keittoo tunnin vläein, ku mahaan ei enää mahtunu mitään… :unamused: Näpistelyn lopetin 15-vuotiaana ja se oli tosi vaikeaa, tupakkaan jäin koukkuun; lopetin 16-vuotiaan ku ex pakotti, alotin parin vuoden pääst uudellee, lopetin ja alotin ja nyt taas lopettamas.

14-vuotiaana viiltely. Sitä jatkui vuosia. 20 ikävuoteen ast ainakin viiltelin ja aina vaan pahemmin. Myös alkoholi näytteli tosi suurta osaa elämässä. Kokeilin 14-15 vuotiaana lääkkeitä ja ganjaa useemman kerran ja 16 vuotiaan piriä ja halusin käyttää huumeita, mut silloinen äijäkaveri ei antanut, joten hetken aikaa alistuin olemaan sit käyttämättä. Mä tahoin sit lopuks erota, mä tahoin alkaa käyttää ja 18 vuotiaana vaihoin alkoholin ganjaan. Aamusta iltaan poltin ja siihen hetiperään aloin tarkotuksel sekakäyttäjäks etten jäis koukkuun mihinkään suuremmin.

Pirilaskuihin bubrea, pilleri-laskuihin piriä, essolaskuihin savua ja pillereitä; välil alkoa mut vähemmän. Sit jäin koukkuun, vaik en uskon et mulle niin kävis. Mut pakkovieroitettiin ilman lääkkeitä; melkee 2 vuotta olin lähes päivittäin jotain vetäny ja 3 viikkoa refloja enkä edes tarkkaan tienny mistä. Olin kuluneen parin kk:den aikana vetän paljon piriä, jokapäivä vähintää lätkän ryssäpameja ja muita jyviä kuten benejä ja tramboja, savua ties kuinka pitkään… Kamalat viekkarit, enkä päässy pois vanhemmilta; oisin menny vaik hakattavaks tai huoraa mut en päässy ovest ulos ku mua vahittiin…

Olin vajaa pari kk:tta ilman. Ja koukahdin taas; eka bubreen, jonka viekkarit kärsin kamalis olois (se ei silloin näkyn testeis ja oisin päässy bubre-hoitoon mut en tahtonu; mul oli tuolloin työ) ja sit jäin kiinni töissäkii pirist ja piri lähti ihan lapasest. Tuolloin oli jo piikitkii mukana ja niihinhän ihastuin heti… Ja kokoajan jatku se sama meininki et mitä useampi päihde sitä epävarmemmin jää koukkuun :confused: … Just etenkii ku piti vetää mahollisimman montaa päihdettä samaan aikaan :confused:

Tuona aikana ku käytin piriä, olin kuitenkii myös sekakäyttäjä ja tuli tutustuttua myös herskaan ja oikeestaa kaikkea mitä tuli eteen, tuli käytettyä. Herskasta ja konteista oon aina päässy omin avuin (eli jotaa muuta ainetta käyttämäl) eroon ja niitä vähän pelkäsinkii, mut sit tuli vaihe jolloin vedin n. 3kk:tta piriä ja 3kk:tta bubrea ja välillä essoi, herskaa ja jatkuvast kuten kokoajan tuona aikana savua ja pillereitä. Ainoa aika milloin olin ilman savua ja jyviä oli ku puol vuotta olin töis, jolloin ne ois näkyn testeis. No tuon piri-putken jälkeen sain sit lääkkeet respal et siitä se lopullinen lääkekoukku. Reilu 2 ja puol vuotta sit lopetin bubren Ardinex-korvaushoidolla ja kappas; huomasin vajaan 4 vuoden aikana jääneeni piikkikoukkun :unamused: Olin jo aiemmin jättän dexmin, essot ja herskan pois (herskaa on vedettävä niin kauan ku on massia, se on mulle vaarallinen päihde). Ja ens vuon tulee 3. vuos ilman piriä eli enää oli lääkkeet ja piikki ja bubre.

Bubreen retkahan välil edelleen ja sieniä syön silloin tällöin (pari kertaa tänä vuon), lappui otin pari kertaa viime vuon ja kerran essoi, mut muuten saanu kyl kaikki muut pois paitsi lääkkeet (pamit, santut, halcionit, trambot ja tavallaan myös dexe) on ne joihin on riippuvuus; dexeen henkinen enemmän. Piikkikoukust pääsin taistelemal irti, mutt nyt on alkoholin kans aika säännöstelyä ja pelkäänki et viäl siihenkin uudelleen koukahdan… Hope not. Tupakkaa yritän lopettaa, mut on ihan pirun vaikea elää ilman riippuvuuksia :confused:

Koukus oon ollu jollaa lail; nintendo, näpistely, syömishäiriöt, viiltely, alkoholi, tupakka, kannabis, amfetamiini; sen sai kuriin metyylifenidaatil ku todettii adhd ja nyt menee dextro-amfe, bubrenorfiini, josta seurasi kodeiini ja nyt tramadoli, Xanor, Diapam, eri unilääkkeet kuten Dormicum ja Halcion ja sit piikittäminen… Et joo, ne kel on riippuvuuksia taitaa olla monta riippuvuutta kyl samas paketis… :frowning:

Kiinnitin huomiota semmoiseen että muillakin tänne kirjoittavilla pimuilla on ollut syömishäiriöitä. Liekö sattumaa, mulle anoreksia/BED/bulimia-oireet tulivat kun lopetin huumeidenkäytön ensimmäisen kerran. Parikymppisenä.
Mä olen fyysisesti koukussa NYT:
-opiaattijohdannaiset (bupre, tramadoli…)
-klonatsepaami
Ja psyykkisesti:
-ruoka ja kaloreiden laskenta jne… ortoreksia.
-paljosta sellaisesta mistä en tiedä

Mutta mäkin olen ihan selvästi ollut riippuvainen jo lapsena. Ensin tavarasta (tämän siis muistan): leluista ja vaatteista, lemmikkieläimistä. Sitten ihmisten hyväksynnästä: miessuhteissa, aina. Sitten kun löysin amfetamiinin, kaikki muut jäivät. Kohdistin koko addiktio-energiani siihen.

Ihme että pystyin 15 vuoden lähes päivittäisen tupakanpolton jälkeen lopettamaan röökaamisen ihan seinään ja ilman nikotiinivalmisteita nyt heinäkuun alussa kun sain tietää olevani raskaana. Se on todellinen ihme. Mä en huomannut minkäänlaisia vierotusoireita. Suurin osa koukuista onkin psyykkisiä.

No päihteet (huumeet, lääkkeet), ne on näytelleet pääosaa mun riippuvuuksista, milloin mikäkin. Sitten jossain vaiheessa vuosia sitten oli jollain tapaa alkoholi ja se meinas tulla päälle uudestaan viime syksynä kun yritin hitaista eroon, mutta sekakäytökshän se sit meni lopulta. Tupakka palaa vieläkin ja aamukahvi on PAKKO saada. Liikunnasta olen myös tullut riippuvaiseksi nyt lopettamisen myötä, joka päivä on jotain liikunnallista (lenkkiä, mettäilyä, jumppaa) tehtävä. Ennen sitä oli herkut, niin suolaiset kuin makeatkin. Sitten päälle on tullut jonkinlainen ostosmania, joka päivä pitäis saada ostaa jotain ja mentyä kauppaan jotta voi siis ostaa jotain (tää pitäis saada pois, turhaa rahanmenoa!). Läheisriippuvuudestakin olen jossain välissä kärsinyt, mutta enää se peikko ei ole elämässäni. Elikkäs, tällä hetkellä olen riippuvainen liikunnasta, tupakasta, kahvista ja ostamisesta. No, ei kait ihan niin pahoja juttja kuin ne mitkä oli päällä vaikka vuosi sitten. En siis valita :wink:

Sanja :unamused:

joo mulla on vähä ongelmia noiden pillereiden kans ja nyt ku lääkkeet loppu nii alko viekkarit. pari risoliittia oli mut eipä niistä paljo apua ollu. lääkärin määräämiä ne pillerit on aina ollu mut käytän ne ihan eri annoksella ku lääkäri määrää ja keskenhän ne loppuu. nyt pitäs vaan keksiä jotain että sais ees nää viekkarit pois… että semmosta tällä kertaa. viinaakaan ei voi juoda ku on antabus kuuri menossa…

runkkaus/pimpsa& kylmä ettanin puru :mrgreen:

päihdeaineiden kiskominenihan yleisesti riippuvuus 1.savut (ei niinkään paha)2.amfetamiini3.opiaatit…ja tietty rööki kahvi ja alkoholi…jäätelöä’ karkkia yms tulee kans kiskottua enemmän kuin tarpeeksi…

Viina, huumeet, naiset, porno…

Mun erilaisia riippuvuuksia on henkinen riippuvuus bentsoihin, liikunta, ihmiset - osaan olla melkosen takertuva. Pyrin siitä kylllä eroon,koska se on tosi rasittavaa. Ai nii ja sitten tämä internetti. Alkoholiin ei enää ole. Yököttää koko juoma. Juu ja Mars-patukat. Voiks menneisyyteen takertumista pitää riippuvuutena. Lekurin mielestä se on jonkin sortin pakko-oire, mut tiedä häntä.

:question:

Juu tosiaan tuolla joku huomautti, että monella riippuvuuksista kärsivillä naisilla on/on ollut syömishäiriöitä. Niin minulllakin oli melkein parikyt vuotta. Tosin se vaihteli. Jos pystyin kontrolloimaan (sairaalloisesti, ortorexiaa luultavasti oli ja nähän monesti varmaan ovat sekamuotoisia), sain syödä. Liittyykö nää asiat toisiinsa, tuntuis siltä? Onko asiasta tehty tutkimuksia? Vähän aikaa aina koneella, jää googletukset vähiin. Jos joku tietää tai osaa laittaa linkin, lukisin mielelläni.

Mä olen riippuvainen Päihdelinkistä…pärkkeles.

Bentso, internet, päihtymis -riippuvuudet ny ainaki. Yksittäisiin aineisiin (bentsoja siis lukuunottamati) ei o fyysistä koukkua eikä liian vahvaa henkistäkää, mut en kyllä osais kuvitella millasta elämä ois ilman lakkaa. Tosin kyl bupreeki pitäs olla aina, bissee kans ja ja ja… Mut lakka on nautintoaineista ehdoton 1.

:laughing: Hieno addiktio…mulla sama riippuvuus :wink:

Mä olen foorumeista yleensä. Ja sit on se jatkuva hiominen, pitää aina ylittää itseään. Koukussa kehitykseen, joka sinänsä ihan kiva. Meinaa vaan tulla rasitusvammoja ja rakkoja. Vai onko se nyt täydellisyyden tavoittelua. Täydellinen ois kiva, mutta loppujen lopuksi tylsä saavutus.