Mummon mietteitä mitä tässä on järkee

Me Vähentäjät
1

Oma alkoholinkäyttöni on lisääntynyt. Monia syitä. Oon perso, tykkään oluesta ja lonkerosta, ja juu saa niitä nolla prosentillakin, välillä ne riittääkin ihan hyvin.

Mulla on terapiasuhde satunnainen omalla rahalla, ainoo kelle uskallan puhua, keneen luotan.

Oon kuuttakymppiä lähestyvä nainen, en töissä, asun yksin, ei kumppania, ei autoa. Rahatilanteeni on ihan hyvä.

Oon siis pohtinut syitä, milloin aloin tuntea en enää halua elää näin. Juomani määrät jää alle 10 annosta viikossa, mutta en haluaisi juoda kuin max kerran viikossa 5-6. Nykysellään tahtoo mennä 2sti viikossa. Miksi päivät lisääntyneet, koska ei autoa ei tarvii olla aamulla kunnossa, ei lapsia enää kotona, ei työtä, ei puolisoa. Kun juon niin mähän juon yksin kotona. Kukaan ei näe eikä tiedä.

Kun lähikauppaan vien tyhjiä mua hävettää, vaikka kukaan ei tiedä onko ne mun vai vaikka miehen tai vieraiden tyhjiä. Mua inhottaa kun työnnän tyhjiä koneeseen, miten tässä taas kävi näin.

Lopettaa tai vähentää oon työstänyt nyt vuoden, vuosi sitten ekan kerran yritin. Ja sorruin.

Isäni oli alkoholisti joka raitistui, noita tehtäviä tehdessäni tajusin oon ollu tosi pieni kun isä tarjosi olutta, yhden. Koska olin isän mukana enkä voinut olla yksin kotona. Nuorena ja 20-35v en ajatellut alkoholia mitenkään sitä otettiin joskus. 37v menin naimisiin uudestaan ja mies houkutteli juomaan. Lopulta me juotiin joka perjantai ja lauantai ja lopulta myös sunnuntaina vähän. Erosimme. Ensimmäinen lauantai selvin päin kotona ilman miestä, oli ihmeellinen, ihana.

Meni vuosia ja ahdistushäiriöni paheni, nykyään huomaan otan alkoa ahdistukseen. Mulla oli vuosia hyvä lääkäri ja hyvä lääkitys, hän jäi eläkkeelle ja mun hoito loppui, tk ei uusi mun lääkkeitä enää. Tämäkin ajanut mua hakeen lohtua jostain.

Olen myös huomannut aina kun yritän etsiä kumppania, se ajaa mua juomaan. Mun pitäs vaan päättää olla yksin, koska ahdistun aina kun aattelen miehiä.

Jos vaikka soitankin vaan jonkun deitti miehen kanssa, oon välillä juonut että uskallan puhua puhelimessa ja samaan aikaan katunut.

Viimesimmän suhteen lopetin koska sekin mies tyrkytti alkoholia, joka ainoo kerta ois pitänyt juoda, osasin erota mutta juominen jäi tällä kertaa päälle.

Olkoon tämä nyt alku, raitistua en välttämättä halua, on joitain ihmisiä joiden kanssa haluan joskus käydä yksillä ja konserteissa. Osaiskohan joku psykiatri sanoa miksi musiikki kokemus mulla kaipaa alkoholia?? Kotona yksin jos juon niin kuuntelen kuulokkeilla musiikkia, ja se on niiku kivempaa kännissä. Miksi? Miksi en nauti musiikista yhtä paljon selvin päin?

Kävin Jyväskylässä Valon tapahtuma viime viikonloppuna. Ekan illan sinnittelin, ahdisti niin että rintaan koski. Piilouduin pimeään. Menin toisenakin iltana ja olis pitäny olla menemättä. Retkahdin. Join ennen lähtöä 3-4 annosta ja siellä kävellessä lisää. Miksi?? Join että pystyin meneen ulkotapahtumaan?? Miksi.

2

Tervehdys Skorppioni!

Kello on paljon, mutta vastaan lyhyesti. Olen myös kuuttakymppiä lähentelevä, mutta mies ja onnellisesti naimisissa.

Sulla on hyvä tavoite 5 - 6 annosta kerran viikossa. Itse en ole käynyt terapiassa, mutta jos sinulla on siihen mahdollisuus, niin kannattaa pitää siitä kiinni. Samoin jos vain rahaa on niin kannattaa käydä vaikka yksityisellä psykiatrilla. Uskon että opit nauttimaan musiikista myös selvinpäin. Paljon tsemppiä!

t. Juhani

3

Kiitos Juhani. Joo kyllä terapeutti on ollu hyvä apuna vaikka harvakseltaan, se on vaan alusta asti ollut mulle sopiva persoonana ja suuntaus, ratkaisukeskeinen. Tunnin aikoja eikä 45 kuten monilla on ja oon joskus varannut 2h ajan tai 90min ja sellasenkin saa. Me saadaan tunnissa aikaan kun jollain toisella terapeutilla ei ehkä koskaan. Se joteskin osaa lukea mua niin hyvin. Kävin kelan terapian 20v sitten ja se ei ollut hyvä ja oli varmaan väärä suuntaus, kognitiivinen. Toki siitä oli apua opin sanomaan ei ja löysin rajojani vaikka senkin jälkeen meni vielä vuosia kunnes todella löysin rajani. Oon siis “antanut” miesten hyväkskäyttää koska mut oli kasvatettu niin että naisen osa on olla miehen väline.

Koska miehet liittyy mulla vahvasti asiaan. Olinpa taas deittisivulla ja juuri aamulla vaihdettiin puhelinnumerot. Puolessa tunnissa kävi selväksi että tämäkin estoon. Miten nykyään kaikki ottaa heti puheeksi seksin. “olisi kiva oot kiihkee” Mä vastasin kysytkö sä baarissakin vartin jälkeen naiselta ootko iihkee,

Mä oon siis niin täynnä seksikeskeistä maailmaa ja tätä että yksikään mies ei kykene nykyään alottaan suhdetta normaalisti, että aika näyttää. Heti kysellään todella intiimejä juttuja enkä mä vaan ymmärrä.

Poistin itseni deittisivuilta aivan turhaa touhua. Ja, kun ajaa mua juomaan. Tän aamun olin jo kiukkuinen kun luin miehen viestejä että miksi taas tätä samaa ja oonko mä väärässä, no en ole.

Erakko. Koiria rakastan mutta koska asun yksin oon ollut jo vuosia ilman. Koira voisi olla mulle “lääke”. Oon luonteeltani hoivaaja ja esim että mulla on monta erityislasta ei oo koskaan ollu ongelma. Oon huomenna taas lähdössä reisuun mun sairaimman lapsen kanssa ja meillä tulee oleen kivaa.

Miten mä tänne eilen löysin? Alko vaivata. Googlasin mutta mitä? Vaikuttaa hyvältä sivustolta kun en oo menossa mihkään julkiselle ainakaan näistä puhumaan.

4

Nyt tuntuu tänne sivuille eksymisestä saattaa oikeesti olla apua. Kyllä mä tiedän asioita, tuo 30pv juttu joka päivä sähköpostiin ei varsinaisesti ole vielä ollut mitään uutta. Useinhan se onkin niin, että tietää kyllä mutta se ei kuiteskaan riitä. On sitten kyseessä alkoholi, ruoka, rööki,

Asun siis yksin ja mulla on aikuiset lapset. Yhdellä lapsella on vakavia terveysongelmia ja on eläkkeellä. Nyt on myös taas lihonut varmaan 30 kg ellei enemmänkin. On autisti ja puheella ohjaaminen on erittäin haastavaa jopa mulle äidille. Asutaan eri kaupungeissa ja minä matkustelen tämän lapsen kanssa silloin tällöin, ei kykene matkustamaan yksin ja kukaan muu ei häntä minnekkään vie, isänsä hylkäsi hänet jo pikkulapsena varmaan osittain vaikeahoitoisuutensa takia.

Oltiin juuri reisussa Suomessa eilen kotiin, hän omaansa minä omaani. Liittyy mun alko osittain näihin ja osittain muutenkin matkustamiseen. Olen huomannut on näitä verukkeita, ravintolassa syödään niin kuuluu ottaa vaikka olut, viiniä, tai ostaa hotellille illaksi muutama tai viinipullo, ja sitten kun itse oon jännittäjä, oon saattanu ottaa muutaman helpottaakseni matkustamisen aiheuttamaa stressiä. Tämä on huomio nyt kun itseäni kaksi päivää tarkkailin. Lapsen aiheuttama stressi on myös joskus ajanut mut ottamaan pari mikä tässä kirjotettuna kuulostaa kamalalta. Minulle siis lapsi on kaikki kaikessa mutta silloin kun on vaikeaa, eilen taas oli, niin meinaan heittää hanskat tiskiin, että en jaksa enää. Jos ei tunne autistia niin ei tiedä millasta se on, kun tulee tiltti niin tilanteet on haastavia ja minä 60kg en pärjää yli satakiloselle jos se päälle kävisi.

Olin lapsen kanssa 2,5 vrk, yksi mun luona, yksi hotellissa. En juonut yhtään, en edes yhtä olutta ravintolassa, viccyä vaan koko aika. Oli varmaan ensimmäinen reisu selvinpäin. Ja ilman “yksiä”. Matkustan yksinkin joskus ja on aina kotiin tultua kaduttanut miksi oon juonut, määrät ei ole isoja vaikka 3-5 annosta eli missään baareissa en koskaan notku. Konsertit on ainoo missä olen sallinut itseni ottaa enemmän, ja tämäkin on tosiaan jännä miksi en voi nauttia yhtä paljon selvinpäin. Itse asiassa onko siinäkin se ihmispaljous syy eikä musiikki?

En oo koskaan oikeesti kunnolla yrittänyt olla selvinpäin matkoilla tai näillä lapsen kanssa matkoilla. Nyt kun olin löytänyt itseni tänne, se kävikin yllättävän helposti. Miten tämän nyt muistaisi kuinka helppoa se oli? Ja oli tooooosi haastava matka ja sanoinkin jossain kohtaa että jos et kuuntele ja anna mun auttaa niin sanon itseni tästä irti. Autisti kun jumittaa alkaa haukkua minua ja syyttää mua kaikesta. Eilen hälle tuli paha jumi koska kielsin ostamasta 45e korua. Sitten käytiin kaupassa ja hän osti 2 pussia sipsejä ja ison suklaalevyn ja osti ja söi ne koska oli mulle vihainen… Ja on siis lihonut kymmeniä kiloja tuolla.

Tilanne tasaantui vasta noin tunnin päästä jolloin pyysi anteeksi ja asia käytiin läpi, nämä on normaalia autismia hällä. Näin ollut aina. Nyt aikuisena ymmärtää ja näkee tilanteen itse myös jälkeenpäin.

Tuosta tuleekin mieleen, koska mun hyvä psykiatri jäi eläkkeele joku vuosi sitten ja mun hoito loppui, tk ei uusi mun lääkkeitä enää. Erityislapsen äitinä oon sitten alkanut paikata omaa jaksamista juomalla. Karseeta.

Ja juu kyllä lapsella on ammatti ihmiset niitä ei tarvii tulla neuvomaan, hoitokontaktit ym kunnossa. Minä ainoona huoltajana ja äitinä vaan saan suurimmat kohtaukset ottaa vastaan, kuten sanoin isä hylkäsi hänet jo 15v sitten.

Oon viime aikoina päässyt jyvälle asioista milloin mulla tulee halu ottaa se pari tai enemmän. Taisin elää useemman vuoden niin etten edes tarkkaillut, no, joo, en ollut sillon vielä tuohtunut itseeni. Tässä aikalailla yhden vuoden mua on ärsyttänyt varsinkin syyt miksi haluan juoda. Ja monet yritykset lopettaa ja ne on epäonnistuneet. 8/20 oli ensmmäinen kerta milloin yritin lopettaa, taisin kestää 2vka.

5

Täälä on paljon tehtäviä mitkä ei sovi ollenkaan, tänään: Päivän tehtävä: oma muisto

Kirjoita tänään tehtäväkirjaan kaksi kuvausta ajalta ennen oman alkoholinkäyttösi alkamista.

  • En muista juuri mitään, terapeuttikin todennut mulla niin vahva traumatausta että on mikäs se on valikoiva muistinmenetys. Jos tuo kysymys nyt tarkottaa että juurikin aikaa ennen ekaa annosta että silloin elämä ollut toisin? Paremmin? No ei, vaan ihan paskaa.

Ensimmäiseen kuvaukseen listaa asioita, joita vanhempasi, isovanhempasi tai ihailemasi henkilöt sinulle kertoivat alkoholista, sen vaikutuksista ja käytön seurauksista? Entä ihailitko jotakin julkisuudesta tuttua henkilöä, jonka julkikuvaan kuului myös alkoholinkäyttö? Millaisena hahmona hänet näit?

  • ÖÖÖ meillä ei puhuttu lainkaan, olen elänyt ns hiljaisen lapsuuden jossa piti olla näkymätön. Koskaan en oo isän kanssa vaihtanut viittä sanaa enempää ja äitiä pelättiin. Mykkä lapsuus. Eli kukaan ei kertonut yhtään mitään. Oon myös niin vanha ettei ollut mitään julkisuuden henkilöitä, tvssä oli 1 ja 2 ja emme saaneet katsoa arkisin lainkaan koska isä päätti ohjelmat…

Toiseen kuvaukseen kirjoita muistikuvasi tilanteesta, jossa näit vanhempasi, isovanhempasi tai ihailemasi henkilön humalassa. Mitä ajatuksia mielessäsi silloin liikkui? Ihailitko sitä, miten henkilö käyttäytyi? Mitä kaikkia tunteita tilanteen seuraaminen sinussa herätti?

  • En muista kuin kerran isä kännissä hakkasi äitiä. Riittääkö? En ihaillut isää, isä oli kuolemaansa asti mulle täysin vieras henkilö. Joku joka toi rahaa ja ruokaa taloon. En oo koskaan ihaillut ketään, siis nuorena, aiemmin, nyt vasta jossain 35v jäkeen mulle tullut bändejä ja esiintyjiä joita voi sanoa ihailen. Pikkulapsesta reilu 30v asti yritin vaan selvitä elämästä jotenkin. Hirveetä rääpimistä, huonoja miehiä (oon nainen), alkoa joka puolella jatkuvasti, liikaa, kaikki mieheni joivat, kaikki eroni johtuivat miehen juomisesta, ihan kaikki.

Nyt on maanantai, ulkona upee ruska. Pitää ihan katsoa kelloa ja ulos että tunnen. Elän yksin näen lapsia joskus. Muuten tämä hiljaisuus. Kuuluu jääkaapin surina, ei muuta. Ystäviä ei ole ollut koskaan, miespuolisia kyllä ollut, naisia vihaan. En kyllä kaipaakkaan ketään.

6

Hienoa ja rehellistä tekstiä S-korppi-oni! Oikein paljon tsemppiä vähentämiseen. Ajatustyöstä se lähtee ja vanhojen tapojen ja käyttäytymiskaavojen kyseenalaistamisesta.

7

Kiitos Helena. Kyllä niinhän se on, jos vaan päättää vähennän, ei toimi. Pitää oikeesti tutkiskella itseään, rehellisenä itselleen. Ja kaunistelematta muidenkaan tekoja vaikka kyseessä on omat vanhemmat.

Just nyt on päällä tuttu tilanne jossa tekisi mieli ottaa muutama, mulla on kiire. Eli kiire ja tiiän 21 jälkeen oon kotona huomasin ajattelevani en ehi enää kauppaan että käynkö pubissa ja samaan hengenvetoon ehdin ajatella ja tajuta että tässä taas yksi vanha toimintamalli. Oon edistynyt paljon, havahdun nopeesti nähin kun tekee mieli ottaa muutama. Kiire=stressi=alkoa.

Noh en ehi kauppaan ja pubiin en mene, en niissä muutenkaan käy varsinkaan yksin. Ne ei oo mulla riksi lainkaan.

Söin hyvin sekin on yks jos on nälkä niin vaikeempi hallita mielitekoja.

Hoidan nyt nää kiireet ja tuun illalla kotiin, teetä tai viccyä, jotain tvstä ja nukkumaan.

8

En juonut eilen kuin viccyä. Oon ottanut iltasin nyt kokeeksi melatoniinia ja oon nukkunut paremmin. Painajaiset riivaa, ei liity alkoon niitä ollu kauan. Oon siis sinkku nainen ikää liki 60. Unet on jatkuvia koskien ihmisiä, miehiä, yksinäisyyttä. Todella rasittavia ja kauhee herätä aamulla. Yhtenä aamuna heräsin uneen jossa mä suutelin miestä ja sanoin rakastan sinua, tunsin ne huulet huulillani ja heräsin.

Mulla on neurologi piakkoin, mun terapeutti ehdotti, ei psykiatria. Jos selviäis yhtään oiskohan mullakin joku add tai adhd. Googlasin asiaa ja sopi tosi hyvin muhun että vois ollakkin.

Sitten mulla on käytössä ns mindmappeja. Asun yksin voin pitää ne näkyvillä. Mä kirjottelen niihin vaikka nyt alkoon liittyviä
Juomisella
Uni huonoa
Niskakipu
Valvot yöllä
Onko sen väärtti
Auttoko mitään
Raha
Lihominen
Naama rupsahtaa

Hyvät jos ei juo
Rahaa säästyy
Nukun paremmin
Ei oikeesti auta mitään

WHY

IS IT WORTH IT

MEN drive to drink

Ei poista yksinäisyyttä

Jne…

Nauttisin enemmän vaikka iltakävelystä (tää lause on toiminut tulee usein itsekseen mieleen)
Käy elokuvissa
Katso tvtä
Neulo
Polta kynttilöitä
Zombiena sulje puhelin makaa hiljaa pimeessä

Noi on mitä muuta vois tehdä

Nyt oon miettinyt paljon niitä, että pitää välttää paikkoja ja tilanteita, mun elämä on jo nyt niin kapeaa että jos en voi mennä kaupungille välttääkseni pubit, niin kökötän kotona. Tosin yksinhän mä oon aina. Ja yksin kotona oon juonut.

Entäs jotkut tapahtumat esim konsertit, markkinat jne, pitääkö nekin jättää pois? On luultu mulla ois sosiaalinen fobia, muttei sekään ehkä pidä paikkaansa.

Kaupassakin on pakko käydä ja käyn usein kun ainoo paikka missä mä edes näen muita ihmisiä ja no sitten ulkona kävellessä kyllä. Kirjasto on ainoo turvallinen heh siellä ei vaaraa alkosta. En oo aikoihin jaksanut siellä käydä aikaa tappamassa. Tyhjänpäiväsiä naistenlehtiä… juorulehtiä. Enkä jaksa keskittyä…

9

Moikka!

Täällä myös yksi huono uninen ilman alkoholia. Mullakin melatoniinit käytössä. Pystyn hyvin kävelemään kapakoiden ohi ilman seireenien kutsua. Pysytään vaikka piruuttamme raittiina, yöunista ym. välittämättä. Paljon tsemppiä!?

t. Juhani

10

Kiitos Juhani.

Mulla ollu uniongelmia aina, ihan pikkulapsesta asti, osa tai pääsyy on varmaan ne huonot olot jotka vallitsi kotona ja koulussa, oon oppinut pelkäämään. Oon aina varuillani.

Siitä olikin ihan aiheellista juttua täällä jossain, alkoholi sammuttaa luontaset vaistot, mehän ollaan luolaihmisiä vielä. Tästä muistuukin mieleen vuosia sitten näkemäni “paniikkihäiriö on terveen mielen puolustusmekanismi kun vaistot varottaa vaarallisesta tilanteesta” suunnilleen noin. Joillan vaistot on herkemmät, mulla superherkät. Aistin ihmisistä heti, mitä he on. Tää liittyy alkoon siksi, että tätä pelkoa ja jänittyneisyyttä oon purkanut juomalla. Mulla oli aikonaan toimiva lääkitys, kun mun lääkäri jäi eläkkeelle tk ei enää uusinut niitä. Se on johtanut osittain juomisen lisääntymiseen.

Jaahas

Unet: unessa äiti syyttää mua jonkun öljypoltin kattilan rikkomisesta, toteen vaan syytä sitten niinhän sä aina teet, oon kuulemma polttanut siellä muovia, kauheen ahdistava uni, oikeessa elämässähän mulla on välit poikki ollu kymmeniä vuosia vanhempiini

toisessa unessa silitän ohikulkijan koiranpentua, se nainen sanoo jämäkästi kai sä nyt ymmärrät minä määrään siitä (koirastaan) sanon joo tottakai ja lopetan silittämisen

uni jatkuu ja nyt mulla on se pentu, se juoksee auton alle tai autoon, vieraita, huudan niille että hei mun koira juoksi teidän autoon, ne kaasuttaa pois ja varastaa mun koiran, saan rekkarin ylös ja se on helppo kiittelen siinä että muistan sen, yritän soittaa 112 enkä pääse läpi lainkaan (näin on aina unissa) lopulta joku poliisi vastaa ja eihän se keskustelu etene kun on uni, etsin lappua minne laitoin rekkarin eikä sitä löydy…

olipa helpotus avata silmät 5.30 ja nousta keittää kahvia

Nyt lähen seikkaileen, eväät, reppu, retkikeitin, ja bussilla uuteen paikkaan ulkoileen, ei kauas mutten oo koskaan käynyt. Oon ihan hermona.

11

Just joo mulla oli ihan väärä vaatetus, muutin lennosta minne meen, tulikin asvalttia monta kilsaa polun sijaan enkä ees löytänyt yhtä nuotiopaikkaa. Olen sitä ennenkin etsinyt. Lintutornin löysin sinnekkään ei ollut yhtään viittaa, kartalla luki lintutorni.

Mun retki supistu olohuonenne lattialle eväät söin kun kotiin pääsin.

Itkeä vai nauraa, joo on huono löytään paikkoja, aina ollut, ihan nuoresta asti.

Nyt nyppii taas niin moni asia että teksi mieli hakee olutta. Pitää pysyä kotona. Onneks on aina ruokaa jemmassa, kauppaan ei koskaan ole pakko mennä.

12

Retkahdin. Mun määrät ei oo isoja. Join eilen 2kpl 4,5 ja 2 4,7 pieniä, eli neljä annosta. Osaan/osasin lopettaa. Meni niin kuppi nurin. Olin 11 päivää ilman tippaakkaan ja se jo vaikutti, uni tyypillistä heräsin kerran tunnissa tai enemmän ja armoton niskakipu. Mun krapula pääkipu ei oo koko pää vaan samaa kuin mun krooninen niskakipu, eli takaraivokipuna. On siis dg ja lääkitys krooniseen niskakipuun ja fysioterapiaa.

Muistaiskohan tästä nyt? Ei hyödyttänyt mitään, muistiin tunkee juttuja tuosta 30pv materiaalista, ei niissä paljoa uutta ole ollut, ehkä se, että alkoholin vaikutukset kestää päiviä, eikä ne lopukkaan siihen kun alkoholi on palanut.

Aika jännää miten sitä on elänyt, nuorena, aikuisena, sitä vaan juotiin kun muut joi tai joku ehdotti, ikinä en miettinyt kuinka vahingollista alkoholi oikeesti on. Nyt vasta parin vuoden aikana mua alkanu nyppiä. Koska tilanteet missä oon juonut (kuten eilinen kuppi nurin tuntu että pää possahtaa suuttumuksesta) on muuttuneet. Aikonaan tuli juotua mökillä, miehen kanssa, seurassa. Nykyään yksin kotona. Ei hyvä.

Jos oon yksin kotona niin mähän oon turvassa? Mitä mä täälä turrutan? Yksinolon tuskaa? Hylkäämisen pelkoa vaikkei mulla ole kumppania? Noh vuosia terapiassa käyneenä sielläkin palataan aina perussyyhyn, turvattomuus. Oon aina varuillani. Oon oppinut jonkun verran pois siitä, vielä joku vuosi sitten vihasin paikallisbussilla kulkemista ja ahdistuin helposti, varsinkin ruuhkabussissa oli riski saada paniikkikohtaus. Nykyään nautin bussimatkoista.

Nukuttuna muutama tunti torkkumista, kahvi juotu puuro syöty, lähen ulos niin pää kirkastuu. Tykkään pimeekävelyistä ne rauhottaa.

13

Ja se ensimmäinen ryyppy olutta maistu niiiin hyvältä. Oluen maustahan oon aina tykännyt. Mitkään drinkit kirkkaista ei oo mun makuun. Ja niillä käy helpommin vahinko, oluesta/lonkerosta tiedän paljonko ja mitä vauhtia voin ottaa eikä övereitä koskaan käy. Oisko se jollain tapaa taas puolustelua mutta kuiteskin myös tavallaan hallittua. Eilen ostin 5 ja yksi jäi.

Mun unet taas. Mähän en enää aja autoa, ollu vuosia ilman ja välissä meni vuosia kun en voinutkaan ajaa.

Hiljattain taas kerran olin deittisivuilla ja mies töksäytti täytyyhän mun ajaa että pääsen hänen luo. Ahdistuin yhestä lauseesta niin että tulee uniin. Tuo juttu kuvui yhteen puheluun ja siihen että tyypillä ei ollutkaan aikaa.

Mutta siis viime yön unissa tuli tuo autojuttu mua painostettiin pitää ajaa, miehen luo. Oli joku ihme tilanne, oonko katsonu liikaa tvtä :wink: mä sain valita useemmasta ja otin sellasen miehen ettei mun tarvii ajaa. Ja tässäkin unessa halattiin ja suudeltiin ja mies oli vastenmielinen, kuiteskin otin hänet ettei mun tarvii ajaa.

Oon aina nähnyt paljon unia ihan lapsesta asti. Nykyään nää vaan on ahdistavia ja korostavat yksinoloa, aiheuttaa ahdistusta, ja riski taas juoda. Pyhät onkin vaikeimpia. Viime juhannus oli aastava, vaikka kuinka tolkutin itselleni ihana vapaus ja ihanaa ei oo ketään miestä juomassa, kaikissa mun suhteissa miehen juominen ollu syy eroon. Taisin itse lipitellä sen kolme päivää, noloo. :frowning:

Oon perustellu, koska mä voin, koska mulla on varaa, koska kukaan ei määrää mua, mun syyt ollu ihan peestä. Ei kuulu kelleen miten elän.

Terapiassa käyn siis vaan sillon tällöin ja oon huomannut ja puhuttu, mitä vanhemmaksi tullut, sen huonommin mä voin. Kun lapsia asui kotona mun henkinen vointi oli parempi. Yksinolo ajaa mua syvään mustaan.

14

Miksi tuntuu tänne(kään) en saa kirjottaa vapaasti, vaikka saa? Mulla joku vahva en kuulu tänne(kään) on aina vaivannut. Kun meen ovesta, en kuulu sinnekkään, mulla ei ole tilaa tässä maailmassa. Kun kävelen kadulla oon tiellä, aikonaan lopetin hiihtämisen kun huomasin katsovani varmaan minuutin välein taakse oonko jonkun tiellä. Lenkit vaan ahdisti, mulla ei oikeutta olla ladulla. Äsken kävin kaupassa, väistelen ihmisiä enkä koronon takia. Jos joku on jossain hyllyllä, meen pois ja odotan tulee tilaa.

Kun eilen menin keskustaan selvinpäin, menin ensin vaatekauppaan mutten löytäny mitä etsin, olin aikonu syödä jossain ja huomasin klo 17 lauantai en uskaltanut kävellä yhteenkään ruokapaikkaan sisään. Normaalistikkin mulla on vakiopaikat missä käyn, en mee koskaan uuteen paikkaan. Yleensäkin ravintolaan menon opin vasta jossain 40v kun joku mies vei mut, en ollut ikinä koskaan käynyt missään koska en uskalla. Inhoon siis tilannetta pitää avata ovi jonnekkin missä ei tiedä miltä näyttää, minne mennä, jne. Joskus 10v sitten muistan kävin kuntosalin oven takana monta kertaa, jopa kelaan menoa viivyttelin viimeseen asti, oven takana kävin, sisään en mennyt.

Onko nolaamisen pelko, mikä?

Mutta joo eilen kävelin ja muistin sitten yhden sivupitserian jossa tietääkseni ei edes a oikeuksia, menin sitten sinne ja sain syötyä.

Oon tuolla fb ryhmässä nähnyt monta hyvää linkkiä ja kuunnellut youtubee ja lukenut materiaalia. Joku jossain sanoo juodaan tunteiden takia, kun vituttaa, otan paukun, kun iloitsen, juhlistan sitä, kun jännitän otan alkoo. Ja minä ainakin toimin juuri noin. Ja tää on kai vähän ainakin nykymaailman syy. Täällä ei voi olla aito. Hei, mut siis sehän on yksi syy miksi oon aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, koska itse oon aito. Oon aina kulkenut ja ajatellut omalla tavalla. Nykymaailmaan en sovi lainkaan. Jossain fb deittiryhmässä yritin välillä olla, mua inhotti se hehkutus kuinka “juhlitaan”, juhannuksena kehutaan kuka jaksoi pämpätä kolme päivää. Se on niiku hienoa. Poistin sitten itseni taas sieltä koska en sovi niihin normeihin. Siellä sovittiin kesälläkin kaikki tapaamiset ravintolaan tai pussikaljalle. Ykskään miitti ei ollut selvinpäin, noh ehkä joku teatteri.

Oon hakenut kuuluvuuttaa johonkin sillä että yritin olla siinä ryhmässä, oon käynyt joskus pubissa kuuluakseni johonkin. En kuulu mihinkään. En oo siis töissäkään vaan kotona ja elän yksin.

15

Tunnen tilanteesi aloittaja, vaikka olenkin työelämässä ja ikää 45. Kun etätyösuositus alkoi, oli jokailtainen viininlipittely entistäkin helpompaa. Ei tarvinnut aamuisin harjata raivokkaasti hampaita ja mutustella pastilleja ja purkkaa. Kyllä tämä liki jokapäiväinen juominen onnistuu, vaikka käy töissäkin siis, valitettavasti.

16

Tota laskuria ei pysty nollamaan, enhän mä lopettanut ole. Se kai laskee siitä kun tilasi tuon 30pv paketin.

Eilen sitten hain muutaman, otin 4,7 annosta, ja kauhee herkkuöveri. Piparkakkuja, irtokarkkia, ruisleipää ja voita. Tein ns päiväkännit. Olin siis vapaalla kotona, alotin jossain klo 16 ja lopetin klo 20. Välillä kävin ulkona puolen tunnin kävely. Kauhee väsymys, menin nukkuun puol yhdeksän ja nukuin heti, unta riitti kymmenen tuntia normaalin viiden kuuden tunnin sijaan.

En oo mielestäni holisti mutta en tosiaan tykkää tilanteista missä tekee mieli ottaa. Nytkin mulla jäi jääkaappiin yksi olut, ei mitään ielenkiintoa juoda sitä. Se varmaan pyörii siellä taas pitkään ja menee jonkun pitsan kaverina. Yksin kotona?? Yksinäisyys on silloin syy. Vaikka mulla on tekemistä, tv, dvdt, teen käsitötiä, luen kirjoja. Silti viikonloput on pahimmat.

Oli kauhee hinku eilen pubiin, siis päivällä, ei illalla. En käy koskaan illalla. Näitä oon itsessäni tutkiskellut ja en mee juomisen takia, en halua sinne juomisen takia, vaan että näkisin ihmisiä. En odota kukaan tulee puhumaan edes. Eli ajatusketjun tulos on taas kerran, yksinäisyyden tuska.

17

Aloitin adhd lääkityksen ja useempaa troppia mitä saan kokeilla. Odotan tältä paljon.

Tän pvn kurssianti

Pohditaan tänään hetki sitä, millaisella asenteella lähdet kulkemaan kohti alkoholista vapaampaa tulevaisuutta. Olisiko parempi edetä yksi päivä kerrallaan vai tehdä päätös siitä, että alkoholittomuus tai alkoholinkäytön vähentäminen on koko loppuelämän teema?

Päivä kerrallaan -ajattelussa hyvä puoli on se, että voit kokea onnistumisen tunteita jokaisen tavoitteesi mukaan sujuneen päivän jälkeen. Voi olla myös palkitsevaa seurata alkoholivapaiden päivien määrän lisääntymistä ja jossain kohtaa huomata, ettei niiden määrällä oikeastaan enää ole edes merkitystä. Tässä ajattelutavassa on kuitenkin haasteena se, että joudut edelleen tekemään joka päivä valintaa juomisen ja juomattomuuden välillä. Saatat siis joutua käyttämään tahdonvoimaasi ja jossain kohtaa kuluttaa sen loppuun.

Näitä voi soveltaa myös ruokaan ja liikuntaan. Jokainen päivä milloin söin ja liikuin kuten tavoite mulla on, oon onnistunut, samoin se päivä alkoholin suhteen. Mulla meni hetki aikaa ymmärtää tuo että joutuu koko ajan edelleen jatkamaan päätöksentekoa, eli juon vai en, syönkö pullaa vai en, treenaan vai en. Ja mulla kun onkin oikestaan nämä kolme asiaa. Alko, ruoka, liikunta. Tulenko jaksamaan?

Joskus olen onnistunut, muistan vuosien takaa että lopetin vaan juomisen, se piti reilun vuoden. Sitten lopetin vaan herkut ja sain ylipainon sillä pois. Eli tein päätäksen vain yhden kerran. En enää sen jälkeen. Eikä minun tarvinnut yhtään miettiä, kaupassa kävelin vaan olut ja pullahyllyn ohi eikä ne herättänyt mussa mitään reaktiota. Koska olin päättänyt. Miten se silloin onnistui? Miksi mitä pidemmälle elän, sen haastavammaksi on elämä mennyt?

Loppuelämän kestävän muutoksen miettiminen voi tuntua pelottavalta. Mutta jos se siltä tuntuu, kertaa tämän kurssin sisältö ja palauta alkoholin ydinolemus mieleesi. Sillä kun käsityksesi alkoholista muuttuu perinpohjaisesti, et ehkä enää halua ajatella, että sen käyttö olisi sinulle vaihtoehto.

Olipa valintasi kumpi tahansa, muista onnitella itseäsi jokaisesta tavoitteesi mukaan sujuneesta päivästä. Matkustustavasta huolimatta olet joka tapauksessa menossa oikeaan suuntaan.

Nyt tuntuu haastavalta loppuelämä vaikka mun 5 annosta viikossa tai ei yhtään. Loppuelämä ilman leipää. (viljat ei sovi mulle aiheuttaa ahmimishäiriötä) Onko mun aivot vaan niin väsyneet? Miten olen onnistunut noissa 5-10v sitten noin vaan, helposti?

18

Kun liityin tänne, laitoin neuvontaan kysymystä. Onneksi en toiminut sen mukaan. Mua kehotettiin mielenterveyspalveluiden piiriin. Joiden piirissä olin liian kauan ja sain vain väärää “apua” liudan mielenterveysdiagnooseja, kaikki vääriä. Ehkä masennus oli oikea, mutta senkin syyt muualla.

Nyt oon ollu täysin juomatta kohta 2kk. Omin avuin, pitkän oman mietiskelyn avulla. Luin kyllä sen Selvin päin kirjan. Oli muuten hyvä, käännäs oli hyvä. Moni ulkomaalainen kirja ei käänny hyvin suomeksi. Tuo kirja sopivasti antoi faktaa ja tuki mun käsitystä, joka mulla oli jo. Tämä alkoholikeskeinen kulttuuri. Joka paikassa ota yksi, juhlitaan, saunakalja, mökkipullo, kaikkialla viestitään, että ilman alkoa sä et kuulu joukkoon ja et voi olla edes iloinen. Nimitän sitä joukkohypnoosiksi.

Sama muuten koskee esim ruokaa, roskaruokaa, karkkia, herkkuja, avatkaa silmät ja katsokaa ympärillenne. Tuossa lähi abcn seinässä on valtava mainos, meillä on nyt pitsabuffet syö pitsaa ja juo limonaadia niin paljon kuin jaksat. Ja tuo on joukkohypnotisointia. Samalla tavalla tuputetaan alkoa ja muita herkkuja. Arnoldsin pullamainokset, sä et voi olla onnellinen ellet syö tätä sokerikuorruettua hirveää vehnäpommia. Et voi olla onnellinen jos juot vain kahvin tai vain lasin vettä.

Ja mitä seuraa? Sairastumme elintasosairauksiin. Mainonnassa ja joukkohypnoosissa syy. Me emme ole heikkoja, vaikka niin usein luulemme. Jos sua aivopestään heti kun avaat läppärin, menet ulos, avaat tvn… harva meistä kykenee näkemään noiden läpi. Minä näin jo aiemminkin ja tiesin en halua elää niin. Nyt olen niin vahva että irtauduin.

Arvatkaa muuttuiko elämä? En tunne mitään ajatuksiakaan enää, että aah ihanaa olutta, kaupassa kävelen vaan oluthyllyn ohi, ulkona syödessä otan kannun vettä ja tarjoilija pettyy kun ei saa myytyä mulle viinaa, olen käynyt tapahtumissa missä ennen aina join enemmän tai vähemmän, nyt juon kahvia tai vettä.

Olen ollut todella köyhä, 2e ollut iso raha. Nykyään olen onnekas ja mulla on varaa käyttää Terveystalon palveluita ja käydä yksityisellä terapeutilla tarvittaessa. Olin kauan miettinyt neurologia ja monen kuukauden jonottamisen jälkeen kävin.

Kaiken takana oli adhd tai add. Aloitin lääkityksen, ensimmäinen päivä kun otin ensimmäisen lääkkeen, loppui mieliteot kokonaan. Tuli viikonloppu, meni viikko jos toinenkin. Mitä, alkoholi ei tule edes ajatuksiin. En petaa, että käynpä lenkillä ja sitten illalla syön sipsejä ja juon. Ei. Mun itsevarmuus nousi, lähdin kuntosalille, mitä olin suunnitellut neljä vuotta, että en mä voi, Mut valtasi semmonen tyyneys, se ajatusten rumba jota pidin mun persoonana olikin add tai adhd. Turha ajattelu väheni, asioiden vatkaaminen ja miettiminen tuhanteen kertaan, yllä kun heräilen niin ei heti ala joku ajatushautomo pyöriä. Ei mene tuntikausia jonkun asian murehtimiseen. Vaan annan sen olla ja jatkan päivääni.

Olen hoikka muutenkin, tosin syömishäiriö on ollut aina, sekin varmaan tätä samaa. Kun alko jäi pois ostin kerran pari irtokarkkeja viikonloppuna, sitten niistäkin meni halu, aloin ostaa pähkinöitä. Pähkinäpussin kokokin pieneni. On jäänyt pois alkon tuomat kalorit ja sipsien ja karkin kalorit, eilen söin “vain” sata gramaa pähkinöitä. En ole laihtunut yhtään, annoin itselleni luvan syödä ruokaa. Olen vältellyt hiilareita koska se auttoi syömishäiriöön selvästi. Nyt oon saattanut vetää kokonaisen ruisleivän 300gr runsaalla voilla, kaurapuuroa kerran tai kaksi päivässä. Enkä ole lihonut. Salitreeni on vielä kevyttä se ei tätä selitä, koska mulla on lukuisia vammoja ja rajotteita.

Hakekaa apua, älkää uskoko kun teille sanotaan sulla on bipolaari, epävakaa persoona, masennus. Menkää neurologille jos teillä vaan on varaa. Ei julkiselle jonot on pitkät eikä teitä uskota.

Tämä on mulle paras asia mitä on tapahtunut. Olen kohta eläkeiässä ja koko aikuisiän kärsinyt ruokariippuvuudesta ja viime vuosina alkoholista niin, että halusin eroon noista tapajuomisista ja jos olen parisuhteessa en halua taas sitä samaa, että mies houkuttelee mut juomaan ja tai olettaa minäkin juon. Mulla on uusi miessuhdekkin nyt, hän ottaa oluen pari, minä en yhtään. En uskonut voin tällaisen suhteen enää löytää tällä iällä. Näköjään voin. Osa syy on varmaan mun olemus, musta huokuu sopiva rauha ja itsevarmuus, läsnäolo.

19

Hei! Ja onnea hyvästä olosta ja holittomuudesta!
Saako kysyä, minkä lääkevalmisteen aloitit? Tilanteesi ja “oireesi” kuulostavat hyvin tutuilta ja olen ajatellut hakeutua add-tutkimuksiin. En ole motorisesti levoton, mutta keskittymätön haahuilija kylläkin ja riippuvuuksiin näemmä taipuvainen niin ruuan kuin alkonkin suhteen.
Olen ajatellut yksityisen kautta mennä niin pääsisi rivakammin. Ehkä rahanmeno olisi kuitenkin sijoitus tulevaisuuteen…

20

Lääkkeitä on neljällä eri vaikuttavalla aineella, ryhmät 1,2,3 ja 4. Sain tuosta yleisimmästä ja halvimmasta 1 ryhmästä kolme eri reseptiä joita kokeilin vuorotellen. Ja, eroja on vaikka aine on sama, mg sama, merki eri ja varmaan apuaineet eri. Concertasta särkee pää laukasee migreenin joka mulla on ennestään, siinä myäs iltapäivän lasku oli ahdistavaa. Equasym ei tehonnut ja aiheutti ihme unettavaa oloa meinasin nukahtaa kerran julkisella paikalla noin vaan tuolille. Myös liikaa puhumista ja jonkun sortin ticcejä toistelin sanoja tai joku ihme din din sanoja. Sopivin ryhmästä yksi MULLE on medikinet, tasainen olo, ei haittoja.

Concerta on turvakorkkipurkissa, medikinet kalvopakkauksessa josta helppo ottaa vaikka ovat kapseleita, tulevat helposti painamalla siitä läpi, equasym on myös kalvopakkauksessa mutta huonossa, kapseli meinaa särkyä koska paketin materiaali liian vahvaa ja välillä jollain haarukankärjellä yritin avata pakkausta.

On siis vielä 3 muuta lääkeainetta mutta mä tyydyn nyt ainakin tähän medikinettiin, en ole töissä niin tän apu riittää mulle nyt.

Niin mullakin enemmän add mutta taitaa olla lääkärit mielellään laittaa sen adhd se ainakin kattaa molemmat (add+adhd) koska diagnososinti on vaikeaa niikuin monissa muissakin, että selviä kriteereitä ei ole vaan kokonasioirekuva ratkaisee ja jos lääke auttaa se vahvistaa diagnoosin. Terveellehän lääke ei vaikuta mitään.

Saako täälä sanoa, en tiiä? Neurologin aika on 1h haastattelu, mulla maksoi n.270e. Yhtäkkii kuulostaa paljolta mutta dg ja lääkitys heti yhdellä käynnillä, ei mitään ravaamista testeissä. Eiköhän julkisellakin kerry hintaa kun siellä joutuu käymään monta kertaa. Kannattaa etsiä neurologi joka hoitaa näitä, lukea pätevyys tai kysyä.