Mummolle turvaa?Neuvoja?

Hei kaikille!
Enpä ole tämmöiseen foorumiin aiemmin törmännyt,mutta nyt alkaa olla hyvät neuvot kalliita,joten pakko turvautua nettiin!Olisin äärettömän kiitollinen muutamasta neuvosta.Tähän hätään en vaivaudu kirjautumaan,enkä ole ehtinyt juurikaan tutkia aiempia kirjoituksia,joten antakaa anteeksi,jos toistan ongelmia tai kirjoitan aivan väärälle osastolle.

Tilanne on tämä:

Anoppi (83v) on sairaalloinen leski,asuu eri paikkakunnalla kuin me perheineen (250km päässä).Anoppi on hyvin yksinäinen ja on ollut hyvin iloinen saadessaan joskus edes lastenlapsia poikkeamaan.Edes taloudellista apua pyytämään.Muutama vuosi takaperin anoppini tunnusti,että oli antanut yhdelle aikuisista lastenlapsista n.3000 euroa rahaa “akuuttiin ongelmaan”.Eihän siinä mitään.Rahat ovat anopin ja jos hän haluaa auttaa lastenlapsiaan,niin hienohan se on!Tai ainakin näin ajattelin silloin.Vuosia kului ja tiesin,että anopilla oli melkoisen reilut säästöt (yli 20 tuhatta euroa) ja oletin asioiden olevan kunnossa.Vaikkakin hän kertoi satunnaisesta avuntarvitsijasta.Mutta nyt kesäkuussa tilanne riistäytyi täysin käsistä ja tästä johtuen kaipaan neuvoja!Tämä yksi lapsenlapsi on järjestelmällisesti parin vuoden ajan lypsänyt mummoltaan rahaa,selitellen tilannettaan milloin mitenkin.Kesäkuussa anoppi lopulta pyysi apua hätääntyneenä;hänellä ei ole varaa ruokaan,ei liioin laskuihin!En voinut oikein ymmärtää asiaa,sillä hän oli visusti pitänyt salassa asian laidan.Mummon muistissa ei ole todellakaan vikaa,vaan hän muisti varsin hyvin mitä oli sovittu ja mitä oli tapahtunut.Mutta vastapuoli (lapsenlapsi) tietysti kiisti kaiken ja vetosi mummon korkeaan ikään ja heikkoon (valikoivaan) muistiin.Nyt,puoli vuotta myöhemmin,olemme edelleen samassa tilanteessa;anopilla ei ole rahaa elämiseen sen enempää kuin lääkkeisiinsä tai hoitoon!!Lapsenlapsen (21v) vanhemmat ovat tietoisia ongelmasta,mutta eivät halua,pysty,tai kykene vaikuttamaan tilanteeseen (kyse lienee lähinnä epäuskosta).Mummo elää tyystin nyt muiden lasten varoilla.Sinällään se ei olisi ongelma,sillä pystymme kustantamaan mummon elämän,mutta anopin leskeneläke on kohtuullisen hyvä (1300e) ja menot pienet.Ja tämä lapsenlapsi ei hyödynnä ainoastaan rahaa,vaan myös lääkkeet…

Jos kyse olisikin vain rahasta,mutta anoppi on ollut äärettömän ahdistunut tilanteestaan ja ongelmasta (masentuneisuutta,ahdistuneisuutta ja unettomuutta).Hän tiedostaa kyllä,että rahoittamalla lapsenlapsen lääkkeiden väärinkäyttöä,hän tekee hirvittävän karhunpalveluksen nuorelle,mutta hän (mummo) on kiltti ja ymmärtäväinen ja hyväuskoinen.Toisin sanoen uskoo kaiken minkä syötetään.Anoppini “unohtaa” sopivasti tämän nuoren aikuisen vakavan ongelman ja häpeillen pyytää meiltä muilta rahaa elämiseensä.Lapsenlapsen vanhemmilta hän ei ole pyytänyt rahaa,eikä liioin tarkennetusti kertonut tilannetta.Eli meidän muiden puuttuessa tilanteeseen,meidät leimataan mustamaalajiksi ja valehtelijoiksi.Lapsenlapsi on minulle tietysti tuttu ja kannan yhtä lailla huolta hänestä lasteni serkkuna,kuin omistanikin,mutta jos anopillani ei ole rahaa eläkkeestään edes välttämättömimpiin menoihinsa niin jotain on pahasti pielessä!!Eli kysymys kuuluu;kuinka saada lapsenlapsi pysymään poissa mummon massilta ja kuinka saada mummo ymmärtämään nuoren vakavan tilanteen (on oikeasti vakava ilman enempiä selityksiä) ja entä kuinka saada nuoren vanhemmat tunnustamaan ongelman ja puuttumaan tilanteeseen jämäkästi???Mitkä ovat omat vaikutusmahdollisuuteni siis?Tolkun puhe (meiltä muilta) ei auta,ei uhkaus,ei kiristys,eikä katteettomat lupaukset!Olemme pohtineet tätä ongelmaa jo pitkään ja keinot alkavat olla lopussa!Emme voi myöskään jättää mummoa ilman rahaa,sillä ennemmin hän luopuu hengestään kuin jättää lapsenlapsen ilman “apuaan”!!Mummo siis puolittain uskoo lapsenlapsen tarinoimiin “ukkosen ihmeisiin”,mutta ei suostu “muistamaan” että nuori tarvitsee enemmin katkaisuhoitoa,kuin lisärahoitusta!Olin yhteydessä kunnan sosiaaliviranoimaisiin ongelmasta,mutta tarjosivat mummolle vain kunnan asuntoa ja loputtomia laskuja!Mitä omaiset voi tällaisessa tilanteessa tehdä?Voimmeko hakea lähestymiskieltoa?Voimmeko hake edunvalvojaa vaikka yksi lapsista vastustaisikin asiaa?Anoppi ymmärtää kyllä ettei saisi antaa rahaa (ainakaan kaikkiaan) lapsenlapselle,mutta ei vain osaa sanoa ei,tai haluaa niin kovasti uskoa ja luottaa nuoren kertomuksiin ja lupauksiin.Voimmeko tehdä yleensäkään mitään asioille?Nuori kiistää ehdottomasti ongelmansa (vaikka oli apteekista asti luvatta “ryöstänyt” mummonsa kipu-ja unilääkkeet,jotka myöhemmin mystisesti “katosivat”) vaikka viranomaisillakin on tilanteesta näyttöä jo useiden vuosien ajalta!Siis mitä ihmettä voimme enää tehdä?!?!

Kannattaisi varmaankin kysyä Oikeusaputoimistosta. Jos viranomaisillakin on näyttöä luulisi olevan mahdollista tehdä rikosilmoitus?

Tilanne on aivan järkyttävä, oikeusaputoimisto on varmaankin oikea paikka lähteä liikkeelle asian selvittämiseksi. Kun anoppisi tiedostaa ja myöntää ongelman, mutta ei pysty kieltämään rahaa lapsenlapseltaan, hänen kanssaan voisi ehkä tehdä sopimuksen, että joku muu hoitaa hänen raha-asiansa.

Sanot, että anoppisi muistissa ei ole mitään vikaa, mutta ei hän muutoin ole selvästikään enää kykenevä huolehtimaan itsestään ja asioistaan. Ei täysin kykenevä ihminen saata itseään tuollaiseen tilanteeseen, vai mitä? Lapsenlapsi saattaa myös uhkailla mummoaan, tämä vain ei kehtaa kertoa siitä.

Ensi hätään voisi tehdä niin, että kaikki toistuvat maksut kuten vuokra tai yhtiövastike, sähkö, puhelin jne., pannaan maksupalveluun, ja pankki velottaisi ne eläkkeen saapumispäivänä.

Päihteitä väärinkäyttävää lastenlasta tuskin saadaan vastuuseen tekemisistään, ei myöskään hänen vanhempiaan, koska lapsi on täysi-ikänen ja vanhemmat kieltävät häpeissään koko ongelman.

Oma äitini on saman ikäinen ja hiljaksiin on täytynyt alkaa juttelemaan muutosta palvelutaloon tai vastaavaan, jossa aina olisi paikalla henkilökuntaa auttamassa, vaikka mitään kuvatunlaisia ongelmia meillä ei olekaan. Mutta tuli vaan mieleen, että anopillasi olisi hyvä olla “portsari”, joka estäisi ei-toivotut vierailut. Henkilökunta voisi myös hakea lääkkeet apteekista ja muutenkin katsoa vanhuksen perään. Tuntuu tosi pahalta, että tuon ikäisenä joutuu elämään ainaisessa pelossa ja huolessa ja nyt vielä varattomanakin, muiden avun turvin.

Tuli vielä mieleen, että mitä mieltä miehesi on? Mitä hän on tehnyt asian hyväksi? Kyseessähän on sentään hänen äitinsä.

Mulla myös on äiti samaa ikäluokkaa ja mietin samaa, miksi miniä on huolissaan eikä poika? Tai se ei välittynyt tästä. Toivon kuitenkin perheelle ja mummolle pikaista apua!
Tämä on yksi surullinen esimerkki siitä, miten millään ei ole mitään väliä sitten kun menee kunnolla lujaa :frowning: