Hei kaikille!
Enpä ole tämmöiseen foorumiin aiemmin törmännyt,mutta nyt alkaa olla hyvät neuvot kalliita,joten pakko turvautua nettiin!Olisin äärettömän kiitollinen muutamasta neuvosta.Tähän hätään en vaivaudu kirjautumaan,enkä ole ehtinyt juurikaan tutkia aiempia kirjoituksia,joten antakaa anteeksi,jos toistan ongelmia tai kirjoitan aivan väärälle osastolle.
Tilanne on tämä:
Anoppi (83v) on sairaalloinen leski,asuu eri paikkakunnalla kuin me perheineen (250km päässä).Anoppi on hyvin yksinäinen ja on ollut hyvin iloinen saadessaan joskus edes lastenlapsia poikkeamaan.Edes taloudellista apua pyytämään.Muutama vuosi takaperin anoppini tunnusti,että oli antanut yhdelle aikuisista lastenlapsista n.3000 euroa rahaa “akuuttiin ongelmaan”.Eihän siinä mitään.Rahat ovat anopin ja jos hän haluaa auttaa lastenlapsiaan,niin hienohan se on!Tai ainakin näin ajattelin silloin.Vuosia kului ja tiesin,että anopilla oli melkoisen reilut säästöt (yli 20 tuhatta euroa) ja oletin asioiden olevan kunnossa.Vaikkakin hän kertoi satunnaisesta avuntarvitsijasta.Mutta nyt kesäkuussa tilanne riistäytyi täysin käsistä ja tästä johtuen kaipaan neuvoja!Tämä yksi lapsenlapsi on järjestelmällisesti parin vuoden ajan lypsänyt mummoltaan rahaa,selitellen tilannettaan milloin mitenkin.Kesäkuussa anoppi lopulta pyysi apua hätääntyneenä;hänellä ei ole varaa ruokaan,ei liioin laskuihin!En voinut oikein ymmärtää asiaa,sillä hän oli visusti pitänyt salassa asian laidan.Mummon muistissa ei ole todellakaan vikaa,vaan hän muisti varsin hyvin mitä oli sovittu ja mitä oli tapahtunut.Mutta vastapuoli (lapsenlapsi) tietysti kiisti kaiken ja vetosi mummon korkeaan ikään ja heikkoon (valikoivaan) muistiin.Nyt,puoli vuotta myöhemmin,olemme edelleen samassa tilanteessa;anopilla ei ole rahaa elämiseen sen enempää kuin lääkkeisiinsä tai hoitoon!!Lapsenlapsen (21v) vanhemmat ovat tietoisia ongelmasta,mutta eivät halua,pysty,tai kykene vaikuttamaan tilanteeseen (kyse lienee lähinnä epäuskosta).Mummo elää tyystin nyt muiden lasten varoilla.Sinällään se ei olisi ongelma,sillä pystymme kustantamaan mummon elämän,mutta anopin leskeneläke on kohtuullisen hyvä (1300e) ja menot pienet.Ja tämä lapsenlapsi ei hyödynnä ainoastaan rahaa,vaan myös lääkkeet…
Jos kyse olisikin vain rahasta,mutta anoppi on ollut äärettömän ahdistunut tilanteestaan ja ongelmasta (masentuneisuutta,ahdistuneisuutta ja unettomuutta).Hän tiedostaa kyllä,että rahoittamalla lapsenlapsen lääkkeiden väärinkäyttöä,hän tekee hirvittävän karhunpalveluksen nuorelle,mutta hän (mummo) on kiltti ja ymmärtäväinen ja hyväuskoinen.Toisin sanoen uskoo kaiken minkä syötetään.Anoppini “unohtaa” sopivasti tämän nuoren aikuisen vakavan ongelman ja häpeillen pyytää meiltä muilta rahaa elämiseensä.Lapsenlapsen vanhemmilta hän ei ole pyytänyt rahaa,eikä liioin tarkennetusti kertonut tilannetta.Eli meidän muiden puuttuessa tilanteeseen,meidät leimataan mustamaalajiksi ja valehtelijoiksi.Lapsenlapsi on minulle tietysti tuttu ja kannan yhtä lailla huolta hänestä lasteni serkkuna,kuin omistanikin,mutta jos anopillani ei ole rahaa eläkkeestään edes välttämättömimpiin menoihinsa niin jotain on pahasti pielessä!!Eli kysymys kuuluu;kuinka saada lapsenlapsi pysymään poissa mummon massilta ja kuinka saada mummo ymmärtämään nuoren vakavan tilanteen (on oikeasti vakava ilman enempiä selityksiä) ja entä kuinka saada nuoren vanhemmat tunnustamaan ongelman ja puuttumaan tilanteeseen jämäkästi???Mitkä ovat omat vaikutusmahdollisuuteni siis?Tolkun puhe (meiltä muilta) ei auta,ei uhkaus,ei kiristys,eikä katteettomat lupaukset!Olemme pohtineet tätä ongelmaa jo pitkään ja keinot alkavat olla lopussa!Emme voi myöskään jättää mummoa ilman rahaa,sillä ennemmin hän luopuu hengestään kuin jättää lapsenlapsen ilman “apuaan”!!Mummo siis puolittain uskoo lapsenlapsen tarinoimiin “ukkosen ihmeisiin”,mutta ei suostu “muistamaan” että nuori tarvitsee enemmin katkaisuhoitoa,kuin lisärahoitusta!Olin yhteydessä kunnan sosiaaliviranoimaisiin ongelmasta,mutta tarjosivat mummolle vain kunnan asuntoa ja loputtomia laskuja!Mitä omaiset voi tällaisessa tilanteessa tehdä?Voimmeko hakea lähestymiskieltoa?Voimmeko hake edunvalvojaa vaikka yksi lapsista vastustaisikin asiaa?Anoppi ymmärtää kyllä ettei saisi antaa rahaa (ainakaan kaikkiaan) lapsenlapselle,mutta ei vain osaa sanoa ei,tai haluaa niin kovasti uskoa ja luottaa nuoren kertomuksiin ja lupauksiin.Voimmeko tehdä yleensäkään mitään asioille?Nuori kiistää ehdottomasti ongelmansa (vaikka oli apteekista asti luvatta “ryöstänyt” mummonsa kipu-ja unilääkkeet,jotka myöhemmin mystisesti “katosivat”) vaikka viranomaisillakin on tilanteesta näyttöä jo useiden vuosien ajalta!Siis mitä ihmettä voimme enää tehdä?!?!