Mummo ei saa juontiaan kuriin

Siis ihan oikeasti ‘Toivoton tapausko’ . Taival on pitkä. Välistä tuntuu, että nyt mä pystyn olemaan juomatta, mutta aina petyn onnistumishaaveisiini. Matkalle mahtuu vuosien raittiita jaksoja, ja kaikkea siltä väliltä. AA.ta olen käyttännyt apuna jo yli 20 v. Yrittänyt käydä terapeutilla. Kolme hoitojaksoa takana. Yksi pisempi Kalliola. Pari kertaa katkolla. No niitä ei voi sanoa hoitojaksoiksi, pelkkää kuntoutumista. Kummittelua AA.ssa, vaan nekin päätyneet epäluottamukseen. Viinaa kuluu joka toinen päivä vinkkupullo,muutama kalja ja pienet terävät.
En ole parisuhteessa. Kokeilu oli parin vuoden jaksona, mutta en mä jaksa passata, huomioida,puhua , ym. Onnistua, pettyä, onnistua, pettyä…Olen päätyny muutaman kerran rankempiinkin ratkaisuihin. Harmittaa lasten takia ja hävettää. Mummon sisäiseen tuskaan ei taida löytyä lopullista ratkaisua. Jaksan vielä toivoa.
Helmenkalastaja.

Tervetuloa joukkoon. Mikäs niissä hoidoissa oikein menee pieleen? Soikannel tuolla omalla palstallaan kuvasikin varsin hyvin, miten jokin vain on naksahtanut uuteen asentoon. Mikähän se voisi sinun kohdallasi olla?

Olen lueskellut näitä viestejä nyt kolmisen viikkoa. Täytyypä nostaa Smokille sikaria ei kun hattua. Olet vastaillut meille noviiseille tässä foorumissa kiitettävästi. Teidän konkareiden ilotulitusta seuraan ilolla tuossa toisessa ketjussa. Eipä tule mieleen katsoa Kauniita ja Rohketia (ei tosin ennenkään). Kiitos, että jaksat luke meidän uusienkin viestejä.
Mummolle tsemppiä. eniten kärsii itse jos näkee lasten tai lastenlasten huolen. Tehdään heiloe elämä helpommaksi. Niitä huolia rittää heille muutenkin. Yritän nyt toista kertaa tämän foorumin avulla pysyä raittiina.

Kiitos kiitos … Itse muistan, kun Kahleeton toivotti minut tervetulleksi tälle palstalle. Se oli minulle tärkeää. Yritän sitä jakaa, jonka olen ilmaiseksi saanut. En ole lainkaan ylpeä näistä “kauniista” ja “rohkeista” keskusteluista. Toki se opettaa oivaltamaan, ettei oma raittiuteni ole reilun vuoden aikana kovin pitkälle edennyt - vaikkei juomaan tee mielikään. Vaikka kuinka koettaisi itselleen hokea: “keksity itseesi - anna muiden olla - keskity itseesi … anna muiden olla… keskity itseesi …”, niin pururata vain alkaa porottaa auringossa. Silloin pääsee niin kovin helposti unohtumaan, että syksyllä lehdet osaavat pudota puusta aivan ilman myrskyn apuakin. :smiley:

Hävettää tosiaan. Ei ole ollut mitään suurempia mokia. Haluaisin tavata lapsiani ja he luultavasti myös minua. Siirrän tapaamista koska haluan olla freesi. En halua olla alkoholista turvoksissa, mieli maassa. Mitään hätää ei elämässäni tällä hetkellä ole, joten en voi syyttää juomisestani ketään muuta. Tämä on tosiaan pirullinen sairaus, johon pitää hakea apua! Aion tehdä niin.

Aamulla murruin ja pyytelin itselleni muutamaa selvää päivää. Sit kirjoitin tänne ja lueskelin juttujanne. Murruin sitten lisää ja soitin AA.kaverille, että taidan tulla taas takaisin ryhmään, kun homma repee taas käsistä kaikilla sektoreilla. Itkuahan siellä ryhmässä tuli, mutta ehkä sisus pikkasen puhdistui. Yritän taas AA.n avulla saada raittiita päiviä. Hävettäähän, kun ovi käy yhtenään ulos, sisään ja sitä rataa jatkunut jo hemmetin kauan. Joku murtuminen tarvitsee tapahtua, että on nöyryyttä myöntää omin voimin epäonnistuneensa.
Aamulla paltsuun, jos saan yön nukuttua.
HK

Itselläni on tänään tullut vähän lunta tupaan, joten hienoa, kun päivästä löytyy jotain mukavaakin. AA on siitä hyvä paikka, että ovesta saa kävellä sisään ja ulos aivan vapaasti. Joka kerran, kun joku tulee takaisin, ryhmä on iloinen. Siinä ei ole sinällään mitään hävettävää. Siihen ohjelmaan vain pitää oppia luottamaan ja heittäytyä mukaan, on se kuitenkin parempaa, kuin juominen. :smiley:

Tämän päivän kuuluisi olla menneitä päiviä ajatellen viinanhuuruinen. Kiittelin aamutuimaan selvän päivän alusta. Pyytelin myös voimaa olla ottamatta ,tuli mitä tuli . Ateistin ristiriita; - pyytää korkkarilta raitista päivää.

Ei se ristiriita niin kauhean syvä ole.

Voihan sitä raitista päivää pyytää vaikka joulupukilta. Kun aamulla tekee joulupukin kanssa keskustelemalla itselleen selväksi, haluaako raittiin päivän, vai kaatokännit, tietääpähän ainakin itse mitä haluaa. Kun illalla kiittää joulupukkia raittiista päivästä, niin oma usko seuraavaankin raittiiseen päivään on taas huomisaamuna vahvempi. Aivan riippumatta siitä, onko jouupukkia olemassa vai ei. On hyvä pitää omassa mielessään, mitä uudelta päivältä haluaa. Jos päivän aikana auto ajaa ohi ja roiskuttaa kuraa vaatteille, voi joulupukille heristää vähän sormea: “Ai että tällaisia lahjoja laitetaan pakettiin.” Ei se takkia pidä puhtaana, mutta auttaapahan suhtautumaan asioihin. Itse puhun mieluummin Jumalasta, kuin Joulupukista. Ihan vain sen takia, että ihmiset katselevat kadulla pitkään, jos heristän sormeani joulupukille. Eivät ymmärrä niin vaikeita asioita. :laughing:

Kiitti aamu nauruista.
HK
ps. yritän opetella lainaa kohtaa ,saas nähdä onnistuiko…vähän epäilen

Tämä murtuminen kävi minullakin, kun lopultakin tulin seinää vasten ja oli pakko tehdä itsensä kanssa oikeita asioita. Jumalani puoleen kääntyminen oli eräs sellainen. Muistan kuinka välttelin rukoilemista ja avun pyyntiä Häneltäkin, mutta sitten kun se paikka oikeasti tuli, niin itkin kuin pikkulapset ja sen vapauttavampaa asiaa ei ole tullutkaan kontolleni enää sen jälkeen. Aikaisemminhan oli muille avautuminen sellainen juttu, mutta siitä sitten joskus myöhemmin.

Neljäs päivä aluillaan ilman alkoa. Eilen sain aikaiseksi pistää huushollin kuntoon ja saunottua rapula hiet viemäriin. Tyhjät pullot pois silmistä, samoin täydet. Pieni ‘värinä’ meni kehon lävitse…‘noilla sais vielä kännin’ Petollista ajattelua, vaikka ei pesää tehnytkään. Joskus kannoin täysiä pulloja jos minne, mutta yritän tulla ajatuksen kanssa toimeen, että viinaa saa vaikka mistä, jos jano yllättää Joku vois tökkästä- petaat seuraavaa juomista. Uskon, ettei se ole ainakaan tänään, päivä kerrallaan ajatus ilman viinaa miellyttää enemmän. AAmu paltsuun ja sit päivemmällä puutarhan siistimistä ja syyslannoitus .Pärjäillään HK :unamused:

Näin se voisi ollakin, mutta kyllä se voi olla vain astettaista luopumistakin, jotta näkee mistä on luopumassa. Kapakkeihin mennään myös siksi, jotta voitaisiin nähdä, ettei se elämä ole sitä mitä oikeasti kaipaa. Minä en kiusannut itseäni siten, menemällä alkuraittiuden aikoihin kapakkeihin, mutta varmaan jollakin muulla tavalla kuitenkin.

Täydet pullot roskiin kuulostaa jo todelliselta sitoutumiselta. Minä kykenin siihen viimeksi n. 25 vuotta sitten, kun kaatelin kylässä ollessa kukkaruukuille viinilasit salaa kun ei vaan tehnyt mieli juoda samassa tahdissa kuin muut. Sitten viime vuosina tilanne muuttuikin niin, että join aina lasin nopeasti tyhjäksi, jotta uudella tarjoilukierroksella varmasti saan lisää ym. muita keinoja. Lopulta mietin jo päiviä etukäteen miten ja mistä milloinkin saan juotavaa. Että ei vaan tule tilannetta, jolloin sitä ei ole. No nyt sitä on sitten yritettävä lopettaa kokonaan. Tänään on pää kirkas ja hienoa lähteä lenkille. Eiköhän se tästä. Halu lopettaa on tosi kova. Lähden myös AA:han.

Tänä vuonna on vasta tullut tunne, että mitä helkuttia minä vanha akka täällä kapakassa alaikäisten seurassa teen ! Se ajatus on saanut minut lipittelemään yksin kotona.
Tänään tuli niin rankka syötti AAlaiselta. Ihmettelen suuresti, miten tässä selvistäpäin vielä kirjoittelen. Kätellessä kaveri sylkäisi sivuun. Jos oltais oltu ulkona, oisin sen ymmärtänyt toisin , kuin nyt tein. Kolme sekunttia äimistelin, sitten jokin minussa reagoi tosi voimakkaasti. Sylkäisin käteeni ja sanoin kaverille, - että otetaampas uusiksi. Aika kova pokka kieltämättä kaverilla, kun kätteli sylkyistä kättäni ja totesi - hän ei sylkenyt käteensä.
Tunnekuohu oli aika mahtava, mutta jotenkin kykenin rauhoittumaan, enkä raivoamaan edes suunvuorossani. Taitaa olla mun tunteet kortilla.
HK

Tuo reaktio sinulta tuli kyllä aivan selvästä päästä. Pidä se pääsi jatkossakin selvänä, niin kyllä se siitä raitistuu. :laughing:

Selväpäisenä mennään edelleen, vaikka flunssan oireet vaivaavatkin. Vai tartuttiko se ‘kättelijä’ minuun taudin? vai tressaannuiko sittekin tapahtuneesta niin paljon , että kroppa rupes protestoimaan :angry:
Tänäänkohdattiin,ei kätelty, ei tarinoitu.Kuinkahan pitkä mykkäkoulu tästä repiää ? Minulla onkokemus kymmenen vuoden puhumattomuudesta , vaikkajoka päivä kohdattiin tupakkahuoneessa. Osaan olla aika itsepäinen, kun sille päälle satun. Itse purin puhumattomuuden ja sanoin; että eiks tää oo aika naurettava juttu:) Minun näppis kenkkuilee kanssa, taidan sanoa sopimuksen irti senkin kanssa :frowning:

Vaikuttas vähän siltä, että mummolta puuttuu oma halu? Olisko kuitenkin niin että haluaisit lopettaa lasten ja tai lastenlasten vuoksi?Mutta kun pitää haluta lopettaa itsensä vuoksi! Ja sitten kun voit kaataa viinaa viemäriin tuntematta mitään muuta kuin helpotusta ja huojennusta ja voit todeta, että onneksi ei tarvitse enää juoda, sitten menee hyvin! vai mitä olette muut mieltä? Itse yritin lopettaa lasten ja miehen vuoksi ja vaikka minkä syyn vuoksi, mutta en koskaan onnistunut. Vuosia yritin tälla tekniikalla. Sitten eräänä päivänä totesin sohvalla krapulassa, että taidan kuolla tähän tautiin ja en enää jaksa yrittää yhtään mitään! Siihen loppu yrittäminen ja ajattelin että kuollaan sitten! Raahustin seuraavana päivänä ryhmään ja sanoin ääneen samat asiat. Sen koommin en ole juonut ja sen koommin ei ole tehnyt mielikään. Se oli se oman tahdon luovutus. Luovutin, en jaksa enää. Kuolen tähän yrittämiseen, sillä mitä enemmän yritin, sitä enemmän join! No se oli vasta pitkän tien alku, mutta alku kuitenkin. Sillä tiellä ollaan, raittiina.Kohta vuosi tulee täyteen.

Me täällä odotetaan sitten pullaa ja kaffetta. Jos et saa tuotua tänne, niin jätä piikki auki jonnekin :smiley: . No leikki leikkinä ja kun vuosi ei ole vielä edes täynnä, niin juhlitaan ihan vaan tätäkin raitista päivää, kuin se olisi kaikista paras, niinkuin se onkin.

Saletti on ollu minun kohdalla, että parempi olla nuolasematta enne kuin tipahtaa. Monet yks-,kaks vuotis päivät viettäneenä on päivienvietosta syntyneistä paineista kokemus. Olen aikamoinen ‘paineimuri’ oli kysymys ryhmänvetovuorosta,kirjallisuusasiamiehestä,rahastonhoitajasta,päivienvieton vetohugista tai ryhmän siivouksesta. Ei väliä. Pariin otteeseen olen lähtenyt juomaan ennen ‘päivienvieton vetohugia’ Mun on parempi olla tuulettamatta yhtään enempää , kuin yhden päivän iltaan pääsystä ilman huikkaa.
Palailin juurilleni entiseen ryhmääni sen ‘räkäfarssin’ jälkeen. Ihan kuin olis tullu kotiin. Eka oven avauksesta on sentään 23 vuotta :smiley: