Mukana myös...

Hei!
Olen myös pitkään -jo vuosia- lueskellut plinkin keskusteluja ja haaveillut alkoholittomasta elämästä. Nyt ajattelin kirjautua itse ja liittyä mukaan keskusteluihin.
Olen nelikymppinen työssäkäyvä kahden varhaisteinin äiti ja alkoholia -eniten olutta- on virrannut elimistöni läpi nuoruudesta saakka. Toleranssi on noussut valtavasti ja kokonaismääriä laskiessani pääsen joinakin viikkoina pitkälti yli 40 annokseen. Olen eronnut lasteni isästä ja niinä viikkoina, kun lapset ovat isällään, saatan juoda työpäivää edeltävänä iltana ( yleensä kahtena) 10 annosta ja viikonloppuna sitten perjantai-illasta lauantain yli sekä sunnuntaina korjaillen muutaman. On ollut maanantai-tiistai poissaoloja töistä joitakin myös.
Henkinen kantti on kovilla ja morkkis valtava juomisesta.
Vielä on kulissit kasassa ja huoliteltuna lähden aina kotoa liikkeelle. Moni kakku päältä kaunis… :frowning: Painoa on tullut valtavasti, vatsa kipuilee ja olo on huono.
Lasten ollessa luonani juon vähemmän ja vain viikonloppuna, mutta suurkulutuksen rajat ylittyvät niinäkin viikonloppuina vaikka kovaa humalaa ei hyvästä toleranssista johtuen tulekaan.
Nykyinen mieheni juo myös ja olemme molemmat huolissamme tilanteestamme.
Itse olen lukenut liudan alkoholista vapautumista kirjallisuutta. Alen Carr on tuttu ja Selvin päin- kirja on menossa varmaan kolmatta kertaa. Koen saavani tukea lukemalla, ja viikolla on usein kova tsemppi lopettamiseen, mutta perjantaina viimeistään haaveet lorisevat kurkusta alas.

Aloitin kirjoittelun ja osallistumisen keskusteluun täällä saadakseni voimia ylittää nuo viikonloppujen perkeleelliset himot.

Terve vaan Miisa.
Aika hiljainen kausi meillä menossa täällä Plinkissä.
Mutta kirjoitella kannattaa. Kyllä näitä luetaan. Itse olen päässyt irti alkoholista. Se ei enää juurikaan häiritse elämääni, edes ajatuksen tasolla. Join semmoista 112 annosta viikossa pari viimeistä vuotta. Siis n. 15 purkkia illassa. Menetin jo toivon että voisin joskus raitistua. Silti raitistuin.
Harrastatko mitään liikuntaa? Tai harrastatko yleensä mitään?
Ajattelin vaan että siinä voisi olla ensimmäinen avain raittiuteen johtavalle polulle.
Juot kyllä aika reippaasti liikaa, mutta senhän sinä jo tiedätkin.
Tsemppiä matkaan.

Putkis

Moikka Miisa ja tervetuloa joukkoon :slight_smile:

Juomistapasi on paljon omani kaltainen.
Voi, kun olisin itsekkin herännyt silloin, kun lapset oli varhaisteinejä. Mutta ei… lapset kasvoivat aikuisiksi. Minä kasvoin juopoksi. Olin jopa niin tyhmä, että kun lapset (kukin vuorollaan) täyttivät 18 vuotta ja saivat ajokortin niin pistin heidät hakemaan itselleni lisää juomaa ja käytin heitä juoppokuskina.
Nyt olen, pienissä paloissa, käynyt keskustelua heidän kanssa ja kuullut kuinka epämiellyttäväksi olen heidän elämänsä niinä hetkinä tehnyt. Ja varmasti monina muinakin hetkinä. Pienissä paloissa käyn keskustelua sen vuoksi koska en itse kykene ottamaan suurempia paloja vastaan. Niin pahoillani olen kaikesta.
Herääminen tähän tilanteeseen ja ennenkaikkea toiminta heräämisen jälkeen on ollut parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.
Tämä taipale on vasta alussa mutta hyvässä sellaisessa :slight_smile:
Voimia ja rohkeutta sinulle elämäntapamuutokseen!

Kiitokset vastauksista Putkis ja Yolo2021.

Juu, on tämä vaikeaa. Ihan kuin itsessä asuisi kaksi ihmistä. Se "normaali"minä, joka haaveilee täysin raittiista elämästä ja haluaisi ilolla mennä eteenpäin tervettä ja hyvää elämää. Sitten on se toinen minä, joka pölähtää paikalle vaikka kauppareissussa yllättäen ja haluaa ostaa alkoholia ja rentoutua on muka ansainnut “pienen” iltapöhnän keskellä viikkoa. Pieni iltapöhnä tulee vasta useamman pitkän tölkin jälkeen sillä seurauksella, etten edes tuntenut kunnolla olevani humalassa, mutta aamulla täristää ja on huono olo. Joutuu todella miettimään, että uskaltaako ajaa töihin. Helvetillisen morkkiksen ja itseruoskinnan jälkeen pari päivää menee hyvin ja olen mielestäni täysin vahvoilla pysymään kokonaan ilman alkoa vaikka koko loppuelämän. Kunnes taas yhtäkkiä huomaan istuvani kalja kourassa ja muka niin hyvällä fiiliksellä. Sama saakelin kierre jatkuu koko ajan. Kolmeen vuoteen ei ole ollut yhtäkään täysin selvää viikonloppua tai viikkoa.
Itse koen helpompana olla kokonaan juomatta, kuin vähentää käyttöä. Toleranssi on niin kova, etten muutamalla kaljalla tee yhtään mitään.

Hei Miisa!

Tuollaista elämää omanikin oli vielä viime vuonna. Aina oli itsestään selvää juoda, jos se yhtään mitenkään vain oli mahdollista. Selvä viikonloppu tuntui lähinnä rangaistukselta.

Sitten itselläni tuli mitta täyteen. Totaali kyllästyminen siihen omaan tilaan. Lihominen, mikään ei kiinnostanut, jatkuva ahdistus sekä itseinho.

Lopetin reilu 10kk sitten (aikaisemmin en pystynyt, vaikka yritin) jotenkin vaan aloin nähdä mitä alkoholi minulle tekee.

Meni ehkä 7kk että teki välillä mieli juoda jne. Joskus vieläkin, mut tosi harvoin. Tilalle oon saanut elämänilon, kiinnostuksen asioihin, voin arvostaa itseäni. Hiljalleen eteen päin.

Tsemppiä Miisa, olet oikealla tiellä.

Moi!
Harrastuksina lähinnä ollut ulkoilu ja lenkkeily, joka tämän toisen “harrastuksen” myötä on kyllä jäänyt. Olen lenkkejä nyt uudelleen aloitellut.
Omat vanhempani ovat myös juoneet. Äitini yritti loppuaikoinaan, että hakisin juomia hänelle ja se kiukutti ja ahdisti enkä suostunut kaljakuskiksi. Nyt olen ollut siinä tilanteessa että varmasti olisin pyytänyt lapsia juomia hakemaan, jos heillä ikää olisi jo.
Olen ollut nyt neljä päivää juomatta. Se ei ole minullekaan iso suoritus arkena, mutta se, että olin eilisen perjantain selvinpäin, on ihme. Katseltiin lasten kanssa leffaa ja oli mukavaa. Tänä aamuna oli mielettömän mahtavaa herätä hyvin nukkuneena ja ilman pahaa oloa :smiley:.

Tiedän, että tänään tulee vielä monta kertaa mieleen hakea muutama olut, mutta pyrin ajattemaan, että mun ei tarvitse enää juoda. Saan olla ilman ja nauttia siitä tunteesta, että voin lähteä vaikka yöllä autolla ajelemaan jos huvittaa tai tarvitsee. Kamalinta on se ajatus, että en ole viikonloppuisin ollut kykenevä ajamaan jos lapsia olisi pitänyt viedä vaikka tapaturman vuoksi päivystykseen.

Mä niin haluaisin nähdä, kuka oikeasti olen silloin, kun en ole esimerkiksi vuoteen tai kahteen juonut. Sinänsä mitään aikaa en juomattomuudelle aio määrittää, koska haluan todellakin lopettaa kokonaan. Olen niin jokotai- ihminen, ettei minusta kohtuukäyttäjäksi ole.