Muita tissuttelija kotiäitejä ?

Ja vinkkejä kuinka päästä tästä pahasta tavasta eroon ?!?
Asutaan pienellä paikkakunnalla - neuvolaan, omalääkärille tms.en kehtaa puhua. AA-kerhokaan ei houkuta…

Lapset alle kouluikäisiä. Raskausajat ja imetysajat olen pystynyt olemaan juomatta, mutta nyt taas eletään sellaista vaihetta että en osaa lopettaa… Mies ei myöskään pulloon sylje. Joskus ollaan puhutta ja päätetty että ollaan tää viikko/kuukausi selvinpäin, mutta paria päivää pidempiä oluettomia tms. kausia ne ei ole olleet…

Niin ja kun tänne kirjauduin joku aika sitten päätin että tää juominen loppuu tähän, mutta ei siinä mennyt kuin muutama päivä, niin piti pari olutta/siideriä saada…
Kotona siis tissutellaan… minä harvemmin otan kun lapset hereillä, mutta mies usein rakentelee legoilla tms.lasten kanssa olut tölkki kourassa :frowning:

Apua :neutral_face:

En nyt ihan kotiäiti ole, mutta osa-aikatyö loppuu vuodenvaihteessa, sitten tiedossa työttömyyttä. Lapsia kotona kolme joista kaksi teiniä ja yksi ala-asteikäinen.
Juodaan miehen kanssa viikonloppuisin laatikkoviiniä. Molemmat ollaan kotona viihtyvää lajia. Katsellaan leffoja, saunotaan, laitetaan hyvää ruokaa ja silleen. Voisi kai sanoa että juodaan “sivistyneesti”
Eilen kuitenkin jäin kiinni “sivistymättömästä” tissuttelutavastani johon olen syksyn mittaan luisunut. Eli minulla on ollut jemmapullo kylppärissä. Sellainen taskumattikokoinen vodkapullo joka maksaa vitosen. Tytär etsi kuukautissidettä ja löysikin pullon. Kertoi isälleen, seurasi vakava keskustelu. Mies kysyi että kuinka kauan tätä on jatkunut. Tämän syksyn, vastasin. Helpompi pitää hymyä naamalla, sanoin. On vähän huonoja kokemuksia siitä jos ei jaksa hymyillä tarpeeksi.

Minä en nyt tiedä mitä on tulossa. Avioeroa tuskin sentään. Mutta tiedänhän itsekin että tämä on päin helvettiä. Lapsi joka löydön teki, on surullinen. En tiedä miten lohduttaisin. Syyllinen, syyllinen, syyllinen.

Meitähän riittää :frowning: Vaikka en minäkään enää ole kotiäti, teen osa-aikatöitä.

Mulla lapset alakouluiässä. Paheena iltatissuttelu lasten nukkumaanmenon jälkeen. Mies tulee töistä iltaisin ja juo myös. Yhteinen harrastus.

Juomismäärät tuppaavat kasvamaan, kun ahkerasti harrastaa. Ei riitä pullo viiniä, vaan pitää olla hanapakkaus. Väkevät ei sovi mulle ollenkaan - menee muisti. Aamulla täytyy silti jaksaa herätä, hoitaa lapset kouluun ja itsensä töihin. Mies on iltatöissä ja saa kuorsata puolille päivin.

Seurauksena häpeää, häpeää, häpeää. Huono kunto. Lihomista. Itseinhoa. Häpeää, häpeää, häpeää.

Tervehdys NiHana ja Dreamer01!

Meitähän sitten riittää :confused:

Oletteko te kokeilleet jotain (antabuksia, aa-kerhoja tms.) millä juomisen sais hallintaan ?
Tai sitä naisten ryhmää joka täällä taas alkaa jossain vaiheessa ?

Haluan todella päästä tästä eroon, mutta miten sen loppuun saattaminen voikin olla niin vaikeaa !!!

Mulla ei ole ennen lapsia ollut ikinä juomisongelmaa, syömisongelmaa, ylipaino-ongelmaa tms. Onko tää kotona olo näin raskasta !!! Niin ihanaa, mutta tavallaan niin yksinäistä ja tylsääkin…

Mies on yleensä illat töissä, joten mä yksikseni sitten tissuttelen :confused: Ja niinä päivinä kun miehellä vapaa, niin tissutellaan sitten yhdessä :confused:
Usein siis olutta/siideriä/lonkeroa/viiniä. Joulun aikaa meni viskillä tai rommilla terästettyä glögiä. Ja onhan tota vieläkin kaapissa :imp:

Tipaton tammikuu alkoi :slight_smile:

Olikin piiiiiiitkästä aikaa mulle täysin alkoholittomat lauantai sekä sunnuntai.
Täytyy kuitenkin tunnustaa että kyllä jo eilen kävi useastikin illan mittaan mielessä että ottaisko lasillisen viiniä, jota uudenvuoden juhlinnasta vielä jäi…Jotenkin kuitenkin selvisin niistä mielihaluista - jee :smiley:

heippa äidit, uusi äitiryhmän ilmoittautuminen alkaa 15.1, tulkaa kaikki sinne. :slight_smile:

itse kuulun tähän samaan kastiin, itsellä 3 alle kouluikäistä lasta ja tissuttelusta tuli joskus vuosien aikana tapa…ensin meni viikonloppuisin,sitten yhtenä päivänä viikolla, ja sitä rataa siihen että ei enää osannut olla ilman sitä muutamaa minään iltana…

taistelin itseni irti tuosta tavasta mm. äitiryhmän avulla, ykkösoluella aluksi korvasin niitä oikeita oluita yms.

joulunpyhinä huomasin lipsuvani vanhoihin tapoihin ja nyt taas pyristellään irti.
meillä myös mies on tapatissuttelija,sillä ottaa tosi koville lopettaa joten tekee mun hommasta vaikeampaa kun toinen haluaa ottaa/ottaa joka ilta ja tekee kyllä asian selväksi…monen monta kertaa varttia vaille yhdeksän joku on juossut kauppaan hakeen muutaman oluen kun toinen on saanut iskostettua sen juomisen halun toisenkin päähän…

Olen uusi täällä juuri siksi että olen iltaisin itsekseni tissutellut jo pitkään, ja huomaan kauhukseni että ajattelen usein iltaa jo päivällä, että pääsen sohvan nurkkaan itsekseni punkkulasin kanssa lojumaan. Olen osa-aikatyössä, lapset ala-asteikäisiä. Aloitan vasta kun lapset nukkuvat. Mies on matkatöissä eli olen iltaisin aika usein yksin, jolloin puoli pulloa punkkua menee helposti, joskus enemmänkin. :neutral_face: Monesti en pysty lopettamaan ennen kuin pullo on tyhjä. Jos seuraavana päivänä ei tarvitse mennä töihin, saatan olla jo aikamoisessa humalassakin illalla. Mies on ongelmaton kohtuukäyttäjä, joka ottaa lasillisen mun seuraksi, ja se menee yleensä niin, että mies ottaa sen lasillisen ja minä loput pullosta. Mies on pari kertaa maininnut asiasta mutta en suostu myöntämään hänelle että minulla on ongelma.

Olen tosi ahdistunut juomisestani. Mikä tuo äitiryhmä on ja miten sinne pääsee?

Omama: Äitiryhmä on suljettu ryhmä johon pääsee vain ilmoittautuneet äidit. ryhmän ilmoittautuminen alkaa muistaakseni 15.1 jolloin tänne tulee linkki jossa on ilmoittautumistiedot. seuraa sivustoa silloin 15.1 niin huomaat kyllä sen viestin :slight_smile:

Hei omama ja Nicky !

kiitos äitiryhmä - infosta :slight_smile: täytyy yrittää ilmoittautua.

Kuvitelkaas mun tipaton tammikuu on toiminut :smiley: !!! Hyvä mä !!!
En muistakaan koska viimeksi olisin ollut näin monta päivää täysin selvinpäin… en ainakaan puoleen vuoteen tai jopa vuoteen. Mies otti eilen muutaman, toissapäivänä oli vp:llä ja otti enemmänkin. Viiniä, olutta, jonkun paukunkin, käytiin saunassakin minkä jälkeen otan usein oluen tai useammankin… nyt mulle riittää juomaksi vesi, vichy ja kahvi :slight_smile:

Tähän peesi ! Siis niin tuttua meilläkin !

yövalo: onnittelut tipattoman tammikuun alun onnistumisesta :slight_smile:

itse en edes tehnyt moista lupausta koska tiesin sen rikkovani heti…hyvin ei alkanut tämä vuosi, loppiainen rikkoi välittömästi lupaukseni “ei yhtään arkena”… onneksi kohta alkaa uusi äitiryhmä,siellä koittaa raju palautus maanpinnalle…
miestä olen yrittänyt herätellä luettamalla alkoholismin erivaiheita, itse tunnistan ja myönnän itsessäni tietyt piirteet ja tiedän helvetin hyvin että pitäisi lopettaa kokonaan…mutta miten siinä onnistuu jos toinen tinttaa?

Kiitos Nicky :slight_smile:
Mies ottaa ihan entiseen tapaan, mutta mä oon saanut pidettyä pääni. Hyvä mä !
En tiedä edes miten oon saanu näinkin hyvin linjan pidettyä, kun aiemmin ei oo onnistunut (kuin raskaus ja imetysajat), mut en voi olla kuin tyytyväinen edes tässä osin itseeni :slight_smile: Olutta, viiniä, viskiä, rommia löytyy kaapeista ihan vaikka koko loppuviikon tarpeisiin meille molemmille, ja kyllähän ne päivittäin houkuttaa… mutta jatketaan samaan malliin :smiley:

hyvä hyvä, kuukausi jo puolivälissä. eli olet puolivälissä tavoitteen onnistumista :slight_smile:

minäkin sain miehen heräteltyä, sain lähtemään mukaan tipattomaan arkeen. sekin on jo iso askel.
ja ensimmäinen viikko menikin hyvin, mies ei edes ehdotellut että voisiko hakea olutta. :slight_smile:

muistathan että huomenna alkaa ilmoittautuminen äitiryhmään.

Hienoa Nicky :smiley:

Ilmoittautuminen alkoi näköjään jo tänään.

juu huomasin,olivat näköjään aikaistaneet ilmoa :slight_smile:

postia lähtikin jo sinne :smiley:

No yksi tapa päästä eroon on rakenta kiva inhosuhde alkoholiin. Vanhemmat ovat lastensa esikuvia. Teidän lastenne esikuvat rentoutuvat oluttölkki kädessä. Lapsi oppii yhdistämään alkoholin vapaa-ajanviettoon. “Kun minä olen iso, minäkin juon kaljaa”… Tissuttelu vaikuttaa varmasti myös jaksamiseen ja sitä kautta lastenhoitoon.Jaksaako puolikuntoisena käydä lasten kanssa puistossa, kerhossa, muskarissa, uimassa tai järjestää kehittävää tekemistä edes kotona? Minä en varmaankaan jaksaisi.

Ihan konkreettisia hyviä ohjeita tekemisestä, jolla voi korvata alkoholinkäytön löytyy kirjasta “Eläminen raittiina”. Voi tilata netin kautta. googlettakaa, mainostaa ei saa.

Kiitos Fräulein O!
Totta puhut. Surullista mutta totta :confused:
Minä kyllä pääsen lasten lanssa ulos, puistoon, kerhoon tms.( ja vaikka krapulassa :frowning: ), mutta niinä aamuina kun on mun “vuoro” nukkua, niin mies ei tunnu saavan edes verhoja auki, saatikka pääse ulos vaikka ei olis krapulaakaan…

Mulla on nyt täysin selvää jaksoa vasta pariviikkoa takana, mutta mielestäni olen oivaltanut jo jotain. Miten saisin miehen mukaan tähän ? Asioista ollaan puhuttu, mutta mies ei oo uskaltanut/pystynyt tämmöseenkään selvään jaksoon koko meidän yhdessäoloaikana :frowning: Eli moneen moneen vuoteen. On käynyt vuosien saatossa mielessä että onko ero ainut vaihtoehto ?!

yövalo: ootko laittanut miestä lukemaan mitään tekstejä esim alkoholistin oireista tms?
tai sanonut suoraan päin näköä että uskot hänellä olevan alkoholi ongelma?

itse sain miehen mukaan kun pistin lukemaan alku- keski ja loppuvaiheen alkoholistin oireet, sen jälkeen otin asian puheeksi että herättikö mitään ajatuksia? sain myöntämään että hän löytyy sieltä teksteistä ja sen jälkeen sovittiin että mieskään ei ota viikolla mitään…ongelma on edelleen,sunnuntainakin mies kiukutteli koko päivän kun ei saa käydä baarissa (tämä johtuu hänen käytöksestään kun juo liikaa)…en vaan saa miestä tajuamaan kuinka PALJON alkoholi hallitsee hänen ajatuksiaan…
eroa olen miettinyt ja maininnut siitä miehelle, en voi elää miehen kanssa joka aloittaa riidan joka viikonloppu siitä että haluaa lähteä vetään pellit kiinni ja kuinka hän on katkera minulle kun ei saa…lähteminen ei vaan ole niin helppoa monista syistä…

Nicky kiitos :slight_smile:
Mielestäni mieheni tiedostaa että hänellä on alkoholiongelma. On tiedostanut sen jo kauan. Tai siis ongelmahan se ei ole hänelle vaan minulle(=meidän perheelle). Esikoisen odotusaikana neuvolassa sai sen jonkun testin täytettäväks, josta ongelma myöskin paljastui. Ja muutamia linkkejä sitten vuosien saatossa olen lähettänyt hänen s-postiin. Ja puhuttukin on. Hän ei vaan joko välitä tai sitten pysty olemaan ilman… jonkunlaista uskon puutetta siis. Millä mä sen tsemppaisin mukaan :confused: ???

Mun tipaton jatkuu - jiiihaaa :laughing:

niin, se on aika vaikea saada lopettamaan jos ei halua lopettaa… :frowning:
mun mies kai antoi periksi mun nalkutuksen takia, ei sekään oikeasti haluaisi lopettaa eikä edes vähentää…sinällään ironista että miehen veli on täys alkkis joka mm. varastaa tarvittaessa saadakseen viinaa mut mies ei silti tajua että sama on hänen tulevaisuus tuolla menolla…