Lähtee aina lapasesta kun baariin menee,muistamattomuus on kaikkein pahinta…morkkikset kestää ja kestää,saatan päiväkausia miettiä mitä olenkaan voinut tehdä/puhua,menetän yöunenikin tämän takia 
mieleeni tulee mitä pahimpia juttuja tai puheita,yleensä menneisyydestäni josta ei soisi puhuvan 
en ole enään mikään nuori nainen ja perhekkin on,pelkään heitä loukkaavani jutuillani…häpeän itseäni.Monet,monet kerrat olen itselleni luvannut että nyt riittää kun ei osaa niin parempi olla ottamati,mutta aina sama kaava toistuu…
Tervetuloa kerhoon. Ei ole oikein muuta ratkaisua kuin lopettaa ryyppääminen seurassa, jossa on porukkaa joita pitää nähdä vielä toistamiseenkin.
Kännimokat voi unohtaa helpoiten, kun kotiväki ei ole niistä tietoinen ja ei tarvitse kuulla niitä uusiksi.
Hautoo vain pois pahan olon, antaa itselleen anteeksi. Kun ei kontrollia ole humalassa, niin voisi olla hyväksi yrittää miettiä pääseekö viinasta ja ryyppäämisestä eroon: Antabus, a-klinikat, aa-kerho. Vertaistukea ja kaikkea voi hankkia. Muutenhan seuraava reissu alkaa kun edellinen unohtuu, jos ei mitään ratkaisevaa tapahdu siinä välissä.
Tässä itsekin mietin perheellisenä naisena, että [size=85]miksi join muutamaviikko takaperin työpaikalla viinaa ja imutin esimiestä baarissa[/size], vaikka ei tietystikään ollut tarkoitus. Mutta, morkkiksiin on jo niin tottunut. turha kantaa syyllisyyttä ja sitten kuitenkin tulee itse petetyksi tai joku tekee minulle jotain ennemmin tai myöhemmin. Seuraavan kerran olen kuskina juhlissa, mitäpä tuosta. Morkkiksesta ei varmaankaan ole hyötyä, sehän on kokonimeltään “moraalinen krapula”, täysin keksitty juttu. Todellisuudessa mitään ei ole tapahtunut, ja vaikka olisikin, niin tekemättömäksi mitään ei saa. moraalisessa krapulapäissään sitä vasta asiat pystyykin sotkemaan, jos ei anna vaan ajan kulua. Joskus auttaa kohdata ne ihmiset heti, niin tietääpähän mitä he muistavat ja mitä eivät, ja antavatko anteeksi mokailun.
pieni kaupunki,pienet piirit…huumetaustaa ja tehtyjä asioita joita kadun paljon ja häpeän päivittäin,näistä saan “muistipätkiä” joita olisin humalassa tuntemattomille jutellut hälläväliä asenteella mitä enemmän mietin sitä pahempia asioita putkahtaa mieleeni,enkä tiedä olenko todellisuudessa näistä kuitenkaan puhunut…“muistikuvat” ovat niin aitoja.Aivan hirveän häpeä,josta en vaan pääse…