Muisti ja järki menee

Mistä mahtaa johtua kun ihminen ei ole alkoholisti mutta aina kun tulee vastoinkäyminen hän sortuu ottamaan viinaa. Hän juo niin paljon ettei itse muista illan tapahtumista mitään. Lisäksi hänet pahoinpideltiin viime viikolla.
Alan olla huolissani hänestä. Selvinpäin mies on kiltti, suorastaan liiankin kiltti.

Kolme kertaa häntä on pahoinpidelty päähän. Alan pelätä jo sitä ovatko hänen aivonsa viottuneet vai onko tällainen
muistinmentys ja alkoholin sopimattomuus tietylle ihmistyypille ja aivorakenteelle ominaista. Koko ajan olen varuillani ja pelkään koska taas tapahtuu seuraava “vastoikäyminen” ja sitä kautta retkahdus.

Ihminen käy työssä ja on ahkera sekä yritteliäs, siis ei mikään alkoholisti mutta ilmeisen matala kynnys tulla siksi.
Auttaisiko nämä uudet lääkkeet jotka ovat tulleet kesäkuussa markkinoille?
Toki tiedän että alkoholin ottamatta jättäminen vaatii päätöksen oman pään sisällä. Hän kysyi minulta, " mistä saan voimaa etten aina sorru tähän samaan?

Ei ole oikein sekään että ihmistä löydään ja pahoinpidellään. Se on julmaa ja sillä voi olla vakavat seuraukset.
Tämä ihminen ei ole koskaan löynyt ketään, ei käynyt kenekään kimppuun eikä ole rikosrekisteriä. Hän ottaa vain niin kovan kännin ettei pysty itseään puolustamaan. Saattaa soittaa suuta mutta sille tasolle se jääkin.

Näin itse alkoholistina joka on saanut viinan oton loppumaan voin ehkä kommentoida jotakin…

Kyllä ihminen josta puhut vaikuttaa ja saattaa hyvinkin olla alkoholisti. Monet holistit kykenevät käymään töissä/opiskelemaan ja saattavat juodakkin vain silloin tällöin. Tosin silloin kun juovat, juovat aivan tolkuttomasti ja kaikkea sattuu ja tapahtuu, yleensä vahvasti negatiivisia juttuja.

Jos tämä holisti väittää, että ei ole holisti, niin asian voi testata hyvin yksinkertaisesti. Menkööt kapakkaan ja ottakoon 2-4 alkoholiannosta oman makunsa mukaan ja lopettakoon siihen. Tämä toistetaan 2kertaa viikossa 4viikon ajan. Alkoholisti ei pysty tätä tekemään, ei yleensä edes silloin kun palkintona olisi jotain kohtuu merkittävää. Tässä tapauksessa ei siis saa juoda alkoholia muina aikoina…

Neuvoisin ihmisen menemään A-klinikalle juttelemaan ongelmastaan. Ehkäpä antabus tai selincro lääkitys tukemaan tilannetta. Tosin ihmisen pitää itse aidosti haluta juomattomuutta, ei siittä muuten mitään tule. Valitettavan usein juopon on kohdattava “oma pohjansa” jonka jälkeen on valmis ottamaan apua vastaan.

Mistä mahtaa johtua niin, sen jos selvität että miksi ihmisistä melkoisen suuri osa turvautuu päihteisiin vastoinkäymisten edessä, niin saat varmaan mitalin. Voin sen vaikka ite sulle väkrätä.

Ja kuvailemasi ihminen on alkoholisti. Ei alkoholistius tarkoita ojassa elävää juoppoa, vaan monessa tapauksessa juuri kuvailemaasi käytöstä ja tilanteita. Harmillinen homma varmasti, mutta korkin hän saanee pysymään kiinni vain itse. Toki voi kokeilla jotakin lääkettä siihen avuksi, oma tahdonvoima on aika ohut tukipilari monesti.

Kiitos hyvistä vastauksista.
Tiedän toki että suuri osa ihmisistä turvautuu alkoholiin kun on vastoinkäymisiä. Senkun joku selvittäisi perusteellisesti olisi kyllä mitalin ansainnut.

Viina turruttaa ja suo hetken unohduksen mutta seuraavana päivänä voi olla asiat vielä kurjemmin.

Minullakin on ollut paljon vastoinkäymisiä elämässä, kelläpä niitä ei olisi. Todella suuria. Niin suuria että on tuntunut ettei niiden yli pääse. Pulloon en ole tarttunut kuitenkaan. Toki joskus voin ottaa pienet mutta siihen se jääkin.
Mieluummin otan ryypyn iloon kuin murheseen.

Minä en ole alkoholisti ja minulla on huono viinapää. Kaksi olutta riittää minulle. Alkoholi on suomalaisten pahin huume. Taitaa olla peräti sarvipään keksintö. Olen taiteellinen ja kun joka päivä kävelen erään kapakan ohi minulle syhtyi riimi siinä kävellessä. Liitän sen tähän.

Sumuiset sielut

Ilta illan jälkeen istuvat
sumuiset sielut
kaljaa litkien
demonit päänsä päällä
pyörii
ajatukset sumeat
kaipaavat kenties mennyttä aikaa
takaisin ei tule.

Sumuiset sielut
elämän kolhimat
ajatukset sumeat
pullo lohduttaa
tuo turvaa
kuin äidin rinta.

Niitä vastoinkäymisiä ja “vastoinkäymisiä” saattaa alkaa kehittyä jostakin kummasta yhä useammin ja yhä pienempien asioiden vuoksi, jotta saisi taas luvan ryypätä. Päihderiippuvaisena tiedän tämän oikein hyvin. Jos mulla on tarpeeksi kova halu vetää känni tai narkata, niin sen oikeuttavaksi “hirvittäväksi” vastoinkäymiseksi riittää ihan vain se, että kynsi katkesi tai että löin varpaani ilkeästi kynnykseen.

Alkoholistilta tuo mies kyllä pahasti vaikuttaa. Valitan. Kuten jo sanottu, eivät kaikki alkoholistit ole samasta puusta veistettyjä. On sellaisia alkkiksia, jotka tissuttelevat kaikessa rauhassa joka ilta 2-3 alkoholiannosta, on tuurijuoppoja, jotka ovat pitkiä aikoja selvinpäin ja sitten ratkeavat taas joksikin aikaa hirveään viinaränniin, on niitä, jotka vetävät perskännin pari kertaa viikossa ja muun ajan käyttävät siitä selviytymiseen, on niitä kroonisessa kännissä olevia ojanpohjaspurguja jne. jne. Jotkut onnistuvat pitämään kulissit pystyssä vuosikymmeniä ja jotkut ryyppäävät itsensä parissa vuodessa siihen spurgukuntoon. Alkoholismin määrittää se, että on riippuvainen alkoholista, jollei fyysisesti, niin ainakin henkisesti. Olen itse alkoholisti, vaikka en juuri nyt juokaan muuta kuin kahvia ja vettä. Alkoholi on kuitenkin lähes aina mielessäni, välillä enemmän, välillä vähemmän, ja odotan sitä, kun pääsen jälleen juomaan. Näin se menee.

Tiedän kaikki nämä eriversiot alkoholismista. Tämä ihminen josta kerron on yrittäjä. Ottaa kännin ehkä kerran kuussa. Tämä viimeisin vastoinkäyminen oli kyllä sellainen että minultakin paloi pinna ja jouduin tekemään täytäntöönpanon oikeuslaitokseen.
Lisänä tällä miehellä on erittäin vaativa vaimo naapurimaasta joka on rahan perän. Nyt joku kysyy miksi mies ei jätä naista? Siihen minä en tiedä vastausta.

Tunnen myös erään 85 vuotiaan naisen joka on yhteiskunnallisesti ollut hyvin korkeassa asemassa. Hän on juonut 40 vuotta sekä samanaikaisesti käyttänyt opiaatteja, rauhoittavia, unilääkkeitä, masennuslääkkeitä ym. sairauksiensa hoitoon käytettäviä lääkkeitä.

Vodkapullo menee hetkessä ja siinä samalla 10 mg diapami ja vielä stilcnot unilääke eikä rouva ole moksiskaan.
Hän on lääketieteellinen ihme.

Lääketieteellisen ihmeen sijaan tituleeraisin tuota mammaa lääkenarkkariksi jolla on kovat tolet. Ja ihmekös tuo, jos on jo 40 vuotta sekakäyttänyt.

Alkoholisti ystävääsi/sukulaistasi sinun on vaikea paljoakaan auttaa. Toki tukea kannattaa ja jutella aiheesta hänen kanssaan, monelle voi olla herättävä hetki ihan sekin, että huolensa tuo kerrankin avoimesti ja puhuen esiin. Ei välttämättä ole itse edes kunnolla tajunnut, että herättää meinaan muissa huolta.