Mitta täynnä!

Olen nelikymppinen nainen, missä asun, on toissijaista.
Alkoholista olen jo yrittänyt vähentämällä päästä eroon, mutta nyt on mitta täynnä. Eilen kännit. Keskiviikkona kännit. Tiistaina humala. Maanantaina tissuttelua.

Tämä on liikaa. Tiedän itekin sen.

Nyt haluan lopettaa. En pysty vähentämään, vaikka osaankin olla ilman päiviä. Töiden takia enimmäkseen kai. Pitää tuo kuuluisa arjen säännöllisyys rytmin yllä. Ja minut kurissa ja selvinpäin.

Liikuntaa harrastan paljon. Koira on. Asun yksin.
Paha ero avopuolisosta jo 5 v sitten ajoi minut tissuttelun tielle.

Nyt se saa riittää. AA voisi olla hyvä, mutta en halua täällä mennä sinne. Liian pieni paikkakunta.
Kukaan tuskin tietää, että alkoholista on pullahtanut minulle ongelma. Ei ystävät, läheiset. Elän somessa aktiivista ja sporttista elämää. Kuvissani ei viina haise eikä näy.

En juo, kun olen vanhemmilani käymässä. Silloin menee helposti viikkoja ilman. Yksin kämpillä se pulloon tarttuminen on vain helppoa ja jotenkin sitä on niin heikko, että sortuu töiden jälkeen taas lonkerotiskille.

Tarvitsen tukea tähän. Itsekuria pitämään itteni sieltä alkoholituotteiden myyntiosastolta loitolla.

Hei vaan siis kaikki. Jospa tämä olisi se loppuelämän eka päivä?

Tervetuloo lopettajiin!

Sellasta puljaamistahan se on sen juoman kanssa. Työpäivän jälkeen onkin kiire jo kauppaan hakemaan juotavaa, jotta voi kotona sitten rentoutua kaikessa rauhassa. - Pikkuhiljaa sitä ei sitten huomaakkaan kun on ajauduttu vaikeuksiin löträämisen kanssa. Alkoholi alkaa viemään mennessään, harrastukset hiipuu ja kotihommat tökkii. Kyllä se on parasta tehdä stoppi aikanaan tuohon kuvioon!

Työpäivän jälkeen ei missään nimessä saa mennä nälkäisenä kauppaan, vaan pitää popsia jotain ennen H-hetkeä. Kaupassa käynnit on parasta suunnitella etukäteen ja kiertää juomahyllyt kaukaa.

AA:ssa on se hyvä puoli, että sieltä voi löytää ystäviä, jotka ovat painineet samojen kuvioiden kanssa.

Siitä sitten päivä kerrallaan karkottamaan viinapirua kauemmas ja kauemmas. Se prkele on sitkeä alkuun, mutta hellittää kyllä otteensa ajan mittaan.

Mitta täynnä kirjoitti

Youtubesta voit kuunnella Eino Grönin esittämänä samannimisen laulun. Sanat siihen on tehnyt Junnu Vainio. Molemmat raitistuivat suurinpiirtein sinun iässäsi.

AA:sta voin omana kokemuksena kertoa, että oli suuri vapauttava tunne, kun ensimmäisessä palaverissa tapasin työelämästä tutun miehen. Myöhemmin niitä on osunut kohdalle lisää, ja niin kuin Haley mainitsi, on mahdollista ja oikeastaan todennäköistä, että sieltä löytyy raittiita ystäviä. Jopa aika nopeastikin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Tervetuloa minunkin puolesta selvittelemään päätä!..ensimmäisestä päivästä me ollaan kaikki aloitettu…joten tsemppiä sinullekin!

Hyvä että olet havainnut ongelmasi ja olet valmis tekemään sille jotain.

A-klinikka kotikunnassasi on yksi vaihtoehto. Tietysti siinäkin saattaa olla pienen paikkakunnan riesa.

AA-kokouksiin voit aivan hyvin mennä vaikka missä ja milloin. Ryhmissä on aikamoinen kirjo mikä tulee ikä- ja sukupuolijakaumaan joten kannattaa pistäytyä useammassa jos ensimmäinen ei miellytä. Mikään ei estä yhdistämästä aluksi molempia näitä eli A-klinikkaa ja AA:ta. Edellisessä voisi saada henkilökohtaista keskustelua mikä olisi alussa tosi tärkeää koska olet aika hyvin (toistaiseksi) salannut ongelmasi. AAssa voisi sitten jatkaa ties kuinka kauan .

Viikko sitten perjantaina korkki kiinni. Ei oo tullu juotua sen jälkeen eikä ole hurjemmin haluttanutkaan. Kevättä kohti tohinalla, painokin on pudonnut jo viikossa, vatsalihakset tulleet näkyviin. :slight_smile: Uni maistuu, viime yönä 9 tuntia taas.
Hyvä tästä on jatkaa. Kohta juoksulenkille taas, kevään eka maraton odottaa.
Mukavaa viikonloppua tänne!

Siitä se lähtee. Itsellä alkamassa ensimmäinen selvä vkl joka varmistettu antabuksella jonka jälkeen onkin jo selvä kokonainen viikko. Lisäksi olen pari kertaa nyt käynyt aa ssa ja odotan innolla taas tänä iltaista palaveria. Olen itse nuorehko eli 35 v mies ja ennakkoluulot oli pahat aa sta mutta nyt muuttunut paljon positiisemmaksi. Oli minua nuorempiakin ja saanut hyvää tukea ja ihan keskustelu terapiaa kun kerhon jälkeen jääty rupattelemaan. Ei tunnu enään että olen joku harvinainen poikkeus alkoholin kans. Lisäksi käynyt sairautta läpi avoimesti ja rehellisesti läheisieni kanssa mikä helpottanut ja antanut lisää nöyryyttä hakea apua. Positiivisin mielin viikonloppuun.

Tällaista on mukava lukea.

Hyvin olet aloittanut, jatka samaan tahtiin.

ikuinen yrittäjä kirjoitti

Samanlaiset myönteiset kokemukset on minullakin ollut alusta lähtien. En tiennyt AA:sta juuri mitään, mutta raittiutta läksin etsimään ja sen olen saanut. Tästä on hyvä jatkaa.

Tänään et ole yksin

Et kuitenkaan sitten ilmeisesti tehnyt varsinaisesti mitään uutta toimenpidettä asiantilasi korjaamiseksi. Pelkkää fyysistä kuntoilua vain. Eli teet asiat samalla tapaa kuin ennenkin mutta odotat erilaista lopputulosta.

En jaksa olla muiden tässä ketjussa olevien kanssa aivan yhtä optimistinen. Pelkkä hyvä päätös ei riitä vaan lisäksi pitää olla hyvä hoitosuunnitelma. Mihin jäi se A-klinikka?

Juomisesi vaikuttaa olevan puhtaasti henkinen ongelma. Juothan muilta salaa ja piilossa ja addiktin lailla ryvet omassa liemessäsi.

Pahoin pelkään että palaat samaan päihdekuvioon ja vieläpä lähiaikoina.

Mutta siihen asti hyvät haltijat ohjatkoon elämääsi. :slight_smile:

P.S Kaikki yllä oleva sanottu puhtaasti rakkaudella!

Jos ilman pysyy niin ei kait sillä ole väliä millä sen onnistuu toteuttaa. Meitä on kait niin joka lähtöön tässäkin asiassa. Itsellä kun vain kaikki keinot alkoi olemaan käytetty niin aa vielä oli kokeilematta. Just tultu kolmannesta palaverista ja antoi kyllä taas uskoa tulevaan. Tällä hetkellä olen muutenkin vielä niin romuna ettei meinaa valoa näkyä. Pitää vain olla armollinen itselle ja yrittää olla murehtimatta eilistä.

Moi!

Viestini olikin tarkoitettu Mittatäynnä henkilölle ja hänellekin ystävällissävyisenä kommenttina.

Sinulla on nyt hyvin pullat uunissa Ikuinen yrittäjä! Kuulostaa varmaan aika hirtehiseltä kun näin sanon mutta takoitan aivan oikeasti sitä.

Olet nyt epätoivoisessa tilassa ja valoa ei tunnu näkyvän. Olen ollut samanmoisessa tilassa tosi kauan sitten. Siinä se oli minun elämäni käännekohta. Älä jauha menneitä turhaan koska maahan kaatunutta maitoa ei kannata surra. Pidä tuo asenne mikä viestissäsi on. Pidä siitä kiinni kuin koira luusta niin hyvin sinulle käy koska minullein on käynyt hyvin.

Hienolta kuulostaa :slight_smile: Siitä se lähtee. Pidä kiinni tavasta, joka sopii sinulle. Hyvää viikonloppua täältäkin.

Juuri noin.

Erikoinen käsitys puhtaasta rakkaudesta. Yksi on ollut kuusi päivää juomatta ja kirjoittaa positiivisena, sinä ammut alas kun ei ole tehnyt mitään mielestäsi konkreettista. Sinulle se konkreettisuus on AA tai A-klinikka. Eiköhän alussa ole jo hienoa, että joku on ollut muutaman päivän juomatta ja saanut käännettyä itseinhonsa positiivielle haaveillen jo kesän urhelukilpailuista.
‘ikuinen yrittäjä’ sen tuossa totesikin, että mitä välii, miten sen tekee. Kun tekee.

Raittiutta aloittava ryhtiliikettä tekevä on aika herkllä muuttaessaan elämänsä suuntaa. Luulisi entisen puliukon sen ymmärtävän.
Tämän minäkin kirjoitan kaikella ystävyydellä. Aurinkoista lauantaita.

Tom S kirjoittaa asiaa.

Samasta ajattelin kommentoida mutta eipä tarkemmin tarvii. Sama se miten juomisen lopettaa, kunhan lopettaa.

En minä ampunut alas hänen kuuden päivän juomattomuuttaan. Esitin vain rehellisen, myöskin omakohtaiseen kokemukseen, perustuvan näkemykseni! Eikö täällä palstalla enää suvaita rehellisyyttä? Miksi minun olisi pitänyt peitellä näkökantaani? Vai loukkasiko viestini ennemminkin teitä muita kuin itse kohdetta? Hieman vaikuttaa että päälle hyökkäävät nimimerkit eivät ole edes kysyjän viesteihin perehtyneetkään kovin syvällisesti. Minä taas olen lukenuy ne tarkkaan.

Kuusi päivää on toki hyvä alku. Mutta kun kertoja on ennenkin helposti ollut jopa viikkoja ilman alkoholia vanhempiensa luona niin ei tuo mokään tavaton saavutus ole häneltäkään.

Miksi en saisi ohjata kysyjää esim. A-klinikalle koska olemmehan A-klinikkasäätiön ylläpitämällä palstalla? Yritin hälventää kysyjän pelkoja ja ennakkoluuloja kertomalla A-klinikan henkilökunnan vaitiolevelvollisuudesta. Toki se ensimmäinen oven avaus on varsinkin kysyjän kaltaiselle henkilölle erittäin haastava ja siksi rohkaisin häntä siihen. Mutta vaikka kysyjälle voi tuntua kauhealta mennä A-klinikalle niin klinikan henkilökunnalle hän on vain rutiinitapaus. AA:han en häntä ole ohjaamassa. En koskaan ohjaa ketään sinne mutta jos joku kysyy siihen liittyvää asiaa minulta niin olen aina valmis kertomaan ajatukseni!

Nyt kun kysyjä sinnittelee entiseen malliin ilman alkoholia eli samaan tapaan kuin vanhempiensa luona ollessaan niin hän taistelee itse oiretta vastaan eli omahoito on oireen vain mukaista hoitoa.

Päihdeongelma on kuitenkin jo edennyt melko pitkälle jos asiansa hyvin hoitava, yhteiskunnassa täysillä mukana olevan henkilön on juotava 2- 3 kertaa viikossa itsensä humalaan ja vieläpä yksinään! Siksipä minun mielestä kahdenkeskinen keskustelu kasvokkain päihdeterapeutin kanssa voisi olla todella hyädyllistä. Ongelma nostetaan sieltä piilosta esille ja voidaan etsiä syitä tuohon itsetuhoisaan käytökseen !

Olen huolissani kysyjästä. Siksi pyrin vastaamaan hänelle rehellisesti. Jos kysyjä juo itselleen maksakirroosin (joka tulee naiselle varsin helposti) niin ei minua paljon lohduta se että ajattelen “kyllähän mä yritin tsempata häntä kertomalla juttuja lumenluonnista”

Vinetto , entinen puliukko nykyinen alkoholisti :slight_smile:

Tottakai rehellinen saa olla. Kyse on samasta jutusta, josta minuakin on syytetty, varsinkin vähentäjien muutaman edustajan taholta. Vaadittiin tilannetajua mutta kun kysyin miten se ilmenisi, niin sitä ei osattu selvittää. Onkin vaikea jollei mahdoton, tietää minkälainen asenne milloinkin tehoaa.

Kuitenkin tässä tapauksessa vastauksesi ei ollut mitenkään kannustava vaan pikemminkin syyttävä tyyliin #et sitten jne.
Vähän kannustavampi ote olisi syntynt pienellä sananvalinnan muutoksella tyyliin.
Hyvä alku mutta havaintojeni ja kokemksieni mukaan useimmat tarvitsevat muutakin tukea vaikka on niitä omin avuinkin pärjänneitä tms.

Itsehän sain parhaan avun ryhmistä kun ensin olin kokeillut A-klinkat, lääkärit, psykiatrit ym.
Mitenkään fundamentalistinen en kuitenkaan sen suhteen ole. Yksi tyyli sopii yhdelle, toinen toiselle.

Kirjoitin äidinkielestä kaudaturin vuonna 1974 mutta kun siitä on niin pitkä aika niin taidot rapistuneet :slight_smile:

Itse en varsinkaan kovin fundamentalistinen ko. puljun suhteen ja en koskaan ohjaile täällä ketään sinne. Kysyjälle toki vastaan. Mutta vain kysyttäessä.

Oletko muuten entinen nimimerkki Dave.? Muistan hyvin sinut perin traagisesta elämänhistoriastasi.

Olihan se mutta kun tietsikkani simahti enkä ollut kirjoittanut muistiin salasanaani vaan se oli ainoastaan koneen muistissa, niin oli helpompi tehdä uusi ja siksi 2 lopussa.

Hyvää lauantai-iltaa “Mittatäynnä”. Olen seurannut ketjuasi ja pistän kommenttini myös viitaten itseäni hieman hämmästyttävään ja ärsyttäväänkin keskusteluun.
Ketjussa mainittiin ettet olisi tehnyt mitään konkreettista raitistumispäätöksesi eteen ja samalla sait muutamia vinkkejäkin suuntaan tai toiseenkin.
Mielestäni olet tehnyt erittäin konkreettista ja jopa tärkeimmän askeleen polullasi!. Enkä tarkoita niitä “niksejä” joilla kohennat juuri päällä olevaa olotilaasi vaan sitä periaatepäätöstä raittiiseen elämään johon kaikkki tuleva perustuu. Itselleni tärkeintä oli myöntää alkoholismini ja alkaa suunnitella elämää sen mukaan. Keinoja on monia enkä ala millään lailla arvioimaan niiden pätevyyttä yksilötasolla. Olet ottanut selvää asioista ja sinulla on suuntasi eli raitis elämä tai toive siitä päämääränäsi. Hyvä näin.
Itselläni prosessi ongelmatietoisuudesta konkreettisten toimenpiteitten toteuttamiseen kesti melkein
vuoden. Jojoilua sinne tänne. Hukattua aikaa.Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mikä tilanteesi on tällä hetkellä?

^juuri näin^

Olen jo asiani tässä ketjussa olleesta ‘vertaistuesta’ kirjoittanut, joten se siitä. Tarkennuksena vielä, että negatiivisuuden takana oli ainoastaan yksi oman tiensä kulkija. Jonka pitkää raittiutta arvostan toki. Kaikesta en ole kuitenkaan ihan samaa mieltä…
Toivottavasti ‘Mittatäynnä’ ei mieltään pahoittanut.
Paljon valoa elämääsi ‘Mittatäynnä’ :slight_smile: Olet tehnyt ison päätöksen ja matkalla kohti parempaa. Toivottavasti olet vielä linjoilla.
Itselläni muuten on samankaltainen prosessointi menossa. Pohdin ollako kokonaan ilman vai… Joka tapauksessa viikolla juominen on häirinnyt, koska siitä on alkanut muodostua turha tapa. Määrät eivät ole isoja, mutta turhaa touhua.