MITEN VÄLTYT HOIDON KIELTEISILTÄ SEURAUKSILTA

Hyvä tuo aloitusteksti, riippumatta kuka sen on alunperin kirjoittanut. Tapelkaa siitä keskenänne te, joiden energia moiseen riittää.

Juu, asiaan. Noinhan se juuri menee mun ja niin kovin monen muun päihdeongelmaisen kohdalla. Haluan hoitoa ongelmaani, tarkemmin sanottuna haluan päänsilittelyä, ymmärrystä, paikan, jossa rauhoittua ja jossa palvelu pelaa, mutta herran jumala, että mun pitäisi ottaa jotain vastuuta itsestäni ja valinnoistani, saati tosissaan lopettaa päihteiden käyttö… Eihän se nyt sovi :laughing: . Joo, ei ole naurun asia, mutta niin se vain menee. En tiedä, kuinka kauan ja kuinka syvällä siinä paskassa pitäisi rypeä, että se todellinen motivaatio sieltä joskus löytyisi. Näitä on nähty niin paljon, itse en suinkaan ole se pahin tapaus, että hoidosta hoitoon ja laitoksesta laitokseen ja taas uudestaan ja uudestaan ja sitten onkin jälleen sen verran voimissaan, että jaksaa jatkaa vetämistä. Mitä kukin nyt sitten veteleekin.

Sittenhän kannattaa mennä sellaseen hoitopaikkaan, jossa opetellaan ottamaan vastuuta itsestä ja valinnoista, ja jossa lopetetaan päihteiden käyttö. :bulb: :slight_smile:

Motivaation ei aina tarvitse olla hoidon edellytys, vaan se voikin olla vasta hoidon tulos.

Minulla on jo valmiina koko kirja. Se kertoo suomalaisista sotilaista jatkosodassa. Se alkaa siitä kun komppania on paloaukealla ja saa käskyn lähteä sotaan. Siinä on monta hienoa henkilöä, luulen että se konepistoolimies Rokka saa paljon ihailijoita kun se tappaa kokonaisia joukkueita tuosta vaan. Se oli helppo kirjoittaa kun otin mallia yhdestä vanhasta. Tai tein ihan samanlaisen kun se toinen kirjoittaja oli kirjoittanut ihan niinkuin minä ajatytelin. Eiks oo muuten ihmeellistä? Jos kustantajat ei ota niin laitan sen nettiin. Myyn mainostilaa vierestä. Voin kirjottaa vielä toisen kirjan jos tämä myy hyvin.

^ Mitä helvettiä :unamused: ?!

Olin Järvenpäässä sisällä vuoden 1984 lokakuusta aina seuraavan vuoden elokuulle eli aika pitkään. Muistan tuon Holmbergin hämärästi. Paavo Koistisen muistan hyvin ja hän oli tosiaan kiva ihminen. Tuolloin Järvenpäässä toimi lääkärinä myös Pekka Tuomola joka on ollut paljonkin julkisuudessa.

ohjelmat.yle.fi/akuutti/hyvantek … ka_tuomola

[i][size=85]– Kun aloitin täällä Helsingissä kymmenen vuotta sitten, oli hyvin ankara talvi, 20 - 30 astetta pakkasta. Silti tänne tuli potilas aamulla paljain jaloin, Tuomola kuvailee.

– Hänen ainoat kenkänsä oli varastettu, kun hän oli nukkunut porttikäytävässä. Se jotenkin avasi minun silmäni, en voinut edes kuvitella, että sellaista voi olla Suomessa.[/size][/i]

Uuden elämäni käännekohta tuo hoitojakso oli. Kiitos kaikille vielä näin jälkikäteen ! Tänään minulla menee hyvin mutta menkööt ! :smiley:

^ Ahh, Pekka Tuomola! Nykyisin Helsingin Diakonissalaitoksen päihde- ja mielenterveystyön toiminnanjohtaja tms. Tunnetaan myös haittoja vähentävän päihdetyön puolestapuhujana. Pääsi Linnan juhliinkin viime vuoden itsenäisyyspäivänä.

Suomen Kuvalehden jutussahan tänä vuonna tohtori Tuomola moitti Suomen päihdehoitoa liian “raitistumiskeskeiseksi” ja “laitosvetoiseksi”, joka kuulemma tulee kalliiksi tulosten niukkuuteen nähden ja aiheuttaa diversiota sille suurelle asiakasryhmälle joka ei kuitenkaan raitistu.
Mistä saadaankin yllättäen aasinsilta ketjun avauksena olevaan Holmbergin kirjoitukseen. :smiley:

Mainitun Sosiaalisairaalan yhteydessähän toimii nykyisin maanmainio lääkkeetön yhteishoitopaikka Hietalinnayhteisö, jonka tulokset eivät kuuleman mukaan ole ollenkaan niukkoja vaan lähestulkoon edesmenneen ja kaivatun Kiskon klinikan luokkaa.


tajuan tietysti näkökantasi ja tuonkin puolen,mutta silti väitän, että ihan liian pitkälle
on menty ja ihan toisenlainenkin tapa on mahdollinen ja mielestäni paljon järkevämpi…
tässä ja nyt on varmaan toimittava niin, että suojataan jollain tavalla tekijän elanto…
vaikea asia selittää, mitä haen…varsinkin kirjoittamalla…vaatisi keskustelua ehkä kohdallani
ja osaisinko sittenkään kertoa tarkoittamaani, koska myös itse koko ajan haen…kirjoittamalla,
puhumalla…ajattelemalla…monin tavoin…
hyvä kirjoitus se avaus yhtäkaikki ja oma kirjoitteluni eksyi, kuten useimmiten, sivuraiteelle…
onko sillä sitten niin suurta merkitystä aina?ei kai minulle,
ja onhan se nyt kai hieman eri asia kopioida jokin kirja tai laittaa jokin kirjoituksenpätkä,
minusta ainakin asiaan hyvin liittyvä, vaikkei jostain syystä mainitse alkuperäistä tekstin
laatijaa,ei satu muistamaan ehkä…tai jotain…