Miten vähennetään?

Hei kaikille, olen uusi palstalainen…

Erosin noin 1 v. sitten ja sen jälkeen on tuo kuppi alkanut maistumaan. Nyt menee noin 5 vrk viikossa kännissä, loput päivät menee sitten krapulassa :confused: … Kännissä kaikki tuntuu niin helpolta ja vanhat asiat (kuten ero) ei tunnu niin pahalta…

Mitenkähän tämän elämän saisi balanssiin niin ettei tarvitsisi dokata melkein joka päivä?

Koska muut eivät vastaa ja minulla on vastaava kokemus, niin kerrotaan. Itse aloin jo vuosia jatkuneen raittiuden jälkeen juomaan eron takia. Hölmöintä mitä olen koskaan tehnyt.

Elämän saa balanssiin niin, että lopettaa kokonaan juomisen ja opettelee kohtaamaan elämän selväjärkisenä ja ratkaisemaan obgelmat. Itsensä turruttaminen alkoholilla vain siirtää tuskaa ja yleensä aiheuttaa lisää ongelmia ja masennusta.

Toivottavasti sinulla on joku niin hyvä ystävä, että voit puhua asioistasi, se auttaa. Toinen hyvä tapa on kirjoittaa päiväkirjaa. Se selkeyttää ajattelua eikä asiat jää vellomaan mieleen kun ne on kirjoitettu. Toimii ainakin minulla.

Minulla oli shokkiero parisen vuotta sitten, olin päätynyt dokaamaan aivan hirvittävästi ja ihan pihalla omasta elämästäni: oli se niin rankka kokemus. Silloin kirjauduin tännekin.

Silloin kun olin ihan todella vihainen ja katkera ja yksinäinen, joku sanoi, että “aika parantaa”… mieli teki vetää turpiin moista hymistelijää.

Mutta näköjään aika tekee tehtävänsä.

En kuitenkaan ole jäänyt uhriksi makaamaan vaikka välillä olen ollut todella väsynyt, surullinen, vihainen, katkera, lamaantunut yms. Jotenkin vaan elämä on pikkuhiljaa voittanut.

Viime talven, joka oli pahin aika minulle, kävelin miltei joka hemmetin päivä pakkassäässä ja talvisessa maisemassa. Edelleen väitän, että se piti minut hengissä talven yli.

Olen käynyt terapiassa, jonka saaminen oli myös työn takana, oikeasti joutui oikeasti soittamaan ja selittämään ja soittamaan ja selittämään, että sai hoitoa… eli keskusteluapua ja tukea.

En koskaan tule sinänsä toipumaan siitä erosta. Ei jätetyksi tulemisesta voi koskaan “toipua” eikä pidäkään. Sen sijaan täytyy vain oppia elämään sen kanssa. Se on kuin vamma, jonka kanssa täytyy oppia elämään. Arpi. Jokin.

Ja nyt, sanon sinulle saman, mikä minulle joskus sanottiin ja mieli teki vetää turpiin KAIKKIA! :laughing:
Anna aikaa itsellesi. Kirjoita tänne. Niin minä olen tehnyt. Puhu. Kirjoita. Urheile. Toimi. Mene terapiaan. Tee ruokaa. Osallistu shakkiturnaukseen. Mene tähtitieteen kurssille… ihan mitä vaan, jotka saavat sinut hetkeksikin ajattelmaan jotain muuta.

T: FL
myötätunnolla kaikkia eroarpeutuneita kohtaan:)