Näin kuten Yhdet vielä Ninni kuvasi… minulla on juuri tuo että aamulla on jäljet korjattava. Mielellään jo illalla. Ja tyhjät pitää viedä nopeasti kauppaan, olisi kamalaa jos niitä kerääntyisi. Enkä koskaan kanna Alkon kassia. Mies saa kantaa kaljalavat jos niitä ostetaan, koska ne ei sovi hienon naisen käteen. Juon nykyisin jopa kohtuudella, mutta kun itse tietää miten epänormaali suhtautuminen alkoon on sitä kai häpeää.
Ja Hippuli73 kertoo hienosti juoma normeista. Lauantai on juomapäivä. Saunan jälkeen kohtuudella. Vielä lisätään Bumtsi bum siihen tai joku muu viihdeohjelma.
Olen jopa heittänyt palautuspulloja lasinkeräykseen, kun en ole halunnut pitää sitä palautuspullokokoelmaa kotona odottamassa kauppareissua.
Pullojen palauttaminen on tylsää puuhaa. Joskus kun on ollut paljon juovia vieraita ja pulloja / tölkkejä on kerääntynyt reilusti, olen vienyt ne muovipusseissa roskakatoksen lattialle josta ne ovat kadonneet. Täällä mennään tipatonta viikonloppua ja olosuhteisiin nähden OK.
t. Juhani
Niinhän siinä taas kävi, että kun olin jo alkanut uskoa itseeni ja loistavaan tulevaisuuteen, mokasin taas kunnolla. Alkoi pitkä loma ja heti alkuun lähdin matkalle ja alun onnistumisten jälkeen alkoi mennä huonommin ja huonommin. Lopulta tuli juotua noin 10 päivää ja yli 100 annosta. Vikana päivänä aamusta iltaan ihan hirveä määrä. Nyt olen juuri toipunut krapulasta ja pahimmasta morkkiksesta ja päässyt normaalin kunnollisen elämän makuun ja mitä tekee viranomainen: sulkee kuntosalit! Mitä helvettiä mä nyt teen seuraavat 3 viikkoa, kun olen vapaalla??? Mun normaali hyvä elämä on kuntosalilla käymistä joka päivä. Siitä ajattelin nauttia, kun ei ole töitä. Voin treenata mulle sopivaan aikaan. No en voi. Ainoa mistä tulee sama hyvä olo on juominen. Tipattoman tammikuun meinasin viettää. Kyllä nyt vaatii tahdonvoimaa, kun ei ole mitään syytä olla juomatta. Kauppakävelylle voin mennä krapulassakin, salille en.
Nyt on kolmas päivä juomatta. Tammikuussa jatkuu tipaton. Tuntuu just nyt tosi hyvältä elämä. Nopeasti taas usko itseen ja parempaan ensi vuoteen palaa, kun on pari päivää selvänä. Yritän kuitenkin pitää hetken mielessä, miltä tuntui vikaa päivä juodessa ja eka selvä päivä sen jälkeen.
Viikko viimeisestä juomasta. Ei ole viikon aikana käynyt juominen mielessäkään. Uskon, että tammikuu menee mukavasti ja alkoholia himoitsematta. Ties vaikka tekisi mieli jatkaa juomattomuutta helmikuussa. Tai sitten ei. En päätä lopettaa. En päätä elää päivä kerrallaan alkoholistina. Päätän vain, että tammikuussa en juo ja sen jälkeen jatkan juomatta, jos haluan. Tai sitten helmikuussa kokeilen, miten kohtuullisesti onnistun juomisessa. Nyt vain nautin tästä kuukaudesta, kun voin täysillä keskittyä muihin juttuihin.
Hyvä Hippuli, kyllä se siitä.
Minähän asetin itselleni aika kovan tavoitteen joulukuun alussa: 4 kk tipattomalla. Nyt on kuukausi mennyt, ja pitkältä ajaltahan tuo tuntuu. Mutta aion yrittää vielä. Pari kaveria ryhtyi tammikuussa tipattomalle kanssani, mutta heistä molemmat ovat jo juoneet pari skumppalasillista jossain kinkereillä. En usko (en tiedä kuitenkaan), että heillä kummallakaan tosin on minun laillani tarvetta pitää tipatonta. Tai mistä minä tiedän. Ehkä hekin, pian viisikymppiset työssäkäyvät naiset, juovat arki-iltaisin seitinohuet?
Sitä mietin, että juominen kun vie aivot sellaiseen tilaan, että ilta viuhahta siivillä ohi. Jotain pitäisi siis keksiä tilalle. On ollut aika tylsää keksiä. Töitäkään ei määräänsä enempää illalla viitsi (olen kyllä paljon tehnytkin) ja telkkarista ei tule yhtään mitään. Urheiluni teen yleensä aamulla. Olen mennyt normaalia aikaisemmin petiin kirjan kanssa. Tuntuuhan se vähän tylsältä, mutta ehkä nyt vain on tylsän aika.
Huhtikuussa kun 4 kk on takana, aion ostaa viinipullon ja tehdä hyvää ruokaa ja kutsua ehkä ystäviä käymään. Keulin sitten heille saavutuksellani. Tai sitten en.
Aika samojen asioiden äärellä viimeaikaiset kirjoitukset pyörivät, kuin omani joskus aikaisemmin. Minäkin liityin nimenomaan tänne Vähentäjiin siksi, että koin täydellisen lopettamisen päätöksen aivan liian rankkana ja rajoittavana. Samalla tavalla myös olen joskus ihmetellyt miksi lopettaneet väittävät, että vähentäminen ei voisi koskaan kenenkään kohdalla onnistua. Ilman alkoa oleminen on myös tuntunut välillä helpolta ja sitten olen taas mokannut oikein urakalla. Eli todellinen deja vu, kun lueskelen teidän tekstejä 
Kokemuksesta voin sanoa sen, että lopettaminen oikeasti pitkällä tähtäimellä tekisi varmasti elämän helpommaksi kuin ikuinen vähentäminen. Voisin kuvitella, että lopettaessa kärvistelyä kestäisi jonkin x määrää kuukaisia, omalla kohdalla ehkä 6-12. Sen jälkeen juomista tuskin tarvitsisi ajatellakaan. Tämän kuvitelman perustan tupakasta luopumiseen.
Vähentäessä taas suurimmalla osalla meistä homma tulee olemaan varmasti ikuista. Ja itse en ainakaan enää usko, että ikinä saavuttaisin samanlaista suhdetta alkoholiin, kuin mitä oli vaikka 20 vuotta sitten. Suhteeni viinaan on sen verran vääristynyt, että en palaa enää tavis normaalikäyttäjäksi. Jollain määrin joudun loppuelämäni kontrolloimaan juomista, jos en sitä kokonaan lopeta. Ja hyväksyttävä on myös se, että joskus ihan varmasti tulee taas vedettyä överit, jos en alkosta luovu.
Jokaisen vähentelijän / lopettelijan kannattaa itse miettiä mitä haluaa. Jos haluaa edelleen juoda edes joskus, niin sitten pitää olla valmistautunut siihen, että jotain ajatustyötä se todennäköisesti tulee vaatimaan maailman tappiin. Samaan tapaan kuin syömishäiriöinenkin varmaan joutuu toivuttuamaan varomaan, ettei elämä pääse sellaiseen tilanteeseen uudelleen, että häiriö iskisi päälle. Tai lihavuusleikkauksessa käynyt joutuu miettimään aina jossain määrin syömistään, jotta ei liho uudestaan, mutta saa kuitenkin kaiken tarvitsemansa ravinteet.
Lohdutuksena kuitenkin se, että vaikka ei ole enää paluuta vanhaan huolettomaan aikaan niin kyllä se alkon rooli elämässä pienenee todella paljon, kun sitkeästi vähentelee. Se kuinka kauan siihen kenelläkin menee on todella yksilöllistä ja varmaan johtuu paljon siitä mikä lähtötilanne oli ja kuinka paljon aiheeseen paneutuu. Mutta tuloksia voi saada, jos oikeasti niin haluaa. Eli tsemppiä teille kaikille uusille vähentelijöille! Because you can 
ps. Hippuli, sinun juomatottumukset ovat olleet aika yksi yhteen omieni kanssa. Määrätkin hyvin samanlaiset, kovit “miehekkäät” 
Kiva oli lukea sun kirjoitus, Vilma. Mulla on nyt 10 kk takana vähentämisyrityksiä ja avopäihdekuntoutusta. Varsin hitaasti prosessi edistyy (toisin kuin helmikuussa kuvittelin) ja aina kun luulen, että homma alkaa sujua, mokaan taas. Mutta kun katsoin 10 kk juomapäiväkirjaani, niin kyllä on ollut monia hyviä kuukausia ja viikkoja. Ajatukset ovat muuttuneet radikaalisti. Suhteeni juomiseen on tosi erilainen kuin vuosi sitten. Kyllä musta vielä kunnollisempi ihminen tulee! Mutta kohtuukäyttäjää ja ongelmatonta käyttäjää musta ei ikinä tule. Olet Vilma oikeassa, että loppuelämän tässä joutuu tarkkailemaan juomistaan. Kai mä sen tiesin jo 15-vuotiaana, kun ekan kerran join ja siitä tuli niin hyvä olo, että tietysti halusin uudestaan. Ja nuoresta asti on ollut vaikea lopettaa ekan juoman jälkeen. Aiemmin siihen pystyin, kun olin ankarampi itselleni. Nyt on aika vähän syitä, miksi pitäisi lopettaa, jos ei halua lopettaa. On myös hyväksyttävä, että mokia tulee varmasti jatkossakin. Itse olen tyytyväinen tällä hetkellä siihen, että saan kuukausimäärän alle 30 annokseen (lääkäri on ehkä iloinen) ja en halua olla töissä krapulassa (enkä varsinkaan saikuttaa maanantaina) eli sunnuntait selvänä. Ja matkoilla en haluaisi joka päivä kännejä. Tekemistä vielä on.
Pari vuotta sitten lopetin alkoholien juomisen ja aloitin tutustumisen alkoholittomaan elämään. Muutama kuukausi meni täysin raittiina, kunnes kesän tullen ajattelin ottaa mökillä alkoholitonta olutta ja siitä se ajatus lähti eli paluu sitä kautta takaisin alkoholillisiin juomiin. Ei mennyt kauaakaan, kun taas olin palannut samaan vanhaan elämäntapaan, jossa ei laskettu juomien määriä. Alkoholia ostettiin viikonlopuille ja vapaille aina niin paljon, ettei koskaan loppunut juomat kesken. Siinä meni sitten yhtäkkiä reipas vuosi, kunnes ymmärsin, ettei minusta tule koskaan kohtuukäyttäjää ts. vähentäjää. 31.7.2021 lopetin alkohollisten ja alkoholittomien viinaksien ja oluiden juomisen lopullisesti. Pian puolivuotta tulee täyteen tätä elämää ja nyt voin jo todeta olevani voiton puolella. Tämä alkaa tuntua jo uudelta normaalilta elämältä ja tunnen olevani vahva. Voin vain todeta alkoholillisista juomista, että mikään määrä alkoholia ei ole minulle tarpeeksi vähän ollakseen riittävän paljon. Näin elämä on vain niin paljon helpompaa. Vertaistukena olen käyttänyt tätä plinkkiä ja monia aiheeseen liittyviä podcasteja olen kuunnellut esim. Darravapaa, Selvinpäin, Soberisti yms. Paljon tsemppiä kaikille vähentäjille, lopettajille ja raitistelijoille. Pitäkää itsestänne huolta❤
Onnea sulle! Pitäiskö sun kirjoittaa lopettajien palstalla? Mä epäonnistun säännöllisesti, koska teen itselleni aina vain parempia tavoitteita. Mutta en ole palannut vanhaan. Vuoden takainen elämä ei ole enää mun elämää. Viinaa on kaapissa nytkin ja viiniä ja siideriä ja olutta. Mun en mä sitä juo vain koska sitä on. Mä päätän, ei kaapissa oleva alkoholi.
Kiitos palautteesta. Tottakai pitäisi kirjoittaa lopettajien puolelle. Pohdiskelin vain tuota kysymystä ja halusin kirjoittaa omakohtaisen kokemuksen. En enää koskaan kirjoita tänne vähentäjiin, koska en vissiin sitten kuulu tänne 
Jatkan vain lukijana:v: Heihei.
Hei Mrs Feelgood. Tarvitsemme kaikkia näkemyksiä, myös tällä vähentäjien puolella. Itsekin juuri käyn tätä keskustelua, olenko vähentäjä vai lopettaja, vai toistaiseksi juomaton. Mielestäni kaikki mielipiteet ja näkemykset ovat tervetulleita. Pääasia että on näkemyksiä ja että ihmiset jakavat niitä.
Itse nautin tammikuun tipattomuudestani tänään, tässä ja nyt. Olen nukkunut hyvin ja nautin alkoholista vapaasta olemisesta.
Sori mrs feelgood, jos olin vähän tyly. Ärsyttää ja masentaa lukea noita “yritin vähentää, mutta ei se tule onnistumaan, joten on pakko lopettaa” juttuja. Kyllähän mäkin surkeina päivinä pohdin lopettamista. Se olisi ehkä loppujen lopuksi helpompaa. Pitäisi kärvistellä jonkun aikaa, mutta sitten saisi rauhan. Vai menisikö se niin? Olisiko sekin loppuelämän taistelu? No, tammikuun olen minäkin juomatta ja hyvältä se edelleen tuntuu.
Monta kertaa oon miettinyt tänne kirjoittamista, mitä väliä. Elämä ihan rikki. Kesällä törkyratti mistä käräjät ens vkoĺla. Miten ihminen voi olla typerä ja viinan vietävissä??
Voi Siideri, hienoa että otit askeleen ja kirjoitit. Olisi mukavaa, jos jaksaisit aloittaa omankin aiheen, johon voisit kirjoitella tuntojasi. Nyt pitäisi löytää asenne, että hölmösti tehty, mutta tekemättömäksi sitä ei saa. Vaihtoehtona taitaa siis olla joko jäädä tilanteeseen makaamaan ja sysäämään se mielestään tai hoitaa asia parhaansa mukaan ja jatkaa elämää tästäkin oppineena. Edellä mainitusta meillä täällä onkin monella kokemusta. Asioiden tönimisestä eteenpäin aistien turruttamisen turvin, kunnes ne ovat taas edessä, alati lisääntyen. Semmonen kunnon aura-auto -meininki. 
Kirjoitanpa tänne vuoden 2022 tavoitteen, niin on oikein kirjallisessa muodossa ja julkisesti luvattu 
Tavoitteeni on 2 täysin selvää kuukautta (2021 oli elokuu, sitä edeltävä oli alaikäisenä), 26 selvää viikkoa (2021 oli 15 viikkoa, sitä edeltävä 0-viikko oli ehkä 90-luvulla), kuukaudessa alle 30 annosta (2021 marraskuussa join alle 30, sitä edeltävä kerta oli ehkä 90-luvulla). Poikkeus kuukausisääntöön - lomat. Lomamatkoilla saa juoda enemmän muttei tolkuttomasti kuten tähän mennessä aina. Tämä viimeinen on varmasti mun suurin haaste.
Kolme viikkoa juomatta. Tuntuu hyvältä. Ihan kuin olisin pitkästä aikaa järkevä oma itseni. Samanlainen olo oli viime syksynä, kun olin juomatta. Joulumatkan juomisen jälkeen olin hetken aikaa joku ihan outo tyyppi. En haluaisi olla itselleni outo tyyppi. Kaikesta huolimatta ostin tänään seuraavan lomamatkan maaliskuulle. En tiedä, olisiko parempi olla juomatta siihen asti, koska varmaan lomalla tulee kuitenkin taas juotua enemmän kuin suunnittelen. Vai pitäisikö helmikuussa alkaa varovasti harjoitella juomista, jottei se lomalle menisi överiksi, kun on ollut niin pitkä tauko. No, onhan tässä vielä 13 päivää tammikuuta aikaa miettiä jatkoa. Ja toki parasta olisi, jos loma tällä kertaa menisi niin, että voisin palata kotiin ylpeänä onnistumisista. Ja selvänä kotiin tällä kertaa.
Tunnistan myös näin kolmen viikon jälkeen tuon järkevän oman itseni. Tai itse luulin olevani sitä silloin juodessanikin. Nyt huomaan, ettei siinä ihan yhtä kirkkailla valoilla suhattu. Samalla vähän kurjakin fiilis, mutta nykytilanteen osalta oikein hyvä.
Olen neljättä päivää sairaana: oksettaa koko ajan ja mahaan sekä päähän sattuu. Töissä kuitenkin olin, koska etätöihin juuri ja juuri pystyin. En kehdannut olla poissa, kun olen samanlaisia vatsatauteita jo muutaman kerran keksinyt krapulan vuoksi. Kuntosalilla kävin eilen, mutta oksennus meinasi tulla koko ajan. Ei tee tänään mieli edes lähteä kokeilemaan, kun on niin heikko ja huono olo. 4 päivää on tuntunut siltä kuin olisi aivan järjetön krapula. Paitsi ettei ole! Olenko oikeasti vapaaehtoisesti hankkinut itselleni juomalla tällaisen olon jatkuvasti? Tässä menee elämä ihan pilalle! En saa tehtyä yhtään mitään hyödyllistä tai kivaa. Tällä kertaa voin lohduttautua sillä, että olen oikeasti sairas. Niin, täytyy oikein itsellekin selittää, että olen OIKEASTI sairas enkä vain valehtele ja paikkaile juomistani “vatsataudilla”.