Olen nuori nainen, jolle on kertynyt 4-6 päivän juomisputkia useammin vuodessa. Olen hakenut apua päihdetyöntekijältä ja avokatkolta, ja sieltä olenkin saanut apua, mutta taas kävi näin, että juon kolmatta päivää putkeen.
Nyt olisi lopetettava juominen (silloin kun siihen motivoidun), mutta mikä olisi oikea paikka hakea apua? Päihdetyöntekijältä sain antabukset (jotka eivät toimi) ja avokatkolta sain mm. unilääkkeet. Olen kuitenkin sitä mieltä, etten ansaitse rauhoittavia tai unilääkkeitä vaan krapulasta ja vieroitusoireista minun tulee itse selvitä.
Onko avokatko enää tapauksessani vaihtoehto, vai tulisiko pyrkiä laitoskatkoon? Viime juomisputkien välillä oli 4 selvää päivää.
Lisäksi, miten akuutin katkaisun jälkeen? AA-ryhmät katsoin valmiiksi netistä ja niihin menen kun kunto kestää-
Olen tavannut paljon aa:laisia, jotka ovat katkon tai kuukauden laitoshoidon jälkeen pysyneet raittiina AA:n tukemana.
Toivon, että jaksat pitää kiinni ajatuksestasi mennä AA-ryhmiin pahimman krapulan ja morkkiksen mentyä ohi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Muusta en osaa sanoa koska kaikki on niin yksilöllistä mutta itsensä rankaisu ei välttämättä ole hyvä juttu. Alkoholismi on sairaus, et varmastikaan rankaise itseäsi myöskään flunssasta tms. Ota kaikki apu vastaan. Lääkkeiden tarkoituksena on antaa putken jälkeen edes jonkinlainen rauhallinen olotila ettet lähde lääkitsemään itseäsi uudelleen alkoholilla. Tietenkään mitkään bentsot eivät ole oikotie onneen, koukun saat niilläkin ja sitäkään ei varmasti ole helppo katkaista.
Jos menisin avokatkolle, olisi se kolmas kerta. Viimeksi sain nukahtamislääkkeet, ensimmäisellä kerralla myös rauhoittavat ja beetasalpaajat.
Toki minun täytynee ottaa kaikki apu vastaan, mutta arveluttaa avokatko, koska kolmannen kerran meno tuntuu vaikealta ja nolottaa. Ajatellaankohan siellä, että “taas tuo on täällä”?
Viime juomisputken sain itse katkaistua ilman lääkkeitä, myös sitä edellisen. Niiden välissä olin täysin juomatta 34 päivää. Nyt kuitenkin tämän ja edellisen putken välissä oli vain 4 selvää päivää, joka on minulle pienin juomaton aika putkien välillä. Pelkään, että jos tulee pienikin takaisku, niin taas alkaa putki.
Avokatko ei silloin taida olla oikea ratkaisu. Juotko yksin vai kavereiden seurassa? Jos juot kavereiden seurassa niin silloin ei kannata niiden kavereiden kanssa liikkua, tulee liikaa houkutuksia. Eiköhän tuo osastokatko olisi viisaampi tuossa tilanteessa kuten myös yleensäkin kännäystapahtumien välttäminen. AA:sta/muista en tiedä mitään joten niihin en kommentoi.
Kokeile AA:ta siellä käymällä et menetä mitään, eikä tarvitse hävetä. Sillä katkot sun muut paikat saa alkoholistin varmaan tuntemaan itsensä entistä huonommaksi. Siinä on näet vissi ero. AAlaiset oikeasti välittää toisesta alkoholistista kun taas päihdealan työntekijät tekevät leipätyötä eivätkä oikeasti välitä paskan vertaa.
Yksinäni juon, enkä tahdo kenenkään näkevän juomistani. Osastokatkoa olen pitkälti harkinnutkin, mutta kuulin, että siellä asiakkaat välittävät subuja yms. Tosin se saattaisi olla hyvä, jos kävisin pohjalla silloin. En kuitenkaan koe itseäni ns. rapajuopoksi, vaikka alhaalla tässä on oltu.
Onko sulla kokemusta laitoskatkosta? Tai muilla keskustelijoilla.
Omakohtaista kokemusta ei laitoskatkoista ole, sivusta seurannut kyllä useampaakin kaveria entisessä elämässä (osa onnistui, osa ei). Subutexeillä pohjalla käyntiä en suosittele, miedommistakin voi olla vaikea päästä irti Addiktion vaihtamista toiseen en suosittele todellakaan, itse lopetin kakarana roinan viinalla ja se ei ollut hyvä ratkaisu kuten näin vuosia myöhemmin voi jo itsellekin todeta Pohjalle on helppo mennä kun matka on alamäkeä mutta se ylöskiipeäminen on sen verran v*ttumaista että ei kannata sinne ehdoin tahdoin pyrkiä.
En kyllä niitä subuja harkinnut ja koko huumemaailma on mulle ihan vieras.
Ehkä tulin siihen lopputulemaan, että pyrin omatoimiseen katkoon ja käyn avokatkolla mikäli olo käy sietämättömäksi. Ja sitten AA:han. Kiitos tsempeistä!
Onnea! Muista kuitenkin että katkolääkkeiden tarkoitus on ehkäistä viinakramppeja ym. lopettamisen yhteydessä mahdollisesti tulevia asioita kuten itsetuhoajatukset ym joten jos vähääkään tuntuu ettei kestä niin hae ihmeessä lääkkeet.
Eilen vasta tuli lopetettua juominen. Näin pitkää putkea ei oo ollutkaan, eikä toivottavasti tuu koskaan enää olemaan. Pohja on tullut vastaan ja olo on kauhea. Oksentelen, vaikkei enää ole muuta oksennettavaa kuin mahanesteet. Lisäksi tekisi mieli hypätä junan alle, koska juomiseni on alkanut masentaa niin paljon. Minulla on muutenkin mielenterveysongelmia. Osa niistä johtuu toki viinasta, osa oli olemassa jo ennen alkoholismiani.
Kuolema-ajatukset olivat myös viime ja sitä edellisen putken jälkeen. Mistään tämän pisimmän putkeni morkkiksista ei ole kyse.
Miten laitoskatkaisuun hakeudutaan? Tai psykiatriseen sairaalaan? Sinne tuskin vaan suoraan marssitaan, tulisiko olla lähete? Entä miten suhtautuvat laitoskatkaisussa kun on itsetuhoinen?
Nyt tuntuu, että menen minuutti kerrallaan. Vaikea liikkua minnekään, kun pienikin ponnistus tuo oksennukset suuhun.
sinulle ei nuorena ole vielä kehittynyt (ei ainakaan merkittävää) alkoholiriippuvuutta → helpompi muuttaa tottumuksia
se tavallinen tarina on tämä = ensin se oli vaan viikonloppuna, sen jälkeen tulee arkena juominen ja sen jälkeen vuosien kuluessa (toisinaan jo puolessa vuodessa - toisinaan vasta esim. viidessä vuodessa) alkoholiriippuvuus
käsien tärinät ja deliriumit kun on pakko olla päiväkausia raittiina esim. matkalla sukulaisten luo saa jo säännöllisellä keskioluen juomisella (näin esim. Baddingistä kertoneen kirjan mukaan - ei tarvita Ahti Karjalaisen annosta eli kahta isoa viskipulloa per päivä)
antabusreaktiota eivät kaikki saa (ennen vanhaan oli myös Dipsan markkinoilla eli siinä mielessä kakkosvaihtoehto taitaa tänään puuttua)
olet terve → henkisesti helpompaa olla juomatta; jos minun olisi pakko olla raittiina niin varmaan tänäänkin olisin ahdistuksen vuoksi jurrissa eli vapaaehtoisuus on aina parempi
“Minulla on muutenkin mielenterveysongelmia.”
Kaikilla on mielenterveysongelmia. Paimiossa oli mielenterveysalan työntekijöiden oma “lataamo” - voi olla tänäänkin. Jos suljetulle laitokselle joutuu niin kaikki - niin syrjäytyneet kuin toimitusjohtajat, tohtorit tai muut varakkaat saavat diagnoosin, jossa jotakin mainintaa on. Samoin kaikilla on taloudellisia ongelmia - esim. jos rahaa on miljoonittain niin ongelmaksi muodostuu sitten verosuunnittelu.
Soitin auttavaan puhelimeen, mies siellä ohjasi aa-ryhmään. Kaikki ahdistaa. Elämänhalu on mennyt ja toivon etten olisi koskaan syntynyt. Tuntuu, että helpointa olisi vaan jatkaa juomista ahdistuksen helpottamiseksi. Pelkkä ulosmeno ahdistaa niin ei voi sitäkään jatkaa.
Oletteko aa:n avulla saaneet taas kiinni elämästä? Siis jonkinlaisesta elämänhalusta. Millään ei tunnu olevan enää väliä. Aiheutan vaan jatkuvaa harmia muille. Ja itsellenikin. Mutta itsestäni nyt ei niin väliä. Ehkä tämä on vain krapulan tuomaa ahdinkoa.
Hei, AA:n avulla olen saanut tyhansien muiden tavoin kiinni raittiista elämästä. Krapulan jälkeen elämä näyttää toisenlaiselta, mutta silloin on pidettävä kirkkaana mielessä, mihin seuraava ryyppy saattaa johtaa.
AA:n palavereissa ja ohjelmassa kerrotaan hyvin tarkasti niistä toimenpiteistä, joilla alkoholistit ovat päässeet raittiiseen elämään.
Tänäänkin kokoontuu suuri joukko naisia ja miehiä tukemaan toinen toistaan raittiuden polulla. Ennakkoluulottomasti vain mukaan! Olet tervetullut!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Minun mielestä kannattaa ottaa välittömästi aamulla yhteys A-klinikkaan, soittaa tai ehkä mielummin kävellä sisään, ja kertoa, että nyt on oikeasti pahat paikat ja apu tarpeen. En tiedä miten itsetuhoisuuteen suhtautuvat mutta oletan, että mikä tahansa vaihtoehto on nyt parempi kuin jäädä kotiin itsetuhoisia ajatuksia hautomaan . AA voi toimia sitten tukena kun olet päässyt tämän pahimman vaiheen yli.
Sain lääkäriltä rauhoittavat ja nukahtamislääkkeet, ja tässä on tullut lähinnä nukuttua ja otettua iisimmin. Ruokakin maistuu, vaikka kaupassa oluthyllyjen ohi oli vaikea kulkea.
Lisäksi apteeksissa varmaan ajattelivat että olen joku narkomaani.
Menee varmaan kuitenkin loppuviikko levätessä, ja vähän luulen että herätessä iskee taas itsetuhoajatukset. Huomenna menen AA:han, jos riittää voimat. Lisäksi äitini on tarjoutunut tulemaan käymään, pahoin pelkään ettö vaan haukkumaan minut ja kuinka aiheutan häpeää, niinku varmaan aiheutankin. Se ei kuitenkaan tässä olotilassa taida olla järkevää, lisää ahdistusta.
Niin joo tuosta AA:sta vielä, lueskelin 12 askeleen ohjelmaa ja se uskonnollisuus arveluttaa. Itse en missään tapauksessa ole uskonnollinen, ja tuskin tulenkaan olemaan.
Suomessa käytetään erittäin paljon nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia, joten todennäköisesti olit apteekille vain yksi asiakas muiden joukossa. Älä ota siitä stressiä. Ainakin minulle lääkitys oli raitistumisen ensimmäisinä päivinä todella tärkeä tuki. Kun pahimman yli pääsin, jäi rauhoittavatkin automaattisesti tarpeettomiksi. Se on hyvä, että ruoka maistuu ja maltat ottaa iisisti.
Tsemppiä ja voimia raitistumiseen. Ja olehan tarkkana mielialan kanssa ja reagoi, jos alkaa itsetuhoajatukset pyöriä päässä. Niiden asioiden kanssa ei kannata jäädä yksin.
Huomenta Hipaton. Olen itse aalainen. Siellä teksteissä mun nähdäkseni annetaan ymmärtää, että ihminen uskois johonkin korkeampaan voimaan kuin hän itse. Se voima voi olla luonto, lipputangon nuppi tai mikä hyvänsä. Ja tekstissä sitä sitten kutsutaan jumalaksi. Mun nähdäkseni kyse tällä hengellisyydellä on saada aikaan positiivista ja uudenlaista asennetta ajatusmaailmaan, sillä näihin korkeampien voimien ajatteluun yleensä ei kuulu negatiiviset asiat. Itse olen yrittänyt aikanaan saada aikaan jonkinlaista uskoa johonkin korkeampaan voimaan, vaan en siinä onnistunut, yksinkertaisesti sen vuoksi kun sellaisia ei ole kun nää luonnonvoimat. Ei musta uskovaista saa ennekuin tää jumala henkilökohtaisesti esittäytyy jollain tavalla. Kun jättää nää jumalalöpinät omaan arvoonsa ja muistaa, että siellä aassa sitten pyörii kaikenlaisia ihmisiä, jotka yrittää pysyä viinasta erossa ja löytää paremman elämän. Jotkut siellä epätoivoissaan kokee tulevansa uskoon ja ei siinä mitään pysyyväthän sen avulla mahdollisesti erossa viinasta.
Itse ohjelma on pettämätön. Meidän ryhmässä luetaan aina viidennestä luvusta pätkä. Eli harvoin olemme nähneet sellaisen ihmisen epäonnistuvan, joka on noudattanut tätä yksinkertaista ohjelmaa tunnollisesti jne.
Ota kaikki apu vastaan. Lääkkeiden tarkoituksena on antaa putken jälkeen edes jonkinlainen rauhallinen olotila ettet lähde lääkitsemään itseäsi uudelleen alkoholilla. Tietenkään mitkään bentsot eivät ole oikotie onneen, koukun saat niilläkin ja sitäkään ei varmasti ole helppo katkaista.
Pohjalle on helppo mennä kun matka on alamäkeä mutta se ylöskiipeäminen on sen verran v*ttumaista että ei kannata sinne ehdoin tahdoin pyrkiä.
. AA voi toimia sitten tukena kun olet päässyt tämän pahimman vaiheen yli.