Miten suhtaudut siihen että olet saanut alkoholistin osan?
- OI JOSPA olisin joku toinen!!+ MIKSI?? MIKSI?? miksi minä?? MIKSEN voisi olla Onnellinen KOHTUUJUOJA??
- Tyydyn osaani hiljaisena mutta katkerana…joskus mielessäni poraan.
- EN VOI hyväksyä ja edes tunnustaa olevani mikään alkoholisti
- Olen onnellinen tästä osasta ja kokemukseni ovat rikaus joita on mahtava jakaa muiden kanssa…
- Olen parantunut alkoholismista vaikka moni ei koskaan tule sitä uskomaan
Nyt tällainen äänestys näin juhannuksen alla kun testaaminen on ja koetus monella päällänsä…joka paikassa puhutaan viinasta ja sen ottamisesta ja juhannus-suunnitelmista ja niitä kyselläänkin… ELi NYT on EI-meidän aikamme. Alkoholistin joka on raitis, sen Onnenpäivä on juhlapyhien jälkeinen Maanantai… eräs raitistunut mies oli onnensa kukkuloilla kun ihmiset oli krapuloissaan… 
eli MITÄ AJATTELET?
Kiva kun on palkallista vapaata töistä tänään. 
Tai jos oisin yhä vuorotyössä, oisin varmaan rohmunnut itselleni töitä täksikin juhannukseksi. Mutta nyt kun on ikäänkuin virastotyöläinen (tai ainakin virastoaikoina työskentelevä : ) , voi tyytyä ilolla palkalliseen vapaaseen arkipyhään.
Eikä nää kalenteripyhät oo aiheuttaneet erityistä painetta alkoholinkäyttöön ikinä. Eipä siinä pari juhlapyhää vuodessa merkitse, jos koko elämä on yhtä jatkuvaa “juhannusta” tai “vaputtelua” vuoden ympäri.
:mrgreen:
Aina ei merkannut edes viikonpäivät, kun elämä oli yhtä jatkuvaa perjantaita.
En oo edes juhannusfestareille hinkunut ikinä. Viimeks olin 2008, kun käytiin oman orkesterin kanssa jossain metsämaisemassa mekkaloimassa. <3
Aikansa kutakin.
On tässä oltu yhtä ja toista, alkoholistinakin. Onneksi voi lakata olemasta kun haluaa. Ei se asia enää jälkeenpäin tule ajatuksiin “suhtauduttavaksi” ellei sitä itse ala tonkimaan, tämän päivän asioissa riittää suhtautumista ja miettimistä ihan tarpeeksi.
Se on vähän kuin nyt juhannuksena alkaisi miettimään että mitenkäs minä siihen pääsiäiseen nyt oikein suhtaudunkaan.
En juurikaan pohdi asiaa. Täytyy vain olla tarkkana, ettei juo mitään alkoholia.
Koen sen lähinnä “allergiana”, ei sovi viina minulle, ei pienissäkään määrin. Kun promillet ovat veressäni pyöreät nollat, en koe olevani tässä asiassa sen kummenpi kuin muutkaan ihmiset.
Jotkut ihmiset osaavat käyttää alkoholia ja hyvä niin, minä en osaa, enkä tule sitä oppimaan.
Toisaalta en edes haluasi oppia, en haluasi juoda vain muutamaa, en saa siitä kuin väsyneen ja ärtyisän olon…
Toisaalta pyristely irti viinankiroista on mielestäni antanut minulle tärkeitä ja päteviä opetuksia ylipäätään elämästä, niitä kuitenkaan sen enempää yksilöimättä.
