Moi Reiska. Niin tuttua, niin tuttua. Eikä siitä ole edes kauaa. Kunpa pääsisit sinne päihdepolille, niin saisit ensiavun koviin vieroitusoireisiin. Sitten jaksaisit hakea apua muualtakin. Kovasti voimia. Tarkkis.
Alkoholi tosiaan sotkee aivokemian niin, että mieliala on matalalla joitakin päiviä jopa pahimman krapulan helpotettua. Vanha sanonta “itku pitkästä ilosta” voikin juontua jostakin rilluttelun jälkeisestä alavireestä.
Hyvä puoli on se, että yleensä se mielialakin kohoaa taas kun tarpeeksi päiviä kuluu viimeisestä huikasta. Itselläni se otti joskus sellaiset kolmekin päivää. Aika on siis tässä asiassa toipujan puolella, vaikka odottaminen tuntuukin toivottomalta. Itselleen saa antaa kuitenkin aikaa ihan rauhassa. Jos mahdollista, niin saa levätä ja katsoa vaikka telkkaria. Ei siinä mitään pahaa ole. Nukkuakin voi niin paljon kuin pystyy, sillä unikin helpottaa oloa.
Jos olo kuitenkin menee ihan karmean sietämättömäksi, niin sitten kannattaa hakeutua vaikka terveysaseman päivystykseen, jos ei päihdeklinikkaa ole saatavilla. Valitettavasti julkisessa perusterveydenhoidossa se suhtautuminen päihdeongelmaisiin voi joskus olla milloin mitäkin.
Tsemppiä joka tapauksessa.
Sumuista sunnuntaita. Ajatukset aika sekaisin mutta on kaupassa käyty ja koiran kanssa puistossa niin siinä meni mukavasti pari tuntia. Vieläkin aika epätodellinen ja jotenkin pelokas olotila ihan niinkuin jotain pahaa tapahtuisi ihan minä hetkenä hyvänsä. Taas telkkaria katellessa ja huomista työpäivää kauhulla odottaen tässä ryömitään eteenpäin. Tiistaina turkuun ja keskiviikkona päihdehoitajan kanssa jutustelua niin olen joka päivälle nyt hankkinut vähän aktiviteettia että pysyisi liikkeessä. Työpäivät on aina vaarallisia koska niiden jälkeen se alkoholisti päässäsi hokee että olet ansainnut sen pullon töitten päätteeksi vaan tiistaina on turun keikkaa mitä missään tapauksessa ei rapulassa saa tehdä. Sinnitellään sinnitellään
Vastaa sille päässäsi hokevalle alkoholistille että olet ansainnut selväpäisen illan ja aamun. Selviytyminen on myös asennekysymys, sinulla on oikea ote.
Tsemppiä. 
Kyllä, itsekin mietin mitä teen sillä kaikella vapaa-ajalla joka jää, kun en enää loju viikkoja ja viikonloppuja kapakoissa.
Kaikki vapaa-aika on täytetty ja tuskin riittääkään, siis sillä normi elämällä. Lapset vie osan, no ei enää niin paljon, kun ovat lentäneet, mutta kuitenkin. On tullut koko joukko harrastuksia joista saattoi joskus vain unelmoida yms.
Kyllä se siitä täyttyy, tyhjyydet poistuu ja raitis ELÄMÄ ottaa vallan.
kiitos rohkaisun sanoista. nyt on torstai ilta (tai no yö) ja justiin nukkumaan menossa ja huomenna taas perjantai ja duunipäivä mikä on aina vaarallinen päivä ko töiden jälkee viikonlopun alkuun en moneen vuoteen tietäny parempaa tapaa viettää ko hakemalla taas litran lekan ja napsutella menemään päivän mittaan. perjantaiksi on nyt suunnitelmissa pientä ajolenkkiä taas ja koiran kanssa puistoon temmeltämään. otin selvää ja täällä päin on AA ryhmä ihan kivenheiton päässä maanantaisin ja perjantaisin vaan jostain syystä on nyt huomenna perjantaina kiinni. noh eihän siihen mitään ryhmää tarvita etten tallustele viinakauppaan vaan rautaista lujuutta. jos vaikka huomenna lähtis vaikka jäätelölle jonnekkin jos aika tulee pitkäksi ja vaikka sitte illalla uudestaan ajelemaan ja kattelemaa ko ihmiset örveltää baarien eessä. täällä paikkakunnalla on eräs surkean kuuluisa puisto missä paikalliset tenut kohtaa, ja usein ajanut siitä ohi ja on se surkeeta kateltavaa ko siellä juomarit paskat housussa kittaa kaljaa ja kikattaa, ja tiedän että en ole heitä parempi. itsekkin voisin hyvin pian olla samassa porukassa rellestämässä. no mutta kyllä se tästä nyt vaa tsemppiä itse kullekkin että korkki pysyy kiinni
Reiska hei, ovat todennäköisesti lähtemässä porukalla AA:n kesäpäiville viikonlopun viettoon Poriin. Sinne lähdössä minäkin.
Tänään et ole yksin
Vapaa-ajan lisääntyminen ja “tekemisen puute” on varmasti yksi syy joka saa monet palaamaan alkoholistiseen elämäntapaan. Alkuvaiheessa kun saattaa olla tavallaan tyhjän päällä. Totutut kuviot eivät sovi tilanteeseen, tuntuu ettei ole enää kavereitakaan kun ne istuvat jossain terassilla tai ravintolassa tai kokoontuvat rilluttelemaan.
Siinä joutuu poistumaan omalta mukavuusalueeltaan, tavallaan kohtaamaan itsensä kovin paljaana kja haavoittuvana. Kun ei ole ympärillä myötäilevää ryhmää eikä aivoissa pehmentävää kemikaalia.
Ei se aina ole ihan helppo juttu. Moni luovuttaa kun tuntuu liian vaikealta. Vanha ja tuttu elämä, kaikkine hankaluuksineenkin, on kuitenkin tuttua ja muistikuvissa riittää mukavia hetkiä, kavereita ja mielenkiintoisia käänteitä.
Kuitenkin just se itsensä kanssa toimeentulemisen harjoittelu tuottaa pysyvää tulosta, kestävää pohjaa riippumattomuuteen. Tarvittava määrä voimaa (ei se lopulta kovin paljon ole) löytyy jokaisesta ihmisestä, siihen vain pitää sen verran uskoa ettei luovuta. Jos usko itseen menee, on paluu entiseen aina läsnä.
Hyvä puoli asiassa on se, että oman mukavuusalueelta poistumisen lisäksi on aika apuna. Jokainen päivä vie vähän kauemmas alkoholismista, alkoholistin alkoholikeskeisestä ajattelusta ja asennoitumisesta Viikko viikolta yhä suurempi osa elämää onkin asioita joilla ei ole mitään tekemistä alkoholin tai alkoholismin kanssa -ja vähitellen se muuttuu itsestäänselvyydeksi.
Ja tyhjiöt täyttyvät! Se on luonnonlaki.
Uusia asioita , joilla ei ole mitään tekemistä minkään päihdeasian kanssa, niitä vaan alkaa ilmestymään. Uusia ihmisiä tulee elämään, erilaisia, sellaisiakin joihin ei ole kapakassa edes voinut törmätä. Niitä tavallisia, jotka eivät sittenkään ole tavallisia, vaan kukin omalla tavallaan kovin mielenkiintoisia, ymmärtäviä ja inhimillisiä, tarpeen tullen auttavia ja tukevia, mukavia ja ennen kaikkea, niin perin inhimillisiä. Ihmisiä joiden kanssa ei tarvitse edes sivulauseessa viitata tai vilauttaa mitään alkoholijuttuihin liittyvää. Niitä vaan ilmestyy elämään, ennemmin tai myöhemmin.
Ja elämä muuttuu. Useimmiten paljon hauskemmaksi.
Voimia ja myönteistä asennetta toivotan irtiottoon.
Hohhoijakkaa. Kyllä on taas ollut paska viikko ja paska viikon mukana retkahdin nyt sitte taas. Tuli vaan niin HIRVEE himo ettei sanotuksi saa ja venyvän se monen päivän pituiseksi putkeksi. Tänään on kärjistetty sellaisen kuolemakrapulan kielissä et ei oikee enää tietäny onks tää todellista vai unta. Postissakin kävin hakemassa paketin oli pyysi tyttö henkilökorttia nii kädet tärisi niin että kukkaro Tippu käsistä. Tyttö rupes nauramaa mutta hyvä ettei itellä itku päässy. Harmittaa ko päihdeyksikön oma sairaanhoitaja on ny heinäkuun kesälomalla ja AA kokoontuu vaan kerran viikossa niin pääsee päivät vähän pitkästyttämään. Noh huomenna töihin ja suoraan kotiin, ei viinakaupan kautta saunaa lämmittämään ja sitte lauantaina on se virallinen koko Suomi saunoo päivä nii sillon kaverin kanssa lähetää oikeen savusaunaan. Jos sitä viikonlopun on nyt juomatta ja maanantaina AA kerhoon niin eiköhän se siitä taas lähde.
Hei Reiska!
Miten on mennyt viime viikot, pianhan on syksy käsissä? Kirjoittele kuulumisiasi, sinä asiat jäsentyvät ja ajatukset kohdistuvat oikeisiin kohtiin.
Tänään et ole yksin