Monen kuukauden täysraittius, ja yks laivareissu jossa päätin että vähän voi ottaa, nautiskeluun. Joopa, lopputuloksena muistinmenetys, ihmeellistä sekoilua ja ostosten hukkaaminen. Jotenkin ihmeen kaupalla selvisin onneksi kotiin yhtenä kappaleena, arvo-omaisuus tallessa. Nyt toista päivää menty todella syvissä vesissä ja armoton itseruoskinta ja ääretön pettymys itseeni.
Monen monta kuukautta ollut niin hyvä olla täysin ilman juotavaa, ja nyt sitten kun päättää että voi vähän löysätä, niin käy noin. Näköjään jos mä haluan täysin olla varma siitä että ei tule sekoiltua, niin täytyy pysyä täysin limpparilinjalla. Se on ainoa keino.
Voisit ehkä pohtia sitä, että mitä kohtaa tuosta yhtälöstä pettymys koskee.
eli…
Olitko tehnyt lopettamispäätöksen, joka sitten petti reissulla?
vai
Olitko ajatellut alunperinkin pitäväsi taukoa juomisesta ja sitten kokeilevasi taas kohtuukäyttöä, joka
ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan?
Jos kyseessä on ensimmäinen vaihtoehto, niin ei muuta kuin uutta matoa koukkuun vaan ja miettimään ehkä joitakin muita keinoja lopettamisen avuksi. Jos kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto, niin pettymyksellä on ehkä paljonkin kerrottavaa sinulle omasta suhteestasi alkoholiin. Voipi olla, että tuo limpparilinja on hyvä vaihtoehto, mutta sen ei tarvitse olla huono juttu ollenkaan. Pettymykset alkoholin suhteen loppuvat siihen, kun luopuu koko aineesta.
Joskus osaan ottaa tosi fiksusti, mut sit joukkoon mahtuu useita aivan käsistä lähteneitä kertoja. Viime vuosina kun niin alkoi sattua useammin ja rankemmin, niin päätin että lopetan kokonaan. Ja se sopii mulle aivan täydellisesti, alussa oli tosi vaikeata, varsinkiin perjantai-illat, mut mitä enemmän aikaa kului, niin sitä helpompaa oli olla ilman, ja lopulta sitä ei enää edes miettinyt, se vaan oli niin että en juo koska en osaa ottaa oikein. Sehän jutun juju tässä taitaa ollakin, että heti kun sen asian unohtaa, tai se ei ole enää aktiivisesti mielessä, niin sitä ei enää osaa niin olla varuillaan ja se lähtee helposti taas käsistä kun tulee tilaisuus.
Olin kyllä päättänyt että voin ottaa hieman seurassa, ja pitkään se onnistuikin hyvin, mut loppumatkasta itsekontrolli häipyi taivaantuuliin. Luulin että olisin jo oppinut, se tästä niin inhottavan tuntuista. Ja kun en edes kehtaa kysyä keltään mitä tapahtui, kun muuten paljastuisi etten muista. En halua pettää läheisteni uutta mielikuvaa fiksusta musta enää pahemmin kuin mitä he jo näkivät.
Kai tästä taas selvitään kirkkaammille vesille, kuhan aikaa kuluu. Sainpa taas vahvistuksen että alko ei sovi mulle.
Niinhän se menee… toisilla laivareissu, mulla ajokielto… Niin herkullista kun se onkin syyksi alkaa ryypätä. VARSINKIN kun ajokielto ei tullutkaan rattijuopumuksesta. Silloin on hyvä haistattaa vattu koko yhteiskunnalle,eduskunnalle ja paskalakeille… heti ajokieltopäätöksen haettuani 10kk raittius napsahti poikki! SAMANTIEN ilmestyi kylmä kepsu nenän eteen… 6päivää kaljantissuttelua siitä tuli ja päälle 2vrk unettomuus ja kunnon liskikset ja vainot ja pelkotilat + armoton morkkis…
