Heipähei. Olen tänne kirjoittanut viime keväänä viimeksi ja edelleen mieheni juominen jatkuu jo nykyään päivittäin, viikonloput tasasen sekasin ja syytöksiä niitä saa kuulla koko perheen väki; tiskipöydän tiskit häiritsevät tällä hetkellä eniten, naurettavaa…työajan selvänä mutta kotio päästyään 3-5 tölkkiä kaljaa, olen senkin laskenut, mikä sekin naurettavaa…joo, sekavia ajatuksia oma pää täynnä, pitäisi lähteä pois mutta mistä siihen voimat kahden teinin ja ala-aste ikäisen lapsen kanssa. Tiedän että elämänlaatu paranisi meillä muilla ainakin, ainainen huoli jäisi pois.
En jaksa uskoa raitistumiseen enään kun ei ilman kaljaa tee nykyisin mitään, enkä halua sellaisen ihmisen kanssa kulkea kun hävettää aivan hirveästi, pieni paikkakunta ja näin. Hävetys on minulla enemmänkin sitä mitä ihmiset ajattelevat minusta kun liikun tuollaisen kännikalan kanssa.
Siitäkin olen saanut kuulla kun meillä ei ole mitään kanssakäymistä ollut moneen kuukauteen, mutta miten tuollaisen kanssa voisi ollakaan?? …haluan selvän ihmisen! Ihmettelen etteivät töissä ole vielä tajunneet mitä puuhaa vapaa-aikanaan, kaunko pystyy vielä sen peittämään, itselläni sama työpaikka, mikä sekin jo minua harmittaa.
Mies väittää tekevänsä pirusti täällä kotitöitä, näin ei kyllä ole ja kuinka minusta tuntuukin että itse olen koko ajan täystyöllistetty ja kaadun illalla sänkyyn sairaan väsyneenä. Kyllä hän nurmikon leikkaa ja saunaa lämmittää harvase päivä mutta siihen se sitten jääkin niin ja keväisin puitten kanssa häärää.
Laivalla ollaan oltu muutamaan otteeseen, sekin mennyt samalla kaavalla, mies haluaisi olla baarissa ja minun seurassa, mutta lapsi haluaa taas minut mukaansa muihin touhuihin, niin jokainen voi vain arvata kumpaan itse mieluummin menen. Siitäkin sitten kiukutellaan kun ei hänelle pidetä seuraa eikä häntä huolita mihinkään, että näin, joo en ole menossa laivalle enään hänen kanssaan. Oli sen verran kännissä sielläkin että sai mennä ihan omia polkujansa, minä kuljin lapsen kanssa. Hytissä heitti tölkin seinään kun sanoin ettei taksissa enään juoda!
En tiedä, olen miettinyt tässä että odotanko pojan rippijuhliin ensi kesään vai menenkö pankkiin laskemaan pystyisinkö ostamaan miehen tästä talosta ulos vai maksanko lopun oman lainan osuudesta ja vain häivyn lasten kanssa uuteen elämään, en tiedä voiko noin edes tehdä? Itselleni ei rahakaan enään merkkaa niin paljoa kunhan saisi vain elämän taas parempaan uomaan, koska kaikki tästä jo kärsivät. Lainaa ja vuokraa en pysty maksamaan yhtä aikaa, toisaalta talolainaa jäljellä enään 5 tonnia mun osalta… Kertokaapa mitä te muut olette tehneet yhteisen talonne kanssa?? Kiitos jos auttaisi minua ratkaisussa, lopulta kuitenkin kaikki jää lapsille, toivottavasti, jollei myy ja juo kaikkia…
Niin ja naimisissa ei meidän onneksi olla. Juominen on kestänyt kyllä koko lasten eliniän ajan ja nuorempanakaan lasiin koskaan sylkenyt. Itsellä nyt ikää jo sen verran etten katso enään kaikkea läpi sormien ja joskus harmittakin kun en jo tuolloin aiemmin tajunnut mitä tänään elämä on…
Pankkiin voi mennä selvittämään vaihtoehtoja, eihän se vielä mihinkään sido.
Muuten tiedän omasta kokemuksesta että lasten on parempi olla jos kotona ei juoda. Mutta sen taidat jo tietää.
Toivottavasti pääset hyvän elämän alkuun.