Miten saada alkoholinkäytön kohtuulliseksi

Heippa!

Yritin löytää sopivaa keskusteluketjua, mutta ei osunut silmään mikään mikä olisi ollut juuri sopiva omille fiiliksille. Olen 30-vuotias nainen. En käytä alkoholia viikoittain enkä koe ongelmaksi olla ilman alkoholia. Sen sijaan yhä useammin kun juon, juominen lähtee käsistä ja menetän kontrollin. Juon siis kerralla yksinkertaisesti liikaa enkä tunnista rajaa, jossa juominen kannattaisi lopettaa. Tämä vaivaa itseäni. Pari kertaa olen satuttanut itseni humalassa ja esimerkiksi kaatanut viinit rinnuksille ja pilannut sen vuoksi useamman kerran vaatteita. Seuraavana päivänä on hirveä morkkis ja käyn läpi mielessäni, että mitäköhän olen keskustellut ihmisten kanssa. En ikinä ota krapularyyppyä eikä jää mitenkään putki päälle, en myöskään ajaudu riitoihin tai käyttäydy aggressiivisesti, mutta harmittaa, etten pysty kontrolloimaan omaa juomista kun ylitän tietyn rajan humalatilassani. Olen huomannut, että viime aikoina tämä on tullut enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi. Tietysti tilanteet, jossa alkoholia on paljon tarjolla (matka työkavereiden kanssa, juhlat) ovat erityisen hankalia itselleni ja silloin erityisesti menee usein överiksi. Onko kellään muulla sama tilanne? En oikein tiedä mitä voisin asialle tehdä. Olen lukenut neuvoja syömisestä juomisen yhteydessä, veden juomisesta jne mutta jotenkin en vaan tiedä, miten oppisin tunnistamaan rajan, jossa olen juonut liikaa. Kaikki kokemukset ja ajatukset ovat tervetulleita.

Oho, mulla on samantapaisia ongelmia ja juuri sen takia tänään ekaa kertaa loin itselleni tänne tunnarit, koska ajattelin, että jos täältä saisi apua tai jos jollain on ajatuksia aiheeseen. Oon myös samaa ikäluokkaa kuin sä.
Mulla alkoholin käyttö on juurikin sitä, että sitten kun juon, niin juon liian överit. Mä en ikinä tissuttele, en ikinä lähde vain ”parille”, en juo kotona ruokien kanssa mitään alkoholia jne, mutta sitten kun lähden ulos juhlimaan, mä juon aivan liikaa omaan kestokykyyni nähden. Tätä tapahtuu n. kerran kuussa, jos sitäkään. Joskus menee pidempikin aika etten käy juhlimassa.
Kerran mä olen kaatunut niin että kolhaisin pään asvalttiin, mutta muuten tuppaan sitten olemaan hyvin flirttaileva ja teen itseäni miehille tykö, joskus enemmän ja joskus vähemmän… Joskus myös lähtee muisti enkä muista loppuillan tai yön tapahtumia, ja sitten jälkikäteen saanut kuulla mitä noloa olen saattanut tehdä. Kiva sitten aamulla miettiä, että kun ei muista vikoista tunneista mitään tai edes taksimatkasta kotiin, tai juurikin mitä on ihmisten kanssa puhunut. Onneksi sitä on kuitenkin aina kotiin asti päätynyt. Ikinä en myöskään ota krapularyyppyä, mutta kyllä se juomis-illlan jälkeinen päivä on mennyt ihan sohvan omana. Ja se morkkis kestää sen 2-3 päivää, ja se on ihan kamalaa. Haluan päästä eroon noista olotiloista.
Ja sama homma täällä, että kaveriporukkajuhlat ovat hankalia, koska tarjoilu pelaa ja juotavaa on muidenkin takaa yllin kyllin. En ole tähän oikein keksinyt kuin sen, että jättäisi aina juhlat väliin, jos ei kerran osaa olla siivosti. Tai sitten oikeasti vain joisi limsaa, eikä edes sitä yhtä kaljaa/siideriä/viinilasillista. Tosin eipä se sitten ole kiva itse selvinpäin katsoa humalaisia. Yksi mikä myös on välillä auttanut välttämään noita tilanteita, joissa on vaarana juoda överikännit, on keksiä lauantai-sunnuntai -aamuiksi jotain tervehenkistä tekemistä kaverin kanssa, sellaista joista ei voi luistaa. Sitten ei ainakaan tule lähdettyä ulos. Tai yrittää keksiä alkoholitonta tekemistä viikonloppuilloiksi. (kun mä lähden siis ulos, niin lähden aina pe- tai la -iltana) Aina sellaista tekemistäkään ei kuitenkaan ole…
Eihän tuo n. kerran parissa kuussa kännien vetäminen niin ”paha suurella mittakaavalla” kai ole, mutta itseäni on alkanut ahdistaa se. Milloin on se kerta, kun mulle käy kännissä jotain tosi pahaa? Milloin tapahtuu jotain peruuttamatonta?

Hmm, en tiedä onko tämä ihan tyhmä neuvo, mutta ite ajattelisin silläkin olevan väliä, millaisia juomia juo. Jos juo vaan mietoja niin ei ehdi humaltua niin paljoa niin lyhyessä ajassa ja on ehkä helpompi huomata, milloin se seuraava juoma voi olla jo liikaa. En nyt tiedä, saiko kukaan tästä koppia. :smiley: Ite tykkään juoda viiniä ja joskus kun on jo aika huppelissa niin saattaa ajatella, että otanpa vielä tuon yhden lasin. Noh, mulla ainakin viini nousee aivan huomaamatta päähän ja lopulta se yksi lasi on oikeasti aivan liikaa. Jos oisin juonut sen sijaan vaikka siideriä niin se olisi ollut kaksi kertaa miedompaa eikä välttämättä olisikaan ollut liikaa. Mutta loppupeleissähän tämä on vaan opettelukysymys, pitäisi oppia tunnistamaan ne omat rajat. Vaikeaahan se kyllä voi olla. :unamused:

Joo, siis mä kyllä tiedostan, että pitäisi juodessaan juoda niitä miedompia, juuri esim vaikka siideriä, mutta silti aina ostan viiniä. Viiniä, joka mullakin humahtaa nopeasti päähän ja sitten sitä vain kaataa viinilaatikosta lisää ja lisää. Monta kertaa oon päättänyt etten viiniä juo koska humallun nopeasti, mutta silti se laatikko mukaan vain tarttuu.

Juomattomuus ei kaiketi tule kysymykseen?

Viitaten 6000-päivää.

Minulla on tai kait nyt oli, ystävä, erittäin fiksu ja hillitty virkanainen normaalisti.
Huomautteli aina minullekin, että pitää puhua hiljaa, ettei kukaan vaan kuule jos oltiin vaikka ravintolassa syömässä tms. Esittäytyikin lempinimellään uusille ihmisille eikä kertonut omaa nimeään.

Mutta kun ylitti tietyn rajan about 3 lasia viiniä ei enää hallinnut juomistaan vaan jatkoi vaan ja sekosi täysin. Ei hän agressiiviseksi tullut, päin vastoin, vaan ylettömän ystävälliseksi kaikille kaikki juttunsa kertovaksi ja toisinaan aivan maaniseksi.

Muutaman kerran kun olimme hienoissa juhlissa sain todella hävetä hänen touhujaan. Mikä pahinta hän teki tempauksia, joissa hengenmeno olisi ollut mahdollista jos en olisi esim tempaissut häntä autojen edestä pois kun hän ryntäsi suojatielle ym.

Yritin puhua ja varoittaa mutta sekoilu vaan on jatkunut. Lopetin yhteydenpidon jokin aika sitten mutta toki minua huolettaa, että koska tuolla touhulla käy lopullisesti huonosti.

Jokin aika sitten HS:n tiedesivuilla oli juttua tutkimuksesta joissa oli luokiteltu muistaakseni kolmella eri tavalla humaltuvia ihmisiä. Taisi olla Harwardin yliopiston tutkimus. Yksi tyyppi oli kuitenkin sellainen, jota nimitettiin Jekyl ja Hyde-geeniksi eli ihminen muuttuu täysin toiseksi.

Monta kertaa olen sanonut, että mikset lopeta, mitään en ole menettänyt vaan elämäni parhaat ajat alkoivat kun lopetin.