Miten raitistuminen onnistuu??

Eiköhän se vaikeus johdu siitä, että olet jonkin asteinen alkoholisti.
Niin olen minäkin. Raittiuteni alkoi sinä päivänä, kun sanoin sen tosiasian ääneen raitistuneiden alkoholistien toveriseuran kokouksessa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Epätoivoisena alkoholistina, joka on yrittänyt yhtä ja toista ja enää toivoo lähinnä kuolemaa, vastaisin: ei mitenkään. Pää hajoaa, ennen kuin pääsee lainkaan vauhtiin raitistumisessa ja pidemmät juomattomat kaudet katkeavat megalomaanisen morkkiksen aiheuttavaan repsahdukseen.

Mutta jos yrittäisi olla synkistelemättä, niin: kokeile mitä tahansa, jolla vain ajatukset lähtee viinasta. Harrastukset, ulkoilu, lukeminen, asioiden tekeminen perheen kanssa. Onko lapsilla harrastuksia, joissa sinun on pakko olla mukana? Jos ei, olisivatko he kiinnostuneita sellaisesta? Lue alkoholismiin liittyvää kirjallisuutta, AA:lla on sijaistekemiseen liittyviä läpysköjä, kirjastosta saa päihdepsykiatrien kirjoittamia opuksia, joissa on vinkkejä juomisen lopettamiseen. Yritä etsiä jotain, mikä toimii juuri sinulle.

Tärkeintä on, mikä toimii juuri sinulle. Jos se on jokin yleinen mantra, kuten “alkoholismi on sairaus” tai AA:n “korkein voima”, niin käytä sitä. Jos on vaikeaa, älä kuitenkaan unohda, etteivät asiat ole niin yksinkertaisia, alkoholinkäytössä on usein kyse riippuvuuden lisäksi myös opitusta tavasta, ts. menet juomaan, kun olet siihen tietyssä tilanteessa tottunut vaikkei varsinaisesti edes tekisi mieli alkoholia.

Itselläni ei tosin tällä hetkellä ole mitään toivoa paremmasta, joten mitenkään rintaa rummuttaen en em. asioita voi väittää todeksi.

moi Terbelau,
pisti silmään tuo lauseesi että itselleni olisi jo suuri askel etten joisi viikolla
itse olen harjoitellut uutta elämäntapaa tuolla Vähetäjien puolella.
ensin otin tavoitteeksi että “saan” juoda vain perjantaisin koska kaljoja eksyi ostoskoriini keskellä viikkoakin,
tosin aika harvoin mutta kumminkin. takapakkeja syntyi kuten arvata saattaa, mutta nyt alkaa vihdoin luistaa asiat siten kuin ne kaavailin.
nyt tavoitteeni on ettei joka ikinen perjantai askeleet suunnistaisi kohti Alkoa viiniä hakemaan (vaihdoin kaljan viiniin) eli vähintään joka toinen viikonloppukin olisi raitis.

yritän sanoa, että vaikkakin kokonaan lopettaminen on erinomainen päätös ja joillekin se ainoa oikea, niin toisille sopii muuttaa elämäntapaansa pikkuhiljaa.
nykyisin ei tule kuuloonkaan että hankkisin alkoa kotiini keskellä viikkoa, eikä mun tarvitse kauppaan mennessä enää arpoa ostanko “pari sidukkaa” vai en kuten vaikkapa viime syksynä kun aloitin täällä Plinkissä.
muutos ei ole tapahtunut helpolla.
olen lukenut alkoholismia koskevaa kirjallisuutta entistä enemmän, penkonut mieltäni ja tunteitani, tehnyt Plinkin kotitehtäviä retkahduksen ehkäisemisen käsikirjasta, opetellut tunnistamaan heikot kohtani, paneutunut tottumuksiini jne.
toisin sanoen syventynyt ongelmaani tosissani.
jokainen onnistuminen tuottaa valtavaa iloa ja motivaatioa jatkamaan.
ei ole herkkua kun lipsuu päätöksistään mutta periksi ei saa antaa. on yritettävä uudelleen ja uudelleen.

Plinkkiin olen kirjoittanut päiväkirjamaisesti marraskuusta lähtien ja usein on tuntunut siltä että toistan ja toistan samoja jankuttavia asioita, mutta niin kaiketi kuuluukin - ja eikö sitä kutsuta ongelman työstämiseksi.
toiseksi Plinkissa ahkerointi pitää pointin mielessä.
ei pääse unohtumaan mikä on tärkeää tai retkahda kuvittelemaan ettei “tässä ny mitään vakavaa probleemaa ole”. koska ongelma totisesti on vakava. se pitää ottaa tosissaan.
en tietenkään voi puhua tulevaisuudesta yhtikäs mitään mutta se jokin toivottomuus ei ole tällä hetkellä riesana.

mainitsit tuossa kirjeesi loppulausessa ilosta minkä koit tänään kun ei ollut krapulaa.
arvaa miten hyvältä tuntuisi ensin vaikkapa 3 raitista päivää, sitten 5 nollapäivää putkeen jne.
tiedät tuon toki itsekin mutta pysähdy silti miettimään asiaa!!
onnistumisen kokemus on valtavan motivoivaa.

tsemppimieltä tavoitteeseesi!

vertaus koiran kouluttamiseen on aika osuva :smiley:
koiraihmisenä olen treenauttanu vaikeitakin (jopa häiriintyneitä) yksilöitä ja kaikki perustuu toistoon.
toistoa, toistoa, toistoa. täsmällisesti.

jep, ensin tavoitteeseen pääseminen vaatii toki itsensä pakottamista ja pinnistelemistä, totta kai, mutta itselleni on käynyt niin (puhun edelleen vain tästä hetkestä) että valintani jättää siiderit kauppaan keskellä viikkoa on luonteva.

se on mieletön elämys… pakko oikein lihavoittaa tuota sanaa… kun hoksaa että ai niin, äsken tein urheilukentän kokoisessa S-marketissa pitkän ja hikisen ostosreissun ja vaikka seuraava päivä olisi vapaa, ei käynyt mielessä käväistä kylmäkaapilla: enkä joutunut taistelemaan, en edes muistanut koko asiaa.

mutta voi veljet… perjantai kun saapuu joudun kyllä pinnistelemään :frowning: jos olen siis päättänyt että juuri se perjantai pitää viettää raittiina.
eli työtä on vielä rutkasti jäljellä.
en myöskään (muuten) voi luonnehtia itseäni kohtuukäyttäjäksi koska kun juon juon humalahakuisesti.
en osaa sanoa kertamääriä… ehkä puolitoista pulloa viiniä tai 6-7 isoa siideriä.
krapulaan en tartte loiventavia enkä koskaan juo kahta päivää peräkkäin. ajatuskin tökkii, pitsa sen sijaan maistuu.
nuorempana mulla oli riesana myös älyvapaa käytös kännissä mutta nyt vanhana (oon 55) ylilyöntejä ei enää juurikaan satu.
elämä ei ole koskaan valmis, eikä se ole lähes milloinkaan täysin ongelmatonta.
mutta jatketaan harjoituksia. kukin omilla päämäärillään :smiley:

Tervehdys Terbelau! Olen seurannut ketjuasi ja pistän lusikkani soppaan koska huomasin sinun ja SylviaPlaan ajatustenvaihdossa asioita jotka pistivät hälytysvalot päälle.
Sanot haluavasi eroon alkoholista koska sen hallitseminen aiheuttaa sinulle vaikeuksia. Mutta sitten toisaalta et haluakaan ja haaveilet kohtuukäytöstä. Hirmu hankalaa näin virtuaalisesti kartoittaa tilannettasi, mutta huomaan suuren ristiriidan ja hapuilun makua tavoitteissasi.
Lomapuisto kirjoitti ylempänä osuvasti, että arvioi sinun olevan jonkin asteisen alkoholistin. Tällaisen käsityksen itsekin sain. Tai tarkentaen kysyn sinulta, mikä aivan rehellisesti estää sinua kokeilemasta täysraittiutta toistaiseksi?
Henkilölle, jolle on jo kehittynyt riippuvuus, kohtuukäyttö ei pääsääntöisesti sovi. Päinvastoin, alkoholismin aste ja vauhti lieveilmiöineen kasvavat ajan kuluessa - myös toleranssiin liittyen.
Näin, että olet aikaisemminkin ollut Plinkissä (kirjautunut 2015). Löytääkö sinut vielä jostain? Historiikkisi kiinnostaisi. :smiley:

Täysraittius on kannatettava vaihtoehto kaikin puolin. Mutta. En olisi aivan noin ehdoton kohtuukäytön poissulkemisessa. Itse en ole pitänyt sitä koskaan vaihtoehtona eikä se enää vaihtoehto voi ollakaan. Mutta osittain siksi kaksi repsahdusta ovat romahduttaneet itseluottamukseni ja johtaneet pitkään ryyppyputkeen, kun repsahdus = “totaalinen epäonnistuminen ja kaikki on heti menetetty”. No, tämä on vain omalla osallani.

Kohtuukäytössä täytyy tietty muistaa, että sen raja on 0-2 annosta päivässä, siis max 2 kolmosolutta tai 24 cl viiniä. Kyseessä ei siis ole mikään hatusta heitetty raja. Alkoholistin näkökulmasta tuollainen käyttö on yhtä tyhjän kanssa, siis turhaa.

Ajatus ja toteutus “päivä kerrallaan”, siis tänään raittiina, on muodostunut suurelle alkoholistijoukolle pelastukseksi juoppoudesta.

Tänään et ole yksin

OK, kiitos selvennyksestäsi Terbelau! Kommentoin sen verran, että mitään väärää tai oikeaa tapaa ei oikeastaan olekaan enkä haluakaan arvostella kenenkään menetelmiä tai tavoitteita. Jos jokin toimii sinulla niin hyvin ettet tunne alkoholin rajoittavan elämääsi niin pidä linjastasi kiinni.
Omakohtaisesti kokeilin niin monia kohtuu- tai satunnaisjuomiseen liittyviä menetelmiä etten edes osaa enää laskea. Lopputulos oli ennen pitkää aina yhtä masentava: Paluu vanhaan kuvioon. Siten ainoa oikea tapa oli ja on täysraittius. Uusien ajatus- ja toimintamallien opettelu ja oppiminen on ihmisille muuten helpompaa kuin koirille. Koska pystymme työstämään asioita eri näkökulmista ja eri aikaikkunoilla! Sekä ajattelemaan abstraktisti!

PS. Olen itse suuri koirafani ja ollut eläinkotikuvioissa aika hankalienkin yksilöiden kanssa tekemisissä. :smiley:

Siitä en mene mitään väittämään etteikö juomisen vähentäminen olisi hyvä asia. Tottakai se on.
Ja jos se jonkun kohdalla on helpompi juttu kuin kokonaan alkoholin ja sen käytön unohtaminen niin se on oikeinkin hyvä asia.

Koiravertaukseen hiukan kumminkin otan kans kantaa. Koiria kun on ollut minullakin, helpompia ja vaikeampia.

Ihmisellä on se etu, että ihminen pystyy kuvittelemaan useampia mahdollisia tulevaisuuksia eri asioiden suhteen, rakentelemaan mielikuvituksessaan niitä tarinoita erilaisten mahdollisten osatulevaisuuksien suhteen -ja just ne omat tarinat ovat siellä mielikuvituksen ja tunne-elämän puolella kimmokkeina haluille sekä pyrkimyksille halujen toteutumiseen.

En minä koiristakaan voi tietysti ihan varma olla, koirana kun en sentään ole ollut eikä ole koirien kanssa asiasta keskustelemisestakaan koskaan mitään tullut. Luulen nyt kuitenkin ettei koira osaa semmoisia tarinoita oman nykyisen ja tulevan elämänsisältönsä suhteen rakennella niin pitkällä tähtäimellä ja mahdollisia henkisiä voimavarakustannuksia ajatellen tehdä.

Ja ainakin omalla kohdallani just se oli olennaista. Mielikuvia aloin muuttamaan, tarkoitushakuisesti ja -kuten koiran opetuksessakin, tietysti- toistaen niitä luomiani mielikuvatarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Usein hyvin yksinkertaistettuinakin lauseina. Kuten sitäkin itselleni toistaen että alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine ja että minun on ihan hyvä olla näin, selvänä. Ja totuudeksi se perhana muuttui!

Olisin minä varmasti oppinut myös ottamaan kaljaa hiukan harvemmin, ja parannusta sekin olisi ollut. Mutta, minun kohdallani meni paremmin läpi tuo että se on kokonaan yhdentekevä aine.

Mutta, kun jokaisella on itsellä paras asiantuntijuus itsensä suhteen, niin kannattaahan se hyödyntää ja ottaa muiden puheet -vain puheina. Jota ne ovatkin. Silloin kun eivät ole jotain todistelua siitä että kyllä minä ja just minun laillani ajattelevat ovat niin erinomaisen fiksuja ja viisaita ja oikeassa… itsetuntoa nostetaan niin monin konstein.

Mitäpä niistä muiden puheista, joka suuntaanhan puhujia riittää. Mutta itsensä kanssa on sit oltava pirun rehellinen, ja johdonmukainen. Jos alkaa olemaan illalla tavoitteistaan ja tekemisistään eri mieltä kuin aamulla, on pysähtymisen paikka. Ja sen tulevaisuutta piirtelevän tarinan arvioinnin paikka.

Huomenta Terbelau. Hyvä että vastustit juomishalua. Näen tuon epäonnistumisen eri lailla. Jos retkahdat vaikkapa 3 vuoden jälkeen ja saat junan taas nopeasti raiteille, et ole epäonnistunut peruslinjasi pitämisessä. Mainitsemasi 3 vuotta on sikäli mielenkiintoinen, että itse retkahdin melkein päivälleen kolmen täysraittiin vuoden jälkeen muutamaksi päiväksi.
Sain homman onneksi hallintaan kahta kokemusta rikkaampana. Tajusin nimittäin, että juominen ei anna minulle enää yhtään mitään. Ja ennenkaikkea, että retkahdusta edeltävää aikaa ja sinä aikana saavutettua ei minulta kukaan voi ottaa pois. En ehtinyt töppäillä mihinkään suuntaan eikä itsellenikään tapahtunut mitään dramaattista.
Eli tärisin viekkarit pois ja uutta peliin. Tästä on yli 6 vuotta.
Joten ei vanhaan kaavaan palaaminen mikään kiveen hakattu totuus ole eivätkä retkahdukset mitään maailmanloppua tarkoita. Niihin vain jossain vaiheessa kyllästyy.

Hei Terbelau!
Raittiiden päivien ketju syntyy siitä, että on juuri tänään juomatta. Aamulla voi todeta haluavansa olla tänään raittiina ja sitten voi päättää pyytävänsä apua, jos tuntuu, että omin voimin ei siihen pysty.
Minulla toimivia apukeinoja ovat mm. tämä plinkki, puhelin ja palaverit.

Ensimmäiset asiat ensin

hienoa Terbelau! oon iloinen puolestasi.
kuten sanoit, kun onnistuit tällä viikolla, se on enemmän kuin mahdollista ensi viikollakin.
eli heti takas ruotuun perjantain jälkeen!!!
hyvää viikonloppua ja ehdottomasti raitista ensi viikkoa :smiley: