Miten pysyisin kohtuudessa?

Olen reilu kolmekymppinen perheellinen mies ja pohdin jälleen kerran suhdettani alkoholiin, ennenkaikkea kontrollin puutteeseen. Olen tähän asti pystynyt vähättelemään ongelmaa itselleni sillä, että lähipiirissä on paljon pahempiakin juoppoja, päivittäin juovia alkoholisteja sanan varsinaisessa merkityksessä, enkä itse voi olla alkoholisti, koska en ota krapularyyppyä eikä putki jää päälle. Vai voinko sittenkin?

En siis juo päivittäin vaan lähinnä viikonloppuisin. En hölmöile, petä, haasta riitaa, telo itseäni, herää oudosta paikasta tai muuta sellaista. Juon vain liikaa ja käytännössä aina enemmän kuin oli tarkoitus. Aiemmin överiksi vetäminen oli poikkeus, nykyään sääntö, ja maltin pysyminen varsinkin isommissa juhlissa harvinainen poikkeus. Muisti menee, krapula kestää useita päiviä ja mieli on morkkiksen johdosta synkkänä niinikään päivätolkulla. Vaan eipä näitä jälkiseuraamuksia koskaan silloin muista, kun viski virtaa, juttu luistaa ja ilo on ylimmillään. Ei, vaikka vielä alkuviikosta olisi miten vannonut, että seuraavalla kerralla kontrolli pysyy ja pystyn lopettamaan ennen kuin päädyn siihen humalan asteeseen, jossa välinpitämättömyys vie voiton.

En haluaisi laittaa kokonaan korkkia kiinni, koska nautin suunnattomasti vaikkapa viinistä ruoan kanssa, ja pystyn tietyissä tilanteissa (esim. vanhempieni seurassa) pitäytymään pelkissä ruokajuomissa. Kotonakin kohtuus säilyy, jos nautimme vaimon kanssa pari ruokajuomaa iltapalan yhteydessä. Mutta jos ollaan juhlimassa tai olen yksin kotona tissuttelemassa, mopon karkaamista on vaikea välttää.

Pitäisi pystyä tunnistamaan rajansa, mutta se on vuosien varrella osoittautunut hankalammaksi kuin uskoisi. Överit tulevat joka kerta “yllätyksenä”. Juodessaan ei tajua humalan astetta ja kuvittelee, että aina voi vielä yhden ottaa, eikä tästä vielä mitään darraa tule. Vaan kuinkas käykään…

Onko kohtuukäyttöön mahdollista palata? Vai onko tämä ylipäänsä turhaa kitinää pienistä, kun pikaisen selaamisen perusteella monella palstalaisella on takana pitkiä putkia, menetettyjä työpaikkoja, tuhottuja parisuhteita jne., ja minulla ei vielä mitään peruuttamatonta - vain pahaa mieltä ja katumusta?

Aikalailla samoilla ajatuksilla. Osa jutuista täällä on melko karua luettavaa. Tekisi mieli unohtaa koko “ongelma” ja jatkaa samalla tahdilla satunnaiset morkkikset kestäen ja tissuttelun osana nykymenoa hyväksyen. Mutta aina silloin tällöin viesteistä löytyy yksi lause, joka osuu ja uppoaa. 'vaikka syyt ja seuraukset ovat jopa eri planeetoilta, luulen että kaikkia yhdistää se AINE joka tahdin sanelee. Roiku hetki mukana ja tilitä tänne juomistasi tai juomattomuuttasi. Ainakin saat ajattelmisen aihetta ja voit pyrkiä rehellisyyteen tässä (kin) asiassa. En myöskään ole valmis luopumaan ruokaviinistä tai virkistävästä siideristä, mutta ihannoimaani humalantunnetta olen vältellyt kolme viikkoa. Ja koville väliin ottaa…

Kiitos.

Rehellisyys on nyt se, mistä pitää aloittaa. En ole tähän päivään asti pystynyt olemaan kenellekään täysin avoin juomatavoistani, en edes itselleni. Aina muistin kätköistä löytyy se joku yksi poikkeuksellinen kerta, kun kontrolli on pitänyt, tai kun suurista juomamääristä huolimatta on jollain ilveellä välttänyt änkyräkännin ja krapulan. Poikkeuksiin vedoten on sitten voinut todistella itselleen, että ei hätää, homma on hanskassa, vaikka pitkällä aikavälillä totuus on se, että “hyvien”, etukäteissuunnitelman mukaisten juomiskertojen osuus on vähentynyt ja överien osuus kasvanut. Suunta on niin kiistämätön, että “juopontuuri” esim. turvallisessa kotiin suoriutumisessa ei voi jatkua ikuisesti. Välillä ihmettelen, ettei tähän mennessä ole mitään sattunut, vaikka yhä useammin kotimatkan reittiä ja ajankohtaa voi aamulla vain arvailla.

En osaa nimetä juomiselle mitään erityistä syytä. Vitutukseen tai ahdistukseen en juo, koska silloin ei tee edes mieli. Alkuun kyse on aina joko juhlimisesta tai rentoutumisesta, joko hyvässä seurassa tai sitten vaan itsekseen kotisohvalla leffaa katsellessa. Jossain vaiheessa fokus kuitenkin huomaamatta siirtyy pelkkään juomiseen ja sen jälkeen on ihan sama, onko seuraa vai ei. Ravintolasta saatan joskus lähteä hyvissä ajoin vain jatkaakseni vielä kotona.

Kaikista vaikeinta on myöntää, ettei voi täysin luottaa itseensä. Tuntuu myös, että puolison luottamus on koetuksella. Asiasta on vuosien varrella keskusteltu ja riidelty useita kertoja, mutta silti välillä tuntuu, että vaimoni on ollut yllättävän pitkäpinnainen ja ymmärtäväinen juomistani kohtaan. Haluaisin voittaa sekä hänen että oman luottamukseni takaisin ja luulenpa aloittavani elämäni ensimmäisellä tipattomalla tammikuulla. Sen jälkeen täytyy pohtia etenemistä. Ehkä yritän löytää sen rajan, mihin asti kontrolli pelaa, tai sitten vaan pelata varman päälle ja tyytyä niihin pelkkiin ruokajuomiin. Se tuo haasteita sosiaaliseen elämään, mutta jotain valintoja tässä on pakko tehdä.

voi älä minua kiitä. yhtä hukassa ollaan. jos jotain vertaistukea tunnet, niin hyvä. Mistään en mitää tiedä. Enkä tosiaan saa mitään provisioita kirjamyynnistä, mutta suosittelen sullekin Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa. Siinä yksiselitteisesti todetaan kaikkien juomisten syyt. Syy on alkoholi. Se on riippuvuutta aiheuttava aine. Simple. Nyt vaan niihin kontrolloimisen keinoihin. Nii-i…

Moikka

Olen uusi täällä, ja on todella hienoa, että tämmöinen sivusto ja keskustelupalsta on olemassa. Ihmiset ovat niin ihanan rehellisiä omista juomatavoistaan, ettei täällä tunne itseään yhtään muita huonommaksi.

Mulla meni jouluaattona loppuillasta överiksi, ja omat lapset näkivät äitinsä hirvittävän humalassa. Nyt on sitten morkkisvaihe päällä. Olen 43-vuotias nainen, jolla on siis lapsia, koti, mukava työ ja asiat muutenkin kunnossa, mutta silloin tällöin sattuu niin, että juon överit. Edellinen kerta oli juhannuksena, että ei kovin usein, mutta silti se on musta kamalaa.

Olen käynyt pitkin syksyä baareissa ja mielestäni hallinnut juomistani. Välillä olen tanssinut ja muistanut juoda vettäkin, eikä sitten seuraavana aamuna ole harmittanut. Ehkä jouluaaton lipsahdus johtui siitä, että luotin liikaa siihen, että “osaan” juoda.

Meillä on kotona toivottu aina hillittyä ja hallittua käytöstä. Minä vaan olen niin elämänhaluinen ihminen, suora ja rehellinen, että en ole mahtunut tuohon muottiin. Haen kylläkin hyväksyntää suorittamalla ja kontrolloimalla asioita. Ja palkinnoksi asioiden hoitamisesta suon itselleni sen, että saan juoda viiniä. Väkeviä yritän karttaa, koska niistä menee mun pää ihan sekaisin. Ja koska kaikkea kontrolloin, humala rentouttaa ja vapauttaa.

Haluaisin kuulla teiltä muilta, miten vahditte illan aikana juotuja määriä tai millä keinoin pidätte juomisen kurissa. Pitäiskö aina etukäteen muistuttaa itseään, että muista kohtuus, laske juomat, tanssi välillä ja juo vettä? Tuntuu vaan, että silloin menee koko illasta hohto… Toisaalta vaakakupissa painaa se inhottava morkkis, jota en kestä. Hyviksi koettuja keinoja?

Hei
taas kuullostaa tutulta ! Ja aina kun joku toinen sen sanoiksi pukee, on helppo neuvoa ! Se lienee tän foorumin salaisuus…? Minäkin olen elämänhaluinen luonnonlapsi. Haluan hullutella ja riehua vieläkin. Irrotella ja pölhöillä, tanssia ja laulaa. Humaltua. Välillä osaankin juoda vain sopivasti pitääkseni bileet pystyssä. Mutta en voi luottaa siihen. En tunnista hetkeä, jolloin riehakkuus muuttuu rähinäksi. Hauska huutamiseksi. Flirtti karkaa liian pitkälle. Ja toisaalta, jos tämä ilomielisyys on “luontomme”, miksi siinä alkoholia tarvitaan ? Olen rohkea ja seurallinen muutenkin, joskus jopa joudun sanomaan etten ole humalassa. Ja jos vain haluaa pitää hauskaa, miksi juo myös yksin ? Miksei tanssi yksin ? Alkoholi on riippuvuutta aiheuttava aine. Pitääkö se oikein tatuoida otsaan, ettei aina selittele muuta…?

Olen lukenut sivustolta omaohjeita, ja musta toi annosten laskeminen on hyvä asia. Olen sitä aikaisemmin tehnytkin ja viimeistään aamulla miettinyt, kuinka paljon tuli otettua. Tässä on tietysti se huono puoli, että alkoholi ei vaikuta joka kerta samalla tavalla.

Jos siis asettaisi itselleen jonkun ylärajan, kuinka monta voi yhden illan aikana ottaa, se voisi tepsiä. Mutta miten niitä annoksia merkitsee tai laskee? Onko jollakulla juomakortit mukana baarissa vai siirrättekö helmiä taskusta toiseen, että näkee kulutuksen?

Mä kun olen kontrollifriikki muutenkin, niin tämä tapa ehkä pelastaisi mut övereiltä. Onko joku oppinut annoksia laskemalla pitämään kulutuksen kohtuudessa varsinkin silloin kun on hyvä porukka ja tosi hauskaa yhdessä?

Ja tietysti ennen illanviettoa voi miettiä, miten hyvä ja itseensätyytyväinen olo on seuraavana päivänä, kun ei ole morkkista :smiley:

Mielelläni kuulisin muistakin hyväksi havaituista keinoista. Kotona on helppo pysyä kohtuudessa, kun viinipullosta näkee, paljonko on mennyt. Viinitonkkaa en osta kotiin.

Ennen työpäivää laskemienen on monesti onnistunut. Ei töihin halua mennä promilleissa.
Ennen vapaapäivää hyvässä seurassa laskee yleensä siihen asettamaansa rajaan asti ja lopettaa laskemisen sen jälkeen. Tämä siis on minun ongelmani, mutta voi toki toisilla onnistua laskeminen myös ennen vapaapäivää.

Itse pidän kirjaa joko kännykässä tai ostan jokaisen juoman pankkikortilla ja kerään kuitit rahapussiin.

Vaikeaa tämä tulee olemaan. Humalaa en oikeastaan edes kaipaa (ainakaan vielä), mutta muutamaa drinkkiä tai viinilasia tekisi nyt jo mieli. Pidän kuitenkin pääni. Tipaton tammikuu alkoi etuajassa ja juuri nyt pohdin, miten aion selittää juomattomuuteni illallisseurueelle, kun asia satavarmasti noteerataan.

Alkuviikosta päätös tuntui helpommalta, mutta kaipa se kroppa aistii alkavan viikonlopun tai jotain.

Lopettaa ei ole tarkoitus, mutta rajat on löydettävä ja nythän on ainakin reilu kuukausi aikaa miettiä keinoja.

Hyviä neuvoja laskea annoksia. Jos samalla voisi juoda hitaasti ja nautiskellen, ottaa vettä välillä ja keksiä muutakin tekemistä kuin juomista, alkoholin nauttiminen pysyisi aisoissa.

Huomaan että oma päätökseni pysyä kohtuudessa on niin vahva, että näen unia, joissa siivoan tai järjestelen huoneita. Tulkitsen ne niin, että haluan elämääni muutosta. Vaikka alkholinkäyttöni muutoin on kohtuullista, pelästyin jouluaaton övereitä niin paljon, että halusin heti puuttua juomiseeni. Mulla oli myös humalassa itsetuhoisia ajatuksia, koska häpesin kännitilaani niin paljon. Olen kyllä selvin päin erittäin elämänhaluinen ihminen :slight_smile:

Olen päättänyt olla ainakin viikon juomatta, eikä se tee edes tiukkaa. Mulle liikunta tuottaa niin suurta mielihyvää, että iltaisin kun on käynyt jumpassa, ei tee mieli ottaa viiniä tai edes sitä siideriä. Sen sijaan ruoka on maistunut entistä paremmin, eikä painonnousu ole pahasta.

Tästä lähtien valmistaudun aina ennen isoja juhlia miettimällä, mikä on kohtuullinen määrä alkoholia. Illan mittaan yritän pysyä laskuissa ja tarkkailla omaa tilaani. Seuraavana päivänä on sitten niin upea olo!

Hei!

Minulla joskus, kun olen epäillyt juomisen lipsuvan hanskasta, on toiminut seuraava: Kuulakärkikynä taskuun ja kämmeneen viiva joka paukusta. Merkintä on helppo tehdä juhlissakin, ilman, että kukaan kiinnittää huomiota. Jos joku huomaa viivat, voi aina sanoa lapsen niitä päivällä siihen piirustelleen.

Ei sen viivan tarvi olla iso, jotta sen näkee lukea, eräänlaista tukkimiehen kirjanpitoa siis. Mulla on auttanut, kun on voinut oikeasti laskea ne paukut ja todeta, että tässä muuten oli se raja ja enempää en juo. Sitten jos enemmän menee, tietää, että ei ollut homma hanskassa, tai ainakin hanskat oli pahasti hukassa. Voi miettiä, mikä juuri siinä tilanteessa sai ottamaan enemmän kuin oli tarkoitus, tai oliko päätös ottaa enemmän kuin oli alkuillasta ajatellut perusteltu tai järkevä siinä tilanteessa. Joskus selitys on järkevä, joskus pitää todeta, että meni vaan överiksi. Sen osaa arvioida vasta seuraavana päivänä.

Kannustaen Marsu

Tapaninpäivän jälkeen alkanut tipattomuus on pitänyt ja olen oikeastaan hämmästynyt, miten helppoa se on ollut. Alkuun oli viikonloppuiltaisin pientä peukaloidenpyörittelyä, mutta mitä kauemmin on mennyt, sitä luontevammalta tämä on tuntunut. Nyt tuntuu siltä, että pystyn ainakin vähentämään juomiskertoja, ts. joka viikonloppu ei ole pakko ottaa edes sitä muutamaa molempina iltoina. Vaikkei se nyt varsinainen ongelmani ollutkaan, on jo tämän tavan onnistunut kyseenalaistaminen jonkinlainen voitto pinttyneistä tottumuksista.

Alkuperäinen huolenaihe on kuitenkin edelleen takaraivossa: Miten annosmäärä pysyy lapasessa sitten, kun jotain ottaa. Annosten laskeminen ja ehdoton maksimimäärä lienee se keino, jota yritän ainakin alkuun. Onnistumista on mahdoton ennakoida ennenkuin kokeilee, mutta juuri nyt olo on luottavaisempi kuin ennen tipatonta jaksoa. Jos ei muuta, niin ainakin on oppinut itsestään sen, ettei tipattomuuskaan ole sellainen maailmanloppu kuin aiemmin kuvitteli.

Onpa kiva kuulla! Onnea ja hyvää jatkoa. Ehkä tässä itsetutkiskelussa tulee sellainen vaihe, ettei se humala enää houkuta niin kovin. Että menis vähän automaattisesti sitten kun alkaa humalaa tuntua niin, että vähentää juomista. Ja kun on ollut taukoa se rajakin tule aikaisemmin kai vastaa. Eli osaisi jo alkuillasta alkaa rauhoittelemaan eikä vasta sitten kun meno on kovimmillaan. En tiedä, itse välttelen yhä isommassa seurassa juomista, Olen juonut vain kotona pari kertaa tosi vähän. Paljon on ollut ja tulossakin pippaloita joissa olen ERITTÄIN poikkeuksellisesti selvinpäin. Herättää kummastusta joo, mutta “helppo” selittää tammikuun piikkiin ja itsekin valitella, että voi voi kun on toi tipaton.

Jelinekin viestissä oli ihan samoja ajatuksia, joita itsekin mietin. Mä oon päättänyt olla arki-iltaisin ottamatta edes paria lasia viiniä, jotta siitä ei tulisi tapa. Eikä tässä ole mitään ongelmaa, ihan helppoa olla juomatta. Mulla on paljon muuta kiinnostavaa tekemistä arkisin, ja liikun paljon. Lenkin jälkeen ei tee mieli juoda alkoholia.

Mutta sitten on toi ongelma, että miten pysyä kohtuudessa yhden juhlaillan aikana. Tämä ongelma mulla on muuten ollut koko ikäni, että en huomaa rajojani ja joskus menee överiksi. Sitä seuraa ihan kauhea itseinho ja häpeä.

Monta kertaa olen kyllä onnistunut juomaan sopivasti ja seuraavana päivänä on ollut ihan mukava olo. Mutta jos näitä övereitä tulee, en osaa ennustaa sellaista iltaa etukäteen. Siksi olen päättänyt kiristää kontrollia ja tarkkailla juomista illan aikana entistä enemmän.

Viikko sitten oltiin kavereiden kanssa viettämässä iltaa, ja laskin mielessäni koko ajan annoksia. Kotona join puoli pulloa viiniä (3 annosta), ravintolassa vahvaa siideriä (1,5 annosta), 12 cl valkkaria (1 annos) ja sitten vielä tavallisen siiderin (1,5 annosta) eli yhteensä 7 annosta. Söin välillä ja join vettä. Oli hienoa mennä vikalla bussilla kotiin, nukkua hyvin ja herätä aamulla tyytyväisenä.

Vaikeimpia tilaisuuksia ovat sellaiset, joissa juotavaa kaadetaan lasiin koko ajan eikä mitenkään pysy perässä, montako annosta on kurkusta kulauttanut. Ehkä silloin pitäisi hidastaa tahtia, syödä ja juoda vettä välillä. Sellaista tilaisuutta odottaessa…

Kirjoitanpa kommenttia tähän, koska olen hyvinkin samanlaisessa elämäntilanteessa ketjun aloittajan kanssa. Minullakin ongelmana ovat olleet käsittämättömän rajut överikännit, ei niinkään se, että joisin jatkuvasti ja putki jäisi päälle. Tosin hiukan pidemmälle on itselläni homma mennyt, eli ihan naarmuitta en ole kaikista rymyämisistä selvinnyt (henkisistä naarmuista nyt puhumattakaan).

Hyvin sanottu: “se humalan aste, jossa välinpitämättömyys vie voiton”. Se tulee aina niin salakavalasti. Vai tuleeko sittenkään - tuntuu nimittäin toisaalta siltä, että aina, kun homma on riistäytynyt täysin käsistä, olen jo alusta alkaen juonut varsin huolettomasti. Yleensä silloin on ollut aluksi todella hauskaa. Ja juodessa olo on todellakin sellainen, että ei tässä ole vielä mitään merkittävää humalaa, homma on hanskassa, kaikki langat käsissä ja kaikin puolin kunigas-fiilis.

Minäkin olen ajatellut, että olisi tarpeeton uhraus lopettaa kokonaan, koska toisaalta usein (useimmiten itse asiassa) pysyn kohtuudessa, ja viini (ja viski, ja olut, ja konjakki) ovat tuoneet elämään paljon hyvääkin - näin ainakin olen uskotellut ja kuvitellut. Oikeastaan eräänlaisesta viinisnobismista on kehittynyt jo harrastus: tastingeja, reissuja viinialueille ja muuta.

Tuo, että juomakäyttäytyminen on selkeästi muuttunut - “aiemmin överit poikkeus, nykyisin sääntö” - kertoo mielestäni alkoholismin etenemisestä. Ja asiantuntijat väittävät, että se todella on etenevä sairaus, jota yleensä ei pysäytä muu kuin lopettaminen (poikkeuksia toki on). Myös itselläni se on selvästi edennyt: määrät kasvaneet, muisti menee silloin tällöin (mitä ennen ei tapahtunut ikinä), ja juomisen lopettaminen pitkän illan päätteeksi on erittäin vaikeaa.

Nyt olen toistaiseksi lopettaja, mutta tämä raittiusjakso ei ole vielä kovin pitkä.

Tipaton tammikuu päättyi. Perjantaina nautin kaksi viinilasia ruoan kanssa ja hetken aikaa piru käväisi olkapäällä. Huomasi kyllä, että yli kuukauden tauon jälkeen pienikin määrä nousi päähän aika vauhdilla. Enempää en kuitenkaan nauttinut, vaikka valvoin myöhään, ja vastaavissa tilanteissa on aiemmin hulahtanut drinkki jos toinenkin. Tästä jäi positiivinen fiilis, mutta toisaalta myös lievä jännitys, kun lauantaiksi oli jo aikaa sitten sovittu menoa, jossa tulisi kyllä otettua.

No, huoli oli sinänsä turha, sillä missään vaiheessa ei tehnyt mieli varsinaisesti juopotella. Viisi annosta meni koko pitkän päivän aikana ja niistä viimeinen enemmän seuran takia kuin siksi, että olisin oikeasti enää halunnut tilata. Lähinnä oli tarve lähteä kotiin jo hyvissä ajoin ja niin teinkin. Jäi toisaalta tyytyväinen, mutta toisaalta hieman hämmentynyt olo. En oikeastaan nauttinut olostani. Juomat toki maistuivat hyviltä (kahviin ja limuun on todellakin ehtinyt kyllästyä kuukauden aikana…), mutta hiprakka tuntui enemmän vaivaannuttavalta kuin rentouttavalta. Ehkä sitten pelkäsin liikaa mahdollisia seurauksia, enkä siksi osannut nauttia tilanteesta.

En tiedä, mitä jatkossa tapahtuu. Turha kai sitä on juoda edes kohtuudella, jos ei siitä enää osaa nauttia? Saas nähdä.

Ois tosi jees ku pystyis itsekkin sillee että esim kesäpäivänäkin korkeintaan 12 olutta, mutta no way yleesä se ministerin salkku menee helpostikkin… Kyllä tässä on ihan mietitty taas raittiuden aikana että en vedä kesää ihan samanlaisella soololla mitä monet muut kesät… Ku ei ees muista kesiä :slight_smile: