Miten pistää poikki??

Niin, siinä kysymys? Jos ei ole mahdollisuutta päästä katkolle, niin millä kotikonstein saisi päivittäisen juomisen poikki? Itse juon “vain” iltaisin, mutta määrät ovat kasvaneet, ja se todellakin on ihan jokailtaista.

Viimeks kun tänne kirjoitin, olin aloittanut antabuksen, jonka avulla sainkin putken poikki. Joksikin aikaa. Sitten aloin testaamaa, tuleeko reaktio, jos juon yhden pikkutölkin? Jos juon tooosi hitaasti? Tai jos olen ollut kaksi päivää ilman antabusta, voinko juoda vaikka kolme tölkkkiä? Klinikalla hoitaja puisteli päätään ja vakavana sanoi mun leikkivän vaarallista leikkiä. Niinpä se antabus on nyt sitten jäänyt kokonaan, koska tiedän, että juon kuitenkin. Ainakin vähän.

Mutta mun on ihan PAKKO saada tää poikki. Pääsen kyllä osastolle jossain vaiheessa, en tosin juomisen takia ole sinne menossa, mutta siis silloin viimeistään tulee menee putki poikki. Mulla vaan ei olis varaa odotella siihen saakka. Pitäisi opiskella. Pitäisi tehdä rästitöitä pois alta, ja kaikki muutkin työt kuin ne rästityöt, ja sitten jossain vaiheessa alkaa tekee opparia. Kesällä mun pitäisi muuttaa täältä pois, joten siihen mennessä pitäisi kaikki sellanen olla valmiina, joka vaatii koulun koneita ja tilaa. Ahdistaa. Mulla ei ole nyt aikaa mihinkään masennus-ahdistuksiin ja juomiseen. Koska osa pahasta olostahan johtuu tietenkin nimenomaan juomisesta. En pysty keskittyy mihinkään, koska mielessä pyörii vaan et pääsispä kotiin lipittää ihanaa punkkua ja katsoo leffoja.

Niin: onko kellään mitään neuvoja? Mitä tekemistä keksisin illoille juomisen tilalle?

(Teksti on varmaan täynnä typoja, silmät lurpsahtelee, oon tosi väsynyt, enkä jaksa tarkistaa teksrtiä.)

Ei kai tuohon mitään poppakonsteja ole? Jos et itse saa lopetettua niin eipä siinä sitten paljoa muita vaihtoehtoja ole kun mennä sinne katkolle tai jatkaa entiseen malliin.

Vai ei poppakonsteja??! No voihan pentele! Minä kun odotin että joku täällä osaisi sen abrakadabran loppuosan. :confused:

Kai täällä nyt joku on joskus saanut putken poikki ilman katkoa? Mitä ootte tehny silloin niinä ekoina päivinä/ iltoina/ aamuina/ minä tahansa hetkinä, ku ootte päättäny et nyt hitto vie saa loppua? Kiipeillyt pitkin seiniä? Purrut kynnet rikki sormenpäitä myöten? Pistäny kämpän remonttiin?

Aloin vaan muistelee, et olikohan mulla täällä joku samantapainen ketju jo olemassa…? :unamused:

Tarpeeksi, kun tulee morkkis, ei halua juoda. Antabus auttaa, kun ottaa sitä joka päivä miettimättä.
Itse yritän tehdä kaikkea hyvää itselle, syön, katson leffoja, luen romaaneja, surffailen, ulkoilen, käyn hieronnassa, luen elämänhallinnasta, teen hyvin pieniä asioita, mutta ajatuksella. Tee siis asioita, joista sinä pidät ja helli itseäsi.

Minä kävin tällä viikolla elämäni ensimmäistä kertaa AA-ryhmässä. Kynnys oli korkea lähteä, mutta oli aika uskomaton fiilis kun tulin sieltä. Kun kuuntelin niitten ihmisten tarinoita tajusin etten ole koskaan ennen istunut sellaisen pöydän ääressä, jossa oli kerralla niin monta oman elämänsä sankaria yhtä aikaa koolla. Sinä iltana ei tehnyt mieli juoda eikä sen jälkeenkään. Aion käydä sen kolme kuukautta, ja kokeilla auttaako. Ei siinä ainakaan mitään häviä, jos ei yritä tätäkin vaihtoehtoa… Tsemppiä myös sinulle! Et ole ainoa, joilla samanlaisia ongelmia…

Kiitti teille kommenteista!

Eilen oli mulla eka ilta pitkään aikaan ilman alkoholia. Lipitin kuplavettä ja keitin teetä, istuin lämpimän peiton alla ja katselin leffaa. Oli yllättävän helppoa! Olin aikonut aloittaa puhtaan linjani jo perjantaina, mutta koska mulla oli jäljellä korkattu puolikas pullo punkkua ja pari bissee jääkaapissa, niin tiesin sen oikeastaan jo päivällä, et joko se punkku menee viemäristä alas, tai sit mun kurkusta. Punkkua kotona ja minä kuivin suin, ei onnistu. Rakastan vaan sitä makua niin paljon, et pelkästään senkään takia ei olis onnistunut. Mut joo, perjantaina siis join kaiken pois, mitä oli, joten eilen oli siten kohtuullisen helppoa olla juomatta, kun ei kerran ollu kotona mitään. Olin kuitenki säästäny kaikki päivän rauhottavani illaksi, niin et sain ne napattua kerralla ja näin vaikutus vähän normia tuntuvampi. Ja vielä, kun oli odottanu sitä koko päivän et sain ne napattua. No niin, eli tavallaan vaan korvasin alkoholin rauhottavilla…,. :blush: Mut selvisinpähän siitä ekasta selvästä illasta. tänään nyt sitten toinen edessä. Kyllä se tulee onnistuu. Sit voinkin aloittaa taas antabuksen. Tosin hieman pelottaa et alanko taas temppuilee ja testailee miten paljon voi juoda ilman reaktiota? Sellasta peliä ei kyl voi jatkaa poidemmän pälle. Etenki ku mulla on joskus ollu c-hepatiitti… Tai no emmä tiedä vaikuttaako se asiaan mitenkään, mut silti. Ei saa maksaa silleen kiusata.

Kirjoitankin omasta ongelmastani tuossa omassa ketjussa. Samassa paatissa ollaan. Minä en edes pidä punkun mausta joten en juo sitä siksi, mutta harvoin sitä ostan. Siideriä(kuivaa ) sitten kyllä. Valkkaria, en oikein senkään mausta pidä, mutta alas menee :blush: Väkeviä en juo ollenkaan.
Itselleni koitan selvittää syyn tähän, ennen luulin tietäväni sen, mutta enää en tiedä. Sillä vaikka olisin kenen kanssa, asuisin missä tahansa, oli maa mikä tahansa…sama jatkuu. Ja se ettei mikään muka tunnu niin relaavalta ja mukavalta kuin ne pari siiderikaveria illalla. Ryhmään menoa olen myös miettinyt. Mutta vielä ei ole tuntunut aika sopivalta. Ilman olen pystynyt olemaan joskus sen tipattoman tammikuun…joskus muutamia viikkoja, mutta 3 kk…se tuntuu ihan mahdottomalta. Jotain täytyy tehdä. Ja tämäkin on jo askel että kirjoitan tänne…ja luen kohtalotovereiden tarinoita. Niitä tarvitsen nyt tueksi itsekin tosissaan. :blush: Voimia sinullekin !

Ps. Olisiko kaiken tämän takana perusturvattomuuden tunne ?

Osaako kukaan paremmin tietävä sanoa et jos olen otanut antabusta viimeks viime tiistai-aamulla, sitä ennen ma-aamulla, ja sitä ennen kauan sitten, niin voinkohan tänään vetästä sellaset semi-kännit? (L. n. 1l. punkkua, ja muutama tuopillinen päälle)

No, viimeistään siinä vaiheessa kun reaktiota alkaa puskee, niin huomaanhan sen tietysti itekin et nyt on parempi siirtyä vesi-/limu-linjalle. Olis vaan kivaa kuulla joidenkin mielipiteitä asiasta etukäteen. Kyseessä kun on kaverini synttärit ja ois tarkoitus mennä baariin, ni ei oo sit kivaa jos kesken kaiken lehahdan tulipunaiseksi ja sydän alkaa hakkaa viimeistä päivää… Siis tää kaveri ku ei edes tiedä mun päihdeongelmista. :unamused:

Ihan varmasti tulee reaktio! Jos maistat vaikka viiniä ja maistat “antabuksen maun” siis sen tietyn maun suussa, niin reaktio kyllä tulee. Eikä muuten lähde pois ihan heti. Eli sinuna olisin juomatta, riskit on kovat, ei pelkkä punaisuus.

Hitto, et on taas vaikee saada 3 0-päivää peräkkäin! 0 annosta alkoholia siis. Sellaset pitäis saada kasaan, jotta mulla voitaisiin aloittaa antabus. Viime viikolla ois kyllä ollu tilaisuus, mutta koska tiesin että perjantaina tulee olee pippalot, joihin oli tärkee osallistua (kyllä, ihan oikeesti tärkee, en oo vaan selitellyt itselleni ja siten oikeuttanut juomista) ja tiesin et en kykene olee juomatta kun kaikki muut kuitenkin juovat. Ni en sitä antabusta siis vielä aloittanut. Oli tarkoitus et se alotetaan nyt ti, kun on kulunut perjantaista 3 päivää. Mutta koska myös la ja su tuli nautiskeltua muutamat annokset, niin ei sitä vieläkään päästy aloittaa. Sanoin että torstaina voidaan aloittaa, kun on tullut taas ne 3 0-päivää. No helvetti, äsken kylässä en kyennyt kieltäytymään punkusta. Ei siksi että ois tehny niin paljon mieli, vaan en keksinyt mitään järkevää perustelua sille miks en joisi! Nyt siis pitäis TAAS aloittaa alusta niiden päivien keräily, ja myöntää klinikalla että tuli juotua pari lasillista. Vai pitäisikö vaan olla hiljaa koko asiasta, ja aloittaa se kuuri ylihuomenna. Jos huomenna kuitenki oon taas juomatta? Sillon 3 vrk:n aikana ois kuitenki vaan ne 2 punkkulasillista, haitanneekohan se…?

Pointtihan on se että koska mulla oli maksa-arvot niin korkeella (joku 3 vko sit), niin siksi sitä maksaa rasittavaa anabusta ei aloitettaisi jos olen vähänkin ottanut alkoholia niiden kolmen vuorokauden aikana. Mutta, nyt kun ne annokset kuitenki on laskenut, ja ne arvot olivat jo laskeneet ilmeisesti ihan normitasolle, niin ehkä ne pari lasillista ei enää niin haittaa?

Niin… haittaako ne “pari” lasia vai ei. Miksi haluat lopettaa juomisen vai haluatko lopettaa. Tuo on hankala tilanne kun tekisi mieli juoda mutta toisaalta haluaisi kontrolloida juomista ja se onnistuu enää antabuksen avulla. Löydät vielä juomiselle “hyviä” selityksiä jotka hyväksyt itse ja jotka haluat vielä hyväksyttää täällä. Tuo on tuttu tilanne ja se pahenee siitä ajan myötä valitettavasti. Vähentäminen ei alkoholistille ole mahdollista, homma pahenee ennemmin tai myöhemmin. Mutta tällä hetkellä sinuna yrittäisin nyt sinnitellä siihen asti että saat ne antabukset. Toisaalta jos haluat juoda niin eipä asialle ole paljoa tehtävissä.

Tsemiä joka tapauksessa

:slight_smile: Juu riippuu toki näkökulmasta että haittaavatko vai ei. Lähinnä tarkoitin niiden maksa-arvojen ja antabuksen aloittamisen kannalta tuota kysymystä, en siksi että olisin saanut jonkinlaisen moraalisen hyväksynnän juomiselleni joltain virtuaali-toverilta. Eipä siihen varmasti tosin osaa vastata kukaan muu kuin lääkärini.

^ Niin, kiitos muuten tsemistä!

No ei mun onneksi tarvinnut alkaa valehtelee klinikalla, vaan totuus tuli ihan helposti. Eihän siinä mitään järkeäkään olisi ollut. Kenen muun takia mä sitä antabusta oikein ottaisin kuin itseni?? Alkaa vaan olee jo aika painostavaa, kun joka aamu lääkkeenhaussa se antabuskin siinä odottelee, ja aina uuden hoitajan ollessa jakamassa, pitää selittää että ei sitä nyt vielä voida aloittaa kun en oo niit kolmea päivää saanu vieläkään kasaan… Hävettää siis! Onneksi sain sanottua, tuli ihan hyvä pohdiskelu-hetki hoitsun kanssa siitä että miksi on ihan helppo kieltäytyä kahvista, eikä siihen tarvii muuta perustelua kuin että “ei nyt maistu”. Mutta viinistä kieltäytymiselle pitäisi olla jokin tosi hyvä perustelu että miksi juuri nyt tällä kertaa en otakaan??

Miksi haluankaan vähentää juomista/ lopettaa se kokonaan…? Koska jokailtainen lipitys kontorolloi liikaa mun elämää. Mutta on kyllä vaikea myöntää että olisin siltikään niin koukussa siihen että se pitäisi kokonaan lopettaa. Enkä edes näe että mun pitäisi, ajatus tuntuu ihan mahdottomalta. Niin, helvetti, tuntuu tosiaan siltä että jos ne annokset nyt pysyy siinä muutamassa per ilta, ja varsinkin kun nyt oon saanu vielä sinne välaihin niitä 0-päiviä, niin onko se nyt ihan oikeasti niin paha asia?? Uskon edelleen että kunhan olen juomatta jonkin aikaa antabuksen avulla, ni pystyn sen jälkeen taas sellaseen normaaliin silloin tällöin punkun nautiskeluun. Mutta saa nähdä… Ihan mahdollista toki että ne ajatukset muuttuu, kunhan olen juomatta jonkun kuukauden. Ja kun ekaa kertaa elämässä tuntuu että siihen nyt suhtaudutaan vakavasti. Kun olen nähnyt miten lääkäri ja omahoitaja molemmat ihan vakavalla naamalla puhuvat mulle juomisen lopettamisesta vähintään puoleksi vuodeksi, ei siis vain vähentämisestä. Tai että se antabus on aloitettava, se ei enää oo sellanen juttu jota vähän nolostellen pyydän lääkäriä kirjoittaa, ja tunnen sen katsovan silleen että “noh, ota nyt sitten, vaikka kyllähän sun nyt ilmankin pitäisi pärjätä.” Niin, alkaahan tässä jo itelläkin pikkuhiljaa olee sellanen olo että onkohan tässä ihan oikeasti kyse vakavasta asiasta…?

Olipa muuten hyvä lukea tämä ketju. En enää ihmettele että miksi mulla ne maksa-arvot olivat nyt niin huimat vaikka mulla kaikki arvot tätä ennen on aina ollu ihan normaaleja. Kun oon pari vuotta tissutellut lähes joka ilta, ja siitä viimeiset puoli vuotta silleen että vuorottelen antabuksella ja juomisella niin et molempia mahtuu samaan viikkoon, niin ehkä siitä löytyy selitys…?

Itsellä toimi se, että keksi paljon tekemistä; paljon ulkoilua, ympäriinsä kävelyä, ajelin autolla ja istuskelin rannalla monta tuntia. Sitähän ei nyt oikein voi tehdä, mutta metsissä vaeltelua voisin nyt suositella. Tiukkaa tulee olemaan monta päivää, mutta siitä saatu olo on todella hyvä. Ja se kyllä palkitsee.
Laitan myös alkoholiin menevää rahaa säästöön ja se kyllä on auttanut myös.

Siinäpä vasta kysymys…Ei tosiaa oo mitää poppakonstia tohon…
Mutta siis jos kysymys on että KOKONAAN POIKKI niin en tod.fi tiedä…
Jos tilapäisesti vaikka kuukaudeksi/useammaksi, ni teet niinku minä lopetan yksinkertaisesti vain juomasta, koska hmmmm no itsellä esim oman itsensä takia, koska jos oot joskus käyny todellakin POHJALLA siis tarkoitan tosiaan POHJALLA (asunnottomuus,kuukausien juominen,linna siinä sivussa,sumussa kulkeminen,katkot,ei rahaa mihinkään) niin kyl sen pystyy, mietit sillee et miten ON parempi olla tollases tilantees niinkuin esim minä OLEN ollut JA USEAAN todella LIIAN USEAAN kertaan, ni parempi vaa olla juomatta, ei siihen syytä tekemistä tarvita tarvitaan NIIN SANOTTU pysähtyminen/ajatteleminen…
Itse olen ollut niin perkeleen monta kertaa jumi tilanteessa että ei usko ukkikaan. Mut siis tsemmpiä tohon raittius yritykseen… Kokonaan lopettaminen voi olla PERKELEEN vaikeaa jos on 101% alkoholisoitunut…

Olen ollut täysin juomatta joitakin viikkoja, ennen olin ns. suurkäyttäjä ehkä 5 v.

Olen pohtinut syytä miksi yleensä olen juonut, kun en edes pidä siitä. Sitten ruvennut karsimaan kylmästi pois elämästäni niitä asioita, jotka näyttävät lisäävän juomistarvettani. Niihin on kuulunut mm. äitini. Heitin hänet kuvioista ulos n. 6 kk sitten. Se helpotti elämääni selvästi. Lisäksi olen käynyt läpi itseäni kiusaavia ajatuksia läheisryhmässä (kyseessä narsismiryhmä). Ensin mielialani meni enemmän kaaokseen, mutta eräänä päivänä tajusin miten turhaan kiusaan itseäni asioilla, jotka ovat ihan turhia. Muutkin ikävät ihmis suhteet olen lopettanut. Tehnyt sellaisia asioita joista olen aina nauttinut, mutta jotka ovat viime vuosina jääneet liian taka-alalle. Välillä uskoin, että olen menettänyt elämänhaluni ja ilon elämästä. Mutta vielä nekin löytyivät. Juominen on niin turhaa ja aiheuttaa itsellekin vain pahaa oloa. Olen miettinyt omaa käytöstäni ja mitä se on saanut aikaan. Monet yksinkertaiset asiat ovat elämässä parhaita sekä hyvät ihmissuhteet. Huonoja ei kannata pitää yllä, eikä olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joitten kanssa kemiat eivät toimi. Tuntuu että mielenrauhani palaa enkä tarvitse siihen enää muita konsteja. Minulla tämä on auttanut. Muilla on varmaan omat keinonsa.

Nii piti viel tulla kirjottaa että pienikin kuukausien breikki todellakin onnistuu jos omistaa lujaa tahtoa/päättäväisyyttä.
Mut kannattaa kokeilla ihan kaikki aa-ryhmästä lähtien , aina on JOKIN apu mikä toimii toisilla ja toisilla ei.

No niin, tässä tilanteessa taas. Puolen vuoden juomattomuus avasi silmiä näkemään asioita ihan uudelta kantilta. Ja silti kesän aikana vanhat juomatottumukset äkkiä palasivat. No, eivät sentään ihan yhtä pahoina, mitä ne joskus olivat. Onneksi niin! Pelkäsin itseasiassa, että olisi käynyt toisin päin.

Mutta nyt on syksy alkamassa, ja sen myötä useat uudet harrastukset, joihin olen itseni ilmoittautunut. Töitä mulla ei tällä hetkellä ole, ja opinnot sain valmiiksi. (Jeeejee!! :smiley: ) Toivon harrastusten antavan mulle puhtia ja motivaatiota olla juomatta. Antabukselle en millään haluis uudelleen (sen avulla siis olin sen 6kk juomatta), koska niiiin tykkään kuitenkin juoda punkkua silloin tällöin. Jotenkin pitäis vaan saada taottua päähän se, et kotiini en osta alkoholia, jos mulla ei ole kavereita tulossa käymään tai muuta. Ts. etten yksinäni jois, vaan että se tapahtuisi vain silloin, kun on jokin erityistilaisuus.

Vanha klisee, mutta oo kuukausi aluksi juomatta. Kai niitä frendejä voi nähdä ilman punkkuakin? Vaikka onhan se aluksi ihan helvetin ankeeta jos muut ottaa, enkä ite tässä kohtaa ees aio sellaisiin tilanteisiin mennä ennen ku on taas vähän pidempi pätkä holittomuutta takana. Jos ei kk onnistu niin en suoraan sanottuna usko, että juomatottumuksesi palaisivat siihen kohtuukäyttöakselille kovin todennäköisesti. Tosin jos aloitat esim. joogan niin silloin ei yleensä ees tee mieli dokata, jos siis haluaa myös joogata :unamused:

Niin, miten pistää poikki kun on myös kh:ssa, vaikeuttaa aikalailla kun bentsoja ei määrätä edes hetkeksi (tekis ihan hyvää viikoks saada edes, sais iltaset tärinät ja unettomuutta yms torjuttua, ilman alkoholia), nyt juominen kestänyt yllättävän nopeasti 2vuotta taas, päivittäin (muutamia kertoja kun ollut kunnon kuumeessa tai vastaavasti ihan sängynpohjalla on toki muutamia juomattomia päiviä tullut). Krapularyyppyjä en juo, enkä päivällä muutenkaan kun jossain ihan poikkeustapauksissa. Se aina suuntautuu iltaan ja annokset 8-14 about, tekee viikkotasolla aika pirusti. Nyt saanut toki vähän arkena tiputettua “jopa” 6 annokseen illassa kun taas pitkästä aikaa on normaali arkiaikataulukin itellä, mutta viikonloppuna taas enempi, jatkuva väsymys, nyt on alkanut lihoonkin vaikka koitan liikkua keskivertoa enempi. Jotenkin melkein kaikki pyörii sen alkoholin ympärillä, tai ajatukset tietysti jatkuvasti alkoholissa, mutta kyllä se ilta monta kertaa päivässä muistuttaa, että illalla leffoja, kirjoja, whatever ja sitä alkoholia. Alkanu oleen jo monta kuukautta aivan kypsä tän kanssa, mutta kun tulee niin jäätävät vierotusoireet ekaa kertaa elämässä kun koittanut tossa olla yhden illan juomatta, seuraava päivä on niin kipee, hikoilee litroittain, välillä aivan kuumeinen olo, väsyttää, pää aivan sumussa ja karmee olo.

Omasta päästä se kiinni on, mutta kokoajan vaikeemmaks tätä ittelleen tekee, ihmettelen miten se niin “helposti” kävi 5 vuotta sitten kun kävin pohjalla joka availi silmiä, jolloin olin sitten tasan vuoden juomatta (nyt kun päiväkirjoja sieltä lukenut, ei se herkkua oo monestikkaan ollut kuitenkaan, alun jälkeen on tietysti ollut parhaat fiilikset kun vierotusoireita ole, ei krapulaa ja kunto kohenee aivan mielettömällä vauhdilla). Mutta sitten se karu tylsyys kyllä iskee.

Eipä tässä auta kun koittaa vielä kerran vähentää annoksia esim 2-3vko aikana et olis nollissa ja ne muutamat fyysisesti karmeet päivät on kestettävä ja otettava vaikka vapaata. Sitten alkaa se henkien taisto. Edelleenkään ens absolutistiksi halua, mutta toisaalta alkoholisti sitä taitaa olla, vaikka ei semmosta sanaa itteensä haluais liittää. Kohtuujuomista jos vielä joskus pystyn “harjottamaan” niin ihmettelen suuresti. Kaippa se tulee menemään, raittiita kausia, juomakausia, raittiita kausia, tai sitten jotain muuta. No tärkein olis alottaa se raitis kausi aika pirun pitkän juomisen jälkeen taas. Tarvinnee taas pyöriä näillä foorumeilla ja kattoo saako motivaatioo, jostain sitä on keksittävä. Harrastuksia olis, ne on vaan jääneet alkoholin takia aivan minimiin, ne pitäis kaivaa esiin ton liuottimen tilalle. Argh, ei ole helppoo, mutta kelläpä olis.

Noni, tässähän on nyt sitte kaksi viikkoa mennyt ilman alkoholia! Ja yllättävän helposti vieläpä. Oikein hienosti ne uudet harrastukset ovat auttaneet, kun on ollut joka päivälle jotain uutta, kiinnostavaa tekemistä. Kieltämättä iltaisin, hieman väsyneenä kotimatkalla, kun sporassa vilkkuu houkuttelevat mainokset kirkkaista ja raikkaista goldencap lemonsodista, niin tekis mieli kipaista kaupan kautta hakee makoisaa iltajuomista. Mutta sit olenkin vaan haistattanut pitkät mainonnalle - minähän en niin helposti vaan sellasen aivopesun uhriksi enää suostu aistumaan! Enkä myöskään päihteiden uhriksi…