Miten pidätte huolta itsestänne?

Sunnuntainen tervehdys kaikille! Aurinko alkaa paistaa sumun takaa ja se piristää mieltä (voisiko tämän oikean luonnonilmiön katsoa myös sopivan meidän elämäämme?).

Mitä keinoja /juttuja olette keksineet ja kokeilleet oman jaksamisen auttamiseksi? Mitä teette, kun ahdistuskohtaus iskee ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle? Näin käy aina välillä itselleni, vaikka asiat just sillä hetkellä eivät olisikaan erityisen huonosti, mutta jostain vaan ikävät asiat pulpahtavat mieleen ja tulee “paha olo” - siis ilman, että tarvitaan juuri jotain tuoretta “katastrofia”. Vaikka olenkin paljon kertonut, että olen ns. asian paremmalla puolella eli työstänyt tunteita omassa terapiassa jne., niin yllättävän voimakkaita ahdistuksen hetkiä silti välillä tulee. Pääseeköhän niistä koskaan irti?

Varsinainen otsikkoni liittyy siihen, että tässä pyhäaamun hiljaisuudessa rupesin pohtimaan, että mitä se itsestä huolta pitäminen oikein tarkoittaa? Sitä korostetaan joka tilanteessa, mutta mitä se sitten tarkoittaa? Ja onko se eri asioita eri tilanteissa? Itse koen ehkä tärkeimmäksi sen, että lapseni ongelmasta huolimatta teen itselleni mukavia asioita. Otan sauvat ja musiikkia mukaan ja lähden lenkille, uppoudun hyvään kirjaan sohvan nurkkaan, siivoan hyvän musiikin säestyksellä (sekin on muuten yllättävän rentouttavaa ja siisti ja puhdas koti jotenkin rauhoittaa itseäni), sisustan vaikka uusilla verhoilla ja tyynyillä, katselen telkkaria, keitän hyvät kahvit ja luen naistenlehteä, käyn shoppailemassa tai lähden vaikka jumpalle. Eli koetan tehdä asioita, joista tulee kiva fiilis. Välillä tuntuu, ettei sitä hyvää oloa tavoita millään, vaikka mitä tekisi. Mutta yleensä seuraava päivä on jo helpompi. Ja onhan elämä kaikkinensa vaihtelevaa, eikä koskaan kenellekään aurinko paista koko aikaa, vaikkei näitä murheita olisikaan.

Onko joku keksinyt vielä jotain muuta? Keinoja on varmaan lukuisia ja olisi mukava kuulla niistä.

Rauhallista ja rentouttavaa päivää toivottaen Petunia

Hmm… Tätä olen pohtinut itsekin; miten huolehtia itsestä ja omasta jaksamisestaan. Koen kuvailemiasi ahdistuksen hetkiä. Niinä hetkinä tuntuu, että keho puristuu kasaan. Tuska on suuri. Silloin minä riippuen ahdistuksen laadusta joko itken lamaantuneena, itken toimittaessani askareita tai vaan vaellan levottomana ympäri kämppää. Minä haluan tuntea kaikki tunteeni. Ahdistuksen hetket kestävät muutamia minuutteje tai osan päivästä. Ei koskaan päiviä. Minä elän ne läpi ihan mielelläni. Joskun päädyn johonkin ratkaisuus tai kompromissiin tai sitten “alistun kohtaaloni” ja siirryn eteenpäin. Toisaalta huomaan yhkä uudestaan kelaavani samoja asioita päässäni, siis sellaisia joiden kanssa olen muka aiemmin päässyt johonkin lopputulokseen.
Mutta noin niinkun yleisemmällä tasolla en erityisesti keskity “pitämään huolta itsestäni”. Teen juttuja joista pidän ja syön hyvää ruokaa (lue: suklaata :smiley:) ja ostan ehkä jotain kivaa itselleni tai tytölle. Mutta eivät ne mieltäni paranna jos on tuntuakseen pahalta.
Ehtymätön voimavaranani on lapseni. Ilman häntä en ehkä jaksaisi samalla tavalla. Myös toivo paremmasta auttaa kulkemaan eteenpäin.
En nyt tiedä miten tämä vastasi kysymykseen… :slight_smile:

Nyt kun olen päässyt jo niin pitkälle tällä “tukemisen tiellä”, etten anna rahaa (lähetän joskus ruokapaketin, kauraryynejä, tonnikalaa), en maksa pikavippejä (ne ovat Pojalla ulosotossa), käytän säästyneet rahat ostamalla halvan lentolipun pariksi viikoksi jonnekin ystävieni luo - onneksi heitä on siellä täällä parinsadan Euron lentolipun päässä - suljen puhelimen ja yritän nauttia jokaisesta päivästä. Eri ympäristössä on vähän helpompi päästä irti näistä jokapäiväisistä tuskallisista ajatuksista.

Mietin mihin kategoriaan tämän laittaisin, sain vuosia sit tämän paperin yhdeltä luennoitsijalta jonka luennon sisältö koski läheisriippuvuutta. Nyt kun katsoin tätä netti-osoitetta, huomasin että tämä käsitteleekin masennusta. Mut itselläni tämä jääkaapin ovessa ja mun mielestä tässä on rauhoittavia ajatuksia… Siksi tahdon tän teidän kanssa jakaa…

HELLITTÄMINEN - RAKKAUDELLA IRROTTAUTUMINEN

[i]* En voi tehdä asioita toisen puolesta.

  • En hylkää toista. Käsitän, että en voi kontrolloida toista.
  • En ala pelastajaksi. Annan toisen kohdata omien tekojensa seuraukset.
  • En voi hallita tapahtumien kulkua. Lopputulos ei ole yksin minun vallassani.
  • En yritä muuttaa tai syyttää toista ihmistä; voin muuttaa vain itseäni.
  • En järjestele toisen asioita, voin tukea häntä.
  • Opettelen hyväksymään inhimillisyyden, omanikin.
  • En suojele, enkä suojaudu vaan kohtaan todellisuuden.
  • En kiellä tosiasioita. Muutos lähtee niiden hyväksymisestä.
  • En arvostele, nalkuta, toru tai syyttele…
  • Keskityn omien ominaisuuksieni kehittämiseen.
  • Opettelen hyväksymään elämän kulun; minullekin on tarkoitettu sekä onnea että vastoinkäymisiä.
  • En kadu menneitä. Teen tilaa elämälle ja kasvulle.
  • Opettelen luottamaan ja rakastamaan.[/i]

Kyllä tästä varmaan jotain löytyy jokaisen elämään, mut enemmänkin ehkä yleis-ohjeita… =)